Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joillekin vanhemmille syntyy paljon erityislapsia?
22.10.2019 |
Olen aina ihmetellyt sitä yhdistävää tekijää, vaikka diagnooseja ko. nimityksen takana onkin monia. Lapsuudessani 80-luvulla ei erityislapsia juurikaan ollut. Itselleni sitten syntyi kaksi lasta ja he molemmat periaatteessa menevät siihen kategoriaan, toisella on "vain" lievä add/adhd, toisella on enemmänkin kaikenlaista (en tässä luettele tunnistamisen pelossa).
Raskaudet sujuivat normaalisti, molemmat vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja ja työelämässä olleet heti opiskelujen jälkeen, kummallakaan (minä ja ex-mieheni) vanhemmalla ei ole mitään nepsy-diagnoosia, tosin ex-miehelläni on todella vaikea ja impulsiivinen luonne ja itse olen vähän hajamielinen ollut aina.
Mikä voisi olla syynä? Oliko entisajan kasvatus tehokkaampi koulimaan ihmisistä tehokkaampia selviytyjiä heikkouksistaan huolimatta?
Kommentit (58)
Iso-iso-isoäiti teki itsemurhan. Samoin teki isoisoäiti. Mummo oli itsetuhoinen. Äitini on itsetuhoinen. Itse olen vakavasti masentunut ja yrittänyt itsaria yhden kerran.
Se niistä tyhjistä tauluista... Sama paska jatkuu vuosisadasta toiseen, ehkä en synnytä ollenkaan niin ketju päättyy minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on akateemiset vanhemmat ja valittu sillä perusteella. Rokotteissa olet saanut lapsiasi tyhmentäviä aineita. Meistä tehdään pikku hiljaa helposti kontrolloitavia lampaita, jotka kuitenkin itsensä pystyvät ruokkimaan. Myös juomavedessä ja hammastahnassa fluoria, joka tekee lapsista typerämpiä.
Itse jälkikäteen ajatellen epäilen osasyiksi sitä, että söin joskus ekassa raskaudessa (lapsella pari diagnoosia) salmiakkia (en vielä tiennyt, että se on vaarallista sikiölle).
Join myös vihreää teetä (luulin, että olisi terveellistä raskaanaolevalle, muttei olekaan) sekä käytin voimakasfluorista hammastahnaa (en muistanut sitäkään). Alkoholia en käyttänyt lainkaan, enkä ole koskaan polttanut tupakkaa. Tokassa raskaudessa tajusin välttää em. ainesosia ja kuopuksella on "vain" adhd.
Exäni on ollut opinnoissaan etevä, mutta hänen äitinsä oli ollut aikanaan koulupudokas/viitosen oppilas. Olisi pitänyt tutkia miehen sukutaulu paremmin ennen lisääntymistä ja vielä skarpata ruokavalion kanssa.
T. Ap
Kyllähän nykyään Suomessa liikutaan paljon enemmän ja pariudutaan muualta kuin samasa kylästä. Ennenhän tämä oli töysin yleistä ja mentiin serkuksetkin nai isiin. Syntyi monia tauteja, joita muualta ei edes löydy, kuten Sallan tauti. Geneettinen perimä selittää osan vaikeuksista mutta ei varmasti kaikkia. Raskauden aikainen tupakointi, viinan ja huumeiden käyttö selittää osan lapsen ongelmista samoin hapenpuute synnytyksen aikana tai ennen sitä. On monia syitä, miksi lapsella on ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41 jatkaa vielä.
Isovanhempani asuivat erillään, koska eivät lopulta enää sietäneet toisiaan.
Äitini ja isäni erosivat. Äitini sisaruksista kaikki ovat eronneet.
Meistä serkuksista vain naispuolinen serkkuni ja minä olemme menneet naimisiin. Kyseinen serkkuni on jo eronnut. Miespuoliset serkkuni ja veljeni eivät kykene "normaaliin" parisuhteeseen, vaan aina jossain vaiheessa jäävät kiinni pettämisestä. Parisuhteiden kesto on maksimissaan ollut n. 5 vuotta, yleisemmin pari vuotta.
Itse olen vielä naimisissa ja toivottavasti terapian avulla pysynkin.
Hienot geenit.
Villakangasmi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai lapset olla vapaammin lapsia. Nykyään niiden pitäisi olla zombeja ja lapsia ei saa enää kasvattaa. Mitään kuria ei saa olla vaan ihan sylivauvoiltakin vanhemmat pyytää lupaa tehdä asioita ja lapset päättää jo taaperona miten perhe elää. Ennen sai riekkua vapaasti, mutta kun yli meni niin tuli sanktio ja siitä ne rajat oppi. Mitään et saanut ja kaikki oli kielletty ja hiljaa piti olla. Lapset sai näkyä mutta ei kuulua. Ei silloin oltu nurkissa vanhempien riesana 24/7. Aamulla hävittiin ovesta ja illalla tultiin kotiin. Nälissään oltiin jos ei oltu ruoka-aikaan kotona, ketunleipiä syötiin metsässä nälkään. Paha mieli oli lähes joka päivä, siinä oppi tunteiden säätelyä. Ensiaputaitoja opittiin luonnonyrteillä kun ei kotiin joka naarmusta menty. Kyllä se oli ihan parasta elämää. Nykyajan lapset on loistelamppujen alla holhous karsinoissa eläviä lampaita ja niistä kasvatetaan sieluttomia tyhjäpäitä ja valmiiksi emotionaalisesti vammaisia kun ovat kadottaneet yhteyden todellisuuteen eläessään keinotodellisuudesssa. Kaikki on valmiiksi pureskeltua, tunteetkin, että ne ei vaan satuta. Sääliksi käy.
Vaikka se kiintymysvanhemmuus-tyyppinen ajattelu on pitkälti fiksua, niin senkin voi viedä liian pitkälle. Jännittää miettiä, miten siten kasvatettu lapsi reagoi joutuessaan oikeaan maailmaan siitä pumpulimaailmastaan.
Kireä pomo tiuskii js käskyttää => ahdistaa, diagnodoidaan ahdistuneisuushäiriö , ei voi enää käydä töissä.
Ennen kuitattiin olankohautuksella, pikkupomon tehtävä nyt vaan on olla m#lkku...
Tulevaisuudessa esimiesten ajasta vähintään puolet menee alaistensa tunteiden käsittelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on harmi, että nykyään yhteiskunta on kehittynyt niin pitkälle, että kaikkien odotetaan kouluttautuvan korkeasti ja jostain kumman syystä ajatellaan että kaikilla on myös mahdollisuus tehdä niin. Teen työtä kroonistuneiden psykoosipotilaiden kuntoutuksessa, ja hyvin monella on heikkolahjaisuutta, lievää kehitysvammaa tai ihan vain neurologisen sairauden (kuten skitsofrenia) aiheuttamia kognitiivisia puutoksia. Sukupolvien eron näkee selvästi: vanhemmat ovat päässeet nuorina työelämään esimerkiksi sekatyömiehinä, metsureina, ojankaivajina, maatilan työmiehinä. Nuoret ovat peruskoulun jälkeen tippuneet tyhjän päälle ja lopulta päätyneet sairaseläkkeelle. Se nuorten tyhjyys, toivottomuus ja tulevaisuuden puute on vaikeaa kohdata - moni miettii miksi tehdä töitä kuntoutumisen eteen, koska ei ole mitään tulevaisuutta minkä vuoksi tehdä sitä. Suurin osa haluaisi elämäänsä "normaaleja" asioita, kuten työpaikan, puolison ja oman kodin, mutta se on mahdotonta, koska vaatimukset ovat niin kovia. Sairauden oireita ja näköalattomuuden aiheuttamaa tuskaa lääkitään huumeilla, ja kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Se on harmi, että nykyään yhteiskunta on kehittynyt niin pitkälle, että kaikkien odotetaan kouluttautuvan korkeasti ja jostain kumman syystä ajatellaan että kaikilla on myös mahdollisuus tehdä niin. Teen työtä kroonistuneiden psykoosipotilaiden kuntoutuksessa, ja hyvin monella on heikkolahjaisuutta, lievää kehitysvammaa tai ihan vain neurologisen sairauden (kuten skitsofrenia) aiheuttamia kognitiivisia puutoksia. Sukupolvien eron näkee selvästi: vanhemmat ovat päässeet nuorina työelämään esimerkiksi sekatyömiehinä, metsureina, ojankaivajina, maatilan työmiehinä. Nuoret ovat peruskoulun jälkeen tippuneet tyhjän päälle ja lopulta päätyneet sairaseläkkeelle. Se nuorten tyhjyys, toivottomuus ja tulevaisuuden puute on vaikeaa kohdata - moni miettii miksi tehdä töitä kuntoutumisen eteen, koska ei ole mitään tulevaisuutta minkä vuoksi tehdä sitä. Suurin osa haluaisi elämäänsä "normaaleja" asioita, kuten työpaikan, puolison ja oman kodin, mutta se on mahdotonta, koska vaatimukset ovat niin kovia. Sairauden oireita ja näköalattomuuden aiheuttamaa tuskaa lääkitään huumeilla, ja kierre on valmis.
Niin tämä ja lisäksi nälvitään rotiksi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on harmi, että nykyään yhteiskunta on kehittynyt niin pitkälle, että kaikkien odotetaan kouluttautuvan korkeasti ja jostain kumman syystä ajatellaan että kaikilla on myös mahdollisuus tehdä niin. Teen työtä kroonistuneiden psykoosipotilaiden kuntoutuksessa, ja hyvin monella on heikkolahjaisuutta, lievää kehitysvammaa tai ihan vain neurologisen sairauden (kuten skitsofrenia) aiheuttamia kognitiivisia puutoksia. Sukupolvien eron näkee selvästi: vanhemmat ovat päässeet nuorina työelämään esimerkiksi sekatyömiehinä, metsureina, ojankaivajina, maatilan työmiehinä. Nuoret ovat peruskoulun jälkeen tippuneet tyhjän päälle ja lopulta päätyneet sairaseläkkeelle. Se nuorten tyhjyys, toivottomuus ja tulevaisuuden puute on vaikeaa kohdata - moni miettii miksi tehdä töitä kuntoutumisen eteen, koska ei ole mitään tulevaisuutta minkä vuoksi tehdä sitä. Suurin osa haluaisi elämäänsä "normaaleja" asioita, kuten työpaikan, puolison ja oman kodin, mutta se on mahdotonta, koska vaatimukset ovat niin kovia. Sairauden oireita ja näköalattomuuden aiheuttamaa tuskaa lääkitään huumeilla, ja kierre on valmis.
Tämä on juuri todella vaikeaa. Nykyisin täytyy olla tavallaan "eliittiyksilö", jotta saa edes sen kumppanin. Itse huomaan sen tilanteen kääntöpuolen ulkonäköni kehnouden ja sosiaalisuuden puutteeni vuoksi. Eron jälkeen uuden kumppanin löytäminen on ollut käytännössä täysin mahdotonta, sillä nyt olen hieman vanhempi ja minulla on ne kaksi lasta. Ilman lapsia ja pari vuotta nuorempana kelpasin vielä samalla ulkonäöllä ja ujoudellani.
Puolison saadakseni minunkin pitäisi olla aivan huippuyksilö ja sitähän en pariutumismielessä ole, sillä en ole kuvankaunis (malli- tai missitasoa tai edes ns. instabeibetasoa) ja sosiaalinen, vaan parhaimmillanikin ulkoisesti ihan ok (ehkä ns. naapurintyttötasoa). Nykyspekseilläni minäkin jään yksin lopuksi ikääni ja tässä sitten angstaan elämääni niiden erityislasteni kanssa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse jälkikäteen ajatellen epäilen osasyiksi sitä, että söin joskus ekassa raskaudessa (lapsella pari diagnoosia) salmiakkia (en vielä tiennyt, että se on vaarallista sikiölle).
Join myös vihreää teetä (luulin, että olisi terveellistä raskaanaolevalle, muttei olekaan) sekä käytin voimakasfluorista hammastahnaa (en muistanut sitäkään). Alkoholia en käyttänyt lainkaan, enkä ole koskaan polttanut tupakkaa. Tokassa raskaudessa tajusin välttää em. ainesosia ja kuopuksella on "vain" adhd.
Exäni on ollut opinnoissaan etevä, mutta hänen äitinsä oli ollut aikanaan koulupudokas/viitosen oppilas. Olisi pitänyt tutkia miehen sukutaulu paremmin ennen lisääntymistä ja vielä skarpata ruokavalion kanssa.
T. Ap
Ap, se salmiakin vaikutus on äärimmäisen pieni. Jos söit pussin päivässä niin sitten ehkä on voinut kontribuoida noihin diagnooseihin, muuten ei. Ja vihreä tee on kielletty Suomessa ns varmuuden vuoksi, ei minkään selkeän syyn takia. Japanilaiset naiset juo vihreää teetä ihan vapaasti raskauden aikana. Mun on hirveän vaikea uskoa, että noilla olisi merkitystä diagnooseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on akateemiset vanhemmat ja valittu sillä perusteella. Rokotteissa olet saanut lapsiasi tyhmentäviä aineita. Meistä tehdään pikku hiljaa helposti kontrolloitavia lampaita, jotka kuitenkin itsensä pystyvät ruokkimaan. Myös juomavedessä ja hammastahnassa fluoria, joka tekee lapsista typerämpiä.
Sinä oletkin sitten tainnut pestä hampaita oikein urakalla. Onko foliohattukin perinnöllinen ominaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuriton kasvatus. Jos lapsen kanssa neuvotellaan kaikesta heti kun puhumaan oppii, niin ei ihmekään että lapsi sekoaa. Aikuisena sitten ihmetellään kun pomo ei neuvottele eikä poliisi.
Lapsi tarvitsee rajat, joita voi sitten teini-ikäisenä höllentää ja antaa vastuuta omista tekemisistään.Jos on viivästynyt kielen kehitys, ei todellakaan neuvotella oikein mistään. Btw. teini-ikäisinä normilapset yleensä sitten viimeistään näyttävät mistä kana pissii (= eli kapinoivat oikein kunnolla niitä rajoja). Teini-ikäisten kanssa ei nimenomaan höllätä yhtään mistään, vaan siinä otetaan vanhemmuudesta mittaa.
Jos olet hyvin hoitanut kasvatuksen, teini-ikäistä voi pitää jo lähes aikuisena velvollisuuksineen. Sinä et selvästikään tiedä mistä puhut. Rajat pitävät vaikka niitä välillä vähän koettelisikin ja hyvä vanhempi antaa koetella turvallisesti.
Ennen vanhaan vammaiset ja "höperöt" (näin heitä usein kutsuttiin) pidettiin vain kotona, poissa muiden silmiltä. Diagnooseja ei ollut.
Suomessa on paljon näitä ongelmia kun on niin pieni ja sisäsiittoinen kansa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jälkikäteen ajatellen epäilen osasyiksi sitä, että söin joskus ekassa raskaudessa (lapsella pari diagnoosia) salmiakkia (en vielä tiennyt, että se on vaarallista sikiölle).
Join myös vihreää teetä (luulin, että olisi terveellistä raskaanaolevalle, muttei olekaan) sekä käytin voimakasfluorista hammastahnaa (en muistanut sitäkään). Alkoholia en käyttänyt lainkaan, enkä ole koskaan polttanut tupakkaa. Tokassa raskaudessa tajusin välttää em. ainesosia ja kuopuksella on "vain" adhd.
Exäni on ollut opinnoissaan etevä, mutta hänen äitinsä oli ollut aikanaan koulupudokas/viitosen oppilas. Olisi pitänyt tutkia miehen sukutaulu paremmin ennen lisääntymistä ja vielä skarpata ruokavalion kanssa.
T. Ap
Älä nyt hyvä ihminen itseäsi syytä, noilla raskauden syömisilläsi et ole lapsesi ongelmia aiheuttanut.
Terveisin lääkäri
Nythän just on julkaistu tutkimus (löytyy esim. IS.stä maininta aiheesta) jossa äidin alkuraskauden aikaisen anemian ja mm. autismin, tarkkaavaisuushäiriöiden ja älyllisen kehitysvamman välillä on löytynyt yhteys. Eli siis jos äidillä on alkuraskaudessa ollut anemiaa, riski näille on hieman suurempi.
Ja tuo tutkimus koskee siis vaan anemiaa. Usein anemia on raudanpuutteen aiheuttamaa mutta raudanpuutehan voi usein olla ilman todettua anemiaa. Mielenkiinnolla odotan ainakin itse sitä tutkimusta joka on vasta tekeillä, missä tarkastellaan äidin raskaudenaikaisen raudanpuutteen yhteyttä lapsen mm. Adhd.hen. Aika varmasti sieltä yhteys löytyy. Jo nythän on tietoa että osalla lapsilla rautalisä lievittää oireita!
Mä näkisin melko loogisen yhteyden lisääntyneiden erityislasten määrässä ja samaan aikaan tapahtuneessa ruokakulttuurin muutoksessa. Ainahan kahvia on suomessa juotu paljon (estää raudan imeytymistä) mutta ruoka vastaavasti on ollut hyvin "rautarikasta". Nykyvanhemmat on vaan itse jo lapsuudesta lähtien eläneet maassa jossa tungetaan maitoa ihan joka paikkaan. Sitä laitetaan kermana ruokaan, sitä on ruokasuositusten mukaan juotettava lapsesta lähtien aina ruokajuomana ja näin ollen ravinnossa oleva rauta ei pääse imeytymään.
Nyt sitten niitetään satoa kun ne 80-90 luvuilla jo lievästä raudanpuutteesta kärsiville äideille syntyneet tyttölapset on kasvaneet aikuisiksi. Näiden tyttöjen rautavarastot on olleet melko tyhjät jo syntymässä ja eivät ole päässeet karttumaan ruokailutottumuksien vuoksi (osa sitten on nykyisin kasvissyöjiä joilla myös on paljon raudanpuutetta...)
Kaikkihan eivät raudanpuutetta oireile kun keho ikään kuin tottuu tilanteeseen. Silti raudanpuute on hyvin kuormittava tilanne elimistölle sillä rautaan veressä happi sitoutuu. Jos ei ole rautaa, ei kulje happikaan. Melko loogista siis että lapsi syntyy jotenkin vahingoittuneena kun äidin veri ei ole kyennyt toimittamaan happea kunnolla lapselle koko raskausaikana. Hapen puute juuri ennen synnytystä tai synnytyksen aikanahan on jo yleisesti tunnustettu esim. Adhd.n takana. Ja kun äiti kärsii raudanpuutteestä joka vahingoittaa yhtä lasta eikä sitä raudanpuutetta korjata missään välissä kun ei asia kiinnosta ketään niin sehän selittää myös perheen useamman erityislapsen määrän. Osalla taas raudanpuute on voinut korjautua myöhemmin (ruokavalion muutos, kuukautiset poissa pitkään synnytyksen jälkeen/ehkäisyn myötä...) ja erityisiä ei tule kuin se yksi.
On todella käsittämätöntä että raudanpuutosta fertiili-ikäisellä naisella ei ymmärretä vakavaksi tilaksi vaan siitä oireilevat leimataan yhä edelleen lähinnä luulosairaiksi vaikka jo useita vuosia on ollut tiedossa että viiterajat Suomessa on liian matalat. Jokohan asiaan alettaisiin pikku hiljaa heräillä?
(Ja en siis väitä että kaikki erityislapset ovat raudanpuutteisten äitien lapsia vaan että tämä on varmaan vaan yksi asiaa selittävä tekijä)
Alue: Aihe vapaa
Alttius tulee geeneissä, kasvatuksella sitten vaikutetaan siihen, miten pahaksi tilanne pääsee.
Meillä suvussa pojilla kaikilla adhd/asperger-tyyppistä ongelmaa, tytöt taas ovat kilttejä suorittajia (minä mukaanlukien). Poikien kohdalla nostettiin kädet pystyyn "pojat on poikia" -periaatteella paitsi silloin kun meni ihan överiksi - sitten annettiin kunnolla selkään. Me tytöt kai katsottiin vierestä ja todettiin, että hell no. Nyt ollaan sitten kaikki serkukset terapiassa, koska jokainen on omalla tavallaan sekaisin. Serkun lapset (tyttö ja poika) ovat myös tulevia terapiapotilaita jos ei ihmettä tapahdu...
Äitini, äitini sisarukset ja äitini isä olivat/ovat kaikki tunne-elämältään poikkeavia. Mummo kuoli niin nuorena, etten tiedä hänestä mitään. Paska valuu alaspäin...