Mitä kautta kouluikäinen lapsesi pääsi ADHD-tutkimuksiin?

Kannattaako perheneuvolaan ottaa yhteyttä vai onko koulu parempi paikka, kun alkaa etsiä syytä lapsen käytökselle? ap

Mikset vaan itse vie lasta neurologille?

Koulupsykologi jutteli epäilystään kanssani ja varasi ajan terkkarille johon tuli mukaan lääkäri ja sieltä saimme lähetteen neurologille. Sitten odotimme 5kk aikaa sairaalasta.

Koululääkäri kirjoitti lähetteen.

Ja tätä teittiä kannattaa köyttää, josse vain on mahdollista, koska koululääkärin lähetteen mukana tutkimuksiin saadaan alusta asti esim opettajien kuvaus oireista koulussa, ja se on tarpeen diagnoosin tekemisessä (oireiden täytyy näkyä usealla elämänalueella). Lisäksi koululääkärin lähetteellä tehtävät tutkimukset tehdään kunnallisessa terveydenhuollossa erikoissairaanhoidossa ja ne ovat ilmaiset, kun taas yksityinen neurologi tai psykiatri laskuttaa niistä muutaman tuhat euroa. Samoin on ihan yleistä, että julkisen puolen lausunnoilla on sekä koulussa että kelassa enemmän painoarvoa kuin yksityisillä - vähän samalla periaatteella kuin työnantaja antaa enemmän painoarvoa työterveyslääkärin kuin yksityisen kirjoittamille saikkulapuille.

Meillä on lapsilla sairauskuluvakuutukset. Omavastuu 70 euroa menee kerran.

Eikä ole ollut mitään ongelmia "uskottavuuden" kanssa, pikemminkin päinvastoin, koska käytössä on ollut maan parhaat asiantuntijat - joilta muuten saa tarvittaessa lähetteen myös julkiseen terveydenhuoltoon.

Koulun kautta prosessi on HIDAS! Ottakaa yhteyttä koulupsykologiin, ja sitä kautta homma alkaa edetä. Jos on vakuutus, moni menee yksityisen kautta. Tämä säästää aikaa ja hermoja. Koulun puolella ennen tutkimuksiin pääsyä pitää tavata koulupsykologia, joka tekee alustavat tutkimukset. Psykolgi on usein tavattavissa n. kerran tai kaksi viikossa ja oppilaita on satoja. Opettajat täyttävät oirekyselyjä (tässäkin kestää). Sitten vaaditaan käynti koululääkärillä. Tämän jälkeen vasta saadaan aika neurologille (?), joka vasta alkaa tehdä diagnoosia. Ja tämän ajan saaminen vielä kestää. Tähänkin vaaditaan monta tapaamista, ennen kuin diagnoosi on tehty. Eli ei kannata kuvitella, että homma etenee kuin juna.

Tämä on niin surkeaa, että monet vanhemmat eivät tajua tai saa aikaiseksi hakea lapselle apua ajoissa. Ollaan joko täysin sokeita lapsen käytökselle tai täysin patalaiskoja. Prosessin hoito jonotusaikoineen kestää ja kestää muutenkin, joten nopeasti on koko kouluvuosi tai parikin mennyt puoliteholla kun lapsi ei saa tarvitsemaansa lääkitystä, terapiaa, avustajaa(ilman diagnoosia) jne.

Ap nyt jo mokasi asiansa, mutta hoitakaa muut tätä asiaanne jo ennen koulun alkua. Ei ne oireet yhtäkkiä koulun aloituspäivänä ala. Päiväkodin palaute on syytä ottaa vakavasti, siellä nähdään tuhansia lapsia ja silmä tottuu erottamaan epänormaalin käytöksen. Moni oireilee jo ihan pienestä ja viimeistään 5v. ja eskarissa ero normaaliin käytökseen näkyy. Moni vanhemmista vain ei halua uskoa asiaa lapsestaan ja myöhemmin sitten ruikutetaan kun jonot hoitoon on pitkät ja koulusta tulee huonoa palautetta jne.

Vähän voisi ennakoida ja nähdä vaivaa, tarvittaessa vaikka tapella se tie jonkin asiantuntijan puheille, jotta koulu ei alkaisi huonosti. On lapselle epäreilua saada koulussa kahelin leima ja alisuoriutua kaikesta sen vuoksi ettei pysty sairautensa vuoksi tekemään parastaan!

Älkää nyt ainakaan mitään koulupsykologia sotkeko kuvioon. On paikalla joskus ja jouluna. Hidastaa vaan ja eihän hän edes tunne koko lasta, joten hyöty olematon. Pyydä opettajalta tarkempaa tietoa käytöksestä esim Wilmaan ja printtaa se. Sitten soitto terkkariin ja sieltä suoraan lähete lastenpolille/lasten neurolle. Tai yksityiseltä lähete samaan paikkaan. Koulun sotkeminen välikädeksi hidastaa vaan. Eihän siellä ole terveysalan väkeä paikalla juuri koskaan ja ensin odotellaan terkkarille, sitten koululääkärille ja välissä vielä varmaan yritetään istuttaa psykologilla ja kuraattorillakin keskustelemassa ja voivottelemassa. Koulusta riittää tieto ettei asiat suju. Hoito haetaan muualta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin surkeaa, että monet vanhemmat eivät tajua tai saa aikaiseksi hakea lapselle apua ajoissa. Ollaan joko täysin sokeita lapsen käytökselle tai täysin patalaiskoja. Prosessin hoito jonotusaikoineen kestää ja kestää muutenkin, joten nopeasti on koko kouluvuosi tai parikin mennyt puoliteholla kun lapsi ei saa tarvitsemaansa lääkitystä, terapiaa, avustajaa(ilman diagnoosia) jne.

Ap nyt jo mokasi asiansa, mutta hoitakaa muut tätä asiaanne jo ennen koulun alkua. Ei ne oireet yhtäkkiä koulun aloituspäivänä ala. Päiväkodin palaute on syytä ottaa vakavasti, siellä nähdään tuhansia lapsia ja silmä tottuu erottamaan epänormaalin käytöksen. Moni oireilee jo ihan pienestä ja viimeistään 5v. ja eskarissa ero normaaliin käytökseen näkyy. Moni vanhemmista vain ei halua uskoa asiaa lapsestaan ja myöhemmin sitten ruikutetaan kun jonot hoitoon on pitkät ja koulusta tulee huonoa palautetta jne.

Vähän voisi ennakoida ja nähdä vaivaa, tarvittaessa vaikka tapella se tie jonkin asiantuntijan puheille, jotta koulu ei alkaisi huonosti. On lapselle epäreilua saada koulussa kahelin leima ja alisuoriutua kaikesta sen vuoksi ettei pysty sairautensa vuoksi tekemään parastaan!

Meillä ainakin kouluterveydenhoitaja vitkutteli asian eteenpäin laitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin surkeaa, että monet vanhemmat eivät tajua tai saa aikaiseksi hakea lapselle apua ajoissa. Ollaan joko täysin sokeita lapsen käytökselle tai täysin patalaiskoja. Prosessin hoito jonotusaikoineen kestää ja kestää muutenkin, joten nopeasti on koko kouluvuosi tai parikin mennyt puoliteholla kun lapsi ei saa tarvitsemaansa lääkitystä, terapiaa, avustajaa(ilman diagnoosia) jne.

Ap nyt jo mokasi asiansa, mutta hoitakaa muut tätä asiaanne jo ennen koulun alkua. Ei ne oireet yhtäkkiä koulun aloituspäivänä ala. Päiväkodin palaute on syytä ottaa vakavasti, siellä nähdään tuhansia lapsia ja silmä tottuu erottamaan epänormaalin käytöksen. Moni oireilee jo ihan pienestä ja viimeistään 5v. ja eskarissa ero normaaliin käytökseen näkyy. Moni vanhemmista vain ei halua uskoa asiaa lapsestaan ja myöhemmin sitten ruikutetaan kun jonot hoitoon on pitkät ja koulusta tulee huonoa palautetta jne.

Vähän voisi ennakoida ja nähdä vaivaa, tarvittaessa vaikka tapella se tie jonkin asiantuntijan puheille, jotta koulu ei alkaisi huonosti. On lapselle epäreilua saada koulussa kahelin leima ja alisuoriutua kaikesta sen vuoksi ettei pysty sairautensa vuoksi tekemään parastaan!

Meillä ainakin kouluterveydenhoitaja vitkutteli asian eteenpäin laitossa.

No sitä juuri. Koulussa on usein satoja oppilaita ja kasapäin oppilaita, joilla on jotain ongelmia. Koululääkäri on paikalla ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Terkkari ehkä kerran tai kaksi viikossa. Joitakin viikkoja tuhlaantuu jo siihen, että opettaja tutustuu oppilaisiin. Sitten erityisopettajaa konsultoidaan. Ja lopulta terkkaria. Jos asioille ei itse tee mitään ennen koulun alkua niin kannattaa todellakin varautua pitkiin jonotuksiin ja odotteluun. Ennen koulua olisi kannattanut neuvolassa, päiväkodissa ja eskarissa pontevasti tuoda esille huolta lapsen käytöksestä ja itse hakeutua tarvittaessa perheneuvolaan, omalääkärille, yksityiselle, ihan mitä vaan. Meillä eskarissa otetaan aina puheeksi jos ongelmia ilmenee keskittymisessä, oppimisessa tai sosiaalisissa tilanteissa jne. Vain harva vanhemmista ryhtyy mihinkään toimeen asian suhteen. Loput eivät joko suostu uskomaan, että lapsessa voisi olla mitään vikaa tai eivät tajua tehdä asialle mitään, vaikka miten suoraan koitetaan kehoittaa. Seuraavana syksynä sitten lähes joka kerta ekaluokan opettajat tai kuraattori soittelevat perään, että mikäs tämä tämmöinen tapaus on ja miksei mitään ole tehty. Niin, me kyllä olemme tehneet, mutta vanhemmat eivät saa omaa osuuttaan hoidettua.

Me saimme neuvolasta lähetteen eskaritarkastuksessa neuvolalääkärille. Aika tuli n. kuukauden päähän, toinen aika kesällä lastenlääkärillä, kotiin iso nippu lomakkeita joista hälytti ilmeisesti vastaukset, soittoaika alkusyksystä ja lääkityskokeilu aloitettiin syyskuun alussa, ihan koulun alkuun ei ehtinyt. Hyvää palautetta on tullut nytten opettajalta, joten ilmeisesti toimii. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin surkeaa, että monet vanhemmat eivät tajua tai saa aikaiseksi hakea lapselle apua ajoissa. Ollaan joko täysin sokeita lapsen käytökselle tai täysin patalaiskoja. Prosessin hoito jonotusaikoineen kestää ja kestää muutenkin, joten nopeasti on koko kouluvuosi tai parikin mennyt puoliteholla kun lapsi ei saa tarvitsemaansa lääkitystä, terapiaa, avustajaa(ilman diagnoosia) jne.

Ap nyt jo mokasi asiansa, mutta hoitakaa muut tätä asiaanne jo ennen koulun alkua. Ei ne oireet yhtäkkiä koulun aloituspäivänä ala. Päiväkodin palaute on syytä ottaa vakavasti, siellä nähdään tuhansia lapsia ja silmä tottuu erottamaan epänormaalin käytöksen. Moni oireilee jo ihan pienestä ja viimeistään 5v. ja eskarissa ero normaaliin käytökseen näkyy. Moni vanhemmista vain ei halua uskoa asiaa lapsestaan ja myöhemmin sitten ruikutetaan kun jonot hoitoon on pitkät ja koulusta tulee huonoa palautetta jne.

Vähän voisi ennakoida ja nähdä vaivaa, tarvittaessa vaikka tapella se tie jonkin asiantuntijan puheille, jotta koulu ei alkaisi huonosti. On lapselle epäreilua saada koulussa kahelin leima ja alisuoriutua kaikesta sen vuoksi ettei pysty sairautensa vuoksi tekemään parastaan!

En minä koe mitään mokanneeni, kun yritän hakea selitystä lapseni käytökselle. Opettajan mielestä hänellä ei ole ADHD:ta, mutta hän ei näe lainkaan sitä puolta, jonka me läheiset näemme ja koemme ja näinollen en luottaisi hänen kykyynsä antaa oikeaa diagnoosia lapselle. Tämä tietenkin hankaloittaa asian etenemistä, koska opettajaakin varmasti halutaan kuulla asiassa. ap