Lue keskustelun säännöt.
Jouluapua avattu! Aiotko auttaa?
25.10.2019 |
Minä en. Taas siellä toivotaan esim. 26-vuotiaille lapsosille lahjoja! Ja edelleen tehdään lisää muksuja, vaikka terveys pettänyt jo ajat sitten ja taloudellinen tilanne pysynyt huonona vuosikausia! Ihan ihmeellisiä selityksiä löytyy kyllä välillä noilta perheiden vanhemmilta, esim tämä: "Äiti ollut työttömänä kohta 2v. Paluu töihin ei ole vielä ajankohtaista, koska liika stressi ja huoli vienyt voimat hakea työtä."....
Kommentit (1206)
Opiskeluaikanani 90-luvun lopulla olin kaupassa töissä. Jäin ikuisesti mieleen, kun nuori pariskunta (erittäin lihavia) kävi pienen vauvan kanssa ostoksilla sossun maksusitoumuksella. He ostivat limsaa, munkkeja, lihapiirakoita, karkkia jne. Mutta varmaan tuli tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En anna. Lajoitan venäjän slummeihin vanhoja vaatteita ja leluja.
Oma talous on nyt tiukilla ja juuri ostin omille lapsille isommat lahjat alesta. Saa sitten loppuvuoden palkoista muita joulujuttuja. Suunnittelua, suunnittelua!!
Mä olin kerran opintomatkalla Karjalassa. Sieltä löytyy oikeasti köyhiä mummoja ja yksinhuoltajaäitejä. Mitenköhän heitä voisi auttaa?
En auta. Maapallo kiittää teostani.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenköhän tarkistaa jos kerta lahja on yllätys....
Ei pelastusarmeija pääse mitenkään toisten pankkitietoihin käsiksi.
Verotiedot on kyllä ihan julkisia ja kenen tahansa tarkistettavissa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenköhän tarkistaa jos kerta lahja on yllätys....
Ei pelastusarmeija pääse mitenkään toisten pankkitietoihin käsiksi.
Verotiedot on kyllä ihan julkisia ja kenen tahansa tarkistettavissa.
Verotiedoista EI näe tilin saldoja eikä varallisuutta. Ainoastaan veronalaiset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ihmettelee kun pyynnöissä on suurikokoisia vaatteita,mutta halpa ruoka lihottaa,jota vähävaraiset usein joutuvat syömään. Ei se paino kerro että ruokaa on yli tarpeen,vaan se on halpaa ja kuvottavaa.
Laiskuus on se, mikä lihottaa. Ei viitsitä tehdä ITSE ruokaa niistä edullisista aineksista.
Vierailija kirjoitti:
Moni ihmettelee kun pyynnöissä on suurikokoisia vaatteita,mutta halpa ruoka lihottaa,jota vähävaraiset usein joutuvat syömään. Ei se paino kerro että ruokaa on yli tarpeen,vaan se on halpaa ja kuvottavaa.
Mutta kun se ei mene näin. Mä olen tuntenut oikeasti köyhiä irl. He ovat olleet lähes alipainoisia. Vaikka ostaa halpaa ruokaa, sitä ei ole varaa syödä kuin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, Helsingissä ei ole yhtäkään turvakotia mihin saisi ottaa koiran. Voit vapaasti tarkistaa.
-Se koditonSaanko kysyä ihan suoraan, missä sinä sitten asut? Oikeastiko kadulla?
Talvi tulossa ja sinä ulkona koiran kanssa?
Eihän tuo ole koirallekaan hyväksi. Millä sinä ostat ruokaa koiralle tai maksat eläinlääkärikulut?
Mitä jos sinun koirallesi etsittäisiin väliaikainen koti Hesyn kautta? Et pysty nyt asunnottomuutesi vuoksi huolehtimaan koirasta. Koirallekin on parempi, että sille löytyy nyt koti, jossa se voi olla turvassa, kunnes sinä saat asiasi kuntoon.
Kadulla et voi koiraa pitää, se on vastuutonta ja väärin viatonta luontokappaletta kohtaan.
Minä vastasin tähän jo, että missä asun. Ole hyvä ja selaa taaksepäin.
Koiralle saan ruokaa rahalla, saan toki toimeentulotukea, 15kg Jahti&Vahti energia- nappuloita maksaa n.28€ ja riittää reippaasti yli kuukaudeksi. Säkkiä säilytän ystäväni kellarissa ja käyn sieltä aina täyttämässä pussillisen. Märkäruokaa joko ostan tai saan ruokajonosta. En itse syö lihaa, joten koira saa kaikki+ on olemassa myös ihan eläimille tarkoitettuja ruokajonoja.
Viimeksi sai pussillisen luita :)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hankkiudutaan hakatuksi kerta toisen jälkeen
Väkivaltainen puoliso? Näitä juttuja on lehdet pullollaan, miten (yleensä) nainen ei uskalla lähteä. Maailmassa on oikeasti hulluja ihmisiä. Valitettavasti ne yleensä osaavat myös puhua ja olla rakastavia.
Lapset vielä siihen niin nalkissa on.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen työkseni näiden perheiden tiliotteita. Yleisesti ottaen rahat menee seuraaviin asioihin:
Veikkaus ja netticasinot (ilmeisesti tavoitellaan äkkirikastumista. Joillakin menee jopa satoja euroja kuussa) --> siis oikeesti? Mulla ei mene näihin euroakaan.
Google play (en tiedä, mitä täältä ostetaan, mutta huomattavalla osalla menee kuussa rahaa tuonne) --> Yhtään euroa en ole koskaan laittanu tännekään.
Erilaiset suoratoistapalvelut (netflix, viaplay, spotify jne. Monella käytössä näistä useampi yhtä aikaa) --> En käytä näitäkään maksullisia palveluita, vaikka teini toivoiskin.
Kalliit puhelinlaskut. Ihmisillä on tosi kalliita puhelinliittymiä. Itsellä maksaa liittymä 12,90e/kk, niin tätä aina ihmettelen --> Meillä neljä rajoituksetonta liittymää 80e.
Perintäfirmat. Laskuja kierrätetään perintäfirman kautta ja sitten tulee maksettavaksi aina perintäkulutkin. --> Häpeäisin silmät päästäni, jos tekisin näin.
Noutoruuat ja ulkona syöminen useammin kuin kerran kuussa. --> Tätä tekisin mielellään itsekin enemmän, niin olisi arki helpompaa. Mutta ei ole varaa, niin en tee.
Pieniä kauppaostoja päivittäin. Voisi olla, että rahaa säästyisi, jos ei joka päivä kävisi kaupassa, vaan suunnittelisi vähän pidemmälle ruuat ja hakisi ne kerralla. Tai en tiedä... --> Puoliso hoitaa ruokaostokset, pysyy hyvin budjetissa, vaikka voitaisiinkin vieläkin paremmin suunnitella.
Joka tapauksessa kuukauden tiliotteet on aina kymmeniä sivuja pitkiä. Oma tiliotteeni kuukauden ajalta mahtuu aina kahdelle sivulle, kun käyn kaupassa vain kerran viikossa ja muutoin en juurikaan mitään ostele. Tuntuu, että ihmiset ostaa koko ajan jotain pientä...
Huoh. Monta esimerkkiä siitä, minkä itse ajattelen kuuluvan elämänhallinnan ongelmiin.
Meitä pienituloisia, joille jää asumiskulujen jälkeen sama käyttöön kuin tuensaajille on paljon. Silti ollaan aina pystytty lapsillemme vaatteet ostamaan ja joulu järjestämään. Kyllä se ihmetyttää ja vähän katkeroittaakin, kun toiset saavat saman/kaiken tekemättä mitään. Itsekin olen työttömäksi jäänyt. Äitini sairastui syöpään jne. Ymmärrän, että asiansa hyvin hoitanutkin voi joutua pulaan ja elämässä voi tulla yllättäviä juttuja eteen. Mutta näitä elämäntapanaan kerjääviä ja lapsia tehtailevia on paljon. Ja mielestäni on turhaa huudella, että jokainen voi heittäytyä elämään tuilla, jos käy kateeksi. Jos kaikki niin tekisivät, jaettava loppuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä juttu tuo "Autetaan kun voidaan" oli? Joku B rother joulu - kakkonen?
Vierailija kirjoitti:
Minä vastasin tähän jo, että missä asun. Ole hyvä ja selaa taaksepäin.
Koiralle saan ruokaa rahalla, saan toki toimeentulotukea, 15kg Jahti&Vahti energia- nappuloita maksaa n.28€ ja riittää reippaasti yli kuukaudeksi. Säkkiä säilytän ystäväni kellarissa ja käyn sieltä aina täyttämässä pussillisen. Märkäruokaa joko ostan tai saan ruokajonosta. En itse syö lihaa, joten koira saa kaikki+ on olemassa myös ihan eläimille tarkoitettuja ruokajonoja.
Viimeksi sai pussillisen luita :)
Juu, kävinkin jo lukemassa. Eli tuttujen sohvilla asustelet sen koirasi kanssa.
Ihan vilpittömästi kysyn, miten sä ajattelit jatkaa elämääsi? Ihan näilläkö mennään loppuelämä?
Vai oletko joskus miettinyt, voisiko toisenlainen elämä olla mahdollinen?
Haaveiletko sellaisesta edes, vai onko tämä nykyinen tilannne sinulle jollain tavalla ihan ok?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koditon keski-ikää lähestyvä nainen. Mulla on myös koira, jonka otin kodista missä sitä hakattiin, silloin kun mulla vielä oli koti. Koirastani en luovu ihan siksi, että a) rakastan sitä ja b) olen ainoa ihminen johon se luottaa.
Asuin yhdessä miehen kanssa joka ajan myötä muuttui äärimmäisen väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Mulla ei ole luottotietoja (vuosia sitten kaatunut yritys), joten en ole saanut asuntoa lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kun nenä murtuu kolmannen kerran, molemmat silmät ovat turvonneet hakkaamisesta umpeen, et saa omassa kodissasi käyttää kaukosäädintä tai esim. sulkea makuuhuoneen ovea, on aika häipyä.
Jos tämä on mielestäsi luuserointia, olen pahoillani.
En ole toivonut mitään mistään avustusjärjestöstä, ainoa mitä toivon jouluksi on katto pään päälle.
En käytähuumeita, en ole juoppo. Jos näkisit mut kadulla et luultavasti edes uskoisi mun olevan koditon.
En ole koskaan ollut ra isti, mutta kyllä myönnän suoraan, että tätä nykyä v tuttaa kun muualta tulleet saavat kodin, minä en.
Tämä on ihan hirveää.
Halusin vaan kertoa oman tarinani. Ei me kaikki yhteiskunnan laitamilla olla mitään työtävieroksuvia nistejä.
Hyvää joulun odotusta kaikille.
Paitsi Kelalle, minkä mielestäsi mun pitäisi mennä töihin. Miten, kun en tiedä missä nukun seuraavan yön, pääsen suihkuun tai mihin minä sen koiran laitan työpäivän ajaksi?? Kysynpä vaan.Surullinen tämä tarinasi.
Minua jäi silti ihmtyttänään, että silloin kun otit koiran, ajattelitko yhtään, miten koira pärjää, kun olet itse töissä? Vai laskitko sen varaan, että et enää palaa työelämään?
Oletko nyt ihan tosissaan sitä mieltä, että kukaan koiranomistaja ei voi käydä töissä? Että koira ei voi olla 8 tuntia yksin kotona? Miten muut koiranomistajat ovat asian järjestäneet, mitä luulet?Ja sitten tuo asuntotilanteesi. Kaupunki tarjoaa kriisiasuntoja esim. perheväkivallan vuoksi kotoa muuttaneille. Ota yhteys alueesi sosiaalitoimistoon. Saat asunnon ihan varmasti. Asunnottomille naisille on myös asuntolatyyppisyä asumista tarjolla. Niemikotisäätiö tarjoaa edullista tuettua asumista mt-kuntoutujille.
Mitä ihmettä? Miten niin palaa työelämään? Minä _olin_ vakituisessa työpaikassa kun koiran otin. Tottakai se pärjäsi. Duuni meni alta kun olin kolmannen kerran hakattuna Hartmanin sairaalan päivystyksessä ja nyt olen siis sekä koditon että työtön. Minulla ei ole paikkaa mihin jättää koira työpäivän ajaksi.
Ja rehellisesti, olen myös äärimmäisen stressaantunut ja masentunut. En näe itseäni tällä hetkellä Vuoden työntekijänä.
Toisekseen, Helsingissä ei ole yhtäkään turvakotia mihin saisi ottaa koiran. Voit vapaasti tarkistaa.
-Se koditon
En asu Helsingissä (mutta lähellä) ja olisin voinut auttaa esim. ottamalla koiran hoitoon (tai no yksin se päivisin olisi kun olen töissä) mutta jos koira ei vieraisiin luota lainkaan niin hankalaa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin ymmärsin, ettei nyt kodittomana voi ottaa työtä vastaan kun mihin koiran jättäisi työpäivän ajaksi. Ei ole siis kotia mihin sen voisi jättää.
-ohis
Missä tämä rouva koiransa kanssa viettää päivät?
Katuja kävellen ja illat sillan alla?
Sori mutta menee liian dickensiläiseksi, en usko.
Kukaan ihminen ei joudu Suomessa viettämään elämäänsä paljaan taivaan alla, poislukien ne, jotka ovat itse tämän elämäntavan valinneet (narkit ym.)
Varsinkin päihteettömälle naisihmiselle löytyy majoitus ihan poikkeuksetta.Voi herranjestas. Ensinnäkään en ole rouva vaan neiti. Onneksi.
Toisekseen, ei tullut mieleen, että saatan ihan oikeasti olla mukava ihminen ja jopa hau skaa seuraa? Minä olen auttanut ystäviäni kun olen pystynyt, nyt he auttavat minua. Nukun siis ystävilläni, äidilläni, kummitädilläni jne.
Kaikilla heillä on toki myös omat menot , työnsä ja perheensä, joten en voi pysyvästi majoittua yhteen paikkaan.
Sillan alka en ole nukkunut, mutta erään rautatieaseman hississä kyllä, samoin kuin metsässä. Ja juu, aina löytyisi paikka, jos olisin valmis antamaan p rsettä siitä hyvästä. Tätä on ihan suoraan ehdotettu.
Niitä katuja kävelen kyllä, paljon.
Jos sulla on osoittaa mulle oma koti tuosta noin vaan, kerro ihmeessä. Tunnut tietävän kaiken tästä puolesta elämää. En minäkään olisi koskaan uskonut tähän tilanteeseen joutuvani. Elämä yllättää, eikä aina iloisesti.
On hyvin ikävää, että tilanteesi on vaikea. Mutta niin se karuselli pyörii: pidät itsepäisesti kiinni yhdestä asiasta, joka omien sanojesi mukaan estää sinua parantamasta elämääsi. Valintoja, valintoja.
Perhe 269
Uusioperhe johon kuuluu vanhempien lisäksi kymmenen lasta. Lapsista 4 ovat alaikäisiä ja 6 täysi-ikäisiä. Vanhemmista toinen on työelämässä ja toinen on on työttömänä. Perhe on velkaantunut. Vanhemmat haluaisivat järjestää jouluruokailun yhteisesti koko perheelle, mutta heillä ei ole siihen varaa. Perhe viettää joulun yhdessä tänäkin vuonna. Perhe on jo tottunut siihen ettei heillä jaeta lahjoja, mutta he nauttivat yhdessäolosta. Perheellä ei ole ylimääräistä rahaa joten he eivät pysty hankkimaan näitä jouluruokia. Perheen lapset ovat t11, t12, t17, p17, t18, p19, p21, p23, p25 ja t28v.
Mitä mä just luin?! 6 täysi-ikäistä lasta, joista vanhin jo kohta 30 V. Ja jouluapua kaivataan . Siinähän on kuusi AIKUISTA lasta, jotka ansaitsevat jo kaiken järjen mukaan elantonsa. Että jospa ne täysi-ikäiset lapset kokkaisivat perheelleen jouluruuat yhdessä työssä käyvän isän kanssa. Äitihän tässä vain on työtön eikä neljä elatusvelvollisuuden piirissä olevasa lasta nyt ole niiiin paljon. Nyt otetta niskasta!
Perheen yhteiset kokkaustalkoot ensi viikonlopuksi ja yhdessä valmistavat pakastimeen perunalaatikot, lanttulaatikot ja porkkanalaatikot. Peruna maksaa 60 cnt/kg, porkkana ja lanttu ei juurikaan enempää. Kinkku kaupan pakastealtaasta lähempänä joulua, maksaa 5 euroa/kg.
"Minun tarpeilleni" riittäisi vaan 2M? Ja mitkähän jostakusta ne minun niin minimaaliseksi tiedetyt Ö- tason tarpeeni ovat ja mistä hän ne tietää, heittää noin halveksivasti. Miksi ihmiset ovat tuollaisia?
Minä olen netissä koko ajan, teen sillä jutskoja. En kykene muuhunkaan kunnoltani, jolla asiassa rakoitteet vastaan. En kykene kulkemaan, ei olisi rahaakaan eikä sen puoleen mitään missä kulkea. Ellei olisi nettiä, en minä olisi jaksanut olla täällä kuule enää, yksin seinää tuijottavana. Ei ole ketään kenen kanssa sanaa vaihtaa, en näe ketään, en puhu livenä kenellekään. En tarvitse nettiäkään edes mihinkään enkä sitä netiyhteisöäkään? Ahaaa! Ja niin paljon kuin tämäkin tökkii ja lagaa tämä hurja liittymä, mutta niinhän ne kaikki. Vai tarttisi olla vielä huonompi ja tämäkin on paras firma mitä tässä kaupungissa kuuluu ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion osallistun Hopen lahjakeräykseen, kuten usein aiemminkin.
Tietääkö joku tarkistaako Hope avustusten hakijoilta tulo- tai muita taloudellisia tietoja?
'
En tiedä, mutta Pelastusarmeija ainakin tarkistaa - eräskin erittäin köyhä perhe sai yllättäin heiltä lahjasäkin viime jouluna, mikä oli iloinen yllätys heille.
Ei niitä pysty tarkistamaan mistään joku pelastusarmeijan täti
Selailin noita ilmoituksia ajatuksenani auttaa vaatteilla (olen ompelija ja voisin ommella muutaman kymmentä ylimääräistä vaatetta perheisiin). Jäin vaan hämmästelemään noita vaatekokoja useassa ilmoituksessa. Mun lapsi on 4,5v joten en ihan tarkkaan osaa miettiä siitä pidemmälle.
5v - 150cm
10v - m
6v - m
10v - 164cm
Tuo omani on aina ollut pitkä poika, ja käyttää vaatekokoa 122. Joten ihmettelen todella miten 5v voi käyttää (esi)teini-ikäisten kokoa ja 6v aikuisten vaatekokoa? Miltä näyttää 6v joka pukeutuu aikuisten koon vaatteisiin? Hämmentävää
Mua kyllä koskettaa sellaisten ihmisten kohtalot, joilla on ns käynyt huono tuuri esimerkiksi terveyden kanssa ongelmia tai muuten kaikenlaisia vaikeuksia tullut eteen elämässä. Sen sijaan sellaiset vähävaraiset eivät ansaitse mielestäni lainkaan sympatiaa, jotka ovat itse tilanteensa valinneet ja näitähän oikeasti on.
Itselläni oli muutamia vuosia sitten ystävä, joka miehensä kanssa eivät kumpikaan olleet töissä, kyseinen ystäväni ei koskaan ja miehellä joku lyhyt työsuhde jossain menneisyydessä. Ystäväni sanoi syyksi, ettei tiedä mikä kiinnostaa. No eihän siinä, hyvinhän niillä tuilla pärjää, vaikka sitten välillä kuitenkin valitti, että kun pitää niin miettiä mitä ostaa ja yhyy kun ei voi ostaa mitä haluaa. Lapsia tässä perheessä kaksi ja vauvasta tämä ystäväni haaveili kun olisi taas ihanaa saada vauva, kun ne on niin ihania ja ei sitten tarvisi taas sitä töihinmenoa hetkeen miettiä. Eli suoraan sanottuna täysin patalaiskoja molemmat, jotka vain odottivat, että yhteiskunta tarjoaa kaiken. Työnteko ei ole kivaa, mutta ei ole kivaa olla tuillakaan, kun ei saa ostaa kaikkea mitä haluaa (ja heidän mielestään toki pitäisi saada kaikenlaista).