Lue keskustelun säännöt.
Kuinka epätavallista on että 7-vuotias reagoi tilanteisiin agressiivisesti?
23.10.2019 |
Kaikissa kasvatusoppaissa puhutaan paljon 2-3-vuotiaiden lasten agressiivisuudesta, mutta ei enää juurikaan sitä isompien lasten agressiivisuudesta. Oma lapseni ei ollut juuri ollenkaan agressiivinen taaperoiässä (ei koskaan muksinut, töninyt, raapinut, rutistellut kavereita eikä esim. pikkusiskoakaan juuri ikinä), agressiota alkoi esiintymään vasta n. 5-vuotiaana kun meni päiväkotiin. Se on ollut satunnaista, niin että sitä oli muutaman kuukauden 5-vuotiaana, muutaman kuukauden 6-vuotiaana kun eskari alkoi. Ja nyt hän on 7v, ja nyt taas tullut tälläinen kausi että koulussa on joutunut kaverin kanssa tilanteeseen missä on nyrkit viuhuneet. Ja kotona on yrittänyt minua satuttaa pariin kertaan kun on suuttunut niin kovin.
Olemme menossa perheneuvolaan, mutta olen todella huolissani, kun tuntuu että hän on jo aika vanha reagoimaan näin?
Kommentit (7)
On samanikäisen pojan kanssa samanlainen tilanne. Onneksi muksii enimmäkseen vain veljeään kotona. Olen pysäyttänyt väkivaltaisen käyttäytymisen viemällä toiseen huoneeseen ja pienen rauhoittumisen jälkeen yrittänyt neuvoa muita keinoja kiukun purkamiseen. Tarrojen keräilyä lyömättömistä päivistä on myös kokeiltu. Edistystä ei oikein tunnu tulevan. Ammattiapu on meilläkin vahvasti harkinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olette menossa perheneuvolaan. Ehkä lapsellasi on jotain mielen päällä, mikä aiheuttaa aggressiota, jonkinlaista ahdistusta tms. Eihän tuollainen käytös yleensä kouluikäiselle kuulu, mutta ei se mitään aivan tavatontakaan ole. Odota nyt vaan rauhassa sitä perheneuvolaa ja siellä aletaan selvitellä asiaa.
On varmasti ja luulen tietäväni mitkä asiat ainakin aiheuttaa hänessä kiukkua ja pahaa mieltä. Ja niitä asioita olen yrittänyt käsitellä hänen kanssaan paljon. Mutta silti hänellä purkautuu välillä tunteet ihan täysin hallitsemattomasti. ap
Vierailija kirjoitti:
On samanikäisen pojan kanssa samanlainen tilanne. Onneksi muksii enimmäkseen vain veljeään kotona. Olen pysäyttänyt väkivaltaisen käyttäytymisen viemällä toiseen huoneeseen ja pienen rauhoittumisen jälkeen yrittänyt neuvoa muita keinoja kiukun purkamiseen. Tarrojen keräilyä lyömättömistä päivistä on myös kokeiltu. Edistystä ei oikein tunnu tulevan. Ammattiapu on meilläkin vahvasti harkinnassa.
Minun on pakko ottaa lapsen käsistä kiinni ja nappaan syliotteeseen, koska yrittää muuten lyödä KOVAA ja raapia. Tilanteen jälkeen tulee yleensä iso itku ja sit jutellaan ja hän on ihan normaali. ap
Onko tuon 7-vuotiaan kielellinen kehitys han normaali. Useinhan nyrkit alkavat viuhua, kun ei ole sanoja, joilla pahan mielensä ilmaisisi.
Minua suorastaan pelottaa, että näitä sanattomia aggressiivisia lapsia tulee aina vaan enemmän, kun puhuminen ja yhdessä lukeminen ym. vähenee koko ajan älylaitteiden vallatessa entistä nuoremmatkin lapset sekä heidän vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuon 7-vuotiaan kielellinen kehitys han normaali. Useinhan nyrkit alkavat viuhua, kun ei ole sanoja, joilla pahan mielensä ilmaisisi.
Minua suorastaan pelottaa, että näitä sanattomia aggressiivisia lapsia tulee aina vaan enemmän, kun puhuminen ja yhdessä lukeminen ym. vähenee koko ajan älylaitteiden vallatessa entistä nuoremmatkin lapset sekä heidän vanhempansa.
On "normaali", eli hänellä ei ole mitään tukitoimia sen suhteen enää. Mutta hänen kielellinen kehitys on ollut hidasta, alkoi puhumaan vasta 3-vuotiaana (poislukien yksittäiset sanat) on käynyt puheterapiassa vuoden aiemmin, ja on mielestäni selvästi ikäisiään hieman jäljessä mutta puheterapeutin mielestä terapiaa ei tarvinnut jatkaa koska vaaditut äänteet tuli. Ei siis ole niin taitava ilmaisemaan itseään puhumalla.
Meillä kyllä puhutaan ihan normaalisti, luetaan kirjoja, sadun luen joka ilta. Peliaikaa on rajattu ja valvomme mitä pelaa. Lapsen isällä on lapsena myös ollut puheenkehityksen viivettä, änkytystä, eli voi olla kuulemma ihan perinnöllistä. Lapsella saattaa myös olla jonkinlaista vaikeutta ohjata omaa toimintaa, keskittyä asioihin jne, joka on nyt onneksi koulussakin huomattu. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla jotain neurologista juttua. Mutta kyllä se selviää. Lapsella on varmasti vaan hankala olla. Tsemppiä ja hyvä että asia on työn alla!
Hyvä, että olette menossa perheneuvolaan. Ehkä lapsellasi on jotain mielen päällä, mikä aiheuttaa aggressiota, jonkinlaista ahdistusta tms. Eihän tuollainen käytös yleensä kouluikäiselle kuulu, mutta ei se mitään aivan tavatontakaan ole. Odota nyt vaan rauhassa sitä perheneuvolaa ja siellä aletaan selvitellä asiaa.