Lue keskustelun säännöt.
Ei ole varmaan moni synnyttänyt äiti ajanut itse synnäriltä kotiin
20.10.2019 |
Kuten minä tein. Tosin matkaa ei siiloin ollut kuin n 3km. Menin kyllä vielä samana päivän kauppaankin vauvan kanssa.
Kommentit (65)
Me myös mentiin synnäriltä ruokakaupan kautta kotiin ja reaktiot oli samoja. Ihmiset pysähtyivät ja niiden tunteet aisti. Olihan se herkkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juuri synnyttänyt ole äiti vielä pitkään aikaan.
Minä menin synnärille HKL:n bussilla nro 18, seisomapaikalla supistuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin synnärille ja sieltä takaisin, matkaa n.50km suuntaansa. Mitä ihmeellistä siinä on?
Ei kai mitään mutta minä lisäksi hoidin miehen pyörätuolista autoon ja autosta kotiin, vauvan lisäksi.
Turha tästä mitään kilpailua on tehdä vaikka itse hoidin mieheni hautajaisjärjestelyt pääosin synnärillä.
T. Tuo 50km suuntaansa ajanut
Eihän tämä mikään kilpailu olekaan ja otan osaa. Minun mieheni eli tuosta päivästä kun synnytin, niin muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin synnärille ja sieltä takaisin, matkaa n.50km suuntaansa. Mitä ihmeellistä siinä on?
Nykyään synnytyksestä on tehty iso haloo. Entisaikaan ihmiset tekivät töitä niin pitkään, kun vauva syntyi, ja sen jälkeen vauva kulki mukana.
No joo, ja sen takia kohdunlaskeumat olivatkin tosi yleisiä, koska äidit eivät ehtineet levätä ja palautua synnytyksen jälkeen. Turha glorifioida menneitä aikoja ja samalla unohtaa esimerkiksi korkea synnytyskuolleisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset selviää vaikka mistä. Mutta miettikääpä miesflunssaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin synnärille ja sieltä takaisin, matkaa n.50km suuntaansa. Mitä ihmeellistä siinä on?
Ei kai mitään mutta minä lisäksi hoidin miehen pyörätuolista autoon ja autosta kotiin, vauvan lisäksi.
Ei varmaan ollut sektio? Siinä ei saa nostaa 5 kg enempää. Vauvaa juuri ja juuri saa nostella.
Aikuinen mies nyt painaa aika paljon enemmän.
Ei ollut sektio. Synnytin alakautta ja väliliha kyllä leikattiin. Kyllähän ne nostelut sattuivat vaikka mies ei painanut kuin 70kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin synnärille ja sieltä takaisin, matkaa n.50km suuntaansa. Mitä ihmeellistä siinä on?
Ei kai mitään mutta minä lisäksi hoidin miehen pyörätuolista autoon ja autosta kotiin, vauvan lisäksi.
Ai tää olikin kilpailu! No ok, oot sä kyllä noheva nainen, hienoa! Tuohon ei muut pysty! (Tätähän sä hait takaa?)
Onko mies neliraajahalvaantunut, kun ei itse saa itseään siirrettyä tuolista autoon ja pois? On varmaankin ja sä sait taas pisteen! Hyvä sinä, oot kyllä ainutlaatuinen jaksamisessasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin synnärille ja sieltä takaisin, matkaa n.50km suuntaansa. Mitä ihmeellistä siinä on?
Nykyään synnytyksestä on tehty iso haloo. Entisaikaan ihmiset tekivät töitä niin pitkään, kun vauva syntyi, ja sen jälkeen vauva kulki mukana.
Tää on taas täyttä valetta. Ennenvanhaa tuli käsite lapsivuodeaika. Silloin äidin tehtävä oli voimistua synnytyksestä ja ruokkia lasta. Sitten keksittiin typerät 3 tunnin imetyavälisäännöt ja vauvalat, ettei äiti päässyt olemaan lapsensa kanssa silloin kuin halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ei tarvinnut kuin istua takapenkillä vauvan kanssa kun mies ajoi 120 km kotiin. Eikä tarvinnut mennä kauppaan kun mies oli jo täyttänyt jääkaapin ym.
Minä hiihdin synnärille mettäsukset jalassa ja sudet näykki hanuria koko ajan. Repikää siitä senkin lumihiutaleet!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin synnärille ja sieltä takaisin, matkaa n.50km suuntaansa. Mitä ihmeellistä siinä on?
Nykyään synnytyksestä on tehty iso haloo. Entisaikaan ihmiset tekivät töitä niin pitkään, kun vauva syntyi, ja sen jälkeen vauva kulki mukana.
Tää on taas täyttä valetta. Ennenvanhaa tuli käsite lapsivuodeaika. Silloin äidin tehtävä oli voimistua synnytyksestä ja ruokkia lasta. Sitten keksittiin typerät 3 tunnin imetyavälisäännöt ja vauvalat, ettei äiti päässyt olemaan lapsensa kanssa silloin kuin halusi.
Njaa. Olen historiankirjasta lukenut keskiaikaisen naisen mietteitä: elämässä raskainta on ojankaivuu, kun on 9 kk raskaana. Olutta juotiin myös keskiaikaan keskimmäärin 2 litraa päivässä: olukeiton kanssa juotiin olutta.
Vaikea uskoa, että jossain pirtissä, jossa on tupa täynnä lapsia ja mies niiden lisäksi, olisi äidillä kovin pitkään aikaa viettää pelkästään vauvan kanssa.
Mun vauva oli kaupassa neljän päivän ikäisenä. Olin ihan hämmentynyt siitä hellyydestä, minkä tuonikäinen lapsi aiheutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen äidit kyllä oli vuodelevossa synnytyksen jälkeen viikko ennen sairaalasta kotiin pääsyä. Ennnen sairaalasynnytyksiä maaseudulla oli lapsivuodeaika, joka päättyi vasta kun pappi oli käynyt kirkottamassa synnyttäneen äidin. Nykyihmiset ei edes tiedä mitä on kirkottaminen.
En näe autolla ajamista synnytyksen jälkeen ylpeilyn aiheena, vaan liikenneturvallisuusriskinä muitakin ihmisiä kohtaan. Synnäriltä lähtiessä useimmiten äidillä on takana hurjat univelat muutamalta päivältä, ja moni on fyysisesti rikki, mikä voi lisätä liikenneriskejä. Myös hormoniheittelyt synnytyksen jälkeen saattavat vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä hiihdin synnärille mettäsukset jalassa ja sudet näykki hanuria koko ajan. Repikää siitä senkin lumihiutaleet!!
Sinulla on asennetta. Olin mielestäni reipas, kun vein matot ulos ja tein kunnon siivouksen, kun oli 2 viikkoa laskettuun aikaan. Ajattelin, että jos käynnistyy, niin sitten käynnistyy. Oikeastaan luulen, että omat tuntemukset ovat mittari, joilla kannattaa mennä raskaana ollessa.
Esikoisen saatuani 2 km kotimatkakin oli tuskaa, enkä kyllä istunut viiteen viikkoon ilman ekstrapehmikkeitä. Kuopuksen saatuani olisin vaikka voinut lähteä tanssimaan zumbaa samantien.
Miksi olisi pitänyt ajaa itse? Mies kävi hakemassa, joten miksi olisin itse vaivautunut ajamaan itseni sairaalasta kotiin.
Toiseksi ihmettelen, ettei sinulla ollut ketään niin tuttua, joka olisi hakenut. Minä kävin hakemassa sukulaiseni, totaali yh.n synnäriltä. Ei olisi tullut mieleenkään päästää häntä lähtemään yksin.
Minun tietääkseni synnytyksen jälkeen ei saa lähteä kotiin kahdestaan vauvan kanssa. Aina on oltava joku hakija tai saattaja mukana. Taksinkuljettaja varmasti käy sekin, mutta en usko tuota, että juuri synnyttänyt ihminen pääsee lähtemään ilman saattajaa. Jos ei ketään omaista tai ystävääkään ole, saattajaksi tulee joku ns. viran puolesta, eli minut on kerran hakenut sairaalasta kodinhoitaja. Miehellä oli jalka kipsissä eikä päässyt hakemaan. Tämä oli ihan yleinen käytäntö silloin, jos muuta saattajaa ei ollut. Nykyään sen varmaan tekee joku lähihoitaja tai vastaava, koska kodinhoitajia ei enää ole.
Tiedän kyllä m-u-s-talaistytön, joka lähti laitokselta ns. omalla vastuullaan heti synnytyksen jälkeen kävelemään 40 kilometrin päähän sulhasensa luo kuulemma. Siis kävellen. Lapsen hän lupasi tulla hakemaan myöhemmin, kun sitä ei hänelle mukaan annettu. Siinä teille esimerkkiä varsinaisesta voimannäytöksestä.
Äitini lähti synnyttämään nuorintaan polkupyörällä. Synnäri oli kyllä ihan lähellä. Mutta ei hän pois sillä pyörällä tullut kuitenkaan.
Ei varmaan ollut sektio? Siinä ei saa nostaa 5 kg enempää. Vauvaa juuri ja juuri saa nostella.
Aikuinen mies nyt painaa aika paljon enemmän.