Missä vaiheessa tai mistä syystä hankkiudut eroon vaatteista?

Sukkia olen laittanut roskiin ehkä noin kymmenet, alusvaatteita noin viisi ja myynyt olen ehkä kymmenkunta vaatetta ja yhdet kengät. Liian usein tulee myytyä vaate eteenpäin siksi koska ei ollutkaan enää mielestäni kiva. Useimmiten se johtuu väristä: käytän enimmäkseen mustia vaatteita, mutta joskus olen hankkinut värikkäitä vaatteita ja sitten todennut että ei niitä tulekaan värikkyytensä takia käytettyä. Nyt olen toivottavasti ottanut opikseni ja tajuan, että värit eivät ole minua varten. Ensisijaisesti yritän myydä kaikki vaatteet ja kengät joista haluan luopua. Jos vaate ei mene kaupaksi tai se on rikki, vien sen tekstiilikierrätykseen.

Roskiin en laita kuin sellaisia rikkinäisiä vaatteita, jotka eivät kelpaa tekstiilikierrätykseen eli sukkia ja alusvaatteita.

Silloin kun vaate ei joko sovi enää päälle, (esim. painonvaihteluiden tai vaikka kutistumisen takia) tai on kulunut puhki. (pienet reijät paikkaan jos se onnistuu suht siististi) Monesti olen käyttänyt vaatetta niin kauan, että kangas on niin haperoa että se menee halki.

Alkaa värit ärsyttää, kuluneita, reikäsiä, kaatunut jotain punaviiniä päälle, haluan parempaa ja niille uutta tilaa, joistakin vaatteista ei ehkä tule hyviä assosiaatioita ja ne lentää sen takia mäkeen.

Sinccis

Vaatteista joista taas pidän, niin en heitä veks vaikka sotkeentuis, mietin kyllä aika usein niiden värjäämistä, mutta en koskaan saa mitään väriä ostettua. Pesen niitä sitten taborteilla, jos jaksan tai sitten en. 

Mulla olis valkaisuainettakin kaapissa, mutta kun se on niin ärsyttävää myrkkyä, että en saa sitä koskaan käytettyä. Siksi heitin edellisenkin kellastuneen valkoisen paidan mäkeen, kun en halua niiden myrkkyjen kanssa lutrata.

Joskus sillä pesin valkoisia paitoja. Tuli joo valkoisiksi, mutta sisällä haisi 2 päivää uimahallille.

Sinccis

olen loppukäyttäjä. Minä en hankkiudu eroon vaatteista, ne hankkiutuvat eroon minusta, lanka kerrallaan.

Käytän vaatteet loppuun. Ne tekevät lopuksi viimeisen palveluksen lattiarätteinä.

Kun vaate rikkoutuu korjaamiskelvottomaksi. Periaateellisista syistä en osta uutta kuin tarpeeseen ja vältän muodin perässä juoksemista. Kyllästyminen tai pieni nuhjaantuminen ei ole mielestäni riittävä syy uuden hankintaan, vaan omaan napaan tuijottamista. Pyrin mahdollisimman ekologiseen vaatekaappiin ja siihen pääsee parhaiten, kun uutta ei ostele eikä jonkun konmarituksen varjolla karsi kaappiin tilaa uusille. Mielestäni kuluttajana tulee kantaa vastuu hankinnoistaan, ei vain kaupasta kotiin, vaan tuotteen koko elinkaaren ajan.

Ihminen on tyhmyyksissään luonut itselleen normeista monennäköistä vankilaa. Esimerkiksi työelämässä monet ajattelevat, että edustavuus tarkoittaa sitä, että on oltava aina uuden näköiset vaatteet yllä. Uskottavuus kuulemma vaatii sitä. Ihmisiä myös edelleen arvotetaan vaatteiden perusteella, mikä on aivan pöljää. Muoti on myös asia, joka voi eriarvoistaa.

Silloin kun vaate ei enää kelpaa päälle edes sotkuisiin kotihommiin, sitä leikkaan vielä räteiksi ja sen jälkeen päätyvät roskiin. No pesussa kutistuneet tai muuten kelvolliset vaatteet lahjoitan eteenpäin (liian vaivalloista myydä kirppiksellä).

vien vaatekeräykseen, jos on vaikka liian pieniä vaatteita, mutta suurimman osan käytän ihan loppuun asti eli kunnes täysin risa.

No vien vaatekeräykseen (niitä on nykyään aika monessakin paikassa). Naisten vaatteita kun on tarjolla kirpparit täynnä, niin ei niillä mitään rahallista arvoa oikein ole. Mukavaa, jos niistä on jollekin iloa.

Pidän kunnia-asianani käyttää vaatteet ja kengät loppuun. Olenhan maksanut niistä nettorahaa, ja niihin on käytetty luonnonvaroja ja (lapsi)työvoimaa. Koska suhtaudun vaatehankintaan melkein kuin koiranpennun ottamiseen, eli että siitä on kannettava vastuu loppuun saakka, ostan vaatteita hyvin hyvin niukasti.

Sitten kun vaate (tai kengät tai vyö...) ei enää ole siisti töissä pidettäväksi, siitä tulee kotivaate. Seuraavaksi mökki-, piha- ja koiranulkoilutusvaate. Viimeinen vaihe on siivous- ja remonttivaate. Lopuksi vaate palvelee luutuna.

Tästä huolimatta joskus jää poistettavia vaatteita. Vaate voi jäädä pieneksi, tai oli hutiostos alunperinkin. Jostain syystä ulkomailla tulee ostettua liian värikkäitä ja erikoisia vaatteita. Nämä saatan viedä Punaisen Ristin Konttiin, jos ovat uudenveroisia. Muuten luutuksi.

Mustikkamaisa kirjoitti:

Kun vaate rikkoutuu korjaamiskelvottomaksi. Periaateellisista syistä en osta uutta kuin tarpeeseen ja vältän muodin perässä juoksemista. Kyllästyminen tai pieni nuhjaantuminen ei ole mielestäni riittävä syy uuden hankintaan, vaan omaan napaan tuijottamista. Pyrin mahdollisimman ekologiseen vaatekaappiin ja siihen pääsee parhaiten, kun uutta ei ostele eikä jonkun konmarituksen varjolla karsi kaappiin tilaa uusille. Mielestäni kuluttajana tulee kantaa vastuu hankinnoistaan, ei vain kaupasta kotiin, vaan tuotteen koko elinkaaren ajan.

Ihminen on tyhmyyksissään luonut itselleen normeista monennäköistä vankilaa. Esimerkiksi työelämässä monet ajattelevat, että edustavuus tarkoittaa sitä, että on oltava aina uuden näköiset vaatteet yllä. Uskottavuus kuulemma vaatii sitä. Ihmisiä myös edelleen arvotetaan vaatteiden perusteella, mikä on aivan pöljää. Muoti on myös asia, joka voi eriarvoistaa.

Ihanan tervejärkinen mielipide! Kiitos! Päivän paras!

Mieluummin en kertakäyttökuluta vaan käytän kun tykkään ja katson vielä pesun jälkeen missä kunnossa on ja jos on jo niin rikki niin käytän lattiarättinä ja sitten heitän roskiin. Ja jos vaate ei o sopiva niin se menee eteenpäin. Myös se jos en enää käytä jotain tiettyjä värejä niin ne vaatteet menee eteenpäin.