Työttömän peruspäivä? Miten vietätte n. 16 tuntia ilman palkkatyötä
Oletusarvoisesti siis nukutaan n. kahdeksan tuntia.
Aloitan omastani.
Olen varsin aamunvirkku ja nousen ylös kuuden maissa. Juon aamukahvin ja lähden koiran kanssa ulos. Olen ulkona kolmekin tuntia ikään kuin kahdessa sarjassa. Ensimmäinen periodi on lenkkeily eli juoksen koiran kanssa ja teen ulkoilutelineillä lihaskuntoa, sitten työssäkäyvien koirien ulkoiluttajien kanssa juttelen ja koirat leikkii keskenään.
Kahdeksan aikaan alkaa valua kaltaisiani toimettomia (eläkeläisiä, tyttömiä ja toki on joukossa myös vuorotyöläisiä, kotiäitejä ym. ), joiden kanssa kävelen ja taas koira saa leikkiä.
Yhdeksän aikaan tulen kotiin, syön aamiaista, luen aamun lehden (ystävällinen naapuri tuo luettuaan). käyn tietty suihkussa ja lähden ulos kirjastoon, tapaamaan tuttavia, muuten vain pyörimään.. kaksi kertaa viikossa on neljän tunnin komennus vapaaehtoistyössä.
Kotiin ja koiralle pissatus. Sitten jotain kotitöitä, joita tietysti yksinelävällä ei juuri ole, lukemista, käsitöitä, somea, telkkaria tai jos oikein pirteä olen niin uimahallia.
Illalla sama homma kuin aamulla, joskaan ei niin pitkään eli seurustelua koirapolulla.
Puuduttavaa ja aina samaa, totta kai. Mutta usein päivät vain viuhuvat ohi näinkin. Työnsaanti on tässä vaiheessa mahdotonta, olen jo 57-vuotias. Eli yritän ottaa tästä arjesta ilon irti. Olen neljän aikuisen lapsen äiti ja on sitä kiirettäkin pitänyt ja tuottavaa työtä tehnyt.
Kommentit (15)
Itse taas nautin työttömyydestä. Nukun päivittäin melkein 12 tuntia, joten vapaa-aika on muutenkin kortilla. Olen aloittanut uusia harrastuksia, ja käynyt erilaisissa seuratapahtumissa. Nykyään elämäni on sosiaalisempaa kuin koskaan ennen.
Vastaan mieheni puolesta.
Heratys 07.45, koiran ruokinta ja aamiainen, suihku. Tyttoystava lahtee toihin.
N. 8.30 tunnin lenkki lahilammelle koiran kanssa.
9.30-12.00 online-opiskelua
12.00-12.30 lounaan valmistelua
12.30-13.00 tyttoystava tulee kotiin lounaalle
13.00-16.30 erilaisia kotitoita (siivous, pyykit, pikkurempat tai pihatyot) ja/tai ruuan laitto
16.35 tyttoystava tulee kotiin ja mennaan joko kauppoihin, salille tai vietetaan vaan koti-iltaa viinilasin kanssa.
Ap: n koira ainakin voi ilmeisen hyvin :D
Säälittää ne "yksinhuoltajien" koirat, jotka odottelevat emäntäänsä/isäntäänsä kymmenen tuntia ja pääsevät tekemään nippa nappa tarpeensa.
Mulla ei ole koiraa, joten aika paljon olen ihan vain sisätiloissa, pelaan ja katson leffoja ja sarjoja. Aluksi olin aktiivisempi ja yritin opiskellakin itsenisesti jotain. Vajonnut vähän sellaiseen apatiaan, ei jaksa oikein ketään nähdäkään. Kolme vuotta työttömyyttä takana.
Palstailen. Pitäisi varmaan pyytää palkkaa tänne sisällön tuottamisesta.
Mä vaan vedän käteen päivittäin ja juon bissee siinä samalla. Hyvin on mennyt. Kohta vuosi tällä tavoin
Enkä voi edes moittia. Hyvin menee.
Hihhulihei. Ja vielä kerran hej hej hej. Osaan jopa ruotsia. Heh heh.
Sairauksista johtuen nukun 12 tunnin yöunet. Lisäksi vielä päiväunet.
Päivän rutiineinhin menee iso osa, aamupala, ulkoilla yritän joka päivä.
Usein huomaa että päivä kulunut ja moni homma jäänyt tekemättä.
Päivittäinen liikunta olisi oleellista, pitää kipuja kurissa ja ehkäpä ei luiskahda molemmat jalat hautaan. Toinen tuntuu olevan jo vahvasti.
Lähinnä roikkumista täällä ja muussa somessa. Suihkuun pääsen ehkä kerran viikossa.
Masentuntut olen. Mikä sitten on työttömyyden osuus ja mikä muuta, en tiedä. Oon kyllä huomannut, että vanhemmat työttömät ovat paljon aktiivisempia. Meissä nuorissa on paljon tätä. Oon 26 vuotta.
Miksei 8h? Kaikilla on vapaa-aikansa kokopäivätyön lisäksi.
7:00 herätys. Teen aamupalan kolmelle. Ruokin kissan. Laitan pyykkikoneen pyörimään jos tarve. Syödään aamiainen yhdessä ennen kuin mies lähtee töihin ja lapsi kouluun. 8:30 miehen ja lapsen lähdettyä teen pientä aamujoogaa/jumppaa, peseydyn, pukeudun ja meikkaan, tiskaan ja laitan ehkä pyykkikoneen jos on tarve.
10-11 aikoihin lähden yleensä ulos. Saatan mennä kirjastoon, kaupungille, metsäpolulle, kirpparille, pyöräilemään, ruokakauppaan. Ulos talosta joka tapauksessa. Pari tuntia kuluu siinä. Vapaaehtoistyötä teen aamupäivisin kaksi kertaa viikossa, eli sinne suuntaan jos on tiistai tai torstai.
13-14 mennessä palaan yleensä kotiin ja laitan lounasta. Luen lehteä ja kirjaston kirjoja. Saatan katsella YouTubesta videoita tai dokumentteja areenasta. Lapsi tulee kotiin yleensä näihin aikoihin ja laitan hänelle välipalaa, vaihdetaan päivän kuulumiset. Aika usein saattaa tuoda kaverin. Luen, teen käsitöitä, saatan rempata jotain ja puuhailla pihalla. Jossain välissä ulkoilutan kissaa valjaissa - ei viihdy ulkona 30min kauempaa.
17 maissa alan yleensä laittaa ruokaa. Mies tulee kotiin ennen kuutta ja syödään yhdessä kaikki (liian usein sohvalla röhnötyäen). Katsotaan jotain sarjaa netflixistä, kun ruoka on laskeutunut niin saatetaan mennä ulos kävelylle tai lenkille, jos on harrastuspäivä niin sitten harrastuksiin.
9.00 Herään, syön aamupalaa ja juon kahvia. Teen suunnitelman päivää varten.
10.30 Bussilla keskustaan.
11.00 Salille, jos on salipäivä (~3krt/vko)
12.00 Ruokakauppaan, käyn yleensä 1-2 kaupassa sekä torilla.
13.30 Takaisin kotona
14.30 Päivän ruoka tehty ja syöty, kotityöt hoidettu.
14.30-18.00 Tylsyyttä, joskus näen kavereita.
18.30 Suihkuun ja iltapala
19.00 Sänkyyn odottelemaan unta (lue: räpläämään puhelinta)
Arvatkaa mitä mä teen kaiket päivät?
No ihan o k menee, välilä jopa nopeasti päivät. Itselläkin tosin sairaus vie enrgiaa ja aikaa (nukkumiseen)varmasti välillä kuin terveillä ihmisillä. Hyvinä päivinä/jossain vaiheessa päivää tai iltaa lenkkeilyä, jumppailua, neulomista, kokkailua/leipomista,kotijumppaa/joogaa, lukemista., joku sarja Areenasta seurantaan tms.:) Jos ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä "loisimisesta"(olen kyllä yrittänyt kaikkeni terveytenikin kustannuksella päästä töihin ja välillä opiskelemaankin, yksi korkeakoulutukinto on jo), ja saisin rahaa noin vähän päälle tonnin (nyt saan n.800 kaikkineen), pärjäilisin kyllä tälleen leppoisasti elellen, kun sairaus tosiaan verotta jaksamista paljonkin.
Opiskelen. Mut kai lasketaan opiskelijaksi, mutta toisaalta myös työttömäksi kun saan työmarkkinatukea. Sillä voi opiskella kaksi vuotta. Tämä opiskelemaan lähteminen on ehkä ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ensimmäiset opinnot katkesi, kun mt-ongelmani paheni ja elämä jäi pitkälle tauolle.
Mutta on tässä kotivuosiakin takana noin viisi. Ei mulla ole tuosta ajasta juuri edes muistikuvia jostain syystä. Sen sairaudenkin takia kai. Maalasin, join olutta, palstailin, opiskelin itsekseni, voin pahoin, tein tuntien kävelylenkkejä, tuijottelin maisemaa ulkona ja välillä oli jotain toimintaa. Ainoa asia, mistä nautin, oli humala. Elämä tuntui toivottamalta. Tunsin olevani pelkkä taakka yhteiskunnalle. Olisin kai tehnyt 1tsemurhan, ellei yksi läheinen olisi itkien pyytänyt, etten tee sitä. En puhunut asiasta mitään, mutta hän pelkäsi sitä kun tiesi, että olin yrittänyt jo kerran aikaisemmin.
Joo, se oli lopulta aika kauheaa aikaa. Onneksi se on ohi. Olen tosi onnellinen välillä, kun on taas jotain toivoa.
Kaikenlaisia ihmsiä ne muuten roikottaakin työttöminä ja pitää työkykyisinä. Kukaan ei kuitenkaan keksinyt, mihin työhön mä sitten olisin pystynyt ja kuka mut olisi palkannut.
Klo 5-> nousen ylös, käytän koiran, 30min kehonpainotreenit, aamupalat, sitten ei enää tekemistä kunnes...
Klo 11-> koiran pitkä lenkki, päiväruoka, sen jälkeen ei ole tekemistä kunnes...
Klo 18-> koiran iltalenkki
Klo 19 sänkyyn ja unta odottelemaan
Välillä koitan opiskella uusia kieliä, maalailla, siivota kaappeja yms mutta näin lapsettomana kolmekymppisenä sinkkuna kaikki vaan tuntuu turhalta. Ei minulla ole mitään sijaa koko maailmassa enää. Sosiaalinen elämä pakkasen puolella, en ole vuosikausiin puhunut kuin kaupan kassalle. Työhaastattelukutsuja ei ole tullut vuosiin.