Lue keskustelun säännöt.
Esimerkkejä tunnekylmyydestä parisuhteessa?
27.10.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä, lapsiakin on. Vuosissa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta nyt viimeinen alamäki tuntuu vain jatkuvan ja harkitsen vakavasti eroa.
Olen alkanut epäillä että mieheni on tunnekylmä. Sellaista tietynlaista läheisyyttä meillä ei ole oikein ollut koskaan. Että vaikka sohvalla makoiltaisi ja katseltaisiin leffaa yhdessä, toinen vaikkapa hieroisi toista tms. Ei, koska miehen mielestä hierominen on jotenkin inhottavaa, eikä hän näe että voisi minun mielikseni joskus tehdä sellaista.
Ensimmäiset vuodet haikailin läheisyyden perään, mutta mies ei oikein tuntunut tietävän mistä edes puhun. Jos itse olin aloitteellinen, niin mies vaikutti tosi kiusaantuneelta, joten en enää tehnyt aloitteita sen suhteen. Seksiä kuitenkin yleensä haluaisi, mutta oikeastaan minkäänlaista muuta läheisyyttä ei ole, eikä kyllä seksiäkään enää, koska minulta on mennyt halut, kun tuntuu että minun tarpeeni ja haluni ovat täysin yhdentekeviä.
Sellainen että toisen mieliksi tekisi joskus asioita on jotenkin täysin vieras ajatus hänelle. Jos häntä ei joku kiinnosta, niin se on sitten niin. On yhdentekevää jos minua jokin asia kiinnostaa, vaikkapa mennä yhdessä teatteriin tai muuta vastaavaa. Hän ei lähde.
Lisäksi olen huomannut että hän ei kestä sitä että olen sairaana tai heikkona. Kun silloin toivoisi huolenpitoa ja huomiota, niin hän on selkeästi vaan ärsyyntynyt. Viimeisillään kun olen ollut raskaana niin en mitään erityishuomiota ole silloinkaan häneltä saanut.
Kaikista näistä asioista olen hänelle sanonut ja olemme aiheesta puhuneet, mutta hän kuulemma vain on sellainen. Nytkin istuu yksin alakerran työhuoneessaan ja katselee siellä omia elokuvia tai sarjoja. Ei halua ilmeisesti olla minun kanssani. Varsinkaan viereeni ei kaipaa. Jotenkin hullua, että itsekin on tottunut olemaan niin ”yksin” vaikka onkin parisuhteessa, mutta näin on vain päässyt käymään.
Onko muilla tunnekylmiä puolisoita? Miten tunnekylmyys ilmenee? Tai oletteko itse? Neuvoja miten rakastaa tunnekylmää?
Kommentit (56)
Hmmm.... minun eksäni perusteli eroamme 20 vuoden jälkeen tunnekylmyydellä. Hän oli siis löytänyt uuden naisen, ja selitti, kuinka lasten on parempi kasvaa kahdessa rakastavassa kodissa kuin yhdessä tunnekylmässä.
Miltä tämä meidän tunnekylmä kotinäytti? Oli aamu- jailtapusut. Tulo- ja lähtöpusut. Seksiä kerran viikossa. Illalla viimeiseksi halattiin pitkään. Yöt nukuttiin lusikassa. Telkkaria katsottiin vieri vieressä. Puhuttiinkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samaa havaittavissa. Jos olen pahoilla mielin, en saa lohdutusta. Läheiseni kuoli, ei tullut menoiltaan kotiin vaikka pyysin ja olisi ollut toteutettavissa. Olen kipeä, en saa mitään apua. Mököttää viikkokausia jos ei mene asiat niin kuin haluaa. Ei muista minua pyydettäessä, saati mitään pientäkään extemporea. Ei halauksia, suukkoja jos en itse tee aloitetta tai pyydä...
Herranjestas. Nämä kaikki tekstit ovat kuin minun kynästäni. 21 vuotta yhdessä, 2 lasta. Sitten viimein tajusin että ainoa oikea ratkaisu on ero. Nyt ollaan virallisesti erottu enkä rehellisesti muista milloin olisin ollut näin onnellinen.
Ap, älä tuhlaa elämääsi.
Kyseessä on empatian puute. Tämä piirre liittyy mm. narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Mies on todennäköisesti kaikessa muussakin itsekäs ja hänen tarpeensa tulevat aina ensin.
Itselläni oli tällainen mies, yritysjohtaja. Ei minkäänlaisia tunteita irtisanoa ihmisiä, ihmiset olivat pelinappuloita. Kun kissani kuoli, hän ärsyyntyi, varmaan koska huomio siirtyi pois hänestä. Lopulta hän aloitti sivusuhteen, ei kokenut siinä olevan mitään väärää, ei koskaan pyytänyt anteeksi pettämistään. Erosimme, hän olisi halunnut myöhemmin jatkaa, vaikka mitään edellytyksiä ei tuollaisen jälkeen ollut. Parisuhde hänellä oli vain omien tarpeidensa tyydytykseen. Kiltti luonne oli hänestä nysväämistä ja heikkoutta. Koko sihteen ajan hän sanoi rakastavansa, mutta en tuntenut sitä aidoksi. Olen tämän jälkeen oppinut tunnistamaan nämä piirteet, enkä enää toiste sotkeudu tällaiseen mieheen. Eron jälkeen olin niin onnellinen, kun stressitaso laski. Tunteettomuus on aivan ehdoton turn off-piirre ihmisessä. Sellainen ihminen ei ole ihminen.
Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna enemmän välttelevästi kiintyneitä ja erityisesti miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ärsyttävää käytöstä, mutta "tunnekylmyys" on aika voimakas ja leimaava termi tähän. Keskimäärin miehet vain ovat vähemmän tunteellisia kuin naiset. Ei se tarkoita, etteikö miehilläkin ole tunteita ja etteivätkö he osoita niitä omalla tavallaan.
Parisuhteessa on kuitenkin hyvä muistaa se, että teidän molempien toiminta vaikuttaa suhteen dynamiikkaan. Esimerkiksi toinen kaipaa lähelle ja yrittää ottaa tunnetason yhteyttä, mikä taas saa toisen ahdistumaan ja vetäytymään. Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sen enemmän toinen yrittää lähestyä tunteella. Kierre on valmis.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että naisenkin kannattaa hieman himmata tunnetta ja lähestyä miestä välillä miehen kielellä, esimerkiksi yhteisen tekemisen kautta. Vaikka naiselle voimakas tunnemaailma on luonnollinen, useimpia miehiä sellainen ahdistaa. Se voi joskus auttaa uudenlaisen yhteyden syntymisessä. Ja miehille vastaavasti vinkkinä, että joskus kannattaa tulla omalta mukavuusalueelta ja kohdata naisen tunteet.
Huomasin ex-mieheni tunnekylmyyden minua kohtaan, kun kaaduin kadulla. Ventovieras mies ojensi kätensä auttaakseen minut ylös ja siinä katseessa ja kosketuksessa oli enemmän lämpöä ja sympatiaa kuin olin koskaan mieheltäni kokenut. Ja aivan sama mitä olette muut tänne kirjoittaneet, jos olin kipeä, mies valitti siitä. Pahan tenniskyynärpään vaivatessa pyysin kantamaan koiranruokasäkin autosta sisään - hän ei tehnyt sitä.
Jotenki mies kai suhtautui minuun kuin murrosikää kriiseilevä teinipoika äitiinsä, vaikka olikin nelikymppinen. Ero tuli, kun mies löysi uuden naisen. Jätti mut ja lapset kuin seinään.
Nyt minulla on miesystävä, joka hipaisee ohimennen yläselkää, on huolissaan kun teen jotain vaarallista, korjaa rikkinäiset paikat kodissani, jotta en loukkaa. Kantaa aina kauppakassit.
En tiedä millainen exäni on uuden vaimonsa kanssa. Jotenkin luulisin, ettei se koira karvoistaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ärsyttävää käytöstä, mutta "tunnekylmyys" on aika voimakas ja leimaava termi tähän. Keskimäärin miehet vain ovat vähemmän tunteellisia kuin naiset. Ei se tarkoita, etteikö miehilläkin ole tunteita ja etteivätkö he osoita niitä omalla tavallaan.
Parisuhteessa on kuitenkin hyvä muistaa se, että teidän molempien toiminta vaikuttaa suhteen dynamiikkaan. Esimerkiksi toinen kaipaa lähelle ja yrittää ottaa tunnetason yhteyttä, mikä taas saa toisen ahdistumaan ja vetäytymään. Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sen enemmän toinen yrittää lähestyä tunteella. Kierre on valmis.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että naisenkin kannattaa hieman himmata tunnetta ja lähestyä miestä välillä miehen kielellä, esimerkiksi yhteisen tekemisen kautta. Vaikka naiselle voimakas tunnemaailma on luonnollinen, useimpia miehiä sellainen ahdistaa. Se voi joskus auttaa uudenlaisen yhteyden syntymisessä. Ja miehille vastaavasti vinkkinä, että joskus kannattaa tulla omalta mukavuusalueelta ja kohdata naisen tunteet.
Tässä on syy, miksi jotkut naiset eivät kestä näitä "useita miehiä" vaan joku muunmaalaisen kulttuurin kasvatti on parempi.
Nämä tunnekylmät erottaa aika äkkiä. Verhoutuvat ujouden ja rauhallisuuden alle. Monesti kotiolot olleet huonot. Alkoholismia ja väkivaltaa tai muuta tunnekylmyyttä kotioloissa. Saattaa olla geeneissäkin. Toki osa tuollaisen kotitaustan omaavista ovat empaattisia.
Kun tapaat tunnekylmän miehen niin opeta sitä ja kunnolla. Ne ei ansaitse kuin samaa paskaa niskaan mitä naisille latovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on empatian puute. Tämä piirre liittyy mm. narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Mies on todennäköisesti kaikessa muussakin itsekäs ja hänen tarpeensa tulevat aina ensin.
Itselläni oli tällainen mies, yritysjohtaja. Ei minkäänlaisia tunteita irtisanoa ihmisiä, ihmiset olivat pelinappuloita. Kun kissani kuoli, hän ärsyyntyi, varmaan koska huomio siirtyi pois hänestä. Lopulta hän aloitti sivusuhteen, ei kokenut siinä olevan mitään väärää, ei koskaan pyytänyt anteeksi pettämistään. Erosimme, hän olisi halunnut myöhemmin jatkaa, vaikka mitään edellytyksiä ei tuollaisen jälkeen ollut. Parisuhde hänellä oli vain omien tarpeidensa tyydytykseen. Kiltti luonne oli hänestä nysväämistä ja heikkoutta. Koko sihteen ajan hän sanoi rakastavansa, mutta en tuntenut sitä aidoksi. Olen tämän jälkeen oppinut tunnistamaan nämä piirteet, enkä enää toiste sotkeudu tällaiseen mieheen. Eron jälkeen olin niin onnellinen, kun stressitaso laski. Tunteettomuus on aivan ehdoton turn off-piirre ihmisessä. Sellainen ihminen ei ole ihminen.
Kiitos tästä kirjoituksesta, kuka ikinä oletkin. Olen kriiseillyt kauan ihmisen kanssa, jolla identtinen ”oirekuva”. Vuosien jälkeen on hyväksyttävä, että keskellämme todellakin elää olioita, joilla ei ole sisäsyntyistä tunne-elämää. Vain silloin tulee tunnerektio, kun oma maine on vaakalaudalle ympäristön suhteen - eli voisi vaikuttaa liiketoimiin etc. Tämähän ei siis ole millään tasolla aitoa reagointia, vaan oman agendan ajoa, tämäkin.
Rakkaudettomia ihmisen irvikuvia. Hyväksikäyttäjiä. Kuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä tunnekylmät erottaa aika äkkiä. Verhoutuvat ujouden ja rauhallisuuden alle. Monesti kotiolot olleet huonot. Alkoholismia ja väkivaltaa tai muuta tunnekylmyyttä kotioloissa. Saattaa olla geeneissäkin. Toki osa tuollaisen kotitaustan omaavista ovat empaattisia.
Kun tapaat tunnekylmän miehen niin opeta sitä ja kunnolla. Ne ei ansaitse kuin samaa paskaa niskaan mitä naisille latovat.
Mun mies on tällainen! Nuorena ihmettelin, luulin pystyväni "opettamaan" kiltiksi.
En voinut, sain turpaan.
Terapian jälkeen mies ymmärtää mutta tiukassa on.
äärettömän itsekäs!
Hyviäkin puolia on! Osaa hetkittäin olla kiltti, hieroo joskus. Läheisyys on kuitenkin puutteellista jos hänellä on huono olo.
Jos hänellä on hyvä olo itsensä kanssa, silloin kaikki toimii.
Kavereille ja vieraille korostetun kohtelias. Ei näytä sisintään. Joskus jopa pelottava. Ei lohduta jos itken (ellei itse hyödy siitä).
Hienoja esimerkkejä ihan liian matalilla kriteereillä pariutumisesta ja siitä miten perheitä perustaa ihmiset jotka ei edes halua elää perhe-elämää (siis nuo tietokoneensa kanssa yksin viihtyvät tyypit). Ehkä sinkuksi ja/tai perheettömäksi jääminen tai jättäytyminen on vain hyvä ratkaisu monille. Hyvä että se on nykyään sallitumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei omakohtaista kokemusta tunnekylmästä puolisosta. Olen kuunnellut ystäväni kertovan puolisostaan, joka on ihan selkeästi tunnekylmä. Ystäväni on sairastellut mutta ei saa minkäänlaista empatiaa puolisoltaan. Muutenkin hän on kertonut miten puoliso pitkälti määrää kodin toimintatavat, miten siellä ollaan, toimitaan, koska herätään, miten puhutaan. Vuosien myötä näitä juttuja on ihan valtavasti enkä voi kuin ihmetellä miten ystäväni haluaa jakaa tämän ainutkertaisen elämänsä noinkin vaikean ihmisen kanssa. Motiivina voi tietenkin olla että ystäväni puoliso on erittäin hyvätuloinen, korkeassa asemassa ja alallaan ansioitunut. Silti en käsitä tuollaista parisuhdetta alkuunkaan. Ihmettelen miten tuollaisessa suhteessa voi voida hyvin. En kuitenkaan halua puuttua ystäväni valintoihin ja olen varovainen kommenteissani kun keskustelemme. Hän kyllä mielestäni ansaitsisi kivan puolison.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.... minun eksäni perusteli eroamme 20 vuoden jälkeen tunnekylmyydellä. Hän oli siis löytänyt uuden naisen, ja selitti, kuinka lasten on parempi kasvaa kahdessa rakastavassa kodissa kuin yhdessä tunnekylmässä.
Miltä tämä meidän tunnekylmä kotinäytti? Oli aamu- jailtapusut. Tulo- ja lähtöpusut. Seksiä kerran viikossa. Illalla viimeiseksi halattiin pitkään. Yöt nukuttiin lusikassa. Telkkaria katsottiin vieri vieressä. Puhuttiinkin vielä.
Miten se tunnekylmä koti muuttuisi eron jälkeen (toiseksi) rakastavaksi kodiksi? :O
Se on elämän hukkaan heittämistä jos alkaa suhteeseen tunnekylmän kanssa! Tässä on vain yksi elämä niin kannattaa jakaa se sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla. Sellaisen, joka osaa rakastaa, lohduttaa, antaa myötätuntoa, iloita, surra ja jakaa tunteitaan. Miten jotkut jaksavatkin kärvistellä tunnekylmien kanssa, eihän se ole mitään kunnon arkea ja yhdessäoloa.
Ex myönsi, että joskus tieten tahtoin yritti pahoittaa mieleni ja saada minut tarkoituksella itkemään, koska olin hänen mielestään kuulemma suloisen näköinen itkiessäni...
Aivan kuin mun mies ja lapseni isä, välttelevästi kiintynyt ja empatiakyvytön. Alussa sanoi olevansa ujo ja varautunut aluksi. No 4 vuotta tässä odotellut, koska alun varautuneisuus loppuu, mutta mennyt vaan pahemmaksi, mukaan tullut ilkeys ja piikittely. Olen suunnattoman onneton :/ Mitään keskustelua aiheesta ei saa aikaiseksi, silloin mies on totaalimykkä. Surettaa aivan suunnattomasti, ollaan taas sitten yksi luku lisää pikkulapsiperheen erotilastoon.
Tunnekylmyys on myös geneettisesti periytyvää - ja on eri asia kuin narsismi, vaikka yhteneväisiä piirteitä on olemassa.
Olen viime vuosina joutunut avaamaan silmäni ja myöntämään sen tosiasian, että jo aikuinen tyttäreni (32v.) käyttäytyy epäempaattisuudessaan täsmälleen samalla tavoin kuin isänsä, josta erosin 25 vuotta sitten.
- Negatiivisia tunteita ja syytöksiä tulee aika ajoin vahvastikin.
- Itsessä ei koskaan ole mitään vikaa
- Anteeksipyyntöjä ei koskaan
- Pienintäkään positiivisen tunteen ilmausta ei tule eleillä, ilmeillä tai sanoilla.
- Minun tunnereaktioni (= itku) mitätöidään "draama queen-käyttäytymisenä"
- Kun kerron hänelle, että rakastan häntä - se mitätöidään kommentilla "Et voi sille mitään, koska on geeneissä!"
- Yhteyttä otetaan vain silloin, kun itse tarvitsee jotain
- Täysin kykenemätön astumaan toisen ihmisen asemaan
- En ole kymmeneen vuoteen saanut käydä hänen kodissaan (jonka hänelle lahjoitin) jne....
Ja huomionarvoista on se, että kun muita ihmisiä - ketä tahansa - on läsnä, tyträr käyttäytyy fiksusti ja asiallisesti kuin "Herran Enkeli". Tämän saman teki isänsä.
-
Meidän täytyy lähteä siitä, että kuka tahansa, millaisilla ominaisuuksilla tahansa, voi olla Asperger. Muuten emme voisi leimata kaikkia kusipäitä Aspergereiksi.