Vanhemmuudesta, töissä jaksamisesta ja parisuhteesta sekä itsestä huolehtimisesta musertavat paineet
Kärsiikö kukaan muu niistä ja joskus jopa kadehtii työtöntä lapsetonta sinkkukaveria, jolla ei mitään velvollisuuksia ketään kohtaan vaan täysi vapaus olla ja tehdä mitä tahansa ja vaikka nukkua koko päivä jos siltä tuntuu?
En yhtään ihmettele miksi yhä useampi toteaa ettei pysty tällaiseen, siis lapsiin, kokoaikatyöhön, pysyvään parisuhteeseen jne.
Tämä on tosi rankkaa ihan oikeasti, etenkin jos tarvitsee yhtään tavallista enemmän omaa aikaa ja rauhaa.
Kommentit (38)
Jaa-a. Ei minulla lapset aiheuta mitään paineita tai ruuhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Ei minulla lapset aiheuta mitään paineita tai ruuhkaa.
Sinulla eivät stressitasot nouse esimerkiksi siksi, ettet pysty rauhassa itseesi keskittyen valmistautumaan ja lähtemään aamulla hiton aikaisin töihin, vaan ohessa on päiväkotirumba? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Ei minulla lapset aiheuta mitään paineita tai ruuhkaa.
Sinulla eivät stressitasot nouse esimerkiksi siksi, ettet pysty rauhassa itseesi keskittyen valmistautumaan ja lähtemään aamulla hiton aikaisin töihin, vaan ohessa on päiväkotirumba? Ap
Ehdin vetää omaa yritystä vuosia ennen lapsia finanssikriisin kuohuissa ja samalla taistelin terveydellisten huolien kanssa. Näin seesteistä aikaa ei ole ollut vuosikausiin itsellä, joten ei kyllä stressaa lainkaan. Päinvastoin, nyt on hyvä!
Ihmiset ja heidän tilanteensa ovat kovin erilaisia.
Onhan ruuhkavuodet rankkoja, osasyynä työelämän koventuneet vaatimukset. Ja stressiä lisää monen kohdalla pelko työpaikan menettämisestä.
Stressi, kiire ja oman ajan vähyys johtaa monella elämänhallinnan ongelmiin kuten liikaan syömiseen ja lihomiseen ja/tai lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön ja/tai tupakointiin.
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Sun mies on kotona ja sa kayt kokopaivatoissa?
Vai siis miten tuo kotitoiden "jakautuminen" menee noin?
Eikö olekin jännää miten se itsestään huolehtiminen on yksi stressaava iloton työ kaiken muun lisäksi kun ainoa asia mitä haluaa on vain luovuttaa ja häipyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Bmi:n pitäminem alle 19 on sulle siis se ainoa paineiden aiheuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Ei minulla lapset aiheuta mitään paineita tai ruuhkaa.
Sinulla eivät stressitasot nouse esimerkiksi siksi, ettet pysty rauhassa itseesi keskittyen valmistautumaan ja lähtemään aamulla hiton aikaisin töihin, vaan ohessa on päiväkotirumba? Ap
Mulla on adhd lääkkeet niin hyvin onnistuu. Herään viideltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Bmi:n pitäminem alle 19 on sulle siis se ainoa paineiden aiheuttaja.
Niinpä, sieltä löytyi syy miksi koko arki tuntuu kaoottiselta.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Sun mies on kotona ja sa kayt kokopaivatoissa?
Vai siis miten tuo kotitoiden "jakautuminen" menee noin?
Ei ole mies kotona. Jotain syötävää pitää tietysti joskus laittaa ja järjestää mutta en siis varsinaisesti kokkaa. On sitä muitakin kotitöitä kuin imurointi josta siis mies vastaa. Minä vastaan esim tiskeistä ja pyykeistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Bmi:n pitäminem alle 19 on sulle siis se ainoa paineiden aiheuttaja.
Ei todellakaan ole. Ajattelen että on minulla oikeus pitää itseni sen kokoisena etten ala ällötä itseäni vielä kaiken muun stressin päälle, kuten moni itsensä unohtanut ja luovuttanut äiti sortuu tekemään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella
En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap
Bmi:n pitäminem alle 19 on sulle siis se ainoa paineiden aiheuttaja.
Ei todellakaan ole. Ajattelen että on minulla oikeus pitää itseni sen kokoisena etten ala ällötä itseäni vielä kaiken muun stressin päälle, kuten moni itsensä unohtanut ja luovuttanut äiti sortuu tekemään. Ap
Ahaa, tama onkin syomishairioisen pullukkaprovo. T: BMI 27 ja onnellinen <3
Kyllä minä toisinaan ihailen niitä, jotka ulkoiluttavat koiraansa tai ovat kaksin kumppaninsa kanssa kaupassa. Heidän elämänsä on niin omaan napaan tuijottamista ja auvoisaa, etteivät he härdellistä ymmärräkään.
Ei tästä ole pitkä aika, kun elin itsekin vastaavaa elämää. Toki ne ongelmat tuntuivat silloin suurilta, mutta näin lapsellisena jälkikäteen ajatellen ne vain huvittaa. Olen kuitenkin elänyt entistä elämääni, enkä siksi ole katkera nykyisestä elämästä tai katso kadehtien lapsettomia. Olen ymmärtänyt, että lapset ovat tämän elämän tarkoitus. Ei ehkä kaikille, mutta itselleni.
Pitää ymmärtää, että elämämme koostuu eri vaiheista. Jos se pysyisi aina samana, emme kehittyisi.
Luin ton bmi jutun niin en jaksa edes kommentoida.
Jaa. Minulla paineet työpaikalla väheni lapsien myötä. Meidän työpaikan kulttuuri on että influenssaa sairastavaa sinkkua katsotaan pahalla, lasten vasukeskustelujen ja neuvoloiden takia on ok olla pois. On ok vähän myöhästyä ”koska lapset” ym.
Myös harrastuksia, sosiaalisia tilanteita ja sitä myötä kavereita on löytynyt lasten myötä ensimmäistä kertaa sitten opiskelujen aloittamisen. Kärsin koko nuoren aikuisiän yksinäisyydestä, mutta lasten myötä tuli kaiken maailman perhekerhoa ja mammajumppaa joista pystyi vain valitsemaan mieleisen ja sitä kautta tuli myös kodin ulkopuoleista elämää.
Parisuhteelle on toki vähemmän aikaa nyt kuin ennen lapsia, mutta perhe oli yhteinen tavoite ja nyt on perheaikaa enemmän kuin aiemmin oli parisuhdeaikaa. Välillä olisi tietysti kiva viettää enemmän aikaa kahdestaan, mutta saa sitä aikaa nytkin järjestettyä ja pian lapset ovat isoja ja on taas enemmän parisuhdeaikaa.
Toki menee enemmän aikaa esim kotitöihin ja huolehtimiseen, mutta tästäkin voi ulkoistaa osan. Palkattu apu ja lasten opettaminen kotitöihin pienestä pitäen niin ei ole ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Ei minulla lapset aiheuta mitään paineita tai ruuhkaa.
Sinulla eivät stressitasot nouse esimerkiksi siksi, ettet pysty rauhassa itseesi keskittyen valmistautumaan ja lähtemään aamulla hiton aikaisin töihin, vaan ohessa on päiväkotirumba? Ap
Ei ollut.
Onneksi oli sellainen työpaikka, että pystyi tulemaan liukuvasti töihin. Pääosin kuitenkin kahdeksaksi, koska päiväkodista toivottiin lapset ennen kahdeksaa tai sitten yhdeksän jälkeen.
Vaimo meni paljon aikaisemmin töihin, joten minä hoidin aamutoimet lasten kanssa. Olihan se melkoista säätämistä välillä, mutta en minä siitä mitään stressiä ottanut. Pienten lasten kanssa vain välillä menee säätämiseksi esimerkiksi pukeutumiset.
Silti olen huomannut joskus työelämässä että jopa 10 vuotta itseäni nuoremmilla lapsettomilla on jaksamisen kanssa isojakin ongelmia, vaikka elintavoissa ei edes olisi mitään mainittavaa korjattavaa. Tulee vaan mieleen että jos jo nuorena ja lapsettomana on jaksamisen kanssa tiukkaa töissä niin ei tule yhtään mitään sitten jos ruuhkavuodet itselleen hankkivat. Ap