Miksi en tajunnut miehen antamia merkkejä siitä, ettei hän halua enää jatkaa tapailua?

Kaikki haluamme niin eri asioita.Ehkä hän ei ollut sit valmis suhteeseen.Tai tarpeeksi kiinnostunut.Monet ei uskalla sanoa sitä suoraan.

Jos olisit saanut puhelun sijaan viestin, olisin voinut luulla että olemme kohdanneet saman miehen.

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

Sinulla on edelleen kyky tuntea, sinulla on sydän. Ole onnellinen siitä, toivon ettet menetä sitä. Itsehän olen jo siinä vaiheessa, jossa mikään ei enää tunnu miltään. Täällä ei ole hyvä olla. Ehkä kyseinen mieskin on samassa paikassa.

Ei ihminen tajua asioita, joita ei halua tajuta. Jos itse on ihastunut ja kovasti haluaa suhteen, on suuri kiusaus selitellä asiat parhain päin. Lähes sataprosenttisesti on kuitenkin niin, että jos mies ei vaikuta ihastuneelta ja kiinnostuneelta, hän ei ole.

Ihastuneena on optimisti, haluaa uskoa, toivoa ja luottaa. Sitä voisi kuvitella, että aikuinen ihminen joka ei halua tapailla osaa sanoa asian suoraan, niinkuin tämä mies kunniakseen tekikin, vaikka ei niin nopeasti kuin voisi toivoa.

Musta on pelkästään hyvä asia että uskaltaa olla toiveikas. Vaatii vaan vähän säätöä opetella etsimään sopiva piste, jonka jälkeen lopettaa heti selittelemästä asioita parhain päin ja ymmärtää, että nyt on itsestä kiinni olla suvaitsematta huonoa kohtelua ja päättää tilanne. Koita löytää se piste ja pidä siitä kiinni, ja parempaa onnea ensi kerralle!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

No koska mies yritti viestittää asiaa ja toivoi, että ap itse älyäisi ja häipyisi. Ja tuo kaverijuttu nyt on muutenkin vaan sellainen asia joka erotessa sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

No, tätä ihmettelin itsekin. Mutta niin hän sanoi, olen kuulemma kiva tyyppi mutta ei tunne minua kohtaan muuta kuin kaveruutta. Mietinkin että kohteleeko hän siis kavereitaankin tuolla tavoin? Epäilen. Todella omituista. -ap

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että on tunteita, vaikka toinen kohtelee ikävästi jonkin aikaa. Silloin vain ajattelee, kuten sinäkin, että toisen käyttäytyminen selittyy jollain itsestä riippumattomalla syyllä: toisella on huono päivä tai paha olla, ei vain tykkää käsi kädessä kulkemisesta jne.

Se on kyllä omituista, että joku kohtelee huonosti viikkokausia (?) sen sijaan, että sanoisi suoraan, ettei halua jatkaa tapailua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

No koska mies yritti viestittää asiaa ja toivoi, että ap itse älyäisi ja häipyisi. Ja tuo kaverijuttu nyt on muutenkin vaan sellainen asia joka erotessa sanotaan.

Kaikki tietysti tekevät virheitä ja toimivat toisinaan väärin, ja aina ei itsekään tiedä mitä haluaa. Kuitenkin olisi suotavaa sanoa suoraan, jos ei halua jatkaa tapailua. Huono kohtelu ja ristiriitaiset viestit aiheuttavat vain hämmennystä ja pahaa mieltä. 

Tuo kaveruudesta puhuminen on kyllä erotessa yleistä, mutta minusta sitä ei tarvitsisi sanoa lainkaan. 

Joo sama täytyi minunkin oppia kantapään kautta. Mies roikotti ja roikotti ja vaikka annoin hänen olla tuli hän takaisin ja silti kaikki oli jotenkin minun vikani. No, oma vika tietysti että sietää tuollaista, ei enää koskaan.

Haetko nyt sitä että joku vakuuttais sulle että mies välittää mutta pelkää tunteitaan?

Se on oikotie pahaan syöksykierteeseen.

Mies ei halua pitää kädestä, ja ilmoittaa että olis kaveri mieluummin? Jos tota haluaa jotenkin lukea niin vois lukea ennemmin niin että koska hän ei koe vetoa sinua kohtaan saatat vaikuttaa peräti vasrenmieliseltä, mutta että tapana on olla kohtelias, siksi siis "ollaan vaan kavereita".

Ette te tuu mitään kaverilaatuaikaakaan ton perusteella viettämään.

Tuollaiden käden vetäiseminen pois kyllä kertoo lähinnä siitä, että hän ei halua julkisesti tunnustaa olevansa kanssasi muuta kuin kaveri. Kaikki parisuhteen edut sinkkustatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

No, tätä ihmettelin itsekin. Mutta niin hän sanoi, olen kuulemma kiva tyyppi mutta ei tunne minua kohtaan muuta kuin kaveruutta. Mietinkin että kohteleeko hän siis kavereitaankin tuolla tavoin? Epäilen. Todella omituista. -ap

Mulle sanoi mies täsmälleen samoin. En tiedä kuinka mahtaa kavereitaan kohdella mutta sen ensivaikutelman perusteella mitä sain ei kauheasti kiinnostanut jäädä ottamaan selvää.

Tajuan sen ettei halua jatkaa tapailua, mutta viikkokausia kestänyttä huonoa kohtelua en. Miksi sitä juttua ei voi rehellisesti lopettaa siinä vaiheessa kun tajuaa ettei se ole mitä hakee?

Itsellänikin kokemus tällaisesta, sillä poikkeuksella että mies oli vaihtelevasti ihana ja kamala. Ryhdistäytyi aina välillä ja vakuutti että haluaa jatkaa yhdessä, mutta sitten alkoi taas huono kohtelu. Tarjosin itsekin eroa monta kertaa ja otin asian puheeksi, mutta hän ei halunnut erota! Lopulta jätin hänet.

Noh, itse olen ollut tuon miehen asemassa, joten voin yrittää selittää käytöstä, jos se vaikka helpottaisi pettymystäsi.

Tapailin pari kuukautta todella kivaa miestä, mies ihastui minuun todella voimakkaasti mutta itse en häneen. Hänessä ei ollut kerrassaan mitään vikaa ja jotenkin itsekin odottelin että kyllähän tässä varmasti kohta tunteet herää. Jossain vaiheessa miehen voimakkaat ihastuksen osoitukset alkoivat ahdistaa koska itse en vaan tuntenut samoin. Otin jotenkin automaattisesti etäisyyttä ja ehkä ajattelin sinnikkäästi edelleen, että kyllähän minäkin hänestä pidän, ja että ne ihastuksen tunteet heräävät kyllä kunhan hän vähän antaa tilaa ja hidastaa menoa. Noh, vihjailua hän ei ymmärtänyt ja kun liian hienovaraisesti yritin asiasta puhua, sekin meni ihan ohi. Lopulta tuli joku breaking point ja tajusin, että minulla ei ole eikä tule olemaan sellaisia tunteita häntä kohtaan enkä halua enää tapailla. Ja se oli pakko lopulta sanoa aika tylysti suoraan koska mies ei meinannut hyväksyä asiaa. Hän itsepäisesti luuli joko tehneensä jotain väärin tai sitten että minä olin alusta asti vain leikkinyt hänen tunteillaan. Kumpikaan näistä ei pitänyt paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Noh, itse olen ollut tuon miehen asemassa, joten voin yrittää selittää käytöstä, jos se vaikka helpottaisi pettymystäsi.

Tapailin pari kuukautta todella kivaa miestä, mies ihastui minuun todella voimakkaasti mutta itse en häneen. Hänessä ei ollut kerrassaan mitään vikaa ja jotenkin itsekin odottelin että kyllähän tässä varmasti kohta tunteet herää. Jossain vaiheessa miehen voimakkaat ihastuksen osoitukset alkoivat ahdistaa koska itse en vaan tuntenut samoin. Otin jotenkin automaattisesti etäisyyttä ja ehkä ajattelin sinnikkäästi edelleen, että kyllähän minäkin hänestä pidän, ja että ne ihastuksen tunteet heräävät kyllä kunhan hän vähän antaa tilaa ja hidastaa menoa. Noh, vihjailua hän ei ymmärtänyt ja kun liian hienovaraisesti yritin asiasta puhua, sekin meni ihan ohi. Lopulta tuli joku breaking point ja tajusin, että minulla ei ole eikä tule olemaan sellaisia tunteita häntä kohtaan enkä halua enää tapailla. Ja se oli pakko lopulta sanoa aika tylysti suoraan koska mies ei meinannut hyväksyä asiaa. Hän itsepäisesti luuli joko tehneensä jotain väärin tai sitten että minä olin alusta asti vain leikkinyt hänen tunteillaan. Kumpikaan näistä ei pitänyt paikkaansa.

Ja se, ettei sinulla ole tunteita toista kohtaan, on pätevä syy tylyyn käytökseen? Kun voisit sanoa asian suoraan ilman jotain epämääräistä vihjailua. Minusta on toisen tunteilla leikkimistä jatkaa tapilua, vaikkei tunteita ole - varsinkin jos tietää, että toinen on todella ihastunut. Kai tunnet itseäsi kuitenkin sen verran että tiedät, miltä suhteessa pitäisi alusta asti tuntua.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

Kyse ei ole siitä ettet tajunnut "vaatia" vaan sinulla oli biologinen tarve on pariutua mahdollisimman hyvälaatuisen kumppanin kanssa. Vanhempana lisääntymisvietti vähenee joten pystyy järkeä käyttämään paremmin parinvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella on kokemuksia tuosta, että tapailukumppani kohtelee ikävästi tai omituisesti ja itse kuitenkaan ei sitä oikein tajua. Kai sitä vain jotenkin haluaa uskoa kaikesta huolimatta, että toinen pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Itselläni oli nuorempana paljon sitä, että annoin muiden kohdella itseäni huonosti ja roikuin huonoissa suhteissa, koska itsetuntoni oli huono. En hahmottanut sitä, että voisin toivoa tai "vaatia" itselleni kunnioittavaa kohtelua. 

"Tunsi minua kohtaan vain kaveruutta." Eihän hän tuntenut sinua kohtaan edes kaveruutta, jos kohteli ikävästi. Eikös oletus ole se, että kavereita kohdellaan kivasti? 

Kyse ei ole siitä ettet tajunnut "vaatia" vaan sinulla oli biologinen tarve on pariutua mahdollisimman hyvälaatuisen kumppanin kanssa. Vanhempana lisääntymisvietti vähenee joten pystyy järkeä käyttämään paremmin parinvalinnassa.

Miksi oletat, että kyseiset ihmiset olivat jotenkin erityisen "hyvälaatuisia"? Roikuin huonoissa tapailusuhteissa, koska en osannut olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, itse olen ollut tuon miehen asemassa, joten voin yrittää selittää käytöstä, jos se vaikka helpottaisi pettymystäsi.

Tapailin pari kuukautta todella kivaa miestä, mies ihastui minuun todella voimakkaasti mutta itse en häneen. Hänessä ei ollut kerrassaan mitään vikaa ja jotenkin itsekin odottelin että kyllähän tässä varmasti kohta tunteet herää. Jossain vaiheessa miehen voimakkaat ihastuksen osoitukset alkoivat ahdistaa koska itse en vaan tuntenut samoin. Otin jotenkin automaattisesti etäisyyttä ja ehkä ajattelin sinnikkäästi edelleen, että kyllähän minäkin hänestä pidän, ja että ne ihastuksen tunteet heräävät kyllä kunhan hän vähän antaa tilaa ja hidastaa menoa. Noh, vihjailua hän ei ymmärtänyt ja kun liian hienovaraisesti yritin asiasta puhua, sekin meni ihan ohi. Lopulta tuli joku breaking point ja tajusin, että minulla ei ole eikä tule olemaan sellaisia tunteita häntä kohtaan enkä halua enää tapailla. Ja se oli pakko lopulta sanoa aika tylysti suoraan koska mies ei meinannut hyväksyä asiaa. Hän itsepäisesti luuli joko tehneensä jotain väärin tai sitten että minä olin alusta asti vain leikkinyt hänen tunteillaan. Kumpikaan näistä ei pitänyt paikkaansa.

Ja se, ettei sinulla ole tunteita toista kohtaan, on pätevä syy tylyyn käytökseen? Kun voisit sanoa asian suoraan ilman jotain epämääräistä vihjailua. Minusta on toisen tunteilla leikkimistä jatkaa tapilua, vaikkei tunteita ole - varsinkin jos tietää, että toinen on todella ihastunut. Kai tunnet itseäsi kuitenkin sen verran että tiedät, miltä suhteessa pitäisi alusta asti tuntua.

Tämä. Miksi pitää vihjailla ja samalla jatkaa tapailua antaen toiselle turhaa toivoa?

Miksi ei voi sanoa suoraan mutta kauniisti että ei halua jatkaa? Ehkä loukkaavinta mitä voi tehdä on roikottaa toista tietoisesti suhteessa josta tietää ettei tule mitään.