Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kyllästynyt myyjän työhön, (onko muita?)
21.10.2019 |
Sanottakoon nyt tähän heti alkuun ennen kuin joku ehdottaa hakeutumaan opiskelemaan toista alaa tai hakemaan muita töitä, niin on haettu. Olen hakenut aiemmin opiskelemaan useamman kerran, mutta en ole päässyt. Olen hakenut mm. toimistotöitä, mutta en tunnu kelpaavan kuin myyjäksi.
Olen nyt kolmannessa erikoiskaupassa töissä, kaikki on olleet eri alan myymälöitä ja olen todennut, että ihan sama mitä pulju myy, niin jos ei myyjän työ nappaa niin se ei nappaa. Jokaisessa noissa työpaikoissa muut tuntuvat olevan ihan täpinöissään duunistaan, puhuvat kuinka on mukavaa ja on hyvä fiilis, jee. Tai sitten ne näyttelee hyvin. Kyllähän minäkin olen saanut esimiehiltä kehuja hyvästä asenteestani ja oma-aloitteisuudestani, vaikka todellisuudessa sisältä hajottaa. Haluan kuitenkin hoitaa duunini edes jotenkin.
Mikä minua sitten ärsyttää myyjän työssä? Jatkuva myyntilukujen kyttääminen - kuinka monelle kävijälle myydään, kuinka paljon myydään, kuinka monta tuotetta myydään. Pitäisi myydä enemmän ja sitten vielä enemmän. No, hankala väkisin mitään myydä saati sitten jos tuntiin ei käy ketään, niin milläs teet myyntiä?
Välillä joku aluepäällikkö käy palavereissa puhumassa miten pitäisi myydä enemmän, että ei se ole mitenkään vaikeaa. Myytte ensin nuo ja sitten nuo, sitten kun olette saaneet ne myytyä niin on ihan helppo myydä vielä jotain. Mitvit, tulkaa itse näyttämään meille typerille myyjille esimerkkiä, jos se kerran on niin helppoa!
Minua ei voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa myyntiluvut. Ainut motivaattori on se oma takapuoli, että ei ainakaan minulle tultaisi motkottamaan miten nyt pitäisi tuota keskiostosta kasvattaa. Mutta minua ei kiinnosta firman tasolla, kuinka paljon se saa rahaa. Minä en jaksa innostua euromäärällisesti suurista kuiteista tai hihkua, että olipa huippumyynti tänään!
Minua ahdistaa se tuotetietouden määrä, joka pitäisi osata ja muistaa. Välillä tekee mieli kirkua asiakkaalle että en minä voi kaikesta kaikkea tietää, koska on vaan niin ärsyyntynyt fiilis siitä ettei ole tuotetietoutta tarpeeksi. Sitä haetaan sitten jostain tietokoneelta ja asiakas kurtistelee kulmiaan kun ei myyjä tiedä, vaikka on täällä töissä. Eräässä työpaikassa oli jotain tuoteinfo-oksennuksia eli parin tunnin koulutuksia, joista piti sitten muka jäädä paljon asioita mieleen, "nyt te osaatte myydä näitä miten päin vaan!". Eipä oikein jäänyt, kun kaikki se informaatio meni puuroksi päässä.
Ja kyllä, myönnän että olen vähän katkera siitä, että niin monelle myyjän työ on vain väliaikainen opintojen ohessa tehtävä työ. Heillä on se erilainen, miellyttävämpi homma tiedossa muutaman vuoden kuluttua, kun valmistuu. Eikä siinä mitään jos myyjän työ on se mitä haluaa tehdä ja pitää duunistaan, mutta kun minä en pidä! Minä jumitan itselleni epämiellyttävällä alalla, koska en pääse muualle. En töihin enkä opiskelemaan. Varmasti se lisää tyytymättömyyttäni kaupan alalla työskentelyä kohtaan.
Sellainen vuodatus tällä kertaa av:n porukalle luettavaksi. Nyt tuon oman tekstini luettuani ihmettelen, että miten olen onnistunut naamioimaan tuon kaiken iloisen ja reippaan työntekijän alle...
Kommentit (55)
Kuulostaa siltä että olet Marimekolla töissä? Työnkuva tavoitteineen kuulostaa sellaiselta. Toki monessa muussakin erikoisliikkeessä sama meno...
T. Marimekkolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marimekkolainen kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet Marimekolla töissä? Työnkuva tavoitteineen kuulostaa sellaiselta. Toki monessa muussakin erikoisliikkeessä sama meno...
T. Marimekkolainen
Ei ole Marimekosta kokemusta minulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vinkkinä sinulle: hakeudu turvallisuusalalle töihin. Itse vaihdoin kaupanalalta enkä ole katunut päivääkään. Henkisesti (nuo em. myykäämyykäämyykää!!) ja fyysisesti rasittava vuorotyö univajeineen jäi unholaan. Työ vaihtui siistiin sisätyöhön muutaman sata euroa paremmalla palkalla, säännöllinen työaika (ma-pe+vklp ja pyhävapaat). Asiakaspalvelua tämäkin, mutta ilman tuota myyntipakkoa. Riittää että sinulla on avoin ja positiivinen asenne ja osaat jutella ihmisille mukavia. Turvallisuusalalla on muitakin hommia kuin myymälä- tai asemavartiointi ja saat hommaasi asianmukaisen muutaman viikon kestävän, palkallisen koulutuksen. Suosittelen perehtymään jos yhtään kiinnostuit.
Minkälaista työtä teet, kun on tuollaiset työajat turvallisuusalalla?
Ap
Teen työtä aulapalveluhenkilönä toimistorakennuksessa. Toimenkuvaani kuuluu vieraiden vastaanotto, avaintenhallinta, kulunvalvonta, postitus ja sähköposteihin vastaaminen vuokralaisillemme. Googlaa aulapalveluhenkilö, rekryt ovat kokoajan käynnissä!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myyjä ruokakaupassa tällä hetkellä, olen ollut myös erikoiskaupoissa.
Ja vit*u että hajottaa. Mihinkään ei kehity, kaikki on jo niin nähty, vastuuta ei ole yhtään, tiukka hierarkia, typerät minuuttiaikataulut jotka eivät pidä eikä kukaan niitä noudata. Ylemmistä ei ole näkyvissä ikinä. Enkä kyllä kaipaakaan Piip piip, kassakone laulaa, asiakkaat on mitä on ja tavara menee hyllyyn. Siinäpä se. Vaihteluna myymälävarkaiden kiinniotto.Onneksi on opiskelu vastapainona mutta ei sekään paljon auta, kun joskus itkettää työ niin paljon että ei konetta auki saa tehtäviä varten. Haluaisin työn, jolla on merkitystä ja jota ei mikä tahansa kadunmies osaa tehdä.
Ja joku vielä hehkuttaa, että tämä on innostavaa eikä yksikään päivä ole samanlainen ja jippii.
Ilmeisesti työnkuvia on erilaisia.
Olen myös töissä ruokakaupassa, mutta meillä ei ole niin kova hierarkia. Minulla on pieni vastuualue ja koen muutenkin vastuuta työstäni. Koen oman työni merkityksellisenä ja sen lisäksi välillä koen, että sekin on merkityksellistä, jos vaikka asiakas ilahtuu tai kun on tuttuja asiakkaita ja olen se kiva kaupan täti. En koe tätä sillei, että "kuka tahansa kadunmies osaa tätä tehdä". Tietysti monet osaavat, mutta jotkut ovat tässäkin hommassa vähän parempia kuin toiset. Koen siis itseasiassa iloa siitäkin, että työkaverit on reippaita ja hyviä.
Mutta: teen itse koulutustani vastaamatonta työtä. Ja myyjän työni on myös tylsää, samanlaista, pakkotahtista, kiireistä, rasittavaa. Koen, että pitää tasapainoilla sen kanssa, että työ jaksaa toisaalta kiireisyyttä ja stressiä, toisaalta sen kanssa, että jaksaa sitä, että työssä ei opi uutta tai että on tylsää ja samaa päivästä toiseen. Yritän vapaalla tehdä sellaisia juttuja, että tulee vastapainoa ja että jaksan.
Ap:lle sanoisin, että sopisiko paremmin työ kaupassa, jossa on jonkin verran vastuuta (esim. osasto), kunhan sietää sitä, että työ on tylsää ja ei ole juurikaan vaihtelua.
En ole itse sitä tyyppiä, joka tykkää myyntityöstä, joten tuollainen työnkuva kuin ap:lla, jossa kytätään koko ajan myyntejä olisi itselleni ahdistava. Toisaalta kuitenkin tykkäisin todella paljon tuotetiedon opettelusta.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että on kahdenlaisia myyjiä: niitä, jotka inhoavat työtään ja niitä, jotka hehkuttavat facebookissa ja instagramissa kuinka työpaikka on ihan huippu ja on mahtavaa olla tällaisessa firmassa töissä + jaetut mainokset tarjouksista ja avoinna olevista työpaikoista. Saako nuo hehkuttajat jotain bonusta tuosta?
Olen näiden välimuoto. Olen kaupassa töissä ja pidän työstäni, mutta en hehkuta enkä varsinkaan sotke duunijuttuja yksityiselämään tai someen. Toisaalta en ole ns. kova myyjä, meillä ei ole henkilökohtaisia myyntitavoitteita vaan tiiminä tehdään. En kestäisi sellaista työtä missä joku kyttää henkilökohtaista myyntiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marimekkolainen kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet Marimekolla töissä? Työnkuva tavoitteineen kuulostaa sellaiselta. Toki monessa muussakin erikoisliikkeessä sama meno...
T. Marimekkolainen
Mulle tuli ihan ensimmäisenä mieleen Iittala. Siellä oli kyllä mahtava matto jalkojen alta -meininki, aina kun sai vähän porkkanaa se vedettiin pois.
En tälläkään hetkellä tee mitään kummoista, mutta jaksan jo katsella tarkemmin oman alani työpaikkoja.
Eli sua ärsyttää se, että sun pitäisi osata sun työsi ja sillä on (tässä tapauksessa jopa ihan mitattavissa olevat, eikä jotain hötölaatumittareita) tavoitteet? Joo, ehkä se jonkun jo ehdottama kotiin jääminen on sulle paras vaihtoehto. Työtä ilman ammattitaitovaatimusta ja mittareita ei ole kyllä olemassa, missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin olet hakenut opiskelemaan, miksi et ole päässyt? Et ainakaan tekstisi perusteella vaikuta tyhmältä, joten kehottaisin hakemaan uudestaan. Mene vaikka amkin puolelle polkuopintoihin, jollei muuten tie kouluun aukene.
Kaikissa töissä on tuottavuusmittarit nykyisin.
Kauppa elää asiakkaistaan, tottakai siellä myyminen on ykkösprioriteetti, voiko joku edes tuota kyseenalaistaa.
Onneksi en vielä ole törmännyt ap:n kaltaisiin myyjiin, mutta kun törmään, siinä liikkeessä en toista kertaaa asioi.
Se myyminen on taitolaji, pitää olla ammattitaitoa. Toiset myyjät osaavat todellakin MYYDÄ, ja se heidän myyminen ei ole tyrkyttämistä, eikä hampaat irvessä pakkomyyntiä.
Se ettei ole asiakaspalvelu henkinen ihminen, näkyy heti myyjästä, ja he tuottavat kaupalle pelkkää tappiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa töissä on tuottavuusmittarit nykyisin.
Kauppa elää asiakkaistaan, tottakai siellä myyminen on ykkösprioriteetti, voiko joku edes tuota kyseenalaistaa.
Onneksi en vielä ole törmännyt ap:n kaltaisiin myyjiin, mutta kun törmään, siinä liikkeessä en toista kertaaa asioi.
Se myyminen on taitolaji, pitää olla ammattitaitoa. Toiset myyjät osaavat todellakin MYYDÄ, ja se heidän myyminen ei ole tyrkyttämistä, eikä hampaat irvessä pakkomyyntiä.
Se ettei ole asiakaspalvelu henkinen ihminen, näkyy heti myyjästä, ja he tuottavat kaupalle pelkkää tappiota.
Mikä olisi suurempaa asiakaspalveluhenkisyyttä kuin se, ettei myy asiakkaille tarpeetonta tavaraa? Minäkin vihasin myyjän työtäni, eikä sitä kukaan tiennyt.
Eurokangas on samanlainen paikka. Siellä masentuu kuin mikään ei riitä. Siellä pelolla johdetaan ja koskaan ei kiitosta tule. Vuorot ihan karmeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ai sulle tulisi kahvi ja pulla, se tekis yhteensä... otatko kuitin." "Ai kato sulla on tossa tollanen suklaapatukka ja kahvi tietysti, okei, otatko kuitin" "lounasta, paina kortti sinne siniseen niin päästään eteenpäin jaaa otatko kuitin" "kahvia, oho nyt loiskahti, ei se mitään kato mulla on täällä tällänen paperi tällä mä voin nätisti tosta vähän pyyhkästä jaaa tuleeko kuitti matkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin olet hakenut opiskelemaan, miksi et ole päässyt? Et ainakaan tekstisi perusteella vaikuta tyhmältä, joten kehottaisin hakemaan uudestaan. Mene vaikka amkin puolelle polkuopintoihin, jollei muuten tie kouluun aukene.
Olen hakenut amk:n sotealalla muutamiin eri koulutuksiin yhteensä viidellä hakukerralla. Lähimpänä olen ollut 3. varasijalla ja kauimpana 20.+ varasijalla.
Tässä on muutama vuosi väliä hakemisesta, kun alkoi pettymykset syödä. Ensi keväänä aion yrittää taas!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa töissä on tuottavuusmittarit nykyisin.
Kauppa elää asiakkaistaan, tottakai siellä myyminen on ykkösprioriteetti, voiko joku edes tuota kyseenalaistaa.
Onneksi en vielä ole törmännyt ap:n kaltaisiin myyjiin, mutta kun törmään, siinä liikkeessä en toista kertaaa asioi.
Se myyminen on taitolaji, pitää olla ammattitaitoa. Toiset myyjät osaavat todellakin MYYDÄ, ja se heidän myyminen ei ole tyrkyttämistä, eikä hampaat irvessä pakkomyyntiä.
Se ettei ole asiakaspalvelu henkinen ihminen, näkyy heti myyjästä, ja he tuottavat kaupalle pelkkää tappiota.
Niinpä, en koekaan olevani hyvä myyjä. Toisilta se tuntuu käyvän ihan luonnostaan ja heille lisämyynti, ja no myynti ylipäätään tuntuu olevan mukavaa ja helppoa. Tietysti mikä vaan on helpompaa jos siitä tykkää, versus jos hampaat irvessä tekee.
Asiakkaita en sentään ole karkottanut, kyllä ne uudelleen on tulleet. :) Ja minusta asiakaspalvelu muuten on ihan mukavaa, mutta myyntihommat ei ole se oma juttu. Olen ollut siis aiemmin erään paikan vastaanotossa töissä ja siihen kuului olennaisena osana asiakaspalvelu ilman myyntitavoitteita, siitä pidin.
Ap
Entisenä myyjänä niin samaistun ap:n tuntemuksiin.
Aina kun muut hehkuttivat, että "näitsä eilisen myynnit??", niin hymyilin vain ja mielessäni mietin, ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Työ oli yksipuolista ja tympivää. Väite "yksikään päivä ei ole samanlainen" -ei voisi olla enempään väärässä. Jokainen päivä oli liki samanlainen, ero oli vain siinä oliko hirveä ruuhka vai ei.
Kun meillekin sitten tuli ekan kerran joku tyyppi puhumaan, miten myydä ja myydä vaan enemmän, niin motivoitumisen sijaan ymmärsin, että on aika vaihtaa alaa.
Kouluttauduin toiselle alalle ja irtisanouduin työstäni, kun olin saanut osa-aikaista työtä uudelta alaltani.
Valmistuin joku aika sitten ja haen vielä paikkaani tehden alani työtä määräaikaisissa, mutta olen silti tyytyväisempi kuin mitä ikinä olin myyjänä vakityössä.
Sanoit ap hakeneesi amk- sotelinjoille jo useampana vuotena tuloksetta. Olisiko lähihoitaja-linjalla jotain, joka kiinnostaisi? Itse varmaan menisin sinne opiskelemaan ja samalla voi jatkaa amk - hakuja. Jos ei amk-haut vieläkään tärppää, niin saa kuitenkin ammattikoulusta valmistuessa lopulta lähihoitajan paperit ja ammattioikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa töissä on tuottavuusmittarit nykyisin.
Kauppa elää asiakkaistaan, tottakai siellä myyminen on ykkösprioriteetti, voiko joku edes tuota kyseenalaistaa.
Onneksi en vielä ole törmännyt ap:n kaltaisiin myyjiin, mutta kun törmään, siinä liikkeessä en toista kertaaa asioi.
Se myyminen on taitolaji, pitää olla ammattitaitoa. Toiset myyjät osaavat todellakin MYYDÄ, ja se heidän myyminen ei ole tyrkyttämistä, eikä hampaat irvessä pakkomyyntiä.
Se ettei ole asiakaspalvelu henkinen ihminen, näkyy heti myyjästä, ja he tuottavat kaupalle pelkkää tappiota.
Mikä olisi suurempaa asiakaspalveluhenkisyyttä kuin se, ettei myy asiakkaille tarpeetonta tavaraa? Minäkin vihasin myyjän työtäni, eikä sitä kukaan tiennyt.
Juuri näin. Ei se, että ei pidä työstään, tarkoita välttämättä suu mutrussa tympeän näköisenä kulkemista työpaikalla.
Minulla on onneksi osa-aikainen työ kaupassa, joten jaksan sillä ajatuksella että kohta on taas vapaapäiv(i)ä. Kokoaikaista työtä kaupassa en jaksaisi henkisesti.
Jos olis joku kiva työ, niin kaikkihan sitä tekis.
Mitä on puhelingalluppi?