Tiedättekö sen tunteen kun elämä vihdoinkin lähtee kaiken pskan jälkeen kulkemaan johonkin suuntaan?
Kommentit (14)
En oikeastaan, mutta toivon, että joskus näin. Paljon onnea kuitenkin sulle siitä, että sulla on sellainen elämäntilanne nyt! On aina hienoa kuulla, että ihminen pääsee elämässä eteenpäin.
Se valo on juna.
Paska valuu muuten aina alaspäin.
Taidan tietää. Se tunne voi olla myös pelottava - kun oli jo aikeissa luovuttaa ja valmis lähes kuolemaan, ja sitten jossain vaiheessa huomaakin, että enhän minä kuolekaan. Että mitäs nyt?
En tiedä. Elämäni alkoi mennä alamäkeä 12-v lähtien. Täytän kuukauden päästä 31 ja alamäki jatkuu vaan. 99 % minusta on jo luovuttanut ja vihaan sitä 1 % itsestäni joka vielä toivoo että EHKÄ vielä joskus munkin onneni kääntyisi...
Ap, välillä minun pakko mielikuvitella asiat niin, että kohtaloni on (muka) kääntynyt ja paremmat päivät kiitävät luokseni junan lailla. Itsesuggestiosta on suurta apua, vaikka tiedän että se vain ennakoi tulevaa romahdusta.
En. Onneksi en ole niin alhaalla vielä käynyt.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Elämäni alkoi mennä alamäkeä 12-v lähtien. Täytän kuukauden päästä 31 ja alamäki jatkuu vaan. 99 % minusta on jo luovuttanut ja vihaan sitä 1 % itsestäni joka vielä toivoo että EHKÄ vielä joskus munkin onneni kääntyisi...
Onni? Odotat kaiken hyvän vaan tapahtuvan?
En tiedä. Tai en ihan muista.
Viimeiset vajaa 10v. on ollut yhtä alamäkeä tai ylämäkeen puskemista. Miten sen nyt ilmaisee. Aluksi syytin planeettoja (eli transiitteja) mutta eivät ne ne olleet. Karma?
Itse asiassa kaikki alkoi siitä kun päätin pistää korkin kiinni. Kyllä mietin välillä että aika kova hinta on raittiudella, mutta olisin muuten varmaan kuollut pystyyn, keskellä sitä kun kaikki on mukamas vielä hyvin, enkä tajunnu mistään mitään.
Emmä tiiä. Miten raittiina voi tienata vähemmän, joutua selibaattin, tulla "kavereiden" hylkäämäksi jne jne? On muuten tosi ihmeellistä kun sedät, tädit ja serkut, joiden kanssa en ooo koskaan dokannu, alkavat pitää kummajaisena kun heille valkeni, että oon raitis.
Viime vuonna tuli mulla käänne. Ei yhtäkkiä, eikä suurin osa ole vieläkään hyvin, mutta kaikessa on ollut käännettä parempaan. Tietty pelottaa, että jos uskallan hetken olla tyytyväinen, tai jopa onnellinen niin miten syvälle sukelletaan sitten. Toisaalta jos nyt luovun toivosta, teenkö sitten itse sen liikkeen jolla lokakaivon pohjaa lähdetään tunnustelemaan uudestaan.
Joo, mutta kyllä se sitten aika nopeasti kääntyy takaisin siihen pas-kaan suuntaan.
Se on hlvetin hieno tunne. Se on yksi mahtavimmista tunteista mitä ihminen voi kokea.