Mie luovutan. Ei tuota lasta saa nukkumaan omassa sängyssään vaikka mitä tekisi.

Kuulostaa siltä, että nukkumaanmenosta on tullut kaikille osapuolille hyvin epämiellyttävä taistelunomainen tapahtuma. Nukkumaanmenon pitäisi olla rento ja rauhallinen tapahtuma. Ottaisin reilun ”aikalisän” tuossa ”taistelussa” ja antaisin tytön nukkua vanhempien kanssa. Pakottamalla tai rangaistuksilla asia ei varmasti etene vaan ahdistus lisääntyy.

Ajattelisin niin, että lapsi nyt jostain syystä tarvitsee yöllä turvaa, joten antaisin sitä. Hän menee nukkumaan omaan huoneeseen tai siskon kanssa yhteiseen huoneeseen sitten kun on siihen valmis. Palaisin asiaan esim. puolen vuoden päästä ja silloin voisi kokeilla palkitsemista. Nyt panostaisin siihen, että nukkumaanmenosta tulisi rentoa ja mukavaa, eikä se olisi tunnelmaltaan painostavaa ja ahdistavaa.

Lapsen iän miettimisen lopettaisin nyt kokonaan ja vertailun ikätovereihin. Hän on oma persoonansa ja ansaitsee rakkautta ja hyväksyntää sellaisena kuin on. Älkää vertailla myöskään siskoon. Jutelkaa millainen olisi hänen haaveiden ilta/nukkumaanmeno ja mitä mukavaa hän haluaisi tehdä nukkumaanmennessä ja voisiko iltarutiineja muuttaa ja joustaa esim. aikataulupaineissa, jos uni ei tule. Hyväksyä se, että aina uni ei tule silloin kun sen halutaan tulevan, eikä se ole vaarallista vaan joskus niin vaan käy ja ehkä seuraavana iltana nukuttaa paremmin. Miettikää mitä lapsi voi luvan kanssa tehdä, jos uni ei heti tule.

Vierailija kirjoitti:

Eniten harmittaa tuo kallis puoliparvi sänky jossa vannoi ihan varmasti nukkuvansa ja nukkuikin.. 2 yötä.

Ap

Ei tuo mitään, mutta itse ratkaistiin asia ostamalla kaksi parisänkyä. Aina yhdessä sängyssä nukkuu 2 ja yhdessä yksi. Ei sitten enää kiinnostanutkaan tulla toisten sänkyyn, kun äiti meni aina lapsen sänkyyn jos lapsi tuli meidän sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa kyllä siltä, että lapsi oireilee jotain käytöksellään, ja nyt on selvitettävä mitä se on. Nukkumaanmenosta on tullut lapselle, ja samalla teidän koko perheelle, aikamoinen mörkö. Kierre vaan kuitenkin todennäköisesti pahenee, jos lasta rangaistaan. Olisikohan mahdollista esim. kouluterveydenhoitajan kautta alkaa selvitellä asiaa, mikä tuollaisessa käytöksessä on taustalla.

Jos lasta rangaistaan kunnolla, niin se ei uskalla pahentaa kierrettä. Rangaistusten idea on se, että ne ovat niin kovia, ettei lapsi halua kokea niitä uudelleen ja siksi alkaa totella.

Tuota kutsutaan pelolla vaientamiseksi.

Tässä vaan ei välttämättä pointtina ole se totteleminen.

Onko sille koitettu ihan tosissaan suuttumista? Mun nuorempi oli "uniterroristi" ja lopulta ainoa mikä auttoi oli se, kun me vanhemmat suututtiin ja kunnolla. Tajusi siinä kohtaa, että nyt tuli se raja vastaan. Minä karjaisin, että mikä saatana sitä lasta riivaa kun ei voi nukkua ku ihmiset ja isänsä repi sulakkeet irti, sänky keskelle lattiaa irti kaikista seinistä ja kantoi lapsen kainalossaan sänkyyn ja ilmoitti, että seuraavasta nousemisesta nukkuu jouluun asti parvekkeella (asutaan omakotitalossa silti). Aamulla keskusteltiin puolin ja toisin, että mikä meni yöllä pieleen.

Meilläkin tätä edelsi keskustelut, että mikä siinä yksin nukahtamisessa on hankalaa ja miten me voidaan auttaa ja kokeiltiin kaikki keinot. Ostettiin yövalo, jätettiin ovi raolleen ja keittiöön valo, laitettiin huone tytölle mieluisaksi ja ostettiin jopa uus sänky, jos se entinen on jotenkin huono eikä saa siksi unta. Pistettiin lapsi jopa terapiaan, että jos on jotain mitä hän ei koe voivansa kertoa meille, mutta terapeutti totesi, että ei se kerro mitään hälyttävää niin turha jatkaa. Tuon yhden episodin jälkeen lapselta löytyikin vastaus siihen miksi se on vaikeaa, kun aiemmin oli vain sanonut että "Emmää tiiä. Se vaan on." Lopullinen vastaus oli, että ei saa unta ja on tylsää vaan maata pimeässä ja alkaa ärsyttää. Tähän asti lapsi ei ollut kertonut meille, että saattoi iltasadun jälkeen maata hereillä yli tunnin. Annettiin lupa lukea sängyssä ja illat rauhoittui. Ei tyttö vieläkään kuulemma nuku yleensä ennen kymmentä, mutta on ainakin hiljaa. Kai se jotku melatoniinit tarvis, mutta en halua syöttää lääkkeitä turhaan noin pienelle.

molemmille tytöille oma huone ja oma rauha yöuniin. Ovet kiinni ja siellä saa alkaa nukkua omassa rauhassa kun nukuttaa. Toinen voi nukkua piemässä ja toinen vaikka valot päällä. Hiljaisuus yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän tytön kaverit sanoo, kun kuulevat noin ison nukkuvan vanhempiensa välissä. Hieman noloa...Ei ole normaalia tuollainen.

Minä nukuin tuossa iässä vanhempien välissä. Oli muuten enemmän kuin hieman noloa. Pelkäsin kuollakseni, että kaverit saavat tietää, ja ajattelin olevani maailman surkein ja säälittävin ja naurettavin olento.

Siltikin pelkäsin vielä hitusen enemmän yksin pimeässä oloa.

Ap:lle voin kertoa, että pari vuotta myöhemmin nukuin jo ihan tyytyväisenä omassa huoneessa. Mutta mielikuvitukseni on vielä aikuisenakin todella vilkas.

Onko lapsen kanssa muita ongelmia? Nukkuuko teidän kanssa hyvin?

Meillä poika tuli joskus 9v meidän sänkyyn, kun näki painajaisia. Menin itse loppuyöksi pojan sänkyyn, niin saatiin kaikki nukuttua.

Joku syyhän tuolle käytökselle on. Melatoniinia voi kokeilla, jos ongelma on nukahtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän tytön kaverit sanoo, kun kuulevat noin ison nukkuvan vanhempiensa välissä. Hieman noloa...Ei ole normaalia tuollainen.

Minä nukuin tuossa iässä vanhempien välissä. Oli muuten enemmän kuin hieman noloa. Pelkäsin kuollakseni, että kaverit saavat tietää, ja ajattelin olevani maailman surkein ja säälittävin ja naurettavin olento.

Siltikin pelkäsin vielä hitusen enemmän yksin pimeässä oloa.

Ap:lle voin kertoa, että pari vuotta myöhemmin nukuin jo ihan tyytyväisenä omassa huoneessa. Mutta mielikuvitukseni on vielä aikuisenakin todella vilkas.

Mulla oli sama ongelma pelon ja vilkkaan mielikuvituksen kanssa, tosin vahempien välissä en saanut nukkua (ja mielikuvitus on vieläkin vilkas). Nukahtaminen kesti kauan, pelkäsin ja kuvittelin kaikenlaisia hirviöitä. Minullakin muistaakseni helpotti asiaa tuolla yllä mainittu lukeminen: jos en saanut unta, luin sitten sängyssä niin kauan, että väsytti niin paljon, että uni tuli. Äänikirjojen kuuntelu voisi olla toinen kokeilun arvoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa kyllä siltä, että lapsi oireilee jotain käytöksellään, ja nyt on selvitettävä mitä se on. Nukkumaanmenosta on tullut lapselle, ja samalla teidän koko perheelle, aikamoinen mörkö. Kierre vaan kuitenkin todennäköisesti pahenee, jos lasta rangaistaan. Olisikohan mahdollista esim. kouluterveydenhoitajan kautta alkaa selvitellä asiaa, mikä tuollaisessa käytöksessä on taustalla.

Jos lasta rangaistaan kunnolla, niin se ei uskalla pahentaa kierrettä. Rangaistusten idea on se, että ne ovat niin kovia, ettei lapsi halua kokea niitä uudelleen ja siksi alkaa totella.

Tuota kutsutaan pelolla vaientamiseksi.

Tässä vaan ei välttämättä pointtina ole se totteleminen.

Tämä "pelolla vaientaminen" on asia johon esimerkiksi koko lakikirja ja useimmat järjestyssäännöt pohjautuvat.

Valtataistelussa on pointtina totteleminen. Se joka alistuu eikä vaadi tottelua on heikko ja hyväksikäytettävä. Lasten maailmankuva on raaka.

Lapsi ei saa päättää ja pompottaa. Ei toi oo mitään palkittavaa toimintaa muutenkaan. Max musiikon ja unikaverin voi valita ite. Joku unikoulu tai ulkopuolinem juttu vois auttaa

Ottaisin oman patjan lapsen huoneeseen ja pysyisin siellä niin kauan, että nukahtaa. Ei tuo homma loputtomiin jatku. Ajattelen aina itse niin vastaavissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa kyllä siltä, että lapsi oireilee jotain käytöksellään, ja nyt on selvitettävä mitä se on. Nukkumaanmenosta on tullut lapselle, ja samalla teidän koko perheelle, aikamoinen mörkö. Kierre vaan kuitenkin todennäköisesti pahenee, jos lasta rangaistaan. Olisikohan mahdollista esim. kouluterveydenhoitajan kautta alkaa selvitellä asiaa, mikä tuollaisessa käytöksessä on taustalla.

Jos lasta rangaistaan kunnolla, niin se ei uskalla pahentaa kierrettä. Rangaistusten idea on se, että ne ovat niin kovia, ettei lapsi halua kokea niitä uudelleen ja siksi alkaa totella.

Tuota kutsutaan pelolla vaientamiseksi.

Tässä vaan ei välttämättä pointtina ole se totteleminen.

Tämä "pelolla vaientaminen" on asia johon esimerkiksi koko lakikirja ja useimmat järjestyssäännöt pohjautuvat.

Valtataistelussa on pointtina totteleminen. Se joka alistuu eikä vaadi tottelua on heikko ja hyväksikäytettävä. Lasten maailmankuva on raaka.

Olisi kiva tietää sinusta vähän enemmän. Millainen ihminen ajattelee, että lapset ovat vanhempiensa vihollisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa kyllä siltä, että lapsi oireilee jotain käytöksellään, ja nyt on selvitettävä mitä se on. Nukkumaanmenosta on tullut lapselle, ja samalla teidän koko perheelle, aikamoinen mörkö. Kierre vaan kuitenkin todennäköisesti pahenee, jos lasta rangaistaan. Olisikohan mahdollista esim. kouluterveydenhoitajan kautta alkaa selvitellä asiaa, mikä tuollaisessa käytöksessä on taustalla.

Jos lasta rangaistaan kunnolla, niin se ei uskalla pahentaa kierrettä. Rangaistusten idea on se, että ne ovat niin kovia, ettei lapsi halua kokea niitä uudelleen ja siksi alkaa totella.

Tuota kutsutaan pelolla vaientamiseksi.

Tässä vaan ei välttämättä pointtina ole se totteleminen.

Tämä "pelolla vaientaminen" on asia johon esimerkiksi koko lakikirja ja useimmat järjestyssäännöt pohjautuvat.

Valtataistelussa on pointtina totteleminen. Se joka alistuu eikä vaadi tottelua on heikko ja hyväksikäytettävä. Lasten maailmankuva on raaka.

Olisi kiva tietää sinusta vähän enemmän. Millainen ihminen ajattelee, että lapset ovat vanhempiensa vihollisia?

Eivät lapset ole vanhempiensa vihollisia. Kuten eivät myöskään vanhempiensa kavereita.

Valtataistelu on vain yksi lapsen ja vanhemman välisen suhteen ilmenemismuodoista eikä se normaalitapauksessa esiinny tauotta vaan ainoastaan silloin tällöin, vaikka se voikin olla alla kytemässä.

Olen koko ikäni ollut huono nukkuja, samoin äitini ja isoäitini. Uni ei tullut nuorempanakaan ennen puolta yötä ja arkisin nyt jo aikuisena pärjään n 5--6h tunnin unilla , tarv. sitten melatoniini yms että pystyy käymään töissä. Osa ihmisistä on geneettisesti ns vähä unisia, ja lapsi ei osaa tilannetta vielä todennäköisesti hahmottaa. Itse olen aina tykännyt lukemisesta, ja luin sängyssä jo  hyvin nuoresta asti, myöhään. Mutta eipä tarvinnut vaivata muita. Meillä sukuvika tämä ja ymmärrystä löytyi,ja välillä valvottiin äidin kanssa yhdessä,  muttei tietenkään   (ennen vanhaan)  tullut kuuloonkaan ängetä vanahempien sänkyyn tai häiritä muita. Eli syy voi olla niinkin simppeli ettei vaan nukuta, mutta sitten pitää opettaa viihtymään ittekseen.

How's the boss? Luovuta vaan, eivät tiedä lapset tästä eteenpäinkään ketkä perheessä on niitä auktoriteettejä. On se kumma kun ei jakseta näyttää kuka perheessä määrää!?! Ja sitten ihmetellään että mikä meni kasvatuksessa vikaan.

Jos lapsella on vaikeuksia unensaannissa niin ei se kyllä millään valtataistelulla ratkea. Pelottelemalla ja rangaistuksilla saatte ehkä lapsen nukkumaan omassa sängyssä, mutta voi olla, että lapsiraukka valvoo siellä sitten peloissaan ja ahdistuneena, mutta ei uskalla muutakaan tehdä rangaistuksen pelossa. Tällä tavalla lapselle opetetaan, että kun on ahdistus tai jokin ongelma, joka vaivaa mieltä niin ei ainakaan kannata yrittää turvata toisiin ihmisiin. Ehkä lapsen käytöksen taustalla on jokin tunne, jota hän ei osaa käsitellä tai nimetä tai kertoa vaan hakee vaistomaisesti vain turvaa ja läheisyyttä. Mikä siinä on niin paha asia, antaa sitä turvaa ja läheisyyttä? Ehkä lapsen ahdistus hellittäisi, jos lakkaisitte nyt käymästä mitään ”valtapeliä” väkisin.

Täällä on samanlainen pelkääjä, ikää jo 10-vuotta. Meillä on kaksi isompaa lasta, jotka nukkuneet omissa huoneissaan ihan pienestä pitäen. Tämä nuorinkin nukkui omassa huoneessaan kunnes pari vuotta sitten tuli jokin pelkokausi. Ensin se alkoi sillä, että hän heräsi yöllä ja tassutteli meidän huoneeseen. Sitten ei enää mennyt omaan huoneeseen ollenkaan. Aluksi kokeilin niin puhumalla, lahjonnalla kuin kiristyksellä, mutta mikään ei auttanut.

Sitten vaan luovutin. Olen täysin varma, että oma huone ja oma rauha alkaa kiinnostaa ihan kohta. Aina välillä kysyn miksi haluaa nukkua meidän välissä ja aina syynä on pelko. Mummilassa, leireillä ja kavereilla nukkuu kyllä, mutta samassa huoneessa jonkun muun kanssa. Ainoa huono juttu on se, että ei kuitenkaan kehtaa pyytää kavereita yökylään kun ei ole varma uskaltaako nukkua sittenkään kaverin kanssa.

Ja olen myös itse nukkunut melkein samanikäiseksi asti äitini kanssa samassa huoneessa, omassa sängyssä tosin. Pelkään itse myös pimeää ja suoraan sanoen en varmaan itsekään uskalla nukkua täysin yksin kotona (asutaan maalla).

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on vaikeuksia unensaannissa niin ei se kyllä millään valtataistelulla ratkea. Pelottelemalla ja rangaistuksilla saatte ehkä lapsen nukkumaan omassa sängyssä, mutta voi olla, että lapsiraukka valvoo siellä sitten peloissaan ja ahdistuneena, mutta ei uskalla muutakaan tehdä rangaistuksen pelossa. Tällä tavalla lapselle opetetaan, että kun on ahdistus tai jokin ongelma, joka vaivaa mieltä niin ei ainakaan kannata yrittää turvata toisiin ihmisiin. Ehkä lapsen käytöksen taustalla on jokin tunne, jota hän ei osaa käsitellä tai nimetä tai kertoa vaan hakee vaistomaisesti vain turvaa ja läheisyyttä. Mikä siinä on niin paha asia, antaa sitä turvaa ja läheisyyttä? Ehkä lapsen ahdistus hellittäisi, jos lakkaisitte nyt käymästä mitään ”valtapeliä” väkisin.

Taustalla oleva tunne pitää sanoittaa niin ongelma alkaa ratketa.

Unihäiriö, ottakaa yhteys perheneuvolaan?

Minä aikuinen määrään, että sinun lapseni pitää nukkua omassa sängyssä. Turha on tulla viereen, jos haluaisit läheisyyttä ja lämpöä tai jos pelkäät jotakin josta et uskalla puhua. Tässä on nyt kyse siitä, että minä aikuinen olen pomo. Tärkeintä on se, kuka tässä talossa määrää. Ei se, mitä sinulla on mielenpäällä tai miltä sinusta tuntuu. Aikuinen määrää, että lapsi nukkuu omassa sängyssä. Opi tämä elämääsi varten. Opi myös se, että elämässä on tärkeintä olla ”normaali”. Älä vaan erotu millään tavalla. Jos et tee kaikkea samalla tavalla kuin naapurin 9-vuotias niin muista hävetä ja kokea arvottomuutta. Vain omassa sängyssä omassa huoneessa nukkuva 9-vuotias on hyväksytty. Ja muista, jos annan sinun tulla viereeni lämpimään nukkumaan niin menet siitä totaalisen pilalle, olet manipuloinut aikuisen ja olet vienyt vallan koko perheessä ja kaiken muun kasvatuksen voi vetää vessanpöntöstä alas.