Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että ihminen tapaa aiemmin kuolleet läheisensä itse kuollessaan?
20.10.2019 |
Enoni kuoli vähän aikaa sitten ja haudataan vanhempiensa viereen. Jotenkin itellä semmonen tunne, että juttelee vanhempiensa kanssa tuonpuoleisessa. Oli vielä perheen kuopus. Voin kuvitella mummoni (joka siis jo kuollut) mahdollisesti harmittelevan hänen lähteneen liian nuorena.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
"Ja uskon että kaikki eläimetkin, joita on rakastettu, ovat siellä."
Tämä on kaunis ajatus.
Missä ovat ne eläimet ja ihmiset, joita kukaan ei ole rakastanut? Broilerit, kukot, muut syntymästään saakka koneiston osana olleet ja emon tai ihmisten hoivaa vaille jääneet tuotantoeläimet, yksinäiset ihmiset...
Kyllä jokaiselle varmasti paikka löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tietysti voi täällä vääntää vaikka loputtomiin. Fakta on se, että elämä - kaikki - päättyy sinä hetkenä, kun ihminen todetaan kuolleeksi. Olemme fyysisiä olentoja.
Joka muuta väittää, lyököön kiistattomat todisteet pöytään. Ellei niitä löydy, vaietkoon iäksi.
Vierailija kirjoitti:
En. Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole olemassa.
Joka väittää tällaista, tulisi kyetä ensiksi todistamaan se. Todistustaakka on hänellä.
Et sinäkään pysty todistamaan ettei näin ole.
Vierailija kirjoitti:
No en. Ihminen kun kuolee, hän tosiaan KUOLEE eli katoaa lopullisesti.
Näin juuri.
En näe syytä olettaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti voi täällä vääntää vaikka loputtomiin. Fakta on se, että elämä - kaikki - päättyy sinä hetkenä, kun ihminen todetaan kuolleeksi. Olemme fyysisiä olentoja.
Joka muuta väittää, lyököön kiistattomat todisteet pöytään. Ellei niitä löydy, vaietkoon iäksi.
https://www.kaleva.fi/juttutupa/muut/nyt-se-on-tutkittu-elama-kuoleman-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta entä jos rakkain koirani, jonka jouduin antamaan toiseen kotiin, onkin mieluummin sen uuden isäntänsä kanssa tuonpuoleisessa?"
Ehkä rakas koirasi on teidän molempien kanssa.
Kun isäni kuoli, tunsin parin viikon ajan hänen läsnäolonsa. Tiesin, missä vaatteissa hän on ja missä kohtaa huoneessa. Kuulin myöhemmin, että veljeni, joka oli toisella paikkakunnalla, oli kokenut saman läsnäolon. Siitä emme puhuneet, missä vaatteissa isä oli, mutta läsnäolo oli sekä riipaisevan haikeaa että lohdullista. Minä ja veljeni kumpikin tunsimme sen, vaikka olimme matkojen päässä toisistamme.
Entä jos kuoleman koittaessa ihminen on valintatilanteen edessä? Eli haluaako hän sielunsa siirtyvän tuonpuoleiseen ja mahdollisesti tapaavan edesmenneet läheisensä vai kaiken sammuvan kokonaan. Koska kerta elämä on valintoja täynnä, niin voi olla myös kuoleman rajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta entä jos rakkain koirani, jonka jouduin antamaan toiseen kotiin, onkin mieluummin sen uuden isäntänsä kanssa tuonpuoleisessa?"
Ehkä rakas koirasi on teidän molempien kanssa.
Kun isäni kuoli, tunsin parin viikon ajan hänen läsnäolonsa. Tiesin, missä vaatteissa hän on ja missä kohtaa huoneessa. Kuulin myöhemmin, että veljeni, joka oli toisella paikkakunnalla, oli kokenut saman läsnäolon. Siitä emme puhuneet, missä vaatteissa isä oli, mutta läsnäolo oli sekä riipaisevan haikeaa että lohdullista. Minä ja veljeni kumpikin tunsimme sen, vaikka olimme matkojen päässä toisistamme.
Tuo on lohdullista tietää.
Haluaisin usko niin, olisi ihanaa nähdä vielä koiramme josta jouduimme luopumaan kun olin lapsi. Miesystäväni menehtyi muutamama vuosi sitten ja hänetkin haluaisin nähdä tuonpuoleisessa, olimme "riidoissa" kun hän menehtyi ja suru on ollut järjettömän kova.
Mutta en oikeastaan usko että mitään tuonpuoleista on. Pidän itseäni ateistina ja aika skeptikkona kaiken suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooo...mikäli sielu on kuolematon, niin sitten uskon, mutta en ole valinnut, uskonko sielun tai jonkin ytimen tai osan (energian) meissä kuolemattomuuteen, VAI siihen, että kuolemassa kaikki vain päättyy kyseisen yksilön kohdalla.
Jälkimmäinen olisi ihmiselle loogisinta. Siis muu on sellaista toiveunta, tuo se, miltä asia eloon jääville näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kuoleman koittaessa ihminen on valintatilanteen edessä? Eli haluaako hän sielunsa siirtyvän tuonpuoleiseen ja mahdollisesti tapaavan edesmenneet läheisensä vai kaiken sammuvan kokonaan. Koska kerta elämä on valintoja täynnä, niin voi olla myös kuoleman rajalla.
Minkälaisia vastaavia valintoja elämässä on, kuvailisitko?(eli ei todellakaan ole yhtäkään, että höpö höpö -paskaa vaan tuokin ajatus.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kuoleman koittaessa ihminen on valintatilanteen edessä? Eli haluaako hän sielunsa siirtyvän tuonpuoleiseen ja mahdollisesti tapaavan edesmenneet läheisensä vai kaiken sammuvan kokonaan. Koska kerta elämä on valintoja täynnä, niin voi olla myös kuoleman rajalla.
Minkälaisia vastaavia valintoja elämässä on, kuvailisitko?(eli ei todellakaan ole yhtäkään, että höpö höpö -paskaa vaan tuokin ajatus.)
En tarkoittanutkaan samanlaisia valintatilanteita vaan että ihminenhän joutuu elämässään monesti valitsemaan jotakin. Esim. Ketkä ihmiset pitää elämässään ja jatkaa yhteydenpitoa sillä kaikille ei riitä aika. Minne lähtee opiskelemaan? Kumman työpaikan valitsen, jos tulen valituksi kahteen paikkaan? Valintoja on aina tehtävä.
Kun ennen syntymää ei ollut mitään, niin miksi kuoleman jälkeen olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen syntymää ei ollut mitään, niin miksi kuoleman jälkeen olisi?
Et välttämättä muista ;)
"Ja uskon että kaikki eläimetkin, joita on rakastettu, ovat siellä."
Tämä on kaunis ajatus.
Missä ovat ne eläimet ja ihmiset, joita kukaan ei ole rakastanut? Broilerit, kukot, muut syntymästään saakka koneiston osana olleet ja emon tai ihmisten hoivaa vaille jääneet tuotantoeläimet, yksinäiset ihmiset...