Lue keskustelun säännöt.
Sietämättömän tylsä tyhjä elämä
19.10.2019 |
Miten ihmiset sietää sietämättömän tylsää elämää? Päivät käydään puuduttavissa töissä joilla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se että ansaitaan rahaa. Illat istutaan telkkarin ääressä, paitsi perjantaisin kun mennään juhlimaan. Mitä hauskaa siinä juhlimisessa muka on? Ryypätään ja hypitään ja heilutaan ja nauretaan. Heehee, onpas hauskaa. Sietämättömän tylsää.
Joskus käydään shoppailemassa. Mitä ihmeen iloa siitä muka saa?
Käydään tuttavan luona sen uudella talolla, sitten pitää katsella ja kuunnella kun se esittelee taloa. Ketä muka kiinnostaa? Se kertoo ylpeänä ja innokkaana rakentamisesta ja remontoimisesta ja lämmitysjärjestelmästä. Onko se jotain tylsyyskidutusta jolla se yrittää häätää vieraat pois?
Jotkut menee taidenäyttelyihin, siellä ne seisoksii ja katselee maalauksia. Miksi? Yhtä hyvin voi mennä supermarkettiin seisomaan kassajonoon ja katselemaan edessäseisojan takaraivoa.
Eli jos joku voisi selittää että mikä pointti tässä tälläisessä elämässä niinkuin on? Koko elämä aivan tyhjää, turhanpäiväistä, pinnallista, turhaa. Mitä merkitystä millään on?
Onpas mukava istua sohvalla katsomassa telkkaa, onpas mielenkiintoista katsella maalausta, onpas hauska juhlia - eikä ole! Prkl! Hermot menee!
Kuinka kauan tätä tyhjää kakkaa pitää vielä sietää? Eikö jotain muutakin voisi joskus olla? Jotain! Jotain, ihan mitä vain, ihan mitä tahansa!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
No jokainen on vastuussa omasta elämästään. Sinun pitää vain itse tehdä elämästäsi jännittävää.
Tasainen arki on hyvä. En kaipaa elämääni mitään jännittävää enkä varsinkaan ikäviä yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa etsiä niitä asioita mistä nauttii. Ei täällä mitään sen suurempaa tarkoitusta taida olla. Pitää ottaa ilo irti siitä ajasta mikä on annettu. Onhan arki useimmiten tylsää, mutta työssäkäynti tuo rahaa ja raha mahdollistaa ne kivoimmat asiat- harrastukset, matkustelun, hyvän ruoan.
Vierailija kirjoitti:
No jokainen on vastuussa omasta elämästään. Sinun pitää vain itse tehdä elämästäsi jännittävää.
Tai se voi hankkia itselleen jänn*ämiehen tai jänn*änaisen joka tekee sen elämästä jännittävää. Joku joka ha*kkaa sen viikonloppuisin. Sitten ei enää tylsyys niin paljon haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä niitä asioita mistä nauttii. Ei täällä mitään sen suurempaa tarkoitusta taida olla. Pitää ottaa ilo irti siitä ajasta mikä on annettu. Onhan arki useimmiten tylsää, mutta työssäkäynti tuo rahaa ja raha mahdollistaa ne kivoimmat asiat- harrastukset, matkustelun, hyvän ruoan.
Nautitko sinä jostain? Saatko iloa jostain? Onko sinusta kiva harrastaa, matkustella ja syödä? Tuotako varten näet vaivaa ansaitaksesi rahaa? Tuostako syystä ihmiset haluavat rahaa?
Miten tuo tuollainen elämä että nauttii jostain ja saa iloa jostain ja harrastaa ja matkustelee ja syö riittää kenellekään? Eikö se ala tuntua sinusta aivan järkyttävän tyhjältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työtä.
Vaihdoin jo 30 kertaa. Ihan tosi. Ei auttanut yhtään mitään.
En ymmärrä aloitusta.
Pitäköön ap huolta vain oman elämänsä täyteydestä. Muiden valintoja ja tunteita ei tarvitse tulla arvostelemaan.
Vaikka ap ei tuntisi onnea taidenäyttelyistä tai uudesta kodista, se ei tarkoita sitä, etteivätkö muut voisi tuntea niistä onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas oli piristävää luettavaa. Joo, talon esittelijät on kauheita. Myöskään valokuvien näyttäjiä en ymmärrä.
Sama tunne joskin käsittääkseni ihan eri elämäntilanteesa.
Kun lapset olivat vielä tässä, niin vauhtia riiitti. Olin myös mielenkiintoisessa työssä.
Nyt sitten mies kuoli, lapset omillaan omissa asunnoissa. Olen työtön,
Toki arkeen mahtuu vaikka mitä hauskaa, mutta niin kaukana entisestä. Purjehdittiin, käytiin mökeillä, ravintoiloissa, aina joku kutsui johonkin hauskaan.
Nyt ei oo muuta kuin että pyydän syömään lapsia tai naapureita ja he toki myös mua. Kai joillakin menee vielä heikommin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa telkkaa on hyvinkin mielenkiintoista katsella, kun valkkaa sieltä itseä kiinnostavat hyvät ohjelmat. Samoin kuuntelen mielelläni muiden talojuttuja, onhan toiveissa rakentaa oma vielä jonain päivänä, ja katselen mielelläni ihmisten reissuiltaan ottamia valokuvia. Taidenäyttelyistä en niin perusta, mutta mielenkiintoisten kirjojen lukeminen on elämän suuria nautintoja.
Sen sijaan, että raivoaisit muiden ihmisten tekemistä asioista, sinun pitää keskittyä siihen omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Kenenkään muiden tekemisten ei pitäisi vaikuttaa sinuun mitenkään, saat ihan itse etsiä ne itseäsi kiinnostavat asiat tässä elämässä.
Ihanaa kun näen ja kuulen. Ja että pystyn liikkumaan omilla jaloilla. Ihanaa, ettei ole syöpää itsellä eikä läheisillä. Hienoa, että on perhe ja hyvät suhteet läheisiin. Ja että on työpaikka.
Paljon on ollut kärsmystä ja huolta, juuri nyt ei mitään kovin suurta. Ja se on upeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat ap olla masentunut. Oireilee just tyhjyyden tuntemuksina ja vihana. Mä oon tyytyväinen elämääni, vaikka tää ulkopuolelta näyttää sinusta varmasti typerältä ympyräradalta. Pidän työstäni, se on tärkeää ja sopivan haasteellista. Opiskelen eteenpäin joten työmahdollisuuteni ovat hyvät. Lapseni ovat ihania. Tienaan sopivasti, ei tartte kituuttaa. Saan iloa just niistä arjen pikkujutuista - kylmä olut ja saunailta, hyvä lounas iloisessa seurassa, asiakkaan onnistumiset. Toki takataskussa on pari isompaa haavetta mutta tiedostan ettei onnellisuuteni niiden toteutumisesta riipu, enemmän ne ovat sellaisia ”saapa nähdä”-juttuja.
Olet ehkä liikaa kiinni siinä ajatuksessa, että kaikesta pitäisi nauttia. Tunnen ihmisiä jotka ovat kauheassa angstissa koko ajan yrittäessään löytää sen "onnen", työ, ystävät, parisuhteen, harrastuksen, sen "oman jutun" joka tekisi onnelliseksi. Itsetyydytystä. Ei se toimi.
Mitä jos et keskittyisi (muka) kivaan, vaan siihen, mikä maailmassa on pielessä. Missä esiintyy epäreiluutta, kärsimytä, hätää. Miten voit olla avuksi, pelastaa jonkun epätoivoisen, tehdä maailmasta paremman paikan pieni pala kerrallaan. Olla merkityksellinen.
Voit raataa hyvän asian puolesta niska limassa ja itsesi ylittäen. Luulen, että sen jälkeen merkityksetön lepohetkikin alkaa tuntua joltain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se meidän muiden vika ole, ettet sinä keksi elämääsi mitään mielekästä sisältöä.
Kommentoijat eivät ole ymmärtäneet, että ap kärsii eksistentiaalisesta elämäntuskasta. Kaikille sitä ei tule koskaan, johtuu ehkä erilaisesta aivokemiasta.
Meille muille elämä näyttäytyy juuri tuollaisena kuin ap kuvaa: käsittämätön, järjetön sarja mielettömiä tekoja ja tapahtumia. (Mieletön tässä siis mielekkään vastakohtana.)
Minulle vasta jumalallisen aspektin löytyminen auttoi pääsemään tuosta kaikennielevästä turhautumisen tunteesta. Kansankielellä: 'tulin uskoon'. En silti ruvennut istumaan kirkonpenkissä. Uskon ihan yksityisesti ja koen Jumalan vaikuttavan elämässäni. Saan merkkejä Jumalan johdatuksesta lähes päivittäin, isoissa ja pienissä asioissa. Ilman yhteyttä Jumalaan elämä oli(si) täysin merkityksetöntä, kuten alussa kuvasin.
Olen silti paljon yksin, kun lapsetkin jo asuvat omillaan. Se rassaa välillä. Mutta mieluummin olen yksin Jumalan kanssa, kuin vietän aikaa turhan- ja tyhjänpäiväisten seurassa.
Sitä se elämä on. Me ollaan jumissa tässä ruumiissa ja joudutaan sietämään siitä seuraavat rajoitukset. Toisaalta monet asiat, joita kuvasit, ovat sosiaalisiin suhteisiin tai normeihin liittyviä asioita - niiden kohdalla sulla on vahvasti mahdollisuus valita. Mihin haluat käyttää oman aikasi? Iloa ei todellakaan tarvitse löytää just niistä asioista, mitä sulle tässä yhteiskunnassa ensimmäisenä tyrkytetään.
"Ei ole väliä mitä teet. Vain sillä on väliä mitä itsestäsi ajattelet."
-Inka Kallen uusimmassa Trendi lehdessä
Mulla oli 10v sitten samat fiilikset kuin apllä.
Mietin ettei se elämä näinkään voi olla. Mietin mitä haluan. Millaiseksi elämän haluan muotoituvan.
Pikkuhiljaa muuttanut asioita elämässäni haluamaani suuntaan. Olen saanut osakseni vähättelyä, ylenkatsetta, pilkkaa.
Minun elämä, päätän itse.
Teen työni ja maksan veroni, en aja ylinopeutta tai pysäköi väärin eli kunnioitan yhteiskunnan sääntöjä.
En mene Triplan avajaisiin koska ei kiinnosta. Laitan lenkkivehkeet päälle ja patikoin lähimaastossa. Opiskelen asioita jotka kiinnostavat avoimessa yliopistossa. Kahvittelen ihmisten kanssa jotka vastavuoroisesti hakeutuvat seuraani, en jahtaa ihmisiä seurakseni. Osallistun vauvan keskusteluihin. Ostan punaisen lapun ruokaa ja käyn kirjastossa. Seuraan paikkakuntani tapahtumia joihin osallistun.
Olen sinkku, lapseni maailmalla, vanhempia ei ole ja sisaruksilla omat hyvät elämät.
Nyt on hyvä elämä. Olen terve ja pääsen liikkumaan.
Hmmm. Ap:lla ei varmaan ole kaikki kunnossa. Kuulostaa jonkin sortin masennukselta.
Minulle juuri se "maalauksien tuijottaminen", musiikin kuuntelu ja musisoiminen, matkustaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen, hyvä ruoka ja juoma kivojen ihmisten seurassa, tekevät elämästä mielekästä. Töitä nyt on pakko tehdä kun en ole rikkaaksi syntynyt, joskus se on tylsää, joskus mielenkiintoista ja usein väsyttävää. Istun siksi illalla mielelläni sohvalla ja uppoudun hyvään kirjaan.
Jokaisella on omat juttunsa.
No jokainen on vastuussa omasta elämästään. Sinun pitää vain itse tehdä elämästäsi jännittävää.