Miksi naiset ihastuvat pelimiehiin? Vastaus tässä!
Vastaus löytyy tästä palstakirjoituksesta:
"Noh viime viikolla tapahtui kuitenkin jotain täysin suunnittelematonta. Tapasin yhden miehen jonka kanssa ei todellakaan pitänyt tulla yhtä/paria iltaa enempää, mutta ihastuttiin toisiimme todella tulisesti samantien, homma vain synkkasi kaikinpuolin ihan täydellisesti ensi hetkistä alkaen. Tapasimme sitten monta kertaa viime viikolla ja sen jälkeen olemme viestitelleet koko ajan. Tunteet ovat todella vahvat puolin ja toisin ja pistettiinkin deittisovellukset poistoon ym. Hommassa on omat hankaluutensa miehen tämän hetkisen tilanteen takia, mutta ne tuskin tulee olemaan kynnykysymys jutun onnistumisessa."
(Jokainen arvannee mitä miehen tämän hetkisellä tilanteella tarkoitetaan - jep, naimisissa)
Nainen mittaa kemiaa ja yhteensopivuutta sillä kriteerillä kuinka nopeasti, sulavasti ja luontevasti asiat etenevät ja kuinka voimakasta himo on. Nainen ei kuitenkaan pysty ajattelemaan että tuo liittyisi miehen naiskokemukseen, jonka ansiosta hän osaa luoda rennon tunnelman ja liidata siten että tilanne etenee vauhdilla.
Tässä pelimies voittaa, naisen tunteet ovat voimakkaampia ja tämä pitää sitä merkkinä keskinäisestä kemiasta. Kun mies sanoo tuntevansa samoin (saadakseen lisää seksiä), nainen uskoo tämän poikkeuksetta - onhan kemia aina molemminpuolista.
Tästä syystä miehet haluavat oppia pelimiehiksi, silloinkin kun oikeastaan eivät oikeastaan haluaisi pelailla.
Kommentit (1266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
No minä tunnen parikin noita pelimiehiä. Molemmilla on naisia kaadettuna satoja, kirjaimellisesti. Siitä joukosta löytyy naisia jotka kanssa halusivat vain panon ja se siitä, mutta on myös roppakaupalla sellaisia joiden mielestä näiden miesten kanssa oli kemiaa ja poikkeuksellista yhteensopivuutta.
Se voi sinulle, yhden naisen miehelle, olla noin. Mutta pelimiehen maailma on erilainen.
Ei kannata uskoa s24- ja redditin pelimiesfantasioihin noin tosissaan.
Kuvittelevatko naiset oikeasti ettei paljon naisia kaatavia pelimiehiä ole olemassa? Onko tämä joku defenssi, ettei joudu hyväksymään olleensa vain yksi monista?
Jos nainen haluaa seuraa vain yhdeksi yöksi, niin mikäs sen parempi siihen kuin se pelimies. Eikö sinulle ole tullut mieleen, että nainen voi olla tuossa aktiivisempi osapuoli?
Kyllä minä ainakin erotan miehet, joiden kanssa on kemiaa ja toiset, jotka onnistuneesti valloittavat minut pelimiestaidoillaan. Edellisen suhteen kanssa ei ollut kyllä niin minkäänlaista kemiaa, mutta toinen miellytti ulkoisesti ja osasi minua miellyttäviä peliliikkeitä niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin. Vähäksi aikaa siitä oli iloa. Kun tietää, mihin ryhtyy, eikä odota väärästä kanasta vääriä munia, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Jos tapaa harrastuksen parissa kivan tuntuisen miehen, jonka kanssa on rento olo, helppo jutella ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita pitää mies dumpata samoin tein, koska kyseessä on pelimies. Jos taas tapaa miehen, jonka seurassa on epämiellyttävä olla, juttelu tyrehtyy alkuunsa, ei löydy mitään sanottavaa, jolloin ympärillä on vain vaivaannuttava hiljaisuus, niin siihen mieheen kannattaa tarrautua. Tuo vinkki sopii myös palstan ikisinkkumiehille, etsitte vain naisen, joka viehättää teitä vähiten niin ulkonäön kuin luonteen puolesta, niin saatte onnellisen parisuhteen.
No ei välttämättä ole pelimies.
Mutta jos kyseessä on pelimies, niin kokemus on tuo. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei toki ole oikeasti, pelimies vain peilaa mistä nainen pitää ja esittää sellaista miestä. Jos nainen on fiksu, niin kysymällä selviää onko miehellä oikeasti mitään tietoa niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista vai onko jutut puutaheinää.
Jos tiedot ovat huterat ja pian alkaa soidinmenorutiini käsivarsikosketteluineen ja merkitsevine katseineen, fiksu ihminen voisi päätellä jotain.
Jos on hyvillä hoksottimilla varustettu nainen/mies niin osaa kyllä löytää kumppanin tarpeisiinsa. Pelimiehen seksiin ja vähän moniulotteisemman henkilön parisuhteeseen. Simppeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Jos tapaa harrastuksen parissa kivan tuntuisen miehen, jonka kanssa on rento olo, helppo jutella ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita pitää mies dumpata samoin tein, koska kyseessä on pelimies. Jos taas tapaa miehen, jonka seurassa on epämiellyttävä olla, juttelu tyrehtyy alkuunsa, ei löydy mitään sanottavaa, jolloin ympärillä on vain vaivaannuttava hiljaisuus, niin siihen mieheen kannattaa tarrautua. Tuo vinkki sopii myös palstan ikisinkkumiehille, etsitte vain naisen, joka viehättää teitä vähiten niin ulkonäön kuin luonteen puolesta, niin saatte onnellisen parisuhteen.
No ei välttämättä ole pelimies.
Mutta jos kyseessä on pelimies, niin kokemus on tuo. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei toki ole oikeasti, pelimies vain peilaa mistä nainen pitää ja esittää sellaista miestä. Jos nainen on fiksu, niin kysymällä selviää onko miehellä oikeasti mitään tietoa niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista vai onko jutut puutaheinää.
Jos tiedot ovat huterat ja pian alkaa soidinmenorutiini käsivarsikosketteluineen ja merkitsevine katseineen, fiksu ihminen voisi päätellä jotain.
Mitä ihmettä? Voisit ensi kerralla mennä sanomaan jollekin juoksijalle joka juuri voitti maratonin ja halaa naistaan ettei toi mies ole oikeasti kiinnostunut juoksemisesta halusi vain tehdä sinuun vaikutuksen kun asusta päätellen olet itsekin täällä juoksemassa. Ai niin, ethän sinäkään toki ole tosissaan tämän lajin kanssa kunhan yrität houkutella miehiä.
Olen sanaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
No minä tunnen parikin noita pelimiehiä. Molemmilla on naisia kaadettuna satoja, kirjaimellisesti. Siitä joukosta löytyy naisia jotka kanssa halusivat vain panon ja se siitä, mutta on myös roppakaupalla sellaisia joiden mielestä näiden miesten kanssa oli kemiaa ja poikkeuksellista yhteensopivuutta.
Se voi sinulle, yhden naisen miehelle, olla noin. Mutta pelimiehen maailma on erilainen.
Ei kannata uskoa s24- ja redditin pelimiesfantasioihin noin tosissaan.
Ihan on omin silmin tullut seurailtua touhua.
Toisen kanssa oltiin 10+ vuotta työkavereina, reissutyö.
Seurailemalla olet saanut tietää mitä naiset tunsi tai ajatteli. Ahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Jos tapaa harrastuksen parissa kivan tuntuisen miehen, jonka kanssa on rento olo, helppo jutella ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita pitää mies dumpata samoin tein, koska kyseessä on pelimies. Jos taas tapaa miehen, jonka seurassa on epämiellyttävä olla, juttelu tyrehtyy alkuunsa, ei löydy mitään sanottavaa, jolloin ympärillä on vain vaivaannuttava hiljaisuus, niin siihen mieheen kannattaa tarrautua. Tuo vinkki sopii myös palstan ikisinkkumiehille, etsitte vain naisen, joka viehättää teitä vähiten niin ulkonäön kuin luonteen puolesta, niin saatte onnellisen parisuhteen.
No ei välttämättä ole pelimies.
Mutta jos kyseessä on pelimies, niin kokemus on tuo. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei toki ole oikeasti, pelimies vain peilaa mistä nainen pitää ja esittää sellaista miestä. Jos nainen on fiksu, niin kysymällä selviää onko miehellä oikeasti mitään tietoa niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista vai onko jutut puutaheinää.
Jos tiedot ovat huterat ja pian alkaa soidinmenorutiini käsivarsikosketteluineen ja merkitsevine katseineen, fiksu ihminen voisi päätellä jotain.
Tarkoitat siis, että yksikään mies ei harrasta oikeasti mitään vaan he kaikki ovat menneet niihin p*llun perässä? Eikö teitä oikeasti kiinnosta mikään muu?
AP, sinä olet Jonne. Se joka esiintyy naisena. Muistutat finni-Clintiä sarjassa Diary of an Uber driverin 3. jaksossa. Yle Areena.
Katso Diary of an Uber Driver Yle Areenassa:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
Älä viitsi aikuinen ihminen leikkiä olevasi mies. Mitä ihmettä tällaisella ajat takaa?
Pelimies on max. 15-vuotiaan Risto Räkänokan esikuva.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin erotan miehet, joiden kanssa on kemiaa ja toiset, jotka onnistuneesti valloittavat minut pelimiestaidoillaan.
Hyödyllinen taito jos tunnistat! Voin ihan suoraan sanoa että minä en tunnista. Yhden miehen kanssa olin tuntevinani alusta asti kemiaa, mutta sitten paljastuikin ettei hän tuntenut samaa. Pelureiksi olen heti ensitapaamisella leimannut jokusen, mutta ties vaikkeivät sellaisia olisikaan olleet.
MS Romanticassa oli yhdessä jaksossa kunnon pelimies, jolle sai koko ajan nauraa. Tyyppi pelkäsi naisia, ja niin pelkää nämä tosielämän pelimiehetkin. Naurettavia, säälittäviä otuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin erotan miehet, joiden kanssa on kemiaa ja toiset, jotka onnistuneesti valloittavat minut pelimiestaidoillaan. Edellisen suhteen kanssa ei ollut kyllä niin minkäänlaista kemiaa, mutta toinen miellytti ulkoisesti ja osasi minua miellyttäviä peliliikkeitä niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin. Vähäksi aikaa siitä oli iloa. Kun tietää, mihin ryhtyy, eikä odota väärästä kanasta vääriä munia, niin mikäs siinä.
Parhaat palat pelimiehille ja ikävimmät parisuhdemiehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikisinkku ja harrastanut yhdenyönsuhteita vain pelimiesten kanssa. Hehän ovat parasta seuraa, pidän heistä eniten.
En ole kuitenkaan koskaan tuntenut kemiaa heidän kanssaan sen enempää kuin muidenkaan miesten kanssa lukuun ottamatta 3 miestä koko elämäni aikana.
Kun tapasin mieheni, tunnistin kemian heti ja se on molemminpuolista.
Se, mitä ap luulee kemiaksi niiden pelimiesten kanssa on ihan muu ilmiö. Liittyy enemmän siihen, että he saavat naisen tuntemaan itsensa kauniiksi ja haluttavsksi ja se riittää lyhyeen suhteeseen. Kemia on aivan toisenlainen ilmiö ja hyvin hsrvinaista, sen biologinen idea on valita lisääntymiskumppanit, joiden geenit täydentävät toisiaan optimaalisesti.Se ei voi mitenkään olla harvinaista.
"Kemia" tarkoittaa geenejä joiden tarkoitus on estää sukurutsausta, ne geenit on optimoitu 100-300 ihmisen heimoihin. Jos mietit että heimossa on ehkä muutama kymmenen sopivan ikäistä kumppania, niin jos tarvittaisiin jotain harvinaista yhteensopivuutta, ihmiset olisi kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten.
Siksi toisekseen ne geenit selviävät vasta lähikontaktissa ominaishajun perusteella. Sitä ennen on ratkaissut muut asiat.
Nope. "Kemia" on puheen ja eleiden samanrytmisyyttä, ja lisäksi ihmiset etsivät kasvoiltaan tutunnäköistä ihmistä puolisoksi. Erityisesti nenän ja silmien alueen samanlaisuus tulkitaan viehättäväksi, vaikka leuan ja kehon toivotaankin edustavan sukupuolelle ominaista fysiologiaa. Sopiva tuoksu vain viimeistelee lupaavan näköisen paketin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
Älä viitsi aikuinen ihminen leikkiä olevasi mies. Mitä ihmettä tällaisella ajat takaa?
Mitä ap ajaa takaa leikkimällä jatkuvasti naista?
Sukupuolivihaa nämä ketjut on, naisiin kohdistuvaa. Ei ole jonnella koulussa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin erotan miehet, joiden kanssa on kemiaa ja toiset, jotka onnistuneesti valloittavat minut pelimiestaidoillaan.
Hyödyllinen taito jos tunnistat! Voin ihan suoraan sanoa että minä en tunnista. Yhden miehen kanssa olin tuntevinani alusta asti kemiaa, mutta sitten paljastuikin ettei hän tuntenut samaa. Pelureiksi olen heti ensitapaamisella leimannut jokusen, mutta ties vaikkeivät sellaisia olisikaan olleet.
Harva nainen tunnistaa pelimiehiä.
Tuo aikaisempi on itse pelinainen, ja siksi osaa tunnistaa omankaltaisensa.
Yleensä se on niin että nainen "tunnistaa" pelimieheksi sen pellen, mutta ei oikeaa pelimiestä. Sitten voin sanoa että minpäs annan pelimiehille pakit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
No minä tunnen parikin noita pelimiehiä. Molemmilla on naisia kaadettuna satoja, kirjaimellisesti. Siitä joukosta löytyy naisia jotka kanssa halusivat vain panon ja se siitä, mutta on myös roppakaupalla sellaisia joiden mielestä näiden miesten kanssa oli kemiaa ja poikkeuksellista yhteensopivuutta.
Se voi sinulle, yhden naisen miehelle, olla noin. Mutta pelimiehen maailma on erilainen.
Ei kannata uskoa s24- ja redditin pelimiesfantasioihin noin tosissaan.
Ei tarvitse. Jo tässä ketjussa useampi nainen kirjoittaa itse kuin suoraan näistä mainitsemistasi lähteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
No minä tunnen parikin noita pelimiehiä. Molemmilla on naisia kaadettuna satoja, kirjaimellisesti. Siitä joukosta löytyy naisia jotka kanssa halusivat vain panon ja se siitä, mutta on myös roppakaupalla sellaisia joiden mielestä näiden miesten kanssa oli kemiaa ja poikkeuksellista yhteensopivuutta.
Se voi sinulle, yhden naisen miehelle, olla noin. Mutta pelimiehen maailma on erilainen.
Ei kannata uskoa s24- ja redditin pelimiesfantasioihin noin tosissaan.
Kuvittelevatko naiset oikeasti ettei paljon naisia kaatavia pelimiehiä ole olemassa? Onko tämä joku defenssi, ettei joudu hyväksymään olleensa vain yksi monista?
Ei vaan me tunnetaan niitä irl toisin kuin sinä ja muut sunlaiset redpillfantasistit...
Itsellänikin on useita tuollaisia miehiä kavereina, joilla on ihan oikeasti satoja naisia.
Ne ei todellakaan ole jotain negaavia redpillejä/pickup tyyppejä, vaan ne saa niitä naisia, koska-
- ne pitää seksistä
-niiden maine on hyvä seksin suhteen
-kaikki tietää niiden haluavan vain seksiä
-niillä on paljon naisia kavereina, joten niille naiset ei ole mitään mystisiä pillutietokoneita
-ei tosiaankaan mitään kemiallisia himotusyrityksia jne. mitä te kuvittelette
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Tai ei kyseessä tarvitse olla pelimies, vaan myyntimies. Mies, joka osaa empatisoida ja vastata toisen tarpeisiin.
Naisiin tuo menee läpi koska naiset eivät halua ajatella rationaalisesti.
Jos minä tunnen ekana iltana voimakkaampaa himoa minihameessa minua vasten hytkyttävää bimboa kuin säkkiin pukeutunutta nörttityttöä kohtaan, en ala kuvittelemaan että tämä on kemiaa, kohtaloa tai suurta rakkautta. Tajuan kyllä että totta kai puolialaston ja seksuaalisesti aloitteellinen mimmi -> himo.
Vastaavassa tilanteessa nainen mittaa vain tunteiden voimakkuutta, eikä halua miettiä olisiko miehen soidinmenotaidoilla osuutta asiaan.
Niin siis ei nämä miehet ole puolialastomia eikä ulkonäkö ole olennainen, vaan nimenomaan saavuttavat yhteyden toiseen ihmiseen (ehkä keneen tahansa tai ehkä vain osaavat valita aina sopivia) nopeasti ja vaivattomasti. Miehet lankeavat aivan samaan, pelimiehillä ja pelinaisilla ei ole olennaista eroa. Ap luulee että kokemus saa aikaan pelimiehen, mutta todellisuudessa tämä on vahvasti sisäsyntyistä eli menestytään enemmän tai vähemmän alusta asti ja kokemusta saadaan koska ollaan hyviä.
Mielestäni tässä oletetaan hyvin monimutkaisten asioiden olevan selitettävissä helpoin ratkaisuin.
Ensinnäkin, määritelkää pelimies. Onko se komea iloinen poikamies joka saa iskettyä avoimin kortein paljon naisia yhdenillan juttuihin ulkonäkönsä, mukavan luonteensa ja supliikkinsa takia? Vai onko se joku wannabe, keskinkertainen plus joka on nähnyt paljon vaivaa kehittääkseen naiseniskutaitojaan ja joka saa omasta luokastaan (vaikka keski-ikäiset yyhoot) kohtalaisesti pil lua? Vai onko se Pertti 54 jolla on kolme kumppania menneisyydessä, pitkä liitto ja jolla vähän jalka vipattaa ja joka pyörittää naapurin Seijaa.
Siis pitääkö miehen nauttia jostain ihme "pelaamisesta" ja useiden naisten pyörittämisestä ollakseen pelimies? "Miehet haluavat oppia pelimiehiksi"??? Miksi? Mitä jos on todella laadukas vaimo? Totuus kun on se, että mies on pettämisaltis jos on, omasta tasosta ja vaimon tasosta riippumatta. Halu "pelailla" ja salailla kertoo itse asiassa siitä, että on riippuvainen aina vaihtuvien naisten suosiosta ja heissä herättämistään tunteista. Pidän tätä heikon ihmisen merkkinä, ja kunnioitan tuota iloista poikamiestä enemmän kuin pettämisaltista perusperttiä tai sitä työpaikan komistusta, jolla on vaimosta huolimatta jotain virityksiä.
Naiset nyt muuten vaan ovat yleisesti helpommin kiintyvämpiä jos harrastavat seksiä useamman kerran saman miehen kanssa. Harva haluaa surkeaa irtoseksiä, ja tämän takia aloittajan kaltainen mies valikoituu niille, jotka eivät toisen aviostatuksesta välitä, usein kohteeksi. Sitten saattavatkin olla jo koukussa.
Soidinmenot ovat muuten joka lajilla ihan tarkoituksella sellaiset kun ovat. Lukekaa lisääntymisbiologiaa.