Lue keskustelun säännöt.
Sietämättömän tylsä tyhjä elämä
19.10.2019 |
Miten ihmiset sietää sietämättömän tylsää elämää? Päivät käydään puuduttavissa töissä joilla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se että ansaitaan rahaa. Illat istutaan telkkarin ääressä, paitsi perjantaisin kun mennään juhlimaan. Mitä hauskaa siinä juhlimisessa muka on? Ryypätään ja hypitään ja heilutaan ja nauretaan. Heehee, onpas hauskaa. Sietämättömän tylsää.
Joskus käydään shoppailemassa. Mitä ihmeen iloa siitä muka saa?
Käydään tuttavan luona sen uudella talolla, sitten pitää katsella ja kuunnella kun se esittelee taloa. Ketä muka kiinnostaa? Se kertoo ylpeänä ja innokkaana rakentamisesta ja remontoimisesta ja lämmitysjärjestelmästä. Onko se jotain tylsyyskidutusta jolla se yrittää häätää vieraat pois?
Jotkut menee taidenäyttelyihin, siellä ne seisoksii ja katselee maalauksia. Miksi? Yhtä hyvin voi mennä supermarkettiin seisomaan kassajonoon ja katselemaan edessäseisojan takaraivoa.
Eli jos joku voisi selittää että mikä pointti tässä tälläisessä elämässä niinkuin on? Koko elämä aivan tyhjää, turhanpäiväistä, pinnallista, turhaa. Mitä merkitystä millään on?
Onpas mukava istua sohvalla katsomassa telkkaa, onpas mielenkiintoista katsella maalausta, onpas hauska juhlia - eikä ole! Prkl! Hermot menee!
Kuinka kauan tätä tyhjää kakkaa pitää vielä sietää? Eikö jotain muutakin voisi joskus olla? Jotain! Jotain, ihan mitä vain, ihan mitä tahansa!
Kommentit (28)
Käykää viinakaupassa, sieltä saa elämään sisältöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tajuaa elämänsä tyhjyyden liian myöhään. Kun eläkeikä lähenee, on myöhäistä hankkia lapsia, tai puolisoa. Jälkimmäisen ehkä ehtisi, mutta on liian kaavoihinsa kangistunut.
Kai ihmiset hommaa lapsia saadakseen elämäänsä merkitystä, mutta ei lapsetkaan asu kotona ikuisesti.
Kun masennus iskee, ei saa nautintoa enää muusta kuin viinasta, eikä halua lähteä enää minnekään, kai monet Suomessa siinä vaiheessa hiljaa juovat itsensä hautaan.
Hieno elämä kirjoitti:
Ei kai se meidän muiden vika ole, ettet sinä keksi elämääsi mitään mielekästä sisältöä.
Onko ap sanonut sitten niin? Ihme uhriutuja olet.
Śrīla Bhaktivinod Ṭhākur
Durlabha mānava-janma
...
‘saṁsār’ ‘saṁsār’, kori miche gelo kāl
lābha nā koilo kichu, ghaṭilo jañjāl [2]
(2) Elämä toisensa jälkeen on kulunut tässä aineellisessa maailmassa, kaikki aikani on mennyt hukkaan (materialistisen perhe-elämän orjuudessa). En ole saanut yhtään mitään ja olen kokenut vain ongelmia ja huolia.
...
e deho patana ho’le ki robe āmār?
keho sukha nāhi dibe putra paribār [4]
(4) Mitä minulle jää jäljelle, kun tämä ruumis kaatuu kuolleena maahan? Silloin eivät poikani eivätkä rakkaimmat läheiseni pysty antamaan minulle minkäänlaista onnea.
garddabher mata āmi kori pariśram
kāra lāgi’ eto kori, nā ghuchilo bhram [5]
(5) Teen joka päivä kovasti töitä kuin aasi, ja silti ihmettelen, kenen vuoksi yritän niin kovasti? Olen edelleen niin monien illuusioiden vallassa!
dina jāy michā kāje, niśā nidrā-baśe
nāhi bhāvi maraṇa nikaṭe āche bose [6]
(6) Tuhlaan jokaisen päiväni turhiin ja merkityksettömiin asioihin, ja yöni kuluvat unen vallassa. Enkä ajattele hetkeäkään koko vuorokauden aikana, että kuolema on aina läsnä.
bhālo manda khāi, heri, pari, chintā-hīna
nāhi bhāvi, e deho chāḍibo kon dina [7]
(7) Elän huoletonta elämää: syön, ulkoilen, pukeudun haluamallani tavalla, mutta en ajattele sitä, että jonain päivänä minun on luovuttava tästä kehosta.
deho-geho-kalatrādi-chintā abirata
jāgiche hṛdoye mor buddhi kori hoto [8]
(8) Sydänparkaani piinaavat jatkuvat huolet toimeentulostani ja huolet, jotka johtuvat kehostani, kodistani, vaimostani, sukulaisistani ja julkisista velvollisuuksistani. Nämä huolet aiheuttavat minulle kärsimystä ja tuhoavat järkeni.
hāy, hāy! nāhi bhāvi — anitya e saba
jīvana bigote kothā rohibe vaibhava? [9]
(9) Voi, voi! Miten valitettavassa tilanteessa olenkaan! Olen uppoutunut näihin ongelmiin ajattelematta, että ne ovat lyhytaikaisia ja katoavat pian unholaan. Mitä aineelliselle omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen?
śmaśāne śorīra mama poḍiyā rohibe
bihaṅga-pataṅga tāy bihāra koribe [10]
(10) Kun ruumiini heitetään polttohautausmaalla olevaan kuoppaan, se vain makaa siellä liikkumattomana. Varikset, korppikotkat, muurahaiset ja madot kerääntyvät paikalle ja herkuttelevat sillä!
kukkur sṛgāl sob ānandita ho’ye
mahotsava koribe āmār deho lo’ye [11]
(11) Kulkukoirat ja shakaalit iloitsevat, juhlivat ja herkuttelevat ruumiillani.
je deher ei gati, tāra anugata
saṁsār-vaibhava āro bondhu-jon jata [12]
(12) Katsokaa, tämä on tämän aineellisen ruumiin lopullinen kohtalo! Ja hämmästyttävää on, että kaikki maalliset saavutukseni, kotini, perheeni ja ystäväni tulevat kokemaan saman kohtalon!
...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut merkityksen elämääni uskosta Jeesukseen.
Ymmärrän. Mikään ei tunnu miltään. Kävin juoksemassa 20 kilometria. Fyysisesti tuntui, henkisesti ei. Mulla on todettu vakava masennus.