Miksi masentuneet hankkivat lapsia

Mitä se loppujen lopuksi niitä masentuneita tai muitakaan hyödyttää, kun syyllistetään masentuneita äitejä? Parantuuko masentunut siitä? Ei. Päättääkö joku masentunut nainen juuri tämän ketjun perusteella olla hankkimatta lapsia? Tuskin. Enemmän ketju vahvistaa sitä masentuneen ihmisen ajatusta, että suurin osa ihmisistä ei ole empaattisia, pitävät häntä huonona jne

Masentunut varmaan hankkii lapsia aika lailla samoista syistä kuin tervekin ihminen. Ajankohta on esim. taloudellisesti sopiva, ikä tulee vastaan, kumppanikin jo haluaisi ja itse on haaveillut siitä pitkään. Tietysti jos haaveissa on lapsen saanti, on sen hankkiminen kuitenkin ensisijaisesti onnellinen kuin onneton asia.

Ja masennuskin voi olla lievää, mutta pahentua sitten keskivaikeaksi. Masennus myös on hyvin yleinen sairaus nykyään työikäisille ihmisillä. Minulle ilmeni lievää masennusta lapsen synnyttyä ja kyllä siihen vaikutti sellainen jatkuva arvostelun kohteena olo. Sekä tuttujen että tuntemattomien. Masennusta olisi vähemmän, jos ihmiset saisivat empatiaa toisiltaan enemmän vauvasta vaariin. Empatia ei maksa mitään, ja empaattinen voi olla vaikka ei konkreettisesti auttaisi toista missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Ketamiinin luokittelen huumeeksi ja sitä määrätään masennukseen, kuten tämä yksikin raskaana oleva masentunut sitä sanoi käyttäneensä. Myös venlafaksiinin vaikutusmekanismi ja rakenne on hyvin lähellä tramadolia ja sitä raskaana ollessaan eräs tuolla sanoi syöneensä.

Joten käyttäydyppäs asiallisesti, ääliö.

Olen samaa mieltä, että raskautta yrittäessä olisi syytä luopua noista lääkkeistä jos ei ole merkittävän itsetuhoinen. Masennuslääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön ja niiden rinnalla suositellaan aina terapiaa. Julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan tarjoa apua kaikille tarvitseville, resurssit eivät riitä, joten joskus päädytään siihenkin, että odottavalle äidille ainoa apu on ahdistusta leikkaavat lääkkeet. Joskus lääkitys on tarpeen ja pienempi paha, mutta samaa mieltä olen siitä, että usein ne ovat enemmän haitallisia kuin tarpeen. Mutta eipäs nimitellä.

Kyllä aika monia niistä on ihan ok käyttää vaikka vuosikausia siis ihan valmisteyhteenvedon mukaan. Ja ilmeisesti potilaiden kokemusten. Se on eri asia, haluaako niitä syödä raskaana. Itse söin escitalopraamia.

Eivät ne täysin turvallisia ja merkityksettömiä ole. Esim. monia SSRI-lääkkeitä ei ole edes tutkittu naiskoehenkilöillä, silti niitä määrätään jopa raskaanaoleville naisille. Masennuslääkkeet eivät vaikuta vaan äidin aivoissa vaan koko elimistössä ja voi olettaa, että niillä on vaikutuksia sikiön kehitykselle kun selvästi havaittavat sivuoireet käyttäjillä itselläänkin ovat hyvin yleisiä. Jotkut valitsevat silti käyttää lääkkeitä sillä kokevat hyödyt suuremmiksi kuin haitat. Sikiölle lääkkeistä ei ole koskaan ainakaan hyötyä elleivät ne sitten torju äidin itsetuhoista käytöstä. Lapsi voi olla silti perusterve ja täydellistä raskautta tuskin onkaan. Se ei kuitenkaan kumoa sitä asiaa etteikö masennuksella, stressillä ja etenkin lääkkeillä olisi vaikutusta sikiöön. Mutta kukapa meistä on täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Tuohan olikin mukava pikku kokeilu. Siinä tehtiin uusi ihminen kokeen vuoksi.

Masis-naiset saavat lisää rahaa eli tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jotkut masentuneet naiset tuntuvat kuvittelevan, että se lapsi parantaisi masennuksen samaan tapan kuin naisettomat miehet kuvittelevat, että se nainen ja parisuhde myös tekisi elämästä maagisesti kertaheitolla unelmaisen.

Minä tavallaan tiesin sen, että tulen parantumaan masennuksesta lapsen kautta. Tunsin sen ytimissäni. Onko siinä mitään ihmeellistä? En ole koskaan ollut kiinnostunut urasta tai rahasta.

Harmi vain, että en jo nuorempana löytänyt sopivaa miestä.

Minä taas olen nähnyt päinvastaista, ihan ulkopuolisenakin jo näkee ettei tuo tule selviämään toisen lapsen kanssa, kun jo yhdenkin kanssa tekee vaikeaa - mutta pakko vaan se toinen lapsi tehdä ja ylläripylläri, kun masennutaan lisää ja kaikki on vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Omalla kohdalla se lapsen odotus poisti masennuksen, hormonitason muutoksia tai mitä lie. Synnytyksen jälkeen muutamia kuukausia kaikki meni hyvin, kunnes tutut masennuksen tunteet nousivat pintaan entistä pahempina. Nyt sitten tuntuu siltä, että olen pilannut sekä lapsen että miehen elämän. Jos voisin palata taaksepäin, en hankkisi lasta. Olen hakenut apua tilanteeseeni.

Hyvä kun myönnät tuon. Masentuneen kanssa eläminen voi olla myrkkyä, ainakin minulle se ei tehnyt hyvää, vaan itsekin aloin olemaan syvissä vesissä. Ero oli valtava helpotus.

Miksi pirteiden, reippaiden ja sosiaalisten vanhempien lapset masentuu?

Masennuksen summa on vakio.

Jonkun on pakko depistää.

Siksi.

Ehkä sellainen joka tuntee että lapset olisivat tie pois masennuksesta?

masennuksesta ei välttämättä koskaan parane, niin turha sitä on ajatella, että odottaa kunnes on kaikki paremmin. semmosella ajattelutavalla ei saa tehtyä mitään. kyllä naisella on oikeus hankkia lapsi vaikka olisikin masentunut ja eihän äidin tarvitse yksin lapsesta huolehtia. ja kuten monet sanoneet, lapsi voi myös piristää elämää ja helpottaa masennusta.

ei sama asia, mutta itse olen jo kahdesti päässyt masennuksen syövereistä kun oon rakastunut. sitten on ollut myös helpompi käydä terapiassa kun on tasaisempi olotila. miksei sama päteisi lapseen?

Itse olen nähnyt, miten vakavasti masentunut äiti kommunikoi tuoreen lapsensa kanssa. Kasvot olivat kuin vahaa, ilmekään ei värähdä lastaan katsoessa, vaikka lapsi niin selvästi hakee kommunikaatio. Silloin tuntui pahalta, koska vauvalle olisi niin äärimmäisen tärkeää vuorovaikuttaa vanhempansa kanssa kiintymyssuhteen luomiseksi. Alla melko havainnoillistava video koeasetelmasta: 

Masentuneella vanhemmalla ei ole paljon annettavaa lapselle.

Masentuneelle äidille kun tulee ero ja jää yh-äidiksi, siinä on katastrofin ainekset kasassa.

Harva mies jaksaa vuodesta toiseen katsella sellaista.

Erossa lapset olisi parempi jättää isälle. Äitimyytti elää silti vahvasti, eikä haluta nähdä, että äiti voi oikeasti vahingoittaa lapsia.

Mites on AP, saako mies hankkia lapsia jos on masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen arki on niin kiireistä, että ei ehdi masentumaan. Jos itkutus iskee, ei tarvitse kuin vilkaista keittiön tiskivuorta, niiin siellä on tekemistä.

Eihän se auta masennuksen juurisyihin mitenkään.

Minulla auttaa. Ei ole aikaa miettiä, kun tiskaa ja pesee pyykkiä. Muuten varmaan jäisin sohvalle makaamaan ja itkemään.

Pidän arjen pyörittämisestä ja puuhastelusta. Tulee hyödyllinen olo, kun näkee kätensä jäljet. On ainakin tehnyt jotain hyödyllistä.

Joskus olen ollut masentunut ja kuurannut kylppärin lattiaa kyyneleet silmissä. Jollakin kierolla tavalla auttaa ja helpottaa.

Ei sitä isänkään kohdalla kukaan estä, mutta ei ole suositeltavaa, tietenkään.

Pienten lasten kohdalla äiti on ensisijainen hoitaja ja siksi äidin mt-ongelmat tai alkoholismi tms. ongelmat vaikuttavat lapsiin vahingollisemmin, kuin isän.

Isän voi aina ulkoistaa kuviosta, mutta äitiä ei saa lapsista irti, ellei tämä ole huomattavan väkivaltainen tai narkkari. Tällöinkin eristäminen on yleensä väliaikainen ratkaisu.

Jostain syystä yhteiskunta suojelee äidin suhdetta lapsiin viimeiseen asti, usein lasten kustannuksella.

Isän on edelleen Suomessa valtavan vaikea saada yksinhuoltajuutta, vaikka äidin vahingollisuudesta olisi näyttöäkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pirteiden, reippaiden ja sosiaalisten vanhempien lapset masentuu?

Masennuksen summa on vakio.

Jonkun on pakko depistää.

Siksi.

Tätä minäkin olen miettinyt. Vaikka olin raskausaikana olosuhteiden takia (molemmissa raskauksissa) aika masentunut, silti lapseni ovat aina olleet (ihan vauvoista saakka) todella iloisia. Ehkä dopamiinin muodostuksessa on äidillä jokin häiriö ja äidin masennus (dopamiinin vaje) mahdollistaa sen, että lapsi saa kohdussa yliannostuksen dopamiinia.

Mieheni on koko aikuiselämänsä ollut ajoittain masentunut. Hän oli nousemassa burn outista, kun aloimme yrittää toista lasta. Lapsettomuushistorian takia toinen olisi muuten voinut jäädä saamatta. Otin riskin siitä, että hoidan lapset yksin.

Mies oli täysin toipunut toisen raskauteni puoliväliin mennessä ja nyt ollut taas neljä vuotta "kuivilla".

Muistakaapa mitä tapahtuikaan kun 5:n lapsen äiti nimeltä Andrea Yates lopetti lääkityksen .