Jos miehen menneisyydestä käy ilmi jotain traumaattisuutta ja mies on (yli)herkkä, onko jäätävä "terapeutiksi"?
Mitä mieltä olette, onko OK jättää hyväkin suhteen alku jos miehen menneisyydestä käy ilmi jotain sellaista josta mies on vähän herkkä tapaus, toisinaan "käsiteltävä" varoen ja reilusti tukien? Vai pitäisikö jäädä suhteeseen ja olla tukeva puoliso, tietty samassa kuin ilmainen terapeutti? Mies on kyllä ammattilaisenkin kanssa käsitellyt näitä asioita, että tukeakin on haettu eikä vain puolisolta.
Mitä mieltä olette, jäisittekö itse tukevaksi puolisoksi? Suhde on muuten ihan hyvä, mutta tukea ja ymmärrystä kyllä saa antaa. Mitä mieltä ylipäätään herkistä ja haavoittuneista miehistä, onko tulevaisuutta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin aikoinaan puoli vuotta masentuneen ja itsetuhoisen ihmisen kanssa. Parisuhteemme oli hänen elämänsä parasta aikaa, mutta en jaksanut toimia terapeuttina. Lopetin suhteen. Hän oli ennen suhdettamme yrittänyt itsaria pari kertaa ja ollut Kellokosken mielisairaalassa. Eron jälkeen hän yritti taas itsaria ja joutui taas samaan sairaalaan. Olin hänen tukenaan, mutta suhdetta emme enää jatkaneet. Hän pääsi kotiin ja luulin jo, että kaikki oli hyvin, kunnes kuulin, että hän oli vielä kerran yrittänyt. Tällä kertaa onnistunut.
Tästä on nyt aikaa 20 vuotta. Olen ollut nykyisessä parisuhteessani kohta 19 vuotta ja tukenut miestäni kaikissa kriiseissä. Hänellä on myös traumoja ja pahempia kriisejä, kuin exälläni, mutta niistä on selvitty. Olen aina ohjannut mieheni hakeutumaan terapiaan kriisin aikana.
Jos olisin exääni suhtautunut näin, hän todennäköisesti olisi vielä elossa. Syytän hänen kuolemastaan itseäni.
Kenenkään kuolema ei ole sun syytä. Se, että et kyennyt auttamaan jotain mt-potilasta vuosia sitten, ei ole sun syytäsi. Sä et silloin tiennyt, mitä tiedät nyt. Sen sijaan tiedät nyt sellaisia asioita, joiden avulla olet voinut auttaa nykyistäsi. Sun eksäsi ei menettänyt mitään sillä, että tapasi sinut, ja olisi vienyt oman henkensä vaikka olisi ikinä tavannut sua. Sun syytäsi ei ole kuin se, että onnistuit tekemään hänen elämästään vähän parempaa hetken aikaa, ja sun kuuluu olla ylpeä siitä.
Kyllä mielestäni terveeseen ja hyvään suhteeseen kuuluu se, että toisessa kestää niitä huonojakin hetkiä sekä heikkouksia. Toisen ei tietenkään voi olettaa toimivan terapeuttina, vaikeat asiat pitääkin käsitellä ammattilaisen kanssa eikä kohtuuttomasti purkaa niitä kumppaniin. Mielestäni silti aivan naurettava ajatus, ettei kumppanin tulisi tukea ja myös kuunnella toisen pelkoja tai niitä negatiivisiakin tuntemuksia.
Itselläni on pitkä historia syömishäiriön kanssa, miehellä vaikea lapsuus. Näihin asioihin kummatkin saavat ammattiapua. Silti kyllä tarvittaessa kuuntelemme toinen toistamme niissä vaikeissakin asioissa ja tuemme, itkemmekin yhdessä jos siltä tuntuu. Ihan harhaista ajatella, että yksikään suhde säilyisi vaikeilta asioilta, mitä vain voi tapahtua koska vain ja kenelle vain. Jos suhde on muuten hyvä ja ihminen tuntuu oikealta, en lähtisi vaihtamaan vain koska toisella on se herkempikin puoli. Olettaen tietysti, ettei kumppani pura kaikkea tuota pahaa oloaan sinun niskaasi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni terveeseen ja hyvään suhteeseen kuuluu se, että toisessa kestää niitä huonojakin hetkiä sekä heikkouksia. Toisen ei tietenkään voi olettaa toimivan terapeuttina, vaikeat asiat pitääkin käsitellä ammattilaisen kanssa eikä kohtuuttomasti purkaa niitä kumppaniin. Mielestäni silti aivan naurettava ajatus, ettei kumppanin tulisi tukea ja myös kuunnella toisen pelkoja tai niitä negatiivisiakin tuntemuksia.
Itselläni on pitkä historia syömishäiriön kanssa, miehellä vaikea lapsuus. Näihin asioihin kummatkin saavat ammattiapua. Silti kyllä tarvittaessa kuuntelemme toinen toistamme niissä vaikeissakin asioissa ja tuemme, itkemmekin yhdessä jos siltä tuntuu. Ihan harhaista ajatella, että yksikään suhde säilyisi vaikeilta asioilta, mitä vain voi tapahtua koska vain ja kenelle vain. Jos suhde on muuten hyvä ja ihminen tuntuu oikealta, en lähtisi vaihtamaan vain koska toisella on se herkempikin puoli. Olettaen tietysti, ettei kumppani pura kaikkea tuota pahaa oloaan sinun niskaasi.
No joo, terveeseen suhteeseen kyllä. Mutta eihän se suhde ole terve eikä tasapainossa jos se pyörii vaan ja ainoastaan sen toisen ihmisen sairauden vatvomisessa.
Jos koet olosi ilmaiseksi terapeutiksi, niin älä jää. Mt-potilaat pääsääntöisesti vihaavat sitä, kun joku lupaa kuunnella, mutta tekeekin sen oikeasti ns. marttyyrimaisesti.
t. Ahdistushäiriöinen