Mikä on tekosyysi vanhojen sukulaistesi unohtamiseen?

Suomessa on kylmä kulttuuri vanhoja ihmisiä kohtaan. Olen kulttuurini edustaja.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kylmä kulttuuri vanhoja ihmisiä kohtaan. Olen kulttuurini edustaja.

Suomessa on kylmä kulttuuri kaikkia kohtaan. Ihmisten ainut tarkoitus on tuottaa eikä vanhemmilla ole enää aikaa olla edes pienten lasten kanssa.

Minulla on kotipalveluyritys, jonka puitteissa käyn vanhojen ihmisten luona. Olen monelle se ainoa, joka niissä talouksissa käy.

Usealla on lapsiakin, mutta hekään eivät kuulema käy koskaan. Totta on vanhusten täydellinen yksinäisyys ja se on kuin syöpä, joka tuhoaa hiljuksiin.

Mun mummi on inhonnut mua puoliavoimesti koska olen tyttö, yrittänyt kääntää vanhempani mua vastaan ja lopetti itse kaiken yhteydenpidon kun täytin 18. Sitten valitti, ettei koskaan saa kortteja jne. No, aloin laittelemaan kortteja, että sai marttakerhossa kehuskeltua. Kunnes halusin selvittää asiat meidän välillä, ei siitä tullu mitään, vähätteli ja vähän naureskeli ja sellasta hyvääpäivääkirvesvartta-meininkiä, jossa ei oo mitään tunnetta mukana. Tajusin, että mulla ei oo mitään velvollisuuksia pitää yhteyttä tuollaiseen ihmiseen, enkä ole pitänytkään. Nyt on kohta lähemmäs 100-vuotias, vetelee viimeisiään.

Ajat muuttuvat. Eihän nykyisin enää käydä kenenkään luona. Ei edes ystävien. Kyläilyjen aika on ohi ja ihmiset tapaavat toisiaan muualla kuin kenenkään kotona. Siis silloin, kun ylipäätään tapaavat ketään. Seniorit kannattaa opettaa somen käyttäjiksi. Pidän yhteyttä 90 v tätiini Facebookin kautta. 

Ei kiinnosta mennä kuuntelemaan v*ttuilua ja omahyväistä rehvastelua. Ei ihme ettei kukaan muukaan jaksa käydä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kotipalveluyritys, jonka puitteissa käyn vanhojen ihmisten luona. Olen monelle se ainoa, joka niissä talouksissa käy.
Usealla on lapsiakin, mutta hekään eivät kuulema käy koskaan. Totta on vanhusten täydellinen yksinäisyys ja se on kuin syöpä, joka tuhoaa hiljuksiin.

Olisi kannattanut hoitaa lapsenlapsia useammin, niin voisivat käydäkin. Eikös lapsenlapsia hoideta just sen vuoksi, ettei vanhana tarvitse olla yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole ystäviä.

Tekisit aloitteen. Vanhenet itsekin.

Mitä se minun vanhenemiseeni ja ystäviini silloin vaikuttaa, että tekisin sen aloitteen vanhemman ihmisen suuntaan? Lisäksi en kaipaa sellaisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ajat muuttuvat. Eihän nykyisin enää käydä kenenkään luona. Ei edes ystävien. Kyläilyjen aika on ohi ja ihmiset tapaavat toisiaan muualla kuin kenenkään kotona. Siis silloin, kun ylipäätään tapaavat ketään. Seniorit kannattaa opettaa somen käyttäjiksi. Pidän yhteyttä 90 v tätiini Facebookin kautta. 

Guten tag sulle ja somelle!

Kaikki mun sukulaiset asuu Suomessa, itse en asu. 

FB:ssa toki pidetaan yhteytta. 

Sekä isällä että äidillä on sisaruksia, jotka ovat heitä paljon vanhempia. Nämä sisarukset ovat nyt 75-85 -vuotiaita. Lapsuudessani vanhempani eivät juuri olleet sisaruksiensa kanssa tekemisissä. En aio alkaa tuntemattoman tädin/enon/sedän kanssa luomaan mitään suhdetta hänen elämänsä loppusuoralla.

Lähteminen tapaamiseen ja sitä edeltävä kysely (milloin voi tulla ja sopiiko miten milloinkin) on minulle se vaikein asia. Matkaa on 100 km tätiä katsomaan.

Just eilen saimme aikaiseksi käydä katsomassa häntä ja voi kuinka tuli hyvä mieli, vaikka hän on Alzheimerin tautia sairastanut jo vuosia. Luulisi, ettei reagoi ollenkaan. Elinaikaa lääkäri on hänelle veikannut muutaman kuukauden.

Iloisesti hymyili kun tultiin ja 20 min. oli maksimi, mitä hän jaksoi meitä. Hyvä mieli jäi käynnistä.

En ole koskaan ollut kiinnostunut sukulaisistani enkä näe, että minun pitäisi tyydyttää jonkun yksinäisyyttä. Onneksi on vain yksi isovanhempi elossa ja asun kaukana, joten käyn silloin kun on aikaa ja olen muutenkin siellä päin eli muutaman kerran vuodessa. Harmittaisi asua lähempänä, kun en yhtään enempää aikaa homeisen vanhuksen kanssa jaksaisi viettää. Saan ihmissuhteesta irti ainoastaan sen, että mummolle tulee hyvä mieli siitä, että käyn. Minulle itselleni se on ajanhukkaa.

Meillä ei ikinä ole ollut läheistä suhdetta ja suvun ja lapsuudenperheen edessä olen aina joutunut näyttelemään toisenlaista kuin oikeasti olen, jotta kelpaisin näyttelyesineeksi. Minua on haukuttu uskomattoman törkeillä, anteeksiantamattomilla ja unohtumattomilla nimityksillä päin naamaa, käskytetty alentuvasti kuin koiraa ja muistettu jatkuvasti kertoa kuinka en ole mitään, minusta ei tule mitään ja minua saa hävetä.

Ei kiinnosta osallistua enää siihen teatteriin. 

Huolehdin isästäni, jonka liikkuminen on hankalaa, pää pelaa vielä. En huolehdi mieheni vanhemmista, lähes 20 v vanhempia kuin omani koska: ensinnäkään eivät ole minun vanhempiani ja koska ovat niin muistisairaita, etteivät elä tässä maailmassa eivätkä menneessäkään. Mielestäni ihmisen on luonnotonta elää noin pitkään jos ei ole enää ymmärrystä mistään. En itse halua elää niin vanhaksi, että k*sen housuun ja hyökkään jokaisen kimppuun, en muista edes lapsiani, tuossa vaiheessa saattohoito on viimeinen toiveeni. Toivon sitä myös heille ajat sitten, omaa tahtoahan heillä ei enää ole eikä tule.

Jos vanhukset on yksinäisiä, miksei he vieraile toistensa luona.

Miten vanhainkodeissa voi olla yksinäisiä vanhuksia, haloo.

Siellä on hoitajia ja toisia vanhuksia.

Ei ole koskaan olleet lämpimät välit sukulaisiin. Tuntuisi todella oudolle nyt alkaa pitämään yhteyttä, en koe siihen tarvetta tai velvollisuutta.

Olisihan se ajatuksena kaunis, mutta vaatisi mielestäni sen, että välit ovat olleet luonnostaan aina läheiset.

Ihan on niiden oma syy.

Kertoivat minulle jo lapsena: Se joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään

Tätä elämän ohjetta olen sitten noudatellut.

Sinccis

Ja sitten kun alkaakin tekemään tuttavuutta sen vanhan sukulaisen kanssa, jostain takavasemmalta ilmestyy sen perillinen väittämään, että olen kärkkymässä ilmaista rahaa itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhukset on yksinäisiä, miksei he vieraile toistensa luona.

Miten vanhainkodeissa voi olla yksinäisiä vanhuksia, haloo.

Siellä on hoitajia ja toisia vanhuksia.

Juuri näin.

Ystävyyssuhteiden luomiseen voi panostaa koko elämän ajan ja varsinkin vanhana, yksinäisiä seuraa kaipaavia ihmisiä on maailma täynnä pokattavaksi uusiksi ystäviksi.

Jos ei itse tee mitään oman yksinäisyyden estämiseksi elämässään, niin aivan turha valittaa asiasta.