Lue keskustelun säännöt.
Jos miehen menneisyydestä käy ilmi jotain traumaattisuutta ja mies on (yli)herkkä, onko jäätävä "terapeutiksi"?
22.10.2019 |
Mitä mieltä olette, onko OK jättää hyväkin suhteen alku jos miehen menneisyydestä käy ilmi jotain sellaista josta mies on vähän herkkä tapaus, toisinaan "käsiteltävä" varoen ja reilusti tukien? Vai pitäisikö jäädä suhteeseen ja olla tukeva puoliso, tietty samassa kuin ilmainen terapeutti? Mies on kyllä ammattilaisenkin kanssa käsitellyt näitä asioita, että tukeakin on haettu eikä vain puolisolta.
Mitä mieltä olette, jäisittekö itse tukevaksi puolisoksi? Suhde on muuten ihan hyvä, mutta tukea ja ymmärrystä kyllä saa antaa. Mitä mieltä ylipäätään herkistä ja haavoittuneista miehistä, onko tulevaisuutta?
Kommentit (24)
Mieheni on herkkä ja hän on joutunut käymään rankkoja asioita läpi elämässään. On myös masennusta ja ahdistuneisuutta. Olemme keskustelleet paljon asioista ja molemmat tuemme toisiamme. Minä en kuitenkaan ole kenenkään terapeutti. Tuen ja kuuntelen omien voimavarojeni varassa ja ilmaisen kyllä, jos aina en jaksa. Oma jaksamiseni on yhtä tärkeää kuin hänen. Kaikilla meillä on ongelmia eikä arkemme pyöri näiden asioiden ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole pakko, riippuu ihan suhteesta ja puolisosta haluatko jäädä. Hänen pitäisi myös tarvittaessa olla valmis hakemaan lisää ammattiapua jos vanha trauma häiritsee eloa ja oloa. Herkkyys sinällään ei ole mikään vamma, sitä soisi ihmisillä olevan vähän enemmänkin.
Jos suhde on hyvä, niin jäisin. Oma mies on jo sairaseläkkeellä ja hänellä ptsd, mutta muutoin niin hyvä että vaihtamalla ei paranisi.
Minä jäin suhteeseen hyvin vaikeasti traumatisoituneen miehen kanssa. Kaksi vuotta jaksoin tukea häntä, mutta sitten romahdin itsekin henkisesti. En ehkä osannut pitää kiinni jaksamiseni rajoista yhtä hyvin kuin tuo kolmas vastaaja. Toisaalta, yritin kyllä välillä kieltäytyä ja keskittyä itseni hoitamiseen, mutta mies reagoi tähän äärimmäisen kielteisesti, joten en tiedä olisiko riittänyt vaikka "osaisin" tuon asian kuinka hyvin tahansa.
Kuulin mieheltä usein olevani ihan p*ska kumppani ja että hän oli ollut onnellinen suhteessamme ainoastaan muutaman ensimmäisen viikon ajan. Nuo viikot olin alkuhuuman vallassa ja keskityin joka päivä sataprosenttisesti mieheen - hänen kanssaan olemiseen, puhelimessa puhumiseen, viestittelyyn tai sähköpostien kirjoittamiseen. Aamusta iltaan. Mikään tuota vähempi ei siis lopulta miehelle riittänyt ja minua syyllistettiin siitä että tarvitsin aikaa myös itselleni ja työlleni. Välillä mies pyyteli anteeksi ja aloitti terapiankin suhteen aikana, mutta eihän se ehtinyt häntä auttaa riittävän nopeasti. Välillä myös koin, että minä olin itse asiassa se varsinainen miehen terapeutti. Hän ei mm. pystynyt kertomaan terapeutilleen elämästään kaikkea sitä, mitä kertoi minulle.
Erottuani minulla diagnosoitiin vaikea-asteinen masennus ja olin sairauslomalla 5 kuukautta.
Suoraa vastausta en sinulle ap osaa antaa, mutta kehottaisin olemaan varovainen. Jälkikäteen ajatellen, jos voisin mennä ajassa taaksepäin, lopettaisin suhteen jo ensimmäisestä tai toisesta oikeasti vakavasta riidasta, jonka aikana kumppani selkeästi manipuloi minua (esim. uhkailee itsemurhalla jos eroan).
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin suhteeseen hyvin vaikeasti traumatisoituneen miehen kanssa. Kaksi vuotta jaksoin tukea häntä, mutta sitten romahdin itsekin henkisesti. En ehkä osannut pitää kiinni jaksamiseni rajoista yhtä hyvin kuin tuo kolmas vastaaja. Toisaalta, yritin kyllä välillä kieltäytyä ja keskittyä itseni hoitamiseen, mutta mies reagoi tähän äärimmäisen kielteisesti, joten en tiedä olisiko riittänyt vaikka "osaisin" tuon asian kuinka hyvin tahansa.
Kuulin mieheltä usein olevani ihan p*ska kumppani ja että hän oli ollut onnellinen suhteessamme ainoastaan muutaman ensimmäisen viikon ajan. Nuo viikot olin alkuhuuman vallassa ja keskityin joka päivä sataprosenttisesti mieheen - hänen kanssaan olemiseen, puhelimessa puhumiseen, viestittelyyn tai sähköpostien kirjoittamiseen. Aamusta iltaan. Mikään tuota vähempi ei siis lopulta miehelle riittänyt ja minua syyllistettiin siitä että tarvitsin aikaa myös itselleni ja työlleni. Välillä mies pyyteli anteeksi ja aloitti terapiankin suhteen aikana, mutta eihän se ehtinyt häntä auttaa riittävän nopeasti. Välillä myös koin, että minä olin itse asiassa se varsinainen miehen terapeutti. Hän ei mm. pystynyt kertomaan terapeutilleen elämästään kaikkea sitä, mitä kertoi minulle.
Erottuani minulla diagnosoitiin vaikea-asteinen masennus ja olin sairauslomalla 5 kuukautta.
Suoraa vastausta en sinulle ap osaa antaa, mutta kehottaisin olemaan varovainen. Jälkikäteen ajatellen, jos voisin mennä ajassa taaksepäin, lopettaisin suhteen jo ensimmäisestä tai toisesta oikeasti vakavasta riidasta, jonka aikana kumppani selkeästi manipuloi minua (esim. uhkailee itsemurhalla jos eroan).
Itselläni on samantyyppinen kokemus. Miehellä oli paniikkikohtauksia ja hän kertoi hylkäämiskokemuksistaan. Ne eivät olisi haitanneet, mutta minulla ei ollut tilaa olla heikko siinä suhteessa. Miehen murheita piti käydä läpi aamuyöhön asti - jos minua suretti, niin mies tarttui kaksin käsin päähänsä ja valitti ÄÄNEEN - kuin tunnetilani olisi sattunut häneen. Tai hän väitti minun kilpailevan hänen kanssaan siitä, kumpi voi huonommin. Minun murheitani ei uskottu aidoiksi ja ne tyrmättiin todella törkeästi ja väheksyvästi.
Meillä meni hyvin vain niin kauan, kun pidättyväisenä ihmisenä en avautunut hänelle (ensimmäinen puoli vuotta). Sen jälkeen suhde meni aina vain kummallisemmaksi, kunnes lopulta erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole, ellet itse sitten kaipaa sitä terapeuttina ja hoivaajana olemista. Voin sanoa että kokemuksesta että tuollainen suhde on oravanpyörä. Pitemmän päälle molemmat joutuvat ammatti-ihmisen puheille.
Itsehän sinä kriteerisi puolison suhteen päätät. Jos se sinua häiritsee, niin tietysti on ok lopettaa suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä herkässä miehessä suhteen alussa viehättää, jossain vaiheessa ei muuta kuin rasittaa. Hänestä et saa omissa vaikeissa elämäntilanteissa itsellesi tukipilaria, hän ei ole olkapää eikä turvasatama. Pahimmassa tapauksessa kun itse olet riekaleina hän ammentaa sinulta viimeisetkin voimasi. Hänen täytyisi korjata itse itsensä ennen parisuhdetta. Olen itse uupunut ihanan herkkiksen kanssa, enkä aio enää samaan langeta.
Ei kannata. Miehellä on ihan hyvät mahdollisuudet löytää nainen, jolla on vastaavia ongelmia. Sitten he voivat terapoida ja tukea toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan kolmosta, eli suhde voi onnistua jos pitää huolen omista jaksamisen rajoista. Lisäksi myös toisen on osattava kunnioittaa näitä rajoja ja tehtävä töitä toipumisensa eteen.
Oman miesystäväni traumaattinen menneisyys selvisi vasta suht pitkän seurusteluajan jälkeen. Hän kunnioittaa liiankin hyvin rajojani, eikä koskaan kuormita minua. Olisin valmis antamaan hänelle enemmän kuin hän osaa ottaa vastaan.
Ihana mies, joka katsoo kaikesta tapahtuneesta huolimatta tulevaisuuteen.
Ei tietenkään ole jäätävä terepeutiksi. Jos mies ei ole stoalaisen jämäkkä ja horjumaton peruskallio, niin parempi vaan koittaa päästä eroon hänestä mahdollisimman nopeasti. Ei kukaan kestä miehiä, jotka näyttävät heikkoutensa ja epävarmuutensa läheisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä herkässä miehessä suhteen alussa viehättää, jossain vaiheessa ei muuta kuin rasittaa. Hänestä et saa omissa vaikeissa elämäntilanteissa itsellesi tukipilaria, hän ei ole olkapää eikä turvasatama. Pahimmassa tapauksessa kun itse olet riekaleina hän ammentaa sinulta viimeisetkin voimasi. Hänen täytyisi korjata itse itsensä ennen parisuhdetta. Olen itse uupunut ihanan herkkiksen kanssa, enkä aio enää samaan langeta.
Tämä on käynyt itsellenikin. Tokihan jotkut ovat vahvempia ja kestävät sen heikomman osapuolen masennukset sunmuut, mutta jos tämä herkempi osapuoli ei millään tavalla ole kiinnostunut sinun asioistasi ja siitä mitä sinulle kuuluu, niin ei hän jatkossakaan siitä välitä. Kaikki pyörii vaan tämän herkemmän ympärillä. Todella uuvuttavaa. Lopulta meni siihen että hän ei pystynyt hoitamaan edes helppoja joka päiväisiä asioita. Niistä tehtiin hirveä numero ja loppujen lopuksi vielä kiukuttelut päälle.
En suosittele jäämään suhteeseen
Varsinkaan jos et voi olla 100% varma ongelmien totuudesta ja kokonaisuudesta, saattaa oola vain jäävuoren huippu tai toisaalta myös uhriutumista. Helposti sairastut itsekin ja joudut ammattalaisten hoidettavaksi. Joskus myös käy niin, että sinusta tulee se ongelmien aiheuttaja ja alunperin olleet ongelmat haudataan. MIeleltään sekaisin olevista ihmisistä ei koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin aikoinaan puoli vuotta masentuneen ja itsetuhoisen ihmisen kanssa. Parisuhteemme oli hänen elämänsä parasta aikaa, mutta en jaksanut toimia terapeuttina. Lopetin suhteen. Hän oli ennen suhdettamme yrittänyt itsaria pari kertaa ja ollut Kellokosken mielisairaalassa. Eron jälkeen hän yritti taas itsaria ja joutui taas samaan sairaalaan. Olin hänen tukenaan, mutta suhdetta emme enää jatkaneet. Hän pääsi kotiin ja luulin jo, että kaikki oli hyvin, kunnes kuulin, että hän oli vielä kerran yrittänyt. Tällä kertaa onnistunut.
Tästä on nyt aikaa 20 vuotta. Olen ollut nykyisessä parisuhteessani kohta 19 vuotta ja tukenut miestäni kaikissa kriiseissä. Hänellä on myös traumoja ja pahempia kriisejä, kuin exälläni, mutta niistä on selvitty. Olen aina ohjannut mieheni hakeutumaan terapiaan kriisin aikana.
Jos olisin exääni suhtautunut näin, hän todennäköisesti olisi vielä elossa. Syytän hänen kuolemastaan itseäni.
Sama mihin muutkin ovat jo viitanneet: Jos sinäkin saat mieheltäsi tukea, kun sinulla on vaikeaa, niin silloin teillä on vastavuoroisuutta ja jotain mahdollisuuksia on. Jos mies myös kannustaa sinua, kuten sinäkin kannustat häntä, niin silloin et koe jääväsi suhteessa äidin rooliin. Jos mies myös huolehtii sinusta, kuten sinä huolehdit hänestä, niin silloin et ole suhteessa yksinäinen.
Mutta jos nuo vastavuoroisuuden vaatimukset eivät toteudu, niin epätasapaino suhteessa on liian suuri, jotta se voisi olla toimiva parisuhde.
Älä sit koskaan itke, jos tarvit käsittelyapua omien ongelmiesi kanssa. Olipa miehesi kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Älä sit koskaan itke, jos tarvit käsittelyapua omien ongelmiesi kanssa. Olipa miehesi kuka tahansa.[/quo
Ilkee kommentti sinänsä. Niitä ongelmia kun on eri asteisia. Jotkuu ongelmat selviää kun tirauttaa itkut kumppanin olkapäälle...toisiin ongelmiin tarvitaan ammatti-apua.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä herkässä miehessä suhteen alussa viehättää, jossain vaiheessa ei muuta kuin rasittaa. Hänestä et saa omissa vaikeissa elämäntilanteissa itsellesi tukipilaria, hän ei ole olkapää eikä turvasatama. Pahimmassa tapauksessa kun itse olet riekaleina hän ammentaa sinulta viimeisetkin voimasi. Hänen täytyisi korjata itse itsensä ennen parisuhdetta. Olen itse uupunut ihanan herkkiksen kanssa, enkä aio enää samaan langeta.
Mikä oikeus AP:lla, tai sinulla, on saada olkapää ja turvasatama kun ette itse ole vastaan ryhtymässä?
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole jäätävä terepeutiksi. Jos mies ei ole stoalaisen jämäkkä ja horjumaton peruskallio, niin parempi vaan koittaa päästä eroon hänestä mahdollisimman nopeasti. Ei kukaan kestä miehiä, jotka näyttävät heikkoutensa ja epävarmuutensa läheisilleen.
Pitää paikkansa ja sisältää myös toksisen maskuliinisuuden valmistusohjeet
Eu, jätä se sika.