Lue keskustelun säännöt.
Mikä on tekosyysi vanhojen sukulaistesi unohtamiseen?
25.10.2019 |
Seniorit kärsivät yksinäisyydestä, mutta sinulla ei muka ole koskaan aikaa käydä. Se ei ole totta, kyllä jokaisella olisi siihen aikaa, mutta sinä et vain viitsi.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei keksi puhuttavaa/tekemistä, ei olla läheisiä. Tuntuisi pakkopullalta. Ehkä joku ihan konkreettinen käytännön auttaminen voisi toimia, mutta seurustelu tuntuisi molemmin puolin väkinäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole ystäviä.
Tekisit aloitteen. Vanhenet itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi puhuttavaa/tekemistä, ei olla läheisiä. Tuntuisi pakkopullalta. Ehkä joku ihan konkreettinen käytännön auttaminen voisi toimia, mutta seurustelu tuntuisi molemmin puolin väkinäiseltä.
Ehkä aluksi voi tuntua väkinäiseltä, mutta ajan oloon tilanne muuttuu.
Tiedän, että pitäisi muistaa vanhaa tätiäni joskus, hän kun on aivan yksin. Se vaan, etten osaa ykskaks mennä käymään kun en ole ennenkään käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuu noin 500km päässä ja hänellä on nyt jokin sairaalabakteeri, jonka tarttuminen pelottaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vanhentuvat noita saa homehtua yksinäisyyteensä.
Siten makaa, miten petaa.
Sitä niität, mitä kylvät.
Mummoni on dementoitunut, eikä muista minua. Turhaan menisin sinne kun hätääntyy vain "vieraiden" ihmisten seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän olla niin paljon läsnä kun kerkiän, mutta pienten lasten, töiden ja omakotitalo töiden lisäksi olen paljon tekemisissä vanhempieni ja elossa olevien isovanhempien kanssa, jos vielä pitää olla tekemisissä aktiivisesti n. 300 km päässä asuvien muiden vanhojen sukulaisten kanssa voisin samantien heittää hyvästit viimeisellekin omille harrastuksille ja ystäville. Kaksi kertaa vuodessa yritän kuitenkin edes kaikkia nähdä.
Oletko keksinyt tavan jolla taikoa lisää tunteja päivään? Jos et niin ei sitä aika ole.
Jännä että syyllistetään niitä joilla se aika on kortilla eikä sitä eläkeläistä jolla olisi koko päivä aikaa istua julkissa käymään sukulaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välitä niistä. Ne on minulle ventovieraita ihmisiä. En ole yhtään sukurakas, ne on vain ihmisiä muiden joukossa, enkä yleensäkään pidä ihmisistä.
Olen jonkinlaisessa välittämisvastuussa lapsistani, puolisostani, sisaruksistani perheineen, vanhemmistani, puolisoni vanhemmista, ystävistäni (työajan puitteissa myös potilaistani ja työtovereistani) ja muista jotka _kuuluvat elämääni_. Rehellisesti, ei vain riitä kiinnostusta enää isän sedän dementoituneelle leskelle vaikka epäilen hänen olevan yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JohonkinSeRajaOnVedettävä kirjoitti:
Yritän olla niin paljon läsnä kun kerkiän, mutta pienten lasten, töiden ja omakotitalo töiden lisäksi olen paljon tekemisissä vanhempieni ja elossa olevien isovanhempien kanssa, jos vielä pitää olla tekemisissä aktiivisesti n. 300 km päässä asuvien muiden vanhojen sukulaisten kanssa voisin samantien heittää hyvästit viimeisellekin omille harrastuksille ja ystäville. Kaksi kertaa vuodessa yritän kuitenkin edes kaikkia nähdä.
Sinähän olet jo tekemisissä vanhempiesi ja isovanhempiesi kanssa.
Tätini on käynyt ilkeäksi. Silmittömiä raivokohtauksia. Olin jo päättänyt, että sanon hänelle suoraan, että epäilen alkavaa muistisairautta, mutta vanhempani, hänen sisaruksensa, pyysi, etten tekisi sitä. Syyttää kuulemma sitten vanhempaani. En epäile, tätini on käynyt vainoharhaisuuteen saakka epäluuloiseksi.
Hän kiusaa jo muutenkin sisarustaan. Yksin siis jää, ellei tasoitu ennen kuolemaansa.
Eivät hekään koskaan muistaneet minua.
Jos ei itse ehdi, niin onhan niitä ystäväpalveluja, joita voisi vanhuksille tilata.
Vierailija kirjoitti:
Tätini on käynyt ilkeäksi. Silmittömiä raivokohtauksia. Olin jo päättänyt, että sanon hänelle suoraan, että epäilen alkavaa muistisairautta, mutta vanhempani, hänen sisaruksensa, pyysi, etten tekisi sitä. Syyttää kuulemma sitten vanhempaani. En epäile, tätini on käynyt vainoharhaisuuteen saakka epäluuloiseksi.
Hän kiusaa jo muutenkin sisarustaan. Yksin siis jää, ellei tasoitu ennen kuolemaansa.
Vanhuus ja muistisairaudet tekevät joskus hankaliksi. Niiden alla on se oikea ihminen.
"Mitä ne sellaset yötyöt on? Eihän sellanen oo mistään kotosin. Ja seuraavan päivän nukut? Karseeta päivien tuhlausta sellanen nukkuminen. Sellasiahan laiskoja te nykynuoret olette"
"Oot jonkun rakin ottanu? Paskoo ja kusee ympäriinsä. Ei olis kannattanu mutta kun mitään et usko."
"Makaroonia? Mitä se sellanen on? Perunaa sen olla pitää. Opeta nyt lapselles kunnon ruokien tekoa."
"Teilläkin on kaksi autoa. Se on just tollasta kun ollaan niin mukavuuden halusia, niin mukavuuden halusia."
... nää nyt tuli ekana mieleen tässä muutaman viikon sisällä kuuleista lauseista. Mutta mukavia, sulosia, herttasia vanhuksia <3
Ne asuu ensinnäkin 700-800 kilsan päässä ja toisekseen eivät ole koskaan välittäneet seurastani.