Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joillekin vanhemmille syntyy paljon erityislapsia?
22.10.2019 |
Olen aina ihmetellyt sitä yhdistävää tekijää, vaikka diagnooseja ko. nimityksen takana onkin monia. Lapsuudessani 80-luvulla ei erityislapsia juurikaan ollut. Itselleni sitten syntyi kaksi lasta ja he molemmat periaatteessa menevät siihen kategoriaan, toisella on "vain" lievä add/adhd, toisella on enemmänkin kaikenlaista (en tässä luettele tunnistamisen pelossa).
Raskaudet sujuivat normaalisti, molemmat vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja ja työelämässä olleet heti opiskelujen jälkeen, kummallakaan (minä ja ex-mieheni) vanhemmalla ei ole mitään nepsy-diagnoosia, tosin ex-miehelläni on todella vaikea ja impulsiivinen luonne ja itse olen vähän hajamielinen ollut aina.
Mikä voisi olla syynä? Oliko entisajan kasvatus tehokkaampi koulimaan ihmisistä tehokkaampia selviytyjiä heikkouksistaan huolimatta?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Äidit käyttää aineita raskausaikana.
Eikä tarvitse vetää sen kummempaa kuin tupakkaa niin add diagnoosi on taattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä johtuu siitä, että valitsit väärän miehen lastesi isäksi. Yksinkertaisesti teidän geeniyhdistelmä ei tuota terveitä jälkeläisiä. Se minua ihmetyttää miksei ihmiset lopeta sen ensimmäisen tai viimeistään toisen viallisen muksun jälkeen vaan pitää lisääntyä niin että on kokonainen lauma niitä erityislapsi.
Nykyään odotetaan, että yhteiskunta elättää ja auttaa syntymästä hautaan. Itse voi vetäytyä vastuusta diagnoosien ja paperien taakse ja käyttää aikansa valittamiseen ja siihen, ettei omia olosuhteita tarvitsisi muuttaa paremmaksi. Lapset elävät lähes vauvasta saakka kännykkä ja pelikone käsissä ja niitä hakkaamalla kasvavat keskittymiskyvyttömiksi idiooteiksi. Toinen ääripää valmentaa lapsiaan päivittäin liikunnan ja kulttuurin avulla kuin huippuvalmennuksessa ikään. Tämä on hullu maailma.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsia ei ollut, koska kaikkien ei odotettu käyttäytyvän tismalleen oikein niin kuin tuhannet muut.
Häiriköivä, peruskoulun viitosilla läpi menevä ei ollut "erityinen", vain vähän tyhmä tai ei vain viihtynyt koulussa.
Heistä tuli raksaukkoja, rekkakuskeja, tehdastyöntekijöitä.
Mitään amistakaan ei tarvinnut käydä, että työllistyisi.Nyt 50% suomalsisista olisi tarkoitus saada suorittamaan korkeakoulututkinto.
Heistä sentään tuli jotain. Nykyään niistä tulee työkyvyttömyyseläkeläisiä ennen ainuttakaan oikeaa työpäivää tai koulutusta.
Niin, siinä ajassa heistä tuli "jotakin" koska paljon oli avustavia työtehtäviä työmarkkinoilla esim. ojan kaivuutyöt, juoksupojat, kooioijat, puhelimeen vastaajat jne. johon ei älliä paljon tarvinnut. Ei edes lukutaitoa.
Ja nämä samaiset ihmiset olisivat olleet 90-luvun jälkeen työmarkkinoiden ulkopuolella, kun teknologia tuli avuksi, eikä enää työmarkkinoilla ole avustavia työtehtäviä, vaan oli työtehtävä mikä tahansa, siihen vaaditaan ammattitutkinto.
Ennenvanhaa oli erinlaisia töitä, vähän kaikille jotakin. Nykyään yksinkertaiset hommat on koneistettu. Kovat vaatimukset näihin jäljelläoleviiin yksinkertaisempiin hommiiinkin. Myös sosiaalista taitavuutta vaaditaan enemmän tänäpäivänä työelämässä kun ennen. Työelämä on täysin muuttunut viimiset 20 vuotta.
Multa ja mieheni suvusta löytyy näitä vanhempia kirjainihmisiä. Nyt kun olen lapsieni takia perehtynyt asiaan niin silmät avautuneet. ADHD.tä löytyy jo omalta isoisältäni, oli syntynyt viime vuosisadan alussa. Kyllä näitä on aina ollut, luonteenpiirteiksi laskettiin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan ei diagnosoitu, vaikka samanlaista käytöstä oli. Maailmassa oli ennen helpompi selvitä keskittymishäiriöisenä. Oli enemmän suorittavan tason töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuriton kasvatus. Jos lapsen kanssa neuvotellaan kaikesta heti kun puhumaan oppii, niin ei ihmekään että lapsi sekoaa. Aikuisena sitten ihmetellään kun pomo ei neuvottele eikä poliisi.
Lapsi tarvitsee rajat, joita voi sitten teini-ikäisenä höllentää ja antaa vastuuta omista tekemisistään.
Jos on viivästynyt kielen kehitys, ei todellakaan neuvotella oikein mistään. Btw. teini-ikäisinä normilapset yleensä sitten viimeistään näyttävät mistä kana pissii (= eli kapinoivat oikein kunnolla niitä rajoja). Teini-ikäisten kanssa ei nimenomaan höllätä yhtään mistään, vaan siinä otetaan vanhemmuudesta mittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä johtuu siitä, että valitsit väärän miehen lastesi isäksi. Yksinkertaisesti teidän geeniyhdistelmä ei tuota terveitä jälkeläisiä. Se minua ihmetyttää miksei ihmiset lopeta sen ensimmäisen tai viimeistään toisen viallisen muksun jälkeen vaan pitää lisääntyä niin että on kokonainen lauma niitä erityislapsi.
Siinä menee yleensä se kolme ensimmäistä vuotta ennen kuin voidaan alkaa miettimään diagnoosia. Kolmessa vuodessa yleensä on jo toinenkin lapsi laitettu alulle. Eli näitä ei voi ihan helposti ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan ei diagnosoitu, vaikka samanlaista käytöstä oli. Maailmassa oli ennen helpompi selvitä keskittymishäiriöisenä. Oli enemmän suorittavan tason töitä.
Kautta aikojen näitä levottomia sieluja on lähtenyt merille, rikoksiin ym.liikkuvaan elämään. Nyt on oikeastaan vain rikokset vaihtoehtona, kun koulu ei suju eikä pääse töihin. Huumekauppa onkii näillä markkinoilleen, kun lääkitsevät ensin pahaa oloaan itse ja sitten alkavat kaupata muille. Vankilassahan lähes jokaisella on jokin diagnoosi. On hankala vaihe tuo pitkä peruskoulu. Monet tippuvat jo siinä. Pitäisi olla paljon enemmän työpainotteisia linjoja ja pajoja peruskouluikäisille, jolloin ei tiputtaisi laillisesta yhteiskunnasta pois juuri kriittisessä iässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on myös sallittua ja lähes muotia valittaa kaikesta mahdollisesta, kuten kiusaamisesta, vaikka se olisi tapahtunut 30 vuotta sitten perähikiän koulussa. On muotia uhriutua, kerätä säälipisteitä somessa ja piehtaroida siinä. Ennen vanhaan ihmisten elinolot olivat kovempia eikä ollut aikaa eikä halua ruikuttaa. Ajatelkaapa sotaveteraaneja. Nykyään ajatellaan, että he olisivat tarvinneet valtavat jälkipuinnit ja terapiat. He joutuivat jatkamaan yksin. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto mutta ihmisten sietokyky vaikeuksia kohtaan tuntuu huvenneen täysin. Pienikin vastoinkäyminen on vaktava katastrofi.
"Ajaltelkaamme sotaveteraaneja"
Olen eturintamalla etujoukoissa taistelleen joukkuejohtajan tytär ja äitini lotta, niin kyllä, he "ruikuttivat" kohtaloaan läpi eliniänsä ja se vaikutti heidän elämäänsä hyvin traagisesti ja vaikutti pahoin meidän lasten elämään ja vaikuttaa edelleen.
On suurta hurskastelua kertoa, etteikö sota olisi vaikuttanut sotaveteraanien elämään ja heidän hyvinvointiinsa ja vähätellä heidän ja heidän jälkeläistensä kärsimyksiä. Ja vielä loukkaavampaa on jälkipolvien ratsastaa sillä ja perustella kommentinsa uskottavuutta.
Sinä et todella voi tietää sitä kärsimyksen ja tuskan määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet tuntuvat menevän myös suvussa. Joko puolisovalinta on mennyt pieleen useasti, sitä myötä perheolot ja geenivirheet monistuvat tai asenteet ovat perseellään ylipäätään ylisukupolvisesti lasten kasvatuksesta. Näitä on nähty esim.serkuksissa, etteivät aivot pelitä normaalisti. Pojilla tuntuu olevan suurempi riski ongelmiin kuin tytöillä. Omakohtaiset havainnot 25 vuoden työkokemuksen pohjalta.
Totta. Ihmettelen miksei perinnöllisyyttä painotettu ketjussa enemmän, kun on jopa kokonaisia kansakuntia joiden miesten ja naisten perimästä ei muuta synny kuin 70-80 ÄO ihmisiä joille pelkkä lukutaitokin tuottaa harmaita hiuksia ja suuria vaikeuksia vaikka olisi käyty paikalliset koulut johonkin 18 ikävuoteen asti.
Sillä on aika pirusti väliä, millä geeneillä se poika tai tyttö syntyy. Eli sillä, mikä on vanhempien geneettinen laatu. Ihminen ei ole "tyhjä taulu". Myös perinnöllisten tautien riski nousee hengenvaaralliselle tasolle jos molemmilla vanhemmilla on taipuvuus johonkin veritulppaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjotettu näistä levottomista sieluista, isäni oli se joka lähti merille. Suomen ja ruotsin välillä muutettu pariin otteeseen. Kuinkahan monta levotonta sielua tehnyt saman, muutaneet ruotsin ja suomen välillä?
Perinnöllistä, perinnöllistä, perinnöllistä.
Ei voi mitään, geeneissä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) geenit, perinnöllisyys (+mahdollisesti toisen vanhemman heikkolahjaisuus)
B) äidin ruokavalio raskaus- ja imetysaikana (alkoholi, tupakka, salmiakki, lakritsi, purkkitonnikala jne.)
C) vauvan/ lapsen kasvatus menee pieleen (esim liian vähän kommunikointia/ järjestystä + liikaa älylaitteita).
D) Nykypäivän ylidiagnosointi. Kaikelle vähänkään toisista poikkeavalle käytökselle halutaan joku diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet tuntuvat menevän myös suvussa. Joko puolisovalinta on mennyt pieleen useasti, sitä myötä perheolot ja geenivirheet monistuvat tai asenteet ovat perseellään ylipäätään ylisukupolvisesti lasten kasvatuksesta. Näitä on nähty esim.serkuksissa, etteivät aivot pelitä normaalisti. Pojilla tuntuu olevan suurempi riski ongelmiin kuin tytöillä. Omakohtaiset havainnot 25 vuoden työkokemuksen pohjalta.
Totta. Ihmettelen miksei perinnöllisyyttä painotettu ketjussa enemmän, kun on jopa kokonaisia kansakuntia joiden miesten ja naisten perimästä ei muuta synny kuin 70-80 ÄO ihmisiä joille pelkkä lukutaitokin tuottaa harmaita hiuksia ja suuria vaikeuksia vaikka olisi käyty paikalliset koulut johonkin 18 ikävuoteen asti.
Sillä on aika pirusti väliä, millä geeneillä se poika tai tyttö syntyy. Eli sillä, mikä on vanhempien geneettinen laatu. Ihminen ei ole "tyhjä taulu". Myös perinnöllisten tautien riski nousee hengenvaaralliselle tasolle jos molemmilla vanhemmilla on taipuvuus johonkin veritulppaan tms.
Ideaalikumppanihan olisi geeneiltään mahdollisimman erilainen kuin toinen, mutta ei kuitenkaan ihan surkea tapaus. Riskeistähän tässä puhutaan, kaikki uhat eivät toteudu. Siksi puhutaan geenilotosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet tuntuvat menevän myös suvussa. Joko puolisovalinta on mennyt pieleen useasti, sitä myötä perheolot ja geenivirheet monistuvat tai asenteet ovat perseellään ylipäätään ylisukupolvisesti lasten kasvatuksesta. Näitä on nähty esim.serkuksissa, etteivät aivot pelitä normaalisti. Pojilla tuntuu olevan suurempi riski ongelmiin kuin tytöillä. Omakohtaiset havainnot 25 vuoden työkokemuksen pohjalta.
Totta. Ihmettelen miksei perinnöllisyyttä painotettu ketjussa enemmän, kun on jopa kokonaisia kansakuntia joiden miesten ja naisten perimästä ei muuta synny kuin 70-80 ÄO ihmisiä joille pelkkä lukutaitokin tuottaa harmaita hiuksia ja suuria vaikeuksia vaikka olisi käyty paikalliset koulut johonkin 18 ikävuoteen asti.
Sillä on aika pirusti väliä, millä geeneillä se poika tai tyttö syntyy. Eli sillä, mikä on vanhempien geneettinen laatu. Ihminen ei ole "tyhjä taulu". Myös perinnöllisten tautien riski nousee hengenvaaralliselle tasolle jos molemmilla vanhemmilla on taipuvuus johonkin veritulppaan tms.
Ideaalikumppanihan olisi geeneiltään mahdollisimman erilainen kuin toinen, mutta ei kuitenkaan ihan surkea tapaus. Riskeistähän tässä puhutaan, kaikki uhat eivät toteudu. Siksi puhutaan geenilotosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet tuntuvat menevän myös suvussa. Joko puolisovalinta on mennyt pieleen useasti, sitä myötä perheolot ja geenivirheet monistuvat tai asenteet ovat perseellään ylipäätään ylisukupolvisesti lasten kasvatuksesta. Näitä on nähty esim.serkuksissa, etteivät aivot pelitä normaalisti. Pojilla tuntuu olevan suurempi riski ongelmiin kuin tytöillä. Omakohtaiset havainnot 25 vuoden työkokemuksen pohjalta.
Totta. Ihmettelen miksei perinnöllisyyttä painotettu ketjussa enemmän, kun on jopa kokonaisia kansakuntia joiden miesten ja naisten perimästä ei muuta synny kuin 70-80 ÄO ihmisiä joille pelkkä lukutaitokin tuottaa harmaita hiuksia ja suuria vaikeuksia vaikka olisi käyty paikalliset koulut johonkin 18 ikävuoteen asti.
Sillä on aika pirusti väliä, millä geeneillä se poika tai tyttö syntyy. Eli sillä, mikä on vanhempien geneettinen laatu. Ihminen ei ole "tyhjä taulu". Myös perinnöllisten tautien riski nousee hengenvaaralliselle tasolle jos molemmilla vanhemmilla on taipuvuus johonkin veritulppaan tms.
Ideaalikumppanihan olisi geeneiltään mahdollisimman erilainen kuin toinen, mutta ei kuitenkaan ihan surkea tapaus. Riskeistähän tässä puhutaan, kaikki uhat eivät toteudu. Siksi puhutaan geenilotosta.
Pelkkä erilaisuus ei takaa hyvälaatuisuutta. Kyllähän Suomessakin on kehitysvammaisia erityislapsia joilla toinen vanhempi jostain afrikasta ja toinen Suomesta.
Sillä on myös väliä, mitkä sen erilaisen vanhemman henkiset ominaisuudet ovat. Esim. ÄO on pitkälti perinnöllinen ominaisuus. Jos japanilainen tulee hakemaan suomesta aviomiehen tai aviovaimon mutta se suomalainen onkin joku adhd-kehitysvamma-70äo tapaus, eivät jälkeläisen geenit vahvistu ollenkaan, vaan sen japanilaisen geeniallas rapistuu.
Pelkkä erimaalaisuus ei auta mitään tai paranna perimää, jos se erimaalainen mies/nainen on laadultaan ja perimältään huono.
Itse olen sen verran huonon tuurin saanut akka että olen vela ihan suojellakseni seuraavaa sukupolvea. Syön n. kymmentä eri lääkettä pääosin perinnöllisiin vaivoihin. Joo, ei kiitos ajatukselle että tämä siirtyy tyttärelle tai pojalle.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään on myös sallittua ja lähes muotia valittaa kaikesta mahdollisesta, kuten kiusaamisesta, vaikka se olisi tapahtunut 30 vuotta sitten perähikiän koulussa. On muotia uhriutua, kerätä säälipisteitä somessa ja piehtaroida siinä. Ennen vanhaan ihmisten elinolot olivat kovempia eikä ollut aikaa eikä halua ruikuttaa. Ajatelkaapa sotaveteraaneja. Nykyään ajatellaan, että he olisivat tarvinneet valtavat jälkipuinnit ja terapiat. He joutuivat jatkamaan yksin. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto mutta ihmisten sietokyky vaikeuksia kohtaan tuntuu huvenneen täysin. Pienikin vastoinkäyminen on vaktava katastrofi.