Loukkantuiko ystäväni aiheesta vai onko ihan lapsellinen?
Siis ystäväni soitti äsken ja tiukkasi että tullanhan huomenna hänen tytön lakkiaisiin.
Ja minä en edes muistanut koko lakkiaisia, luulin että ne on vasta vuoden päästä! Tämä tyttö siis asuu jo omillaan että ei edes tule nähtyä koskaan.
No kaverini sitten suuttui ja sanoi että olihan heillä kutsu lehdessä, etkö muka huomannut? No kyllähän kaverini tietää että meille ei tule lehti, ainoastaan Hesari (siis täällä ilmestyy sellainen tuppukylän lehti) joten ei tosiaan tiedetty.
Ei tässä muuten ole mitään ongelmaa, mutta kun lupasin lapsille että lähdetään jo tänä iltana ajamaan Tampereelle ja käydään Särkänniemessä. Siitä sitten jatketaan sukulaisten luo, kaikkiaan viikon reissu.
Minulla on siis nyt viikon loma töistä, eikä sitä enää voi siirtää kun on sovittu jo ajat sitten.
Petänkö lupaukseni lapsille vaikka reissua on kovasti odotettu, vai haistatanko kaverilleni paskat?
Mitäs tekisitte?
Kommentit (31)
Sittenhän meillä tehtiin kardinaalivirhe aikoinaan, kun kutsuttiin minun lakkiaisiini. Ei nyt mitenkään virallisesti, mutta kuitenkin.
Mutta vieläkin askarruttaa se, että jos ei kutsuta, kuinka voi tietää, paljonko vieraita tulee, ja ketä tulee? Ja miten voi olettaa, että ihmiset lukevat lehdestä läpi satoja nimiä haravoidakseen ylioppilaat, joiden juhliin olisi syytä mennä?
Täällä maalla on tapana kutsua lehdessä, ja nimenomaan koko kylä tulee silloin kahville! Hölmö tapa minusta, ollaan missattu muitakin ylppäreitä tämän takia....
ap
Kyllä minä ainakin tidän suunnilleen lähipiirini lasten iät ja koulut. Ja kyllähän siinä talven mittaan tulee heidän vanhempiensa kanssa juttua ylioppilaskirjoituksista tai penkkareista ym. Myönnetään, että ostan iltapäivälehtien ylioppilasliitteen ja sieltä tarkistan vielä kaikki mahdollisesti ehkä kirjoittaneet muistettavat, mutta ei siinä kauan mene, sillä kyllä minä nyt tuttavieni sukunimet, heidän lastensa etunimet, paikkakunnat ja summittaisen iän muistan.
jos olet niin läheinen että lahja kukan lisäksi on tarpeen.
ottaneet yleensä huomioon ja heidän juhliinsa kutsuvat. Toki ammattikoulusta valmistumisenkin yleensä tietää muutenkin varsinkin nykyään, kun ovat lähes kaikki koulutusohjelmat samanpituisia. helpompi tällaisenkin lahopään kuin minun muistaa.
Paljastetaan nyt vielä, että koska todellakin olen lahopää, niin minä olen tehnyt lunttilapun näistä asioista ja minulla on tuttavistani osoitemuistio, josta löytyy osotteiden lisäksi syntymäajat ja lasten nimet ja syntymäajat. Sieltä voi sitten luntata mahdollisia kevään ylioppilaita ja ammattikoulusta valmistuvia.
Varmaan kaikkien kevään ylioppilaiden ilmoitus lehdessä. Ja niihin myös menee niin ystävät, sukulaiset kuin kylänmiehetkin.
muualla asuville ja yleensäkkin sellaisille joiden tiedetään etteivät lue esim. paikallislehteä johon kutsu yleensä tehdään. On myös tietysti muita tapauksia jossa voi olettaa ettei ihminen itse tajua tulla ilman kutsua :D
Jos taas halutaan pitää ihan suljetut juhlat, vian tietylle rajatulle porukalle ilmotetaan ainoostaan kutsuilla.
eikä tulisi mieleenkään mennä kenenkään ylppäreihin kuokkimaan... Ainakin meidän suvussa ja tuttavapiirissä on ollut tapana, että kutsutaan ylioppilasjuhliin. Omiin juhliinikin aikoinaan lähetettiin kutsut, eikä nyt tule mieleen yksiäkään lähipiirin ylppäreitä johon olisi noin vain oletettu mentävän ilman kutsua.
vaan sitä että saa mennä. Ei siitä kenenkään pitäisi loukkaantua jos ei syystä tai toisesta pääse paikalle. Onhan ihmisillä muutakin elämää ja voi olla muita juhlia samana päivänä.
Mulla ei ole oikein kokemusta maalla juhlimisesta, mutta kyllä pk-seudulla ja parissa muussa isossa kaupungissa oleviin juhliin on aina tullut henkilökohtainen kutsu. En todellakaan ala lukea kaikkia nimiä läpi jostain lehdestä. Jos ei ole kutsuttu henkilökohtaisesti, en koe, että läsnäoloani pidettäisiin kovinkaan tarpeellisena, kenties jopa kuokkimisena.
Ylioppilasjuhliin ei tarvita kutsua, vaan kaikki ylioppilaan tai hänen vanhempansa tuntevat voivat mennä. Visiitti on lyhyt ja tarjottavaa tehdään riittävästi. Toki jokainen osaa etukäteen laskeskella sukulaistensa, ystäviensä ja naapureidensa summittaista määrää. Kun lämmintä ruokaa ei ole tapana tarjota, se riittää hyvin.