Miten selvitä loppuelämä ilman elämänsä rakkautta?
Olen ihastunut itseäni vanhempaan henkilöön, eikä tunne ilmeisesti ole molemminpuolinenkaan edes, mistä syytän fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksiani. Olin lapsi, kun kyseinen elämäni rakkaus meni naimisiin puolisonsa kanssa, eikä hän halua erota kyseisestä puolisostaan.
Harmittelen nyt siis koko elämääni ja syntynääni ja sitä, että kohtaloni oli ankea jo syntyessäni, sillä en voisi saada rakastamaani ihmistä puolisokseni koskaan. Miten selviän tästä? Jos olisin saanut tietää lapsena, että elämäni olisi aikuisena tällaista, ehkä en enää olisi hengissä, sillä en olisi jaksanut elää.
En voi kiinnostua kenestäkään muusta kuin siitä ihastuksestani, sillä hän on viehättävämpi ja kiinnostavampi kuin kukaan muu. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (65)
Olisin siis lapsena ollut aivan liian nuori "nappaamaan" ihastusta omakseni ennen hänen puolisoaan, jos olisin hänet kohdannut. Lisäksi olisi pitänyt odottaa yli kymmenen vuotta, että olisimme edes voineet mennä sen jälkeen naimisiin. Siltikin harmittelen kaikkia tekemiäni valintoja, sillä ajattelen, että niiden vuoksi ihastukseni ei välitä minusta. Tunnen vain itseinhoa siksi, kun olen pilannut elämäni ja olen niin epäonnekas.
Vierailija kirjoitti:
Aika? Kauan oot ollut rakastunut?
3,5 vuotta suunnilleen.
Ai, tällä kertaa tällainen? Olet vaihtanut teemaa.
Ainut asia minkä voit nyt tehdä on se että menet elämässä eteenpäin. Turha surra ja vatvoa sellaista asiaa mille et voi mitään. Etsi itsellesi joku kiva harrastus jota tykkäisit tehdä, ehkä sitä kautta tutustuisit johonkin toiseen mieheen ja muutenkin uusiin ihmisiin. Minun mottoni on ettei kenenkään miehen takia kannata elämää jättää elämättä. Voimia:)
Olin täsdä itsekkkin muutaman vuoden täysin hullaantunut huomattavasti vanhempaan ja selvää oli, että tunne oli molemmin puolinen, koska hän ei oikein sujuvasti pystynyt tunteitaan peittämään. Sitä en tiedä kuinka itse onnistuin.
Noh, koska olemme varattuja, nii emme millekkään alkaneet. Pidän hänestä edelleen kovasti, mutta onneksi romanttiset tunteet ovat kadonneet ainakin itseltäni luulen, että myös häneltä.
No tuohon auttaisi se, että otat järjen käteen ja kasvat aikuiseksi.
Et sinä oikeasti ole rakastunut tähän ihmiseen, vaan kuvitelmaasi ylivoimaisen ihastuttavasta ihmisestä. Tämä on tyypillinen vaihe rakastumistaopetteleville esiteineille, joiden tunteet kohdistuvat aluksi johonkin turvallisen saavuttamattomaan. Sinä olet ilmeisesti jäänyt tähän kehitysvaiheeseen jumiin.
Ota nyt se järki käteen ja mieti, että voitko edes tietää tästä ihmisestä kaikkea sitä, mihin luulet hänessä rakastuneesi. Ja kun tajuat, että et voi, alat miettiä, Voitko tietää sellaisia asioita kenestäkään. vähitellen alat vaatia rakkautesi arvoisilta ihmisiltä vain ihan normaaleja asioita.
Ei se ole sun elämäsi rakkaus, se on ihastus. Päätät repäistä itsesi irti ja lopettaa itsesi vahingoittamisen haaveilemalla ihmisestä, joka ei ole kiinnostunut susta. Elämän rakkaus on jotain ihan muuta.
Oota vielä, niin menee kyllä ohi tuo elämäsirakkaus
Ihastukset menee ohi muutamassa vuodessa. Rakkaus on sitä mikä kestää kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ihastukset menee ohi muutamassa vuodessa. Rakkaus on sitä mikä kestää kaiken.
Tuonkin vuoksi toivon, että se olisi pelkkää ihastumista vain. Muuten tämä h*lvetti kestää kuolemaani saakka.
Vaihda terapeuttia niin ei tarvitse nähdä sitä 'elämäsi rakkautta' jatkuvasti. Seuraavan terapeutin kanssa käsittele transferenssisi avoimesti.
Kannattaa ottaa yhteys mielenterveyspalveluihin. Kognitiivinen terapia toimii hyvin vääristyneisiin ajatusmalleihin ja pakkomielteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sun elämäsi rakkaus, se on ihastus. Päätät repäistä itsesi irti ja lopettaa itsesi vahingoittamisen haaveilemalla ihmisestä, joka ei ole kiinnostunut susta. Elämän rakkaus on jotain ihan muuta.
Tämä. Elämäsi rakkaus ei ole sellainen, jota kohtaan tunteesi ovat yksipuoliset. Älä juutu tähän ihmiseen vaan hyväksy, ettei hän ole sinua varten. Kunhan pidät mielesi avoinna, kohtaat varmasti vielä jonkun joka on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastukset menee ohi muutamassa vuodessa. Rakkaus on sitä mikä kestää kaiken.
Tuonkin vuoksi toivon, että se olisi pelkkää ihastumista vain. Muuten tämä h*lvetti kestää kuolemaani saakka.
Voit ihan itse vaikuttaa siihen, miten kauan tuo "helvetti" kestää.
Kyllä on aikoihin eletty kun näin hullut saa juosseskella irtaallaan. Hakeudu hoitoon.
Onko sulla ollut suhde tähän ihmiseen, vai mistä moinen ihastuminen ja rakkaus kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aikoihin eletty kun näin hullut saa juosseskella irtaallaan. Hakeudu hoitoon.
"Hullut"? Voisitko perustella? Muuten elän aivan normaalia elämää; toivo ja onnellisuus vain puuttuvat elämästäni. Olen kuin suorittava tyhjä kuori ilman mitään onnea elämässäni.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut suhde tähän ihmiseen, vai mistä moinen ihastuminen ja rakkaus kumpuaa?
Ei ole ollut suhdetta. Olen vain nähnyt/tavannut häntä muissa yhteyksissa, joten tiedän, miten ihana hän on. Sen jälkeen en ole enää kenestäkään muusta kiinnostunutkaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut suhde tähän ihmiseen, vai mistä moinen ihastuminen ja rakkaus kumpuaa?
Ei ole ollut suhdetta. Olen vain nähnyt/tavannut häntä muissa yhteyksissa, joten tiedän, miten ihana hän on. Sen jälkeen en ole enää kenestäkään muusta kiinnostunutkaan.
T. Ap
Olet ihastunut tästä ihmisestä luomaasi haavekuvaan. Rakkautta tuo ei ole.
Aika? Kauan oot ollut rakastunut?