Lähetä tässä kirje entiselle ystävällesi

Ei, en edelleenkään halua kertoa mitä mulle kuuluu ja tavata pitkästä aikaa. Pysy erossa koko perheestämme.

Älä koskaan luule, että olisit ansainnut ystävyyttäni. Siedin sitä kaikkea, koska ei ollut parempaa ja olin huonossa hapessa aiemman takia ja sen sinä hyeena haistoit.

Kuppasit irti kaiken mitä sait.

Et ole mitään, et ollut etkä tule olemaan.

Voi huonosti.

Oltaisiin varmaan vieläkin ystäviä, jos en olisi niin introvertti. Mua rasitti lukuisat avun tarpeessa olevat ystäväsi, joita raahasit meillekin käymään. En vaan saanut sanotuksi, etten pidä siitä ja feidasin sut. 

Toivon sinulle rehellisyyttä ja onnellisuutta. Henkistä vapautta.

Me emme olleet toisillemme hyväksi, ja siksi on parempi ettei olla tekemisissä.

Molemmilla on kehitettävää itsessään ja tavassa olla ihmissuhteissa, mutta yhdessä se ei onnistu.

Enpä olis uskonut susta, millainen oikeasti olet. Mutta tulipahan koettua tuokin ihmistyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Oltaisiin varmaan vieläkin ystäviä, jos en olisi niin introvertti. Mua rasitti lukuisat avun tarpeessa olevat ystäväsi, joita raahasit meillekin käymään. En vaan saanut sanotuksi, etten pidä siitä ja feidasin sut. 

Ohis

Millaista apua ne sen kaverit tarvitsivat. Mikset auttanut.

Söisit sinulle määrättyjä lääkkeitä. Jos alat syödä niitä siten, että voin luottaa siihen, voin jälleen olla ystäväsi.

Nyt en vastaa puheluihisi enkä viesteihisi. Olet liian vainoharhainen. Pelkään sinua. Huudat ja raivoat puhelimessa täysin sekopäisistä asioista. Luulet, että yritän jotenkin häiritä sinua. Jos söisit lääkkeitäsi, niin ymmärtäisit, että vainoavat äänet ja näyt ovat vain harhaa. En ole ottanut mitään yhteyttä sinuun 2 vuoteen.

Lopetin vastailemisen noin 2 kk sitten. Kaikki puhelusi on pelkkää syyttelyä ja vainoharhaista huutoa omien harhojesi takia.

Ota lääkkeet, niin ollaan ystäviä. Muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei, en edelleenkään halua kertoa mitä mulle kuuluu ja tavata pitkästä aikaa. Pysy erossa koko perheestämme.

Miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltaisiin varmaan vieläkin ystäviä, jos en olisi niin introvertti. Mua rasitti lukuisat avun tarpeessa olevat ystäväsi, joita raahasit meillekin käymään. En vaan saanut sanotuksi, etten pidä siitä ja feidasin sut. 

Ohis

Millaista apua ne sen kaverit tarvitsivat. Mikset auttanut.

Autoin kyllä, mutta en halua sellaista ihmismäärää elämääni ja varsinkaan kotiini tuoduksi.

Olet oppinut läheisiltäsi pettämään itseäsi. Sinussa on potentiaalia vaikka mihin, onnelliseksi ihmiseksi. Olet kasvanut kohtaloosi ja on kammottavaa, että hyväksyt sen tuolla tavoin. Karmivaa kuulla omasta suustasi, minkälaisia synkkiä asioita pidät normaalina. Sinua ympäröi karma, enkä ole varmaan ainoa joka sen on huomannut. Sinua käytetään. Toistamme usein läheistemme virheitä, koska koemme ne luontevaksi ja tutuksi. Kerran sanoin sinulle, minkälaista tulevaisuutta sinulle toivon enkä koskaan lakkaa sitä toivomasta, että niin käy. Ihmiset riitaantuvat melko mitättömistä pikkuasioista ja väärin ymmärretyistä sanoista. Sellaisista, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään isompaa merkitystä. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta toivon, että joskus kurkkaisit vähän peiliinkin syvällisemmässä tarkoituksessa kuin yleensä. Luotan siihen, että silmäsi aukevat ja saat kaiken, mitä tavoittelet. Ajattelen sinusta aina lämpimästi ja sinä tiedät sen kyllä. Et ole entinen, muurin takana vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en edelleenkään halua kertoa mitä mulle kuuluu ja tavata pitkästä aikaa. Pysy erossa koko perheestämme.

Miksi

Väkivaltainen alkoholisti vuosien takaa.

En yhtään tiedä, mitä sulle kuuluu paitsi sen, että olet saanut jossain vaiheessa lapsen. Yhdessä kokemamme oli vaikea jakso omassa elämässäni, mutta sun kohdalla se vaikeus kai vain jatkui. Aloit varmaan siksi vittuilla mulle, että sua otti päähän, kun mulla meni paremmin. Kun se alkoi mennä lapsiin, sain tarpeekseni, mutta en tiedä tajusitko sitä. En enää sen jälkeen vastannut sulle mitään ja ei olla kavereita edes fb:ssä.

Olet hyvin älykäs ja lahjakas, mutta mistään siihen liittyvästä ei kai tullut sen enempää. Vaikka tunnettiin hyvin, niin ei oikeastaan koskaan puhuttu siitä, miksi elämäsi alkoi mennä pieleen niin hirveän nuorena. Silloin se tuntui kapinalliselta, mutta aikuistuin sellaisesta, sinä kai et. Hirveää tuhlausta, että noin suuri lahjakkuus jää käyttämättä. Ja kauniskin olit ja olet varmaan vieläkin.

Rakas lapsuudenystäväni! 

Ihmettelen vieläkin, miksi päätit karistaa minut elämästäsi ihan yhtäkkiä vailla varoituksia ja selityksiä. Emme ole tavanneet seitsemään vuoteen enkä ole kuullut sinusta mitään. 

Näen sinusta unia. Niissä unissa me pidämme aina hauskaa. Meillä on oma huumorimme, ja nauramme asioille mahat kippurassa. Herätessäni tunnut läheiseltä ja minun on hyvä olla. Sitten muistan taas, että yhteytemme on katkennut, enkä saa sinua mitenkään kiinni. 

Et ole Facebookissa paitsi ehkä salanimellä (olen kokeillut läpi kaikki teinivuosien pilailunimet ja muut mahdolliset, turhaan) ja olet muuttanut sähköpostiosoitteesi. En edes tiedä, missä asut nykyisin. Viime kuuleman mukaan muutit Lappiin, mutta siitä on jo vuosia. Missä olet nyt? Oletko muuttanut ulkomaille? Onko sinulla perhettä? Opiskeletko vai oletko töissä?

Kirjoitan yhä vuosikalenteriin syntymäpäiväsi, joulupäivä 25.12. Ajattelen sinua aina silloin. 

Minulla on sinua niin iso ikävä, että välillä itkettää. Haluaisin sinut takaisin osaksi elämääni. Toivoisin, että ottaisit minuun yhteyttä. Asun yhä täällä missä silloinkin, kun viimeksi tapasimme, ja varmasti saat yhteystietoni äidiltäni, joka yhä asuu lapsuudenkodissani äitisi naapuritiellä.

Sinua kaivaten

ystäväsi

Hei,mua harmittaa että meidän ystävyys vaikuttaa olevan ohi. Vuoteen ei ollla nähty,ja sitä ennen tapaamiset minä kysyin ja järjestin. En tiedä mitä tapahtui. Saitko uudesta naapurista itsellesi ystävän,kun minä muutin naapuristasi pois?

Harmi,oltiin kuitenkin ystäviä yli 10 vuotta.

Kaikkea hyvää.

En olisi uskonut, että pitkä ystävyytemme päättyi näin. Sairastuit vakavasti, mutta et ottanut asiaa ollenkaan vakavasti. Sinä sairastuit mieleltäsi. Viimeisen vuoden ajan pommitit minua jatkuvasti viesteillä, soitoilla, kuvilla, videoilla, raporteillasi vaikka siitä että kävit kaupassa. Kuka sellaista jaksaa? Valitit miehestäsi ja vain minä sain kuulla siitä asiasta. Yritit urkkia minun yksityiselämästäni, jota en ollut valmis jakamaan kanssasi tuossa vaiheessa. Ahdistuin.

Lopulta aloit ilkeäksi. Arvostelit lapsiani. Minä en arvostellut sinun lapsiasi. Arvostelit aina sivulauseissa minuakin, oli asia mikä hyvänsä. Halusit alkaa opettaa minua jostain syystä.

En luottanut sinuun enää yhtään ja aloin pelätä sinua, koska halusit satuttaa aina enemmän ja enemmän.

Valehtelit ja pelasit omaan pussiisi jo ystävyytemme alkuaikoina. Käytit minua kaikenmaailman tekosyynä. Kerran halusit nuorempana, että lähdemme yhdessä Espanjaan lomalle. Minä järjestin lomat sun muut itselleni töistä ja ajattelin että pidetään siellä hauskaa. Ihmettelin vähän kun et ollut kovin innoissasi puhumaan suunnitelmista kanssani. Lopulta - kun olimme jo perillä, ilmoitit että sinulla on treffit täällä jonkun Manoliton kanssa ja se on syy miksi halusit matkalle. Petyin. Narrasit minut matkalle. Manolitolla oli useampi treffikumppani päällekäin eikä hän ollutkaan innostunut naimisissa olevasta äiti-ihmisestä. Se romanssi loppui siihen.

Minä häpesin sinua. Olin jo varma, että tähän jäi kaveruus. Sinä vain sinnikkäästi jatkoit enkä minä osannut olla jämäkkä ja sanoa että en halua tuollaisia ystäviä. Tunsin miehesikin.

Meillä oli erilaiset moraalikäsitykset.

Mutta nyt kun lopulta sekosit, pääsin irti ja vapauteen sinusta. Kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Olet oppinut läheisiltäsi pettämään itseäsi. Sinussa on potentiaalia vaikka mihin, onnelliseksi ihmiseksi. Olet kasvanut kohtaloosi ja on kammottavaa, että hyväksyt sen tuolla tavoin. Karmivaa kuulla omasta suustasi, minkälaisia synkkiä asioita pidät normaalina. Sinua ympäröi karma, enkä ole varmaan ainoa joka sen on huomannut. Sinua käytetään. Toistamme usein läheistemme virheitä, koska koemme ne luontevaksi ja tutuksi. Kerran sanoin sinulle, minkälaista tulevaisuutta sinulle toivon enkä koskaan lakkaa sitä toivomasta, että niin käy. Ihmiset riitaantuvat melko mitättömistä pikkuasioista ja väärin ymmärretyistä sanoista. Sellaisista, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään isompaa merkitystä. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta toivon, että joskus kurkkaisit vähän peiliinkin syvällisemmässä tarkoituksessa kuin yleensä. Luotan siihen, että silmäsi aukevat ja saat kaiken, mitä tavoittelet. Ajattelen sinusta aina lämpimästi ja sinä tiedät sen kyllä. Et ole entinen, muurin takana vain.

Sä oot kasvanut tuollaiseen besserwisserismiin. Sinulla ei ole hajuakaan. Sinä se tässä olet joka on oppinut pettämään itseäsi. Katso itse sinne peiliin. Todellakin mitä syvällisimässä merkityksessä. Ehkä sinunkin kaltaisen pässin aivoituksiin tulee joskus jotain järkeä.