Alkoholistien puolisot, kerätäänkö kiva ketju - mitä teette kun puoliso sammunut?

Etsisin hoitopaikkaa hänelle. Rahoittaisin sen euroilla, jotkä säästäisin kun yrittäisin syödä vähemmän ja päästä läskiongelmastani.

Olen ex, mutta vastaan nyt kuitenkin. Kannattaa muuten jättää se juoppo. Niin minä olin facebookissa tai kännykällä selailin nettiä, katsoin telkkaria. Sitten on tietysti kotiyöt mitkä pitää tehdä. Luonnollisesti nauttii siitä hiljaisuudesta kun kukaan ei ole harhaisena huutelemassa tai h_uorittelemassa. Haavelin siitä kun joku päivä olisi turvallinen ei kuselta, viinalta ja p_askalta haiseva koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilin mielessäni että nukkuis seuraavaan aamuun ja ei jatkasi enää kännäämistä. Viimeiset kuukaudet ennen eroa olivat helvetistä, saattoi kännätä 5 päivää peräkkäin, oli todella ilkeä ja väkivaltainen.

N 56v.

Mikä alkoholisti se muka on, jos pahimmillaankin juo vain 5 päivää putkeen? Tuollainen putkihan tulee kesälomalla joskus itse kullakin.

Sitä minäkin. Meillä oli pisimmät putket 5-12 viikkoa. 5 päivässä vasta aloitellaan nousua. Sitten 3 viikkoa taukoa, pisimmillään ollut 5 viikkoa ja sama ruljanssi. Mutta eipä sitä tiedä muitten kärsimyksestä, varsinkin jos fyysisesti on kovin väkivalta inen. Minä huomasin että alkkis ei edes tule nousuhumalaan vaan se on jo kahden kaljan jälkeen ahdistunut ja raivoissaan ja sitten se juomistahti onkin sitä, että koittaako juoda itseään he ngiltä kaikki ne viikot.

Vierailija kirjoitti:

Etsisin hoitopaikkaa hänelle. Rahoittaisin sen euroilla, jotkä säästäisin kun yrittäisin syödä vähemmän ja päästä läskiongelmastani.

Siitä hoitopaikasta ei ole mitään apua ellei myönnä ongelmaa ja halua apua siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsisin hoitopaikkaa hänelle. Rahoittaisin sen euroilla, jotkä säästäisin kun yrittäisin syödä vähemmän ja päästä läskiongelmastani.

Siitä hoitopaikasta ei ole mitään apua ellei myönnä ongelmaa ja halua apua siihen. 

Kyllähän ne sen myöntää ilomielin että on ongelma, mutta apua ei haluta. Tietty bentsot kelpaa, ilmaiset ruuat ja sosiaalistuminen muiden alkkisten kanssa mutta mitään apua siitä ei saa, koska ne ei ole apua hakemassa vaan hyötymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katon, että eihän ruokaa ole pöydällä tai hella ole päällä. Katson, että on nukkumassa sängyssä tai korkeintaan sohvalla eikä keittiön lattialla, vessan lattialla. Katson, ettei ole oksentanut minnekään. Piilotan enimmät kaljatölkit. Jep, vähänkö minun viikonloput kuulostaa säälittävältä näin kirjoitettuna. 

Voi ei, kuulostaa kyllä tosi surulliselta meiningiltä :(

Voimia kaikille alkoholistien läheisille ja parempaa huomista. <3

Noh, onneksi tää oli aika kärjistetty esimerkki ja ylläolevan kaltaisia tapauksia ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Kiitos kuitenkin <3 

Joku kysyi, että miksi. No ne tavalliset: kuitenkin muuten hyvä mies, rakkaus, ei halua rikkoa lapsilta perheiltä, isä on heille läheinen ja kai sitä odottaa parempaa huomisesta. Olen silti todella väsynyt. Siinä vaan käy niin, että kun elää tällaisen elämän keskiössä ei lopulta enää tiedä itsekään, että mikä on normaalia. Ja joo, meillä on lastensuojeluasiakkuus ja tukitoimia, mutta fakta on se, ettei kukaan muu pysty miehen toimintaa muuttamaan kuin mies itse. 

Mun isä oli alkoholisti ja äiti juuri sun kaltainen, kirjoittaja. Isä kuoli kun olin amiksessa. Käyn edelleen terapiassa, koska elämäni oli vitun kamalaa koko lapsuuden ja nuoruuden. Sinä et säästele lapsiasi vaan itseäsi ja läheisriippuvuuttasi.

En ole nykyään äitini kanssa tekemisissä, koska en pysty antamaan anteeksi sitä vapaaehtoista päihdekodille altistamista.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilin mielessäni että nukkuis seuraavaan aamuun ja ei jatkasi enää kännäämistä. Viimeiset kuukaudet ennen eroa olivat helvetistä, saattoi kännätä 5 päivää peräkkäin, oli todella ilkeä ja väkivaltainen.

N 56v.

Mikä alkoholisti se muka on, jos pahimmillaankin juo vain 5 päivää putkeen? Tuollainen putkihan tulee kesälomalla joskus itse kullakin.

Naapurin normi oli vähintään 3päivää/viikko läpi vuoden. Normi annos oli 6 pulloa kirkasta ja pari koria kaljaa. Tämä siis läpi vuoden, vuodesta toiseen. Välillä oli noita viiden päivän ja 10 pullon putkia ja kesälomilla koko kuukausi parilla kolmellää tärinäpäivällä.

Sanoisin, että oli alkoholisti vaikka putket kesti yleensä vain 5 päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katon, että eihän ruokaa ole pöydällä tai hella ole päällä. Katson, että on nukkumassa sängyssä tai korkeintaan sohvalla eikä keittiön lattialla, vessan lattialla. Katson, ettei ole oksentanut minnekään. Piilotan enimmät kaljatölkit. Jep, vähänkö minun viikonloput kuulostaa säälittävältä näin kirjoitettuna. 

Voi ei, kuulostaa kyllä tosi surulliselta meiningiltä :(

Voimia kaikille alkoholistien läheisille ja parempaa huomista. <3

Noh, onneksi tää oli aika kärjistetty esimerkki ja ylläolevan kaltaisia tapauksia ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Kiitos kuitenkin <3 

Joku kysyi, että miksi. No ne tavalliset: kuitenkin muuten hyvä mies, rakkaus, ei halua rikkoa lapsilta perheiltä, isä on heille läheinen ja kai sitä odottaa parempaa huomisesta. Olen silti todella väsynyt. Siinä vaan käy niin, että kun elää tällaisen elämän keskiössä ei lopulta enää tiedä itsekään, että mikä on normaalia. Ja joo, meillä on lastensuojeluasiakkuus ja tukitoimia, mutta fakta on se, ettei kukaan muu pysty miehen toimintaa muuttamaan kuin mies itse. 

Mun isä oli alkoholisti ja äiti juuri sun kaltainen, kirjoittaja. Isä kuoli kun olin amiksessa. Käyn edelleen terapiassa, koska elämäni oli vitun kamalaa koko lapsuuden ja nuoruuden. Sinä et säästele lapsiasi vaan itseäsi ja läheisriippuvuuttasi.

En ole nykyään äitini kanssa tekemisissä, koska en pysty antamaan anteeksi sitä vapaaehtoista päihdekodille altistamista.

N31

Suotta olet äidillesi katkera. Hän ei varman osannut toimia toisin ja luuli toimivansa teidän hyväksenne!

Joku toinen lapsi taas olisi sijassasi saattanut suuttua siitä äidille, että jätti alkoholisti-isän ja se sitten sen takia alkoi juoda enemmän ja kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katon, että eihän ruokaa ole pöydällä tai hella ole päällä. Katson, että on nukkumassa sängyssä tai korkeintaan sohvalla eikä keittiön lattialla, vessan lattialla. Katson, ettei ole oksentanut minnekään. Piilotan enimmät kaljatölkit. Jep, vähänkö minun viikonloput kuulostaa säälittävältä näin kirjoitettuna. 

Voi ei, kuulostaa kyllä tosi surulliselta meiningiltä :(

Voimia kaikille alkoholistien läheisille ja parempaa huomista. <3

Noh, onneksi tää oli aika kärjistetty esimerkki ja ylläolevan kaltaisia tapauksia ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Kiitos kuitenkin <3 

Joku kysyi, että miksi. No ne tavalliset: kuitenkin muuten hyvä mies, rakkaus, ei halua rikkoa lapsilta perheiltä, isä on heille läheinen ja kai sitä odottaa parempaa huomisesta. Olen silti todella väsynyt. Siinä vaan käy niin, että kun elää tällaisen elämän keskiössä ei lopulta enää tiedä itsekään, että mikä on normaalia. Ja joo, meillä on lastensuojeluasiakkuus ja tukitoimia, mutta fakta on se, ettei kukaan muu pysty miehen toimintaa muuttamaan kuin mies itse. 

Mun isä oli alkoholisti ja äiti juuri sun kaltainen, kirjoittaja. Isä kuoli kun olin amiksessa. Käyn edelleen terapiassa, koska elämäni oli vitun kamalaa koko lapsuuden ja nuoruuden. Sinä et säästele lapsiasi vaan itseäsi ja läheisriippuvuuttasi.

En ole nykyään äitini kanssa tekemisissä, koska en pysty antamaan anteeksi sitä vapaaehtoista päihdekodille altistamista.

N31

Suotta olet äidillesi katkera. Hän ei varman osannut toimia toisin ja luuli toimivansa teidän hyväksenne!

Joku toinen lapsi taas olisi sijassasi saattanut suuttua siitä äidille, että jätti alkoholisti-isän ja se sitten sen takia alkoi juoda enemmän ja kuoli.

Siinäpä äidille on se satasen paikka opettaa lapsilleen, että alkoholisti on itse vastuussa juomisestaan ja myös selvinpäin olostaan. Kukaan muu ei pelasta alkkista kuin alkkis itse ja alkkikselle ei yksikään ole velkaa omaa elämäänsä.  Sen opettaminen on tervettä ja rakkautta lapsia kohtaan ei epäterveen läheisriippuvuuden opettaminen ja jatkamista yli sukupolven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilin mielessäni että nukkuis seuraavaan aamuun ja ei jatkasi enää kännäämistä. Viimeiset kuukaudet ennen eroa olivat helvetistä, saattoi kännätä 5 päivää peräkkäin, oli todella ilkeä ja väkivaltainen.

N 56v.

Mikä alkoholisti se muka on, jos pahimmillaankin juo vain 5 päivää putkeen? Tuollainen putkihan tulee kesälomalla joskus itse kullakin.

Sitä minäkin. Meillä oli pisimmät putket 5-12 viikkoa. 5 päivässä vasta aloitellaan nousua. Sitten 3 viikkoa taukoa, pisimmillään ollut 5 viikkoa ja sama ruljanssi. Mutta eipä sitä tiedä muitten kärsimyksestä, varsinkin jos fyysisesti on kovin väkivalta inen. Minä huomasin että alkkis ei edes tule nousuhumalaan vaan se on jo kahden kaljan jälkeen ahdistunut ja raivoissaan ja sitten se juomistahti onkin sitä, että koittaako juoda itseään he ngiltä kaikki ne viikot.

Mistä johtuu, ahdistus ja raivo kahden oluen jälkeen?

Millainen hän on ne selvät viikot?

Mitä alkoholistille tapahtuisi, jos ei pystyisi oleosuhteiden pakosta juomaan vaikka 2 vuoteen? (kuvitellaan, että haaksirikkoutuisi troopoiselle autiolle saarelle tai joku lukitsisi kellariin.

Täytyy muistella aikaa kun olin vielä ex-vaimoni kanssa naimisissa.

Minusta tuntui aina helpottavalta kun puolison sammui.  Tiesi, että siinä se nainen on ainakin tuntikausia sängyssä, eikä vaikka pyörimässä ympäriinsä ja keksimässä päähänpistoja, kuten esim. että hakisin sille vielä yhden pullon...  Hyvä, että pääsin moisesta naisesta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilin mielessäni että nukkuis seuraavaan aamuun ja ei jatkasi enää kännäämistä. Viimeiset kuukaudet ennen eroa olivat helvetistä, saattoi kännätä 5 päivää peräkkäin, oli todella ilkeä ja väkivaltainen.

N 56v.

Mikä alkoholisti se muka on, jos pahimmillaankin juo vain 5 päivää putkeen? Tuollainen putkihan tulee kesälomalla joskus itse kullakin.

Sitä minäkin. Meillä oli pisimmät putket 5-12 viikkoa. 5 päivässä vasta aloitellaan nousua. Sitten 3 viikkoa taukoa, pisimmillään ollut 5 viikkoa ja sama ruljanssi. Mutta eipä sitä tiedä muitten kärsimyksestä, varsinkin jos fyysisesti on kovin väkivalta inen. Minä huomasin että alkkis ei edes tule nousuhumalaan vaan se on jo kahden kaljan jälkeen ahdistunut ja raivoissaan ja sitten se juomistahti onkin sitä, että koittaako juoda itseään he ngiltä kaikki ne viikot.

Mistä johtuu, ahdistus ja raivo kahden oluen jälkeen?

Millainen hän on ne selvät viikot?

Mitä alkoholistille tapahtuisi, jos ei pystyisi oleosuhteiden pakosta juomaan vaikka 2 vuoteen? (kuvitellaan, että haaksirikkoutuisi troopoiselle autiolle saarelle tai joku lukitsisi kellariin.

Mistä sen tietää mistä ahdistui, varmaan päänsisäisistä möröistään koska oli vainoharhainen koko juomisen ajan. Selvät ajat sääti muita suhteita ja petti, kävi vieraissa. Oli omissa oloissaan kotona. Pihtasi läheisyyttä, seksiä ja kaikkea. Ei juuri puhunut mitään. Mistä sen tietää mitä tapahtuu ihmiselle joka on juonut vuosikymmeniä tuohon tahtiin. Kai se ihan hyvin ilmankin alkoholia tulisi toimeen jos löytäisi jonkun kiusattavan ja saisi addiktionsa korvattua sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katon, että eihän ruokaa ole pöydällä tai hella ole päällä. Katson, että on nukkumassa sängyssä tai korkeintaan sohvalla eikä keittiön lattialla, vessan lattialla. Katson, ettei ole oksentanut minnekään. Piilotan enimmät kaljatölkit. Jep, vähänkö minun viikonloput kuulostaa säälittävältä näin kirjoitettuna. 

Voi ei, kuulostaa kyllä tosi surulliselta meiningiltä :(

Voimia kaikille alkoholistien läheisille ja parempaa huomista. <3

Noh, onneksi tää oli aika kärjistetty esimerkki ja ylläolevan kaltaisia tapauksia ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Kiitos kuitenkin <3 

Joku kysyi, että miksi. No ne tavalliset: kuitenkin muuten hyvä mies, rakkaus, ei halua rikkoa lapsilta perheiltä, isä on heille läheinen ja kai sitä odottaa parempaa huomisesta. Olen silti todella väsynyt. Siinä vaan käy niin, että kun elää tällaisen elämän keskiössä ei lopulta enää tiedä itsekään, että mikä on normaalia. Ja joo, meillä on lastensuojeluasiakkuus ja tukitoimia, mutta fakta on se, ettei kukaan muu pysty miehen toimintaa muuttamaan kuin mies itse. 

Mun isä oli alkoholisti ja äiti juuri sun kaltainen, kirjoittaja. Isä kuoli kun olin amiksessa. Käyn edelleen terapiassa, koska elämäni oli vitun kamalaa koko lapsuuden ja nuoruuden. Sinä et säästele lapsiasi vaan itseäsi ja läheisriippuvuuttasi.

En ole nykyään äitini kanssa tekemisissä, koska en pysty antamaan anteeksi sitä vapaaehtoista päihdekodille altistamista.

N31

Mä ymmärrän sun katkeruuden, mutta tuo syö lopulta vain sinut itsesi. Minunkin äitini oli alkoholisti, mutta eri tavalla. Mutta minä en ole äitisi. Älä puhu minun suulla ja väitä tietäväsi sinun kokemuksella sitä mitä muut ajattelee ja eivät ajattele. Sinun äitisi oli läheisriippuvainen, minä en. Kuten sanoin, ensimmäinen kommentti oli kärjistetty ja tilanne on tuosta onneksi parantunut. Tiedän varsin hyvin mitä lasinen lapsuus pahimmillaan aiheuttaa. Tiedän myös sen, että lapset ovat erilaisia.

Mies ryyppää kapakassa ja ajaa taksilla kotiin. Sammuu välittömästi. Yleensä rahaa on takin taskut täynnä. Minä otan kaikki setelit. En tee sitä salaa vaan olen sanonut, että siivouspalkkaa ja korvaus yksin vietetystä illasta. Tulee itselle parempi mieli, vaikka on omiakin tuloja.

Onneksi jo menneisyyttä.

Alkoholistin miehenä elämä oli vuosikausia taistelua viinaa vastaan.

Alussa kaikki meni hyvin muutaman vuoden, sillä juopottelu pysyi aisoissa ja joimme molemmat tyypilliseen suomalaistapaan perjantaikännit.

Pikkuhiljaa vaimoni viinankäyttö lisääntyi ja joi lauantaitkin, jolloin itse podin krapulaa.

Alkoi sitten juoda viikollakin ja kun aina kännissä oli arvaamaton, sain alkaa valvomaan öitä musiikin pauhatessa aamuyöhön kunnes sammui.

Sitten alkoi taistelut kapakkaanmenosta ja siihen laitoin stopin, sillä jo yhdessä seillä ollessa näin mihin se käytös tulisi ennenpitkää johtamaan.

Jatkuvia riitoja ja lopulta väsyin ja masennuin. Lopetin viinankäytön kokonaan ja kun hän alkoi väkivaltaiseksi, aloitin nukkumisen matkailautossa aina kun hän joi, useita kertoja viikossa.

Kerran sitten soitti sunnuntaiaamuna ja kertoi olleensa uskoton kapakkareissullaan.

Melko helpottuneena menin, pakkasin omat kamani autoon mukaan ja jätin avaimeni keittiön pöydälle.

Vaimoni makasi meikit pitkin poskia makkarissa ja näytti silmissäni räjähtäneeltä huo ralta, mitä taisi koko avioliittomme ajan ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi jo menneisyyttä.

Alkoholistin miehenä elämä oli vuosikausia taistelua viinaa vastaan.

Alussa kaikki meni hyvin muutaman vuoden, sillä juopottelu pysyi aisoissa ja joimme molemmat tyypilliseen suomalaistapaan perjantaikännit.

Pikkuhiljaa vaimoni viinankäyttö lisääntyi ja joi lauantaitkin, jolloin itse podin krapulaa.

Alkoi sitten juoda viikollakin ja kun aina kännissä oli arvaamaton, sain alkaa valvomaan öitä musiikin pauhatessa aamuyöhön kunnes sammui.

Sitten alkoi taistelut kapakkaanmenosta ja siihen laitoin stopin, sillä jo yhdessä seillä ollessa näin mihin se käytös tulisi ennenpitkää johtamaan.

Jatkuvia riitoja ja lopulta väsyin ja masennuin. Lopetin viinankäytön kokonaan ja kun hän alkoi väkivaltaiseksi, aloitin nukkumisen matkailautossa aina kun hän joi, useita kertoja viikossa.

Kerran sitten soitti sunnuntaiaamuna ja kertoi olleensa uskoton kapakkareissullaan.

Melko helpottuneena menin, pakkasin omat kamani autoon mukaan ja jätin avaimeni keittiön pöydälle.

Vaimoni makasi meikit pitkin poskia makkarissa ja näytti silmissäni räjähtäneeltä huo ralta, mitä taisi koko avioliittomme ajan ollakin.

Täällä toinen, joka vuosikaudet katseli juoppoa ja antoi tämän pilata elämäänsä, kunnes tämä petti. Jotenkin sitä tarvitsi oikean, "hyväksyttävän" syyn lähteä. Kaikkeen muuhun vika oli minussa, olin hankala, kontrolloiva akka jne. Pettäminen jotenkin oikeutti lähtöni, viimeinkin.

Rauha saapuu taloon

Ei tuo vaimo mihinkään sammu kaljasta tai viineistä. 15 olutta menee helposti illassa alle 70-kiloisella naisella, mutta ei se mihinkään sammu. Minä en kyllä voi ostaa mitään alkoholia kotiin koska vaimo juo ne kaikki. Jos alan rajoittelemaan, niin mökötys on taattu, eikä öpildeä saa viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katon, että eihän ruokaa ole pöydällä tai hella ole päällä. Katson, että on nukkumassa sängyssä tai korkeintaan sohvalla eikä keittiön lattialla, vessan lattialla. Katson, ettei ole oksentanut minnekään. Piilotan enimmät kaljatölkit. Jep, vähänkö minun viikonloput kuulostaa säälittävältä näin kirjoitettuna. 

Voi ei, kuulostaa kyllä tosi surulliselta meiningiltä :(

Voimia kaikille alkoholistien läheisille ja parempaa huomista. <3

Noh, onneksi tää oli aika kärjistetty esimerkki ja ylläolevan kaltaisia tapauksia ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Kiitos kuitenkin <3 

Joku kysyi, että miksi. No ne tavalliset: kuitenkin muuten hyvä mies, rakkaus, ei halua rikkoa lapsilta perheiltä, isä on heille läheinen ja kai sitä odottaa parempaa huomisesta. Olen silti todella väsynyt. Siinä vaan käy niin, että kun elää tällaisen elämän keskiössä ei lopulta enää tiedä itsekään, että mikä on normaalia. Ja joo, meillä on lastensuojeluasiakkuus ja tukitoimia, mutta fakta on se, ettei kukaan muu pysty miehen toimintaa muuttamaan kuin mies itse. 

Mun isä oli alkoholisti ja äiti juuri sun kaltainen, kirjoittaja. Isä kuoli kun olin amiksessa. Käyn edelleen terapiassa, koska elämäni oli vitun kamalaa koko lapsuuden ja nuoruuden. Sinä et säästele lapsiasi vaan itseäsi ja läheisriippuvuuttasi.

En ole nykyään äitini kanssa tekemisissä, koska en pysty antamaan anteeksi sitä vapaaehtoista päihdekodille altistamista.

N31

Hyvä, että kirjoitit tämän. Olin juuri tulossa sanomaan ,että aikuisena ne lapset sitten kirjoittelevat netissä näissä ketjuissa kuinka ahdistavaa oli kotona elää juopon kanssa eikä äiti tajunnut lähteä kävelemään.