Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että ihminen tapaa aiemmin kuolleet läheisensä itse kuollessaan?
20.10.2019 |
Enoni kuoli vähän aikaa sitten ja haudataan vanhempiensa viereen. Jotenkin itellä semmonen tunne, että juttelee vanhempiensa kanssa tuonpuoleisessa. Oli vielä perheen kuopus. Voin kuvitella mummoni (joka siis jo kuollut) mahdollisesti harmittelevan hänen lähteneen liian nuorena.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Ihminen kun kuolee, hän tosiaan KUOLEE eli katoaa lopullisesti.
Mistäs voit olla varma? On tutkittu että ihmisellä säilyy jonkinlainen tietoisuus vielä kuoleman jälkeenkin.
Ei ole, eikä säily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joutuu narsistisen ja häijyn lähisukulaisen piinaamaksi vielä tuonpuoleisessakkn?
Mummoni ja pappani on haudattu vierekkäin. Vähän harmi, koska pappa pahoinpiteli häntä elämänsä aikana, häipyi 10 vuodeksi toisen naisen matkaan ja kehtasi palata takaisin naisensa kuoltua. Olemme epäilleet mummon sairastuneen diabetekseen, halvaantuneen ja kuolleen noin viiden vuoden päästä papan kuolemasta koska pappa oli vaikuttanut niin negatiivisesti häneen niin pitkään. Ikävää, että saimme tietää julmia totuuksia papastamme vasta kauan tämän kuoleman jälkeen. Mielestäni mummon olisi saanut haudata muualle kuin papan viereen. Pappa ei ansaitsisi olla vierekkäin mummon kanssa. Toivon todella, ettei pappa piinaa mummoani enää tuonpuoleisessa.
En usko. Tämä elämä on tässä. Ja kun ihminen kuolee, kaikki on hänen osaltaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
En. Meidän on täällä ollessamme luovuttava kaikesta, etenkin maallisista kehoistamme ja egoistamme - minästä. Niin omasta kuin toisten. Sielu jatkaa matkaansa, mutta sen tietoisuus on toinen.
Tämä. Sielun ymmärrys ajattomuudesta ja paikattomuudesta. Kaiken mainitun lisäksi tulee luopua myös muistoista ja tulevaisuuden haaveista. Näin me olemme sieluja.
Sitä varmaan itse kukanenkin uskoo siihen, mikä tuntuu kivalta. Itse toivon kuolemalta ikuista unta, olemattomuutta - sellaista missä ei ole edes tyhjyyttä tai pimeyttä. Ei mitään. Null. En haluaisi nähdä enää ketään, paitsi tietysti koirani. Mutta entä jos rakkain koirani, jonka jouduin antamaan toiseen kotiin, onkin mieluummin sen uuden isäntänsä kanssa tuonpuoleisessa? Ja luultavasti onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan meistä ei tiedä vastausta kysymykseen, tapaammeko yhtään ketään, edes itseämme, tuonpuoleisessa. Joillakin on niin kauheat perhe-elämät ollu maan päällä, että vieläkö se helvetti sielläkin pitäisi jatkua? En usko.
Mikäs siinä on kuvitellessa ihanaa jälleennäkemistä, jos perhe-elämä on ollut rakkauden ja keskinäisen välittämisen ja kunnioittamisen sävyttämää.
Ehkä usko tuonpuoleiseen jakautuu juuri näin: ne jotka haluavat että rajan toisella puolella näkisivät kaipaamansa henkilöt, he uskovat. Ne, joilla on ollut kärsimystä, kiusaamista ja silkkaa vihaa perheen ja suvun piirissä, he eivät usko.
Joka tapauksessa, ihmisen mielikuvitus on rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Meidän on täällä ollessamme luovuttava kaikesta, etenkin maallisista kehoistamme ja egoistamme - minästä. Niin omasta kuin toisten. Sielu jatkaa matkaansa, mutta sen tietoisuus on toinen.
Tämä. Sielun ymmärrys ajattomuudesta ja paikattomuudesta. Kaiken mainitun lisäksi tulee luopua myös muistoista ja tulevaisuuden haaveista. Näin me olemme sieluja.
Eli emme ole mitään?
Joten hassua spekulointia tämä. Eli uskot, että meillä on sielu, mutta kun kuolee mikään muisto tai tietoisuus ei sielun mukana lähde, ei aikaa eikä paikkaa. Eli käytännössä sielu on siis olemattomuutta eli sielua ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, kaikki meidän koiramme - sieluni ja sydämeni puolikkaat - ja sukuni. Minkään muun ei ole väliå kuin saada olla yhdessä. Mulla ei oo täällä mitään. Ootan vaan päästä pois. Meidän vanha uros käy unissa kertoo odottavansa. Se on hengessä täällä, sanoo, että mihin nyt minut jättäisi. Muljauttaa silmiään paljonpuhuvasti.
❤❤❤❤❤
Ette saa. Päästä irti.
Ei voi kiistää sellaista josta ei itsellä tietoa.
En usko. Mutta jos niin olisi, niin isän äiti olisi ainoa, jonka haluaisin tavata. Omista vanhemmista en pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan meistä ei tiedä vastausta kysymykseen, tapaammeko yhtään ketään, edes itseämme, tuonpuoleisessa. Joillakin on niin kauheat perhe-elämät ollu maan päällä, että vieläkö se helvetti sielläkin pitäisi jatkua? En usko.
Mikäs siinä on kuvitellessa ihanaa jälleennäkemistä, jos perhe-elämä on ollut rakkauden ja keskinäisen välittämisen ja kunnioittamisen sävyttämää.
Ehkä usko tuonpuoleiseen jakautuu juuri näin: ne jotka haluavat että rajan toisella puolella näkisivät kaipaamansa henkilöt, he uskovat. Ne, joilla on ollut kärsimystä, kiusaamista ja silkkaa vihaa perheen ja suvun piirissä, he eivät usko.
Joka tapauksessa, ihmisen mielikuvitus on rajaton.
Entä jos saa itse valita kenet haluaa tavata? En usko että ketään pakotetaan tapaamaan ei-mieluisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikova fakta on se, että en tapaa.
Usko on sitten asia erikseen... Itselleenhän voi uskotella mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikova fakta on se, että en tapaa.
Usko on sitten asia erikseen... Itselleenhän voi uskotella mitä hyvänsä.
Se ei ole faktaa vaan sinäkin uskot johonkin. Eli siihen ettei ole mitään.
Uskon. Perustuen siihen ettei rakkaus koskaan kuole.
Omat rakkaat tapaa satavarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Ihminen kun kuolee, hän tosiaan KUOLEE eli katoaa lopullisesti.
Mistäs voit olla varma? On tutkittu että ihmisellä säilyy jonkinlainen tietoisuus vielä kuoleman jälkeenkin.
Ei ole, eikä säily.
Uskallan olla eri mieltä.
https://www.kaleva.fi/juttutupa/muut/nyt-se-on-tutkittu-elama-kuoleman-…
Uskon jälleennäkemiseen.
Siksi ei kannata surra vaikka ikävä tulisi välillä.
Rakkaus ei koskaan kuole.
Niin mahtava voima se on että kestää kuoleman yli.
Nyt kun asiaa miettii tarkemmin, mitä järkeä olisi siinä, että jatkuvasti menettää läheisiään koko elämänsä ajan, jos ei tapaa heitä myöhemmin tuonpuoleisessa? Jotkut ovat voineet menettää heitä hyvinkin traagisella tavalla esim. onnettomuuden tai väkivaltarikoksen seurauksena. Kyllä minä haluan uskoa, että tavataan tuonpuoleisessa. Muutenhan ihmisen elämä olisi yhtä kärsimystä aivan turhaan.
Kysyttiin, että uskotko. Se ei ole enää mitään "uskomista" jos todeksi todistetaan, silloin tieto on faktaa ja se on olemassa huolimatta siitä "uskooko" joku siihen vai ei.