Lue keskustelun säännöt.
Esimerkkejä tunnekylmyydestä parisuhteessa?
27.10.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä, lapsiakin on. Vuosissa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta nyt viimeinen alamäki tuntuu vain jatkuvan ja harkitsen vakavasti eroa.
Olen alkanut epäillä että mieheni on tunnekylmä. Sellaista tietynlaista läheisyyttä meillä ei ole oikein ollut koskaan. Että vaikka sohvalla makoiltaisi ja katseltaisiin leffaa yhdessä, toinen vaikkapa hieroisi toista tms. Ei, koska miehen mielestä hierominen on jotenkin inhottavaa, eikä hän näe että voisi minun mielikseni joskus tehdä sellaista.
Ensimmäiset vuodet haikailin läheisyyden perään, mutta mies ei oikein tuntunut tietävän mistä edes puhun. Jos itse olin aloitteellinen, niin mies vaikutti tosi kiusaantuneelta, joten en enää tehnyt aloitteita sen suhteen. Seksiä kuitenkin yleensä haluaisi, mutta oikeastaan minkäänlaista muuta läheisyyttä ei ole, eikä kyllä seksiäkään enää, koska minulta on mennyt halut, kun tuntuu että minun tarpeeni ja haluni ovat täysin yhdentekeviä.
Sellainen että toisen mieliksi tekisi joskus asioita on jotenkin täysin vieras ajatus hänelle. Jos häntä ei joku kiinnosta, niin se on sitten niin. On yhdentekevää jos minua jokin asia kiinnostaa, vaikkapa mennä yhdessä teatteriin tai muuta vastaavaa. Hän ei lähde.
Lisäksi olen huomannut että hän ei kestä sitä että olen sairaana tai heikkona. Kun silloin toivoisi huolenpitoa ja huomiota, niin hän on selkeästi vaan ärsyyntynyt. Viimeisillään kun olen ollut raskaana niin en mitään erityishuomiota ole silloinkaan häneltä saanut.
Kaikista näistä asioista olen hänelle sanonut ja olemme aiheesta puhuneet, mutta hän kuulemma vain on sellainen. Nytkin istuu yksin alakerran työhuoneessaan ja katselee siellä omia elokuvia tai sarjoja. Ei halua ilmeisesti olla minun kanssani. Varsinkaan viereeni ei kaipaa. Jotenkin hullua, että itsekin on tottunut olemaan niin ”yksin” vaikka onkin parisuhteessa, mutta näin on vain päässyt käymään.
Onko muilla tunnekylmiä puolisoita? Miten tunnekylmyys ilmenee? Tai oletteko itse? Neuvoja miten rakastaa tunnekylmää?
Kommentit (56)
Mun exä. 11 v oltiin yhdessä, sitten erosin. Tosin tuo käytös alkoi vasta kun saatiin lapsia. Raskausaikana kun voin huonosti, mies aloittikin yhtäkkiä baarissa hyppäämisen. Kun synnytin niin mies vaan valitti että häntä väsyttää ja kyseli koska pääsis kotiin. Lähti kuitenkin varpajaisiin ryyppäämään ja seuraavan päivän tuli kyllä sairaalalle - nukkumaan mun sairaalapetiin krapulaansa! Kun olin oksennustaudissa ja oksensin 5 min välein koko yön, mies naristen hoiti taaperoa ja vauvaa. Kun pyysin tuomaan juotavaa, toi minulle 3 senttiä haalean lämmintä vettä lasissa.
Miksi siedin? Olin tosi nuori silloin, mietin paljon mitä muut ajattelee, miten lapsen kärsii erosta, miten pärjään yksin jne. En miettinyt kunnolla itseäni ikinä. Mies myös petti minua useasti. Ero hänestä on parasta mitä olen osannut tehdä.
Toinen esimerkki tunnekylmästä miehestä oli mies jota tapailin, mutta tajusin jättää ajoissa. Suhteessa oli läheisyyttä paljon, juuri tuota sohvalla silittelyä ym. Mutta miehellä oli tosi vähän aikaa suhteelle. Saattoi myös kadota päiviksi. Kun kerroin miltä se minusta tuntuu ja että mitä kaipaisin, mies totesi että: en jaksa kuunnella nyt tuollaista vittuilua. Jätin suhteen siihen. Onneksi. Tuskin se olisi parantunut vuosien varrella 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole sukupuoleen sidonnainen probleema vaan vastaavia on naisissakin
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole sukupuoleen sidonnainen probleema vaan vastaavia on naisissakin
Enemmän miehissä.
Tunnekylmä ihminen tuhahtelee oikeasti kipeälle kumppanille. Koko ajanko sulle pitää tuoda jotain? No voi voi, itke vähän jos vaikka helpottais. "Sä oot vaan maannut koko viikon perse homeessa kun mä oon käynyt töissä, kaupassa ja tehnyt lumityöt!"
Tunnekylmä ei myös siedä toisen surua. "Et kai sä nyt vaan rupea pillittämään?" Julkisella paikalla jos tulee suru, niin kumppani saattaa lähteä välittömästi paikalta, hypätä autoon ja ajaa kotiin, koska "hävettää" toisen käytös.
Jättäkää tällaiset tapaukset heti. Vaikka jo tänään. Ihan sama vaikka on joulu - eivät hekään ajattelisi sinua.
Jos mies näyttää tunteensa alkaa naiset hyljeksimään ja välttelemään niin mies käyttäytyy juuri niin kun naiset ovat opettaneet kuinka miehen kuuluu käyttäytyä.
Onko lopulta ongelma siinä että mies ei huomioi semmoista määrää minkä olet itsenäisesti ja yksin päättänyt että sinun kuuluu saada kun olet nainen? Kunnioitus, arvostus ja huomiointi ansaitaan niitä ei saa oletuksena edes pillulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti olin pitkässä liitossa ja lapset tein tuollaisen kanssa. Oli muutenkin kovin vaikea negatiivinen ihminen. Ei siihen auttanut mikään, vaikka mitä olisi tehnyt tai puhunut. Pahinta, kun kylmyys kohdistui lapsiinkin välillä.
Löysin itseni itkemästä joka viikko. Itkin jopa telkkarimainosta, jossa mies hymyili vaimolleen. Itkin, kun siskon mies pörrötti tämän hiuksia, itkin kun rannalla jokin pariskunta hassutteli yhdessä tai isä hassutteli lapsen kanssa. Itkin kaikkea kosketuksen, tuen ja turvan puutetta. Hymyjen ja naurun puutetta. Ei sitä voinut jatkaa loputtomiin. Pelkäsin hajoavani kesken kaiken jossain julkisella paikalla.
Erosin ja nyt minulla on mies, joka on kaikkea sitä mitä minulta puuttui tuolloin. Olen aivan äärettömän onnellinen. Exällä on uusi uhri. Nuorin lapseni ihmetteli, miksi me pussaillaan. Kerroin, että ihmiset tykkää pussailla, kun ne rakastaa. Ja tajusin, ettei lapsi ollut päässyt edes näkemään kaunista parisuhdetta. Lapsi myös totesi, ettei isä pussaa sen uuden naisensa kanssa. Niinpä...
Rahan vuoksiko olette tuommoista suhteissa? 🤔🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä tunnekylmät erottaa aika äkkiä. Verhoutuvat ujouden ja rauhallisuuden alle. Monesti kotiolot olleet huonot. Alkoholismia ja väkivaltaa tai muuta tunnekylmyyttä kotioloissa. Saattaa olla geeneissäkin. Toki osa tuollaisen kotitaustan omaavista ovat empaattisia.
Kun tapaat tunnekylmän miehen niin opeta sitä ja kunnolla. Ne ei ansaitse kuin samaa paskaa niskaan mitä naisille latovat.
Ei toimi ainakaan omani kohdalla.
Ei ota opikseen eikä muutu kuin huonompaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin mun mies ja lapseni isä, välttelevästi kiintynyt ja empatiakyvytön. Alussa sanoi olevansa ujo ja varautunut aluksi. No 4 vuotta tässä odotellut, koska alun varautuneisuus loppuu, mutta mennyt vaan pahemmaksi, mukaan tullut ilkeys ja piikittely. Olen suunnattoman onneton :/ Mitään keskustelua aiheesta ei saa aikaiseksi, silloin mies on totaalimykkä. Surettaa aivan suunnattomasti, ollaan taas sitten yksi luku lisää pikkulapsiperheen erotilastoon.
Miksi teette lapsia näille mörökölleille? Katkaiskaa ketju! Jos mies ei ole lämmin ja mukava ennen lasta, ei lapsi tule häntä sellaiseksi muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin mun mies ja lapseni isä, välttelevästi kiintynyt ja empatiakyvytön. Alussa sanoi olevansa ujo ja varautunut aluksi. No 4 vuotta tässä odotellut, koska alun varautuneisuus loppuu, mutta mennyt vaan pahemmaksi, mukaan tullut ilkeys ja piikittely. Olen suunnattoman onneton :/ Mitään keskustelua aiheesta ei saa aikaiseksi, silloin mies on totaalimykkä. Surettaa aivan suunnattomasti, ollaan taas sitten yksi luku lisää pikkulapsiperheen erotilastoon.
Miksi teette lapsia näille mörökölleille? Katkaiskaa ketju! Jos mies ei ole lämmin ja mukava ennen lasta, ei lapsi tule häntä sellaiseksi muuttamaan.
Nuorena ihminen ajattelee positiivisesti. Esim. Yksi vanhempi nainen kommentoi exäänsä:"Ajattelin nuorena, että kyllä hän siitä kehittyy. Mutta ei kehittynyt ainakaan toivottuun suuntaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmä, tunteeton? Olen kipuillut mieheni tunnekylmyyden kanssa pari vuotta, alusta asti se on ollut siellä, mutta en ole halunnut uskoa todeksi. Silmissä on usein pelkkää tyhjyyttä, arviointia, halveksuntaa, mutta eniten tyhjyyttä. Kontaktia ei saa. Riidat ovat mahdottomia, tavoitteena on joka ainoa kerta minun voittaminen. Jos nostan esiin asian, joka minua vaivaa ja on loukannut päädyn lopulta lohduttamaan miestä, koska hänellä on vaivaa x Y tai z.
No tänään nostin asian tiukasti pöydälle. Vaadin vastausta. Ja vastaus sai minut täysin sanattomaksi. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään ihmissuhteista, ei kukaan ihminen minua kiinnosta, ei kyse ole vain sinusta. Tämän jälkeen meillä ei ollut enää aikaa keskustella. Miehen poika tuli kotiin tyttöystävänsä kanssa. Kysyin mitä tehdä, sillä tuntuu että räjähdän sisältä. Hän sanoi, että käännä vaan tunteet pois, lopeta ne, siten niistä selviää (tilanteista, joissa ei saa näyttää muille miten vaikeaa on olla). Olen shokissa ja niin kamalalta kuin tuntuu sanoa, niin luulen mieheni olevan sosiopaatti.
Joo, vähättelyä kun oon flunssassa. Et ole oikeasti kipeä, voisit hyvin olla töissä, sluipaat töistä yms.
Kun itken etten jaksa töitä. en jaksaa sun valitusta työstä. Taidan lähteä vanhemmilleni.
Jos lyön itseni ja sattuu, saattaa jopa nauraa minulle. Joskus kerroin kuinka eläimiä oli pahoinpidelty niin nauroi vaan. Noin muuten hyvä keskustelukumppani, mutta epäilen tunnevammaiseksi.
Hänen veli joutui onnettomuuteen niin sanoi olevansa huolissaan, sitten mietti kuinka hän voi kaatua pyörällä yms. Aina hän. seksi on robottimaista, todella tunteetonta sekin. Kaipaisin just semmoista lämpöä ja aitoa kosketusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin mun mies ja lapseni isä, välttelevästi kiintynyt ja empatiakyvytön. Alussa sanoi olevansa ujo ja varautunut aluksi. No 4 vuotta tässä odotellut, koska alun varautuneisuus loppuu, mutta mennyt vaan pahemmaksi, mukaan tullut ilkeys ja piikittely. Olen suunnattoman onneton :/ Mitään keskustelua aiheesta ei saa aikaiseksi, silloin mies on totaalimykkä. Surettaa aivan suunnattomasti, ollaan taas sitten yksi luku lisää pikkulapsiperheen erotilastoon.
Miksi teette lapsia näille mörökölleille? Katkaiskaa ketju! Jos mies ei ole lämmin ja mukava ennen lasta, ei lapsi tule häntä sellaiseksi muuttamaan.
Vanha ketju mutta edelleen ajankohtainen. Kukaan ei voi ennalta tietää, millainen kumppanista muodostuu vanhemmaksi tultua, ensivuosien rakkauskuplan puhjettua, oikeasti vaikeissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa. Ja harvalla on nykyään varaa elää vuosia parisuhteessa ennen lasten hankintaa, kun koko puolison löytämiseen voi mennä pieni elämä.
Itselleni useiden epäonnistuneiden (rakkaudeton suhde, kumppani ilman lapsihaavetta, väkivaltainen ja mustasukkainen, kykenemätön ottamaan vastuuta edes itsestään....) suhteiden jälkeen tuntui lottovoitolta löytää mies, joka oli järjevä, taloudellisesti vakaa, ei lyönyt saati alussa edes huutanut, antoi läheisyyttä... Kun molemmat vielä haluttiin lapsia ja oltiin jo aika kypsässä iässä, ei sitten aikailtu yhteen muutossa ja lasten hankinnassa. Nyt mietin kolmen alle 4-vuotiaan kanssa, mitä tuli tehtyä. En saa apua missään. Sairaana ollessani ja raskausvaivoissa sain osakseni ärtymystä ja huutoa. Vetäytyy. Ilmeisesti haluaisi elää kuin kämppikset, ilman mitään läheisyyttä ja keskustelua, lämpöä, toisen huomiointia. Taaperon tunteita ei siedä myöskään.
Tottakai tiedän, että arki on kuormittavaa ja itsessänikin on vikaa. Mutta jotenkin tämä tuli ihan puskista itselleni :/
Vika on suomalaisissa miehissä jotka eivät koskaan kehu naisiaan,eivätkö sano rakastavansa.Ulkomaalaiset miehet ovat kohdelleet paremmin Ota ulkomaalainen mies siinä ohje!
Se, ettei koskaan voi tehdä toisen pyynnöstä mitään.