Mitä mä teen, kun poika haluaisi katsoa synttärinään elokuvan, mutta yleensä käy niin, että pikkusisko jotenkin saa häneltä hermot menemään ja veli menee huoneeseensa mököttämään?
Eli poika täyttää 12 eikä enää pidetä kaverisynttäreitä. Ideoimme hänen kanssaan kuitenkin, että katsotaan kotona elokuva, klassikko, sarjasta, jota poika ei ole vielä katsonut, mutta haluaisi nähdä ne elokuvat nyt vähitellen (Star wars). Ongelmana on, että poika on superkiltti ja hyväntahtoinen ja herkkä pahoittamaan mielensä ja tämän pikkusisko todellakin tietää ja ei välitä siitä, vaan ottaa tilaa veljenkin nenän edestä ja veli loukkaantuu.
Ongelmana on, että jos veli loukkaantuu, hän menee huoneeseensa, eikä tule enää pois sieltä. En haluaisi, että lapsen synttäri menee pilalle. Ja se menee, jos hän pahoittaa mielensä, eikä halua katsoa elokuvaa. Hän syyttää synttäriensä pilalle menosta siskoa, joka taas ei koe tehnensä mitään väärää. Asia, josta veli loukkaantuu voi siis olla esim. se, että sisko keskeyttää hänet muutaman kerran. Koska molemmat lapset kaipaavat minun huomiotani kovasti (en asu heidän kanssaan) niin sitten saattaa se tilanne eskaloitua, kun sisko ei ainakaan anna veljelle tilaa edes tämän syntymäpäivänä, vaan tämän puhuessa keksii aina jotain asiaa ja saattaa sivusta nykiä ja vain puhuu minulle myös.
Pojan yliherkkyyspiirre ärsyttää, koska hänellä ei olisi syytä loukkaantua. Mutta toisaalta minkäpä hän tunteilleen mahtaa, jos loukkaantuu, niin loukkaantuu. Se, että hän menee huoneeseensa mököttämään ei ole hänelle hyväksi, hänell on jo lapsena diagnosoitu masennus. Eli häntä pitäisi osata huomioida.
Tuntuisi vain, että ainoa keino tähän on katsoa elokuva niin, ettei pikkusisko ole kotona, mutta silloinkaan veli ei opi yhtään kovanahkaisemmaksi. En tiedä, millä hän oppisi arvostamaan itseään enemmän, eikä pahoittaisi mieltään niin pienistä asioista. :(
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlaiset tyttö ja poika, tosin poika ei ole niin hirveän herkkä siskonsa kommenteille. Minusta voisit järjestää jonkun illan jona katsot ne leffat kahdestaan pojan kanssa ja tyttö on sitten kotonaan (isällään?).
Toisekseen ei tyttöä tarvitse hiljentää rumasti, mutta jos hän keskeyttää pojan niin voi sanoa että odota, Villellä oli juttu kesken, mä kuuntelen sen nyt loppuun. Ja sitten pojalle, että jatka vaan Ville.
Meillä on iso ikäero mutta ei olla silti koskaan pakotettu poikaa kestämään mitä tahansa kovapintaiselta pikkusiskolta ja ehkä siksi heillä onkin tosi hyvät välit.
Ei äitihullu ota lapsia koakaan omaan kotiinsa eikä jaksa kahdestaan noin pieniä lapsia hoitaa. Siksi käy välillä kylässä exän ja lasten luona. Exän pitää olla paikalla ettei vaan joudu mitään lastenhoitoa harrastamaan. Se on niin raskasta.
Ei vaan miehen piti olla aikaisemmin paikalla, koska minulta meni stressin takia hermot aivan totaalisesti. Tosin mies huonona tai erilaisena vanhempana vain pahensi ja lisäsi sitä stressiä, ei tullut mieleenkään, että joku haluaa kasvattaa lapsia niin ettei näiltä vaadita koskaan tottelemista. Siis aina houkutellaan tekemään toivotusti. Se on mielestäni arkeen sopimaton, liian työläs ja hidas konsti. Ja varmaan poika siitä kärsiikin. Koska hän on aika hyvä tottelemaan, toisin kuin isäänsä tullut tytär. Siis tytärkin on aivan ihana tapaus, en mä sitä sano, ja arvostan luonteenpiirteitään, on vahva ja omanarvontuntoinen lapsi, mutta rajansa kaikella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lapsi pahoittaa mielensä jos en h*lvetti s**tana halua esittää KYSYMYKSIÄ näistä avaruusolennoista ja heidän elämästään!!!!! Miettikää nyt! Pakko esittää kiinnostunutta, vaikka ei ole! Mielestäni miehen vika, joka ei ole alun alkaen torpannut tätä piirrettä, että ei kiinnosta. Mies esittää kiinnostunutta. Valehtelija.
ApEhkä mies välittää lapsistaan.
Minusta rehellisyyskin on välittämistä. En ainakaan itse nauttisi, ettei toista kiinnostakaan mun juttuni yhtä paljon kuin minua ja että tämä minun takiani esitti vain. Se on sairasta minusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlaiset tyttö ja poika, tosin poika ei ole niin hirveän herkkä siskonsa kommenteille. Minusta voisit järjestää jonkun illan jona katsot ne leffat kahdestaan pojan kanssa ja tyttö on sitten kotonaan (isällään?).
Toisekseen ei tyttöä tarvitse hiljentää rumasti, mutta jos hän keskeyttää pojan niin voi sanoa että odota, Villellä oli juttu kesken, mä kuuntelen sen nyt loppuun. Ja sitten pojalle, että jatka vaan Ville.
Meillä on iso ikäero mutta ei olla silti koskaan pakotettu poikaa kestämään mitä tahansa kovapintaiselta pikkusiskolta ja ehkä siksi heillä onkin tosi hyvät välit.
Joo, tää on vähän hankalaa tää ”jatka vaan Ville” , koska se, mistä siinä pitää jatkaa on nämä avaruusoliot, jotka ovat suorastaan ahdistavia, koska eivät kiinnosta p*skaakaan. Jos olisin rehellinen vanhempi sanoisin, että eipä tässä Ville sun juttusi ketään nyt kiinnostakaan, ole hiljaa pliis. Mutta ei voi olla, mutta kun siis noista on jopa ahdistavaa olla vanhemman tapaisesti kiinnostunut! ”Olisiko sinulla JOTAIN KYSYTTÄVÄÄ XYZ:toista?” No siis ööööööö.......
Ap
Ap
Eihän tuossa ole millään lailla kysymys siitä ovatko pojan jutut kiinnostavia, vaan siitä, että toisen keskeyttäminen on epäkohteliasta. Jos annat aina tytön näin tehdä, teet molemmille lapsille karhunpalveluksen: poika alkaa uskoa, että hän ei ole arvokas ja tärkeä ja tyttö, että hän saa keskeyttää muut.
Pikkusisko helvettiin sieltä kotoa että poika saa kerrankin mieleisensä synttärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lapsi pahoittaa mielensä jos en h*lvetti s**tana halua esittää KYSYMYKSIÄ näistä avaruusolennoista ja heidän elämästään!!!!! Miettikää nyt! Pakko esittää kiinnostunutta, vaikka ei ole! Mielestäni miehen vika, joka ei ole alun alkaen torpannut tätä piirrettä, että ei kiinnosta. Mies esittää kiinnostunutta. Valehtelija.
ApIhan on kuin äitinsä. Ei meitäkään kiinnosta sun olemattomat ongelmasi. SIlti sä suollat paskaasi tänne vuositolkulla :)
Luuletko sä, että mä pahoitan mieleni, jos sä ja sunlaisesi idi.ootit ette vastaa minulle? En todellakaan pahoita, siitä sen sijaan olen pahoittanut, että te olette vastanneet mulle.
ApOngelma on helposti ratkaistavissa: älä kirjoita tänne enää!
Mikä ongelma? Mua ei vaivaa se jos pahoitat mieleni, mä olen sellaisiin idareihin tottunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lapsi pahoittaa mielensä jos en h*lvetti s**tana halua esittää KYSYMYKSIÄ näistä avaruusolennoista ja heidän elämästään!!!!! Miettikää nyt! Pakko esittää kiinnostunutta, vaikka ei ole! Mielestäni miehen vika, joka ei ole alun alkaen torpannut tätä piirrettä, että ei kiinnosta. Mies esittää kiinnostunutta. Valehtelija.
ApIhan on kuin äitinsä. Ei meitäkään kiinnosta sun olemattomat ongelmasi. SIlti sä suollat paskaasi tänne vuositolkulla :)
Luuletko sä, että mä pahoitan mieleni, jos sä ja sunlaisesi idi.ootit ette vastaa minulle? En todellakaan pahoita, siitä sen sijaan olen pahoittanut, että te olette vastanneet mulle.
ApOngelma on helposti ratkaistavissa: älä kirjoita tänne enää!
Mikä ongelma? Mua ei vaivaa se jos pahoitat mieleni, mä olen sellaisiin idareihin tottunut.
Ap
Eli äitiini. Äidissä vaivasi vain se, että hän väitti välittävänsä minusta. Ei todellisuudessa piittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lapsi pahoittaa mielensä jos en h*lvetti s**tana halua esittää KYSYMYKSIÄ näistä avaruusolennoista ja heidän elämästään!!!!! Miettikää nyt! Pakko esittää kiinnostunutta, vaikka ei ole! Mielestäni miehen vika, joka ei ole alun alkaen torpannut tätä piirrettä, että ei kiinnosta. Mies esittää kiinnostunutta. Valehtelija.
ApEhkä mies välittää lapsistaan.
Minusta rehellisyyskin on välittämistä. En ainakaan itse nauttisi, ettei toista kiinnostakaan mun juttuni yhtä paljon kuin minua ja että tämä minun takiani esitti vain. Se on sairasta minusta.
Ap
Vanhemman ja lapsen välinen suhde on erilainen kuin muut ja siinä tosiaan vanhemman pitää kestää vähän enemmän kuin aikuis-aikuissuhteessa. Ethän sä huolehdi kaveriesi aikatauluistakaan tai ruoki heitä.
Toisekseen kyllä aikuisten välisissäkin suhteissa usein kuunnellaan jonkin verran toisen juttuja, jotka ei aivan hirveästi kiinnosta. En minä ainakaan halua enkä kehtaa sanoa ystävälleni tai työkaverilleni että kuule, toi sun mökin remontointijuttu ei vaan kiinnosta, voitko olla hiljaa.
Ei jumalauta, puhut niin järkyttävän rumasti ja alentavasti omasta lapsestasi. Ei ihme, että pojalla on ehkä yliherkkä, kun vanhempana on selkestä ihminen, joka katsoo häntä alaspäin eikä puolusta häntä. Jokaisesta pojan piirteestä löydät vaan ja ainoastaan pahaa sanottavaa, mutta pikkusisko on taas niin itsevarma ja suorasanainen, paljon kavereita on kun on niin kilttikin. Mutta pojasta et löydä mitään hyvää sanottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlaiset tyttö ja poika, tosin poika ei ole niin hirveän herkkä siskonsa kommenteille. Minusta voisit järjestää jonkun illan jona katsot ne leffat kahdestaan pojan kanssa ja tyttö on sitten kotonaan (isällään?).
Toisekseen ei tyttöä tarvitse hiljentää rumasti, mutta jos hän keskeyttää pojan niin voi sanoa että odota, Villellä oli juttu kesken, mä kuuntelen sen nyt loppuun. Ja sitten pojalle, että jatka vaan Ville.
Meillä on iso ikäero mutta ei olla silti koskaan pakotettu poikaa kestämään mitä tahansa kovapintaiselta pikkusiskolta ja ehkä siksi heillä onkin tosi hyvät välit.
Joo, tää on vähän hankalaa tää ”jatka vaan Ville” , koska se, mistä siinä pitää jatkaa on nämä avaruusoliot, jotka ovat suorastaan ahdistavia, koska eivät kiinnosta p*skaakaan. Jos olisin rehellinen vanhempi sanoisin, että eipä tässä Ville sun juttusi ketään nyt kiinnostakaan, ole hiljaa pliis. Mutta ei voi olla, mutta kun siis noista on jopa ahdistavaa olla vanhemman tapaisesti kiinnostunut! ”Olisiko sinulla JOTAIN KYSYTTÄVÄÄ XYZ:toista?” No siis ööööööö.......
Ap
ApEihän tuossa ole millään lailla kysymys siitä ovatko pojan jutut kiinnostavia, vaan siitä, että toisen keskeyttäminen on epäkohteliasta. Jos annat aina tytön näin tehdä, teet molemmille lapsille karhunpalveluksen: poika alkaa uskoa, että hän ei ole arvokas ja tärkeä ja tyttö, että hän saa keskeyttää muut.
Juu ei olekaan, mietin vain sitä, että jos pojan juttu on ollut kuolettavan tylsää tai jopa ahdistanut valehdella että kiinnostaa niin ei ole tullut ehkä signaloitua hänelle tarpeeksi arvostavasti, että jatka vain. Vaikka siis totta kai se niin menee, jos toinen keskeyttää, että pyydetään jatkamaan. Olen ehkä olettanut, että hän jatkaa, kun toiselle on sanottu, että älä keskeytä. Ehkä olisi vielä pitänyt pyytää poikaa jatkamaan. Siis kyllä hän on jatkanut, mutta en voi väittää, että olisin ilahtunut siitäkään.
Siis typerää tässä on mielestäni se, että mies haluaa esittää kiinnostunutta, minusta pitäisi olla rehellinen lapsillekin. Lapsen olisi sitten pitänyt keksiä jotain sellaista, joka aidosti kiinnostaa. Kyllä hänellä siihen rahkeita olisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta, puhut niin järkyttävän rumasti ja alentavasti omasta lapsestasi. Ei ihme, että pojalla on ehkä yliherkkä, kun vanhempana on selkestä ihminen, joka katsoo häntä alaspäin eikä puolusta häntä. Jokaisesta pojan piirteestä löydät vaan ja ainoastaan pahaa sanottavaa, mutta pikkusisko on taas niin itsevarma ja suorasanainen, paljon kavereita on kun on niin kilttikin. Mutta pojasta et löydä mitään hyvää sanottavaa?
Ei tule pärjäämään elämässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta, puhut niin järkyttävän rumasti ja alentavasti omasta lapsestasi. Ei ihme, että pojalla on ehkä yliherkkä, kun vanhempana on selkestä ihminen, joka katsoo häntä alaspäin eikä puolusta häntä. Jokaisesta pojan piirteestä löydät vaan ja ainoastaan pahaa sanottavaa, mutta pikkusisko on taas niin itsevarma ja suorasanainen, paljon kavereita on kun on niin kilttikin. Mutta pojasta et löydä mitään hyvää sanottavaa?
Ei tule pärjäämään elämässä.
Ap
Ja on pojasta hyvää sanottavaa aloituksessa, mutta en ole yllättynyt, etteivät ne ole mielestäsi kehuja. Superkiltti ja hyväntahtoinen. Mihin sillä elämässä pääsee? Ei yhtään mihinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlaiset tyttö ja poika, tosin poika ei ole niin hirveän herkkä siskonsa kommenteille. Minusta voisit järjestää jonkun illan jona katsot ne leffat kahdestaan pojan kanssa ja tyttö on sitten kotonaan (isällään?).
Toisekseen ei tyttöä tarvitse hiljentää rumasti, mutta jos hän keskeyttää pojan niin voi sanoa että odota, Villellä oli juttu kesken, mä kuuntelen sen nyt loppuun. Ja sitten pojalle, että jatka vaan Ville.
Meillä on iso ikäero mutta ei olla silti koskaan pakotettu poikaa kestämään mitä tahansa kovapintaiselta pikkusiskolta ja ehkä siksi heillä onkin tosi hyvät välit.
Ei äitihullu ota lapsia koakaan omaan kotiinsa eikä jaksa kahdestaan noin pieniä lapsia hoitaa. Siksi käy välillä kylässä exän ja lasten luona. Exän pitää olla paikalla ettei vaan joudu mitään lastenhoitoa harrastamaan. Se on niin raskasta.
Ei vaan miehen piti olla aikaisemmin paikalla, koska minulta meni stressin takia hermot aivan totaalisesti. Tosin mies huonona tai erilaisena vanhempana vain pahensi ja lisäsi sitä stressiä, ei tullut mieleenkään, että joku haluaa kasvattaa lapsia niin ettei näiltä vaadita koskaan tottelemista. Siis aina houkutellaan tekemään toivotusti. Se on mielestäni arkeen sopimaton, liian työläs ja hidas konsti. Ja varmaan poika siitä kärsiikin. Koska hän on aika hyvä tottelemaan, toisin kuin isäänsä tullut tytär. Siis tytärkin on aivan ihana tapaus, en mä sitä sano, ja arvostan luonteenpiirteitään, on vahva ja omanarvontuntoinen lapsi, mutta rajansa kaikella.
Ap
Oletko kertaakaan ollut molempien lasten kanssa yksin eron jälkeen? Niin että mies voi mennä vaikka juoksemaan?
Ovatko lapset olleet luonasi?
Yötä? Yhtä yötä kahteen vuoteen?
Katsotaan, miten tämä meidän saamaton, superkiltti ja hyväntahtoinen tylsimyksemme pärjää elämässä ja löytää naisen. Mielenkiinnolla odotan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlaiset tyttö ja poika, tosin poika ei ole niin hirveän herkkä siskonsa kommenteille. Minusta voisit järjestää jonkun illan jona katsot ne leffat kahdestaan pojan kanssa ja tyttö on sitten kotonaan (isällään?).
Toisekseen ei tyttöä tarvitse hiljentää rumasti, mutta jos hän keskeyttää pojan niin voi sanoa että odota, Villellä oli juttu kesken, mä kuuntelen sen nyt loppuun. Ja sitten pojalle, että jatka vaan Ville.
Meillä on iso ikäero mutta ei olla silti koskaan pakotettu poikaa kestämään mitä tahansa kovapintaiselta pikkusiskolta ja ehkä siksi heillä onkin tosi hyvät välit.
Ei äitihullu ota lapsia koakaan omaan kotiinsa eikä jaksa kahdestaan noin pieniä lapsia hoitaa. Siksi käy välillä kylässä exän ja lasten luona. Exän pitää olla paikalla ettei vaan joudu mitään lastenhoitoa harrastamaan. Se on niin raskasta.
Ei vaan miehen piti olla aikaisemmin paikalla, koska minulta meni stressin takia hermot aivan totaalisesti. Tosin mies huonona tai erilaisena vanhempana vain pahensi ja lisäsi sitä stressiä, ei tullut mieleenkään, että joku haluaa kasvattaa lapsia niin ettei näiltä vaadita koskaan tottelemista. Siis aina houkutellaan tekemään toivotusti. Se on mielestäni arkeen sopimaton, liian työläs ja hidas konsti. Ja varmaan poika siitä kärsiikin. Koska hän on aika hyvä tottelemaan, toisin kuin isäänsä tullut tytär. Siis tytärkin on aivan ihana tapaus, en mä sitä sano, ja arvostan luonteenpiirteitään, on vahva ja omanarvontuntoinen lapsi, mutta rajansa kaikella.
ApOletko kertaakaan ollut molempien lasten kanssa yksin eron jälkeen? Niin että mies voi mennä vaikka juoksemaan?
Ovatko lapset olleet luonasi?
Yötä? Yhtä yötä kahteen vuoteen?
Olen ollut yötä heillä mutta muistaakseni vain pojan kanssa ja kävimme yhdessä uimassa kerran. Muuten tapaan heitä erikseen tai niin, että olemme kaikki siinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten lapselle saisi päähän, että en tarkoita loukata häntä, jos en halua KYSYÄ mitään hänen avaruusolioistaan? Sekin oli aikoinaan ihan liikaa, että piti niistä edes kuunnella. Nykyisin koitan kuunnella, vaikka minusta se on valheellista. Lapsi ressukka luulee, että on kiinnostava, vaikka ei ole.
Ikävä kyllä ketään ei kiinnosta hänen luomiensa avaruusolentojen elämä. Puhuisi saman tien vain maailman kansoista, niin paljon samaa on näissä avaruusolennoissa, kuin maan asukkaissa kuitenkin. Maailman kansat ovat sentään olemassa.
Ap
Mun mielestä on kertakaikkiaan aika järkyttävää, miten välinpitämätön ja hirveä sä voit olla poikaasi ja hänen lempijuttujaan kohtaan. Ihan tuntuu, että nämä ongelmat ovat kaikki sinusta johtuisin. Äitiä ei kiinnosta lasten jutut, äitin mielestä kaikki lasten jutut ovat hirveintä stressiä etkä viitsi kasvattaa tytärtäsi ja opettaa käytöstapoja, mutta sitten annat itse kaiken paskan ja vähättelyn ja mollauksen tapahtua pojalleni omalla käytökselläsi. Hirveää.
Meillä kun poika 7v papattaa suu vaahdossa paloautoista ja ambulansseista niin tottakai osallistutaan ja ollaan kiinnostuneita eikä nyrpeänä kuunnella vieressä ja vähätellä että kuka tuollaista horinaa jaksaa kuunnella ja eihän ketään voi kiinnostaa. Korjaa omaa käytöstäsi ja asennettasi ensin niin ehkä alkaa sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan, miten tämä meidän saamaton, superkiltti ja hyväntahtoinen tylsimyksemme pärjää elämässä ja löytää naisen. Mielenkiinnolla odotan.
Ap
Mutta jos haluaa viettää elämänsä you tubea katsellen ja pelejä pelaten niin se saattaa olla hänen ainoa vaihtoehtonsa. Toivon sydämestäni, ettei ole.
Ap
Mistä sä tiedät, että hän haluaa naisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lapsi pahoittaa mielensä jos en h*lvetti s**tana halua esittää KYSYMYKSIÄ näistä avaruusolennoista ja heidän elämästään!!!!! Miettikää nyt! Pakko esittää kiinnostunutta, vaikka ei ole! Mielestäni miehen vika, joka ei ole alun alkaen torpannut tätä piirrettä, että ei kiinnosta. Mies esittää kiinnostunutta. Valehtelija.
ApEhkä mies välittää lapsistaan.
Minusta rehellisyyskin on välittämistä. En ainakaan itse nauttisi, ettei toista kiinnostakaan mun juttuni yhtä paljon kuin minua ja että tämä minun takiani esitti vain. Se on sairasta minusta.
ApVanhemman ja lapsen välinen suhde on erilainen kuin muut ja siinä tosiaan vanhemman pitää kestää vähän enemmän kuin aikuis-aikuissuhteessa. Ethän sä huolehdi kaveriesi aikatauluistakaan tai ruoki heitä.
Toisekseen kyllä aikuisten välisissäkin suhteissa usein kuunnellaan jonkin verran toisen juttuja, jotka ei aivan hirveästi kiinnosta. En minä ainakaan halua enkä kehtaa sanoa ystävälleni tai työkaverilleni että kuule, toi sun mökin remontointijuttu ei vaan kiinnosta, voitko olla hiljaa.
Ei Äitihullu huolehdi lastensa aikatauluista tai ruoki heitä.
Ei edes kun asuivat samassa taloudessa. Ei hän jaksa lapselle tehdä leipää tai siivota. Koska ei hän itse hyödy siitä mitenkään.
Ehkä mies välittää lapsistaan.