Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Dejavu johtuu siitä, että uusi tieto (silmien/korvien) kautta menee vahingossa pitkäkestoisen muistin alueelle, eikä "työmuistoin" näin samalla kun kokee asian, tuntuu että muistaa täsmälleen samanlaisen tapahtuman.
Eikö ole tylsää.
Telepatiaan uskon, koska tunnen läheisteni huolet ja murheet. Kun tytär yritti itsemurhaa, tiesin siis asiasta, ennen kuin poliisi soitti. Sanoin jopa miehelleni, ennen poliisin soittoa "nyt on tyttärelläni todella paha olo"
Jos se olis ollut telepatiaa, olisit tiennyt että tyttäresi on yrittänyt itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on leski. Kun hän hukkaa tavaroitaan niin hän puhuu ääneen edesmenneelle puolisolleen, pyytää kertomaan missä se tavara on ja se löytyy heti. Toimii kuulemma aina.
Raamatussa sanotaan ett kuolleet ei tiedä mitään.
Demoneille puhuu tämä leski.Oliko Jeesus demoni?
Jeesus ei kuollut vaan heräsi kuolleista.
Eihän se voinut herätä kuolleista jos se ei ollut kuollut! Jos Jeebus ei kuollut, heräämisessä ei ollut mitään ihmeellistä. V*u tota uskisten "logiikkaa".
Vierailija kirjoitti:
Tämä sattui mulle eilen enkä ainakaan toistaiseksi ole keksinyt selitystä...
Muutamaa päivää aikaisemmin olin selaillut kahta ostamaani aikakauslehteä - toisen kansi oli väriltään sini- ja toisen punavoittoinen - ja jättänyt ne keittiön jakkaralle "lukupinoon" odottamaan, että ehdin paremmin syventyä lukemaan niitä. Eilen sitten muistin, että selaillessani olin huomannut kivan reseptin toisen lehden sivuilla, kummassa lehdessä se olikaan? Otin päällimmäisen lehden, se oli se punakantinen, ja sieltä resepti löytyikin. Laskin lehden takaisin. Muutaman tunnin kuluttua olin lähdössä kauppaan ja aloin kirjoittaa ostoslistaa, johon aioin kirjata ainekset myös sen uuden ohjeen kokeilemiseen. Otin punakantisen lehden, mutta mitä ihmettä - reseptiä ei ollut siinä! Selasin lehden läpi pariin kertaan, mutta ei. Varalta katsoin sitten vielä sinikantisenkin lehden... ja siinä resepti oli!! Olo oli aika epäuskoinen... Kyse kun ei ollut siitäkään, että sinikantinen lehti olisi esim. ollut punakantisen välissä tarkistaessani reseptin sijaintia. Eikä punakantisessa ollut mitään samantapaistakaan ohjetta, niin että en sekoittanut mielessäni kahta reseptiä. Mitähän tuossa siis oikeasti tapahtui, oi matrixvirheiden tulkitsijat? :D
Me elämme tietokoneohjelman kaltaisessa todellisuudessa ja voimme saada siitä vihjeen silloin, kun joku bugi aiheuttaa virheen ja ilmenee havaittavana muutoksena todellisuudessasi.
Vierailija kirjoitti:
Olin aivan varma, että Jawsin tyttöystävällä oli hammasraudat. Ei ollut.
Olipas. Googleta kuvahaulla jos et usko.
Heräsin yöllä ja katsoin kelloa, se näytti 2.48. Myöhemmin heräsin uudelleen ja kello olikin vasta 1.20. Ja varmasti katsoin ja näin oikein, kun kävin ihan kunnolla hereillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni ja serkkuni isä ottivat meidät serkukset mukaansa kalareissulle hyvin pienelle järvelle, melkein voisi puhua lammesta. Sekä minä, että serkkuni näimme valtavan kalan selän nousevan vedestä, siis puhutaan kokoluokasta tappajahai, monen sekunnin ajan. Sen kokoisella järvellä tai Suomessa ylipäätään ei ole sen kokoisia kaloja. Kyseessä ei ollut puunrunko tms. kalan suomutkin, jotka olivat aikuisen kämmenen kokoisia näkyivät täysin selvästi, kuten myös selkäevä. Kun on pienestä asti ollut kalastamassa jatkuvasti, erottaa kyllä kalan jos sellaisen näkee.
Aivot ovat aika hassu aparaatti, joka kykeneet tekemään kaikenmoista kummallista - mutta ei täysin virheettömästi.
Esim. se mitä silmät oikeasti "näkevät" on aika rankansti alipäästösuodatettu kuva, jossa korostuvat ääriviivat ja liike. Lisäksi tarkan näön alue on aika rajattu ja suurin osa näkökentästä on käytännössä aika moista suttua. Tästä huolimatta koemme näkevämme tarkan ja värikylläisen näkökentän, joka on tarkka reunoille saakka - kyse on kuitenkin aivojen luomasta illuusiosta - aivot "laskevat" silmien tekemien havaintojen, oletusten ja kokemusten perusteella sen mitä "pitäisi" näkyä.
Aika usein tämä toimii oikein hyvin, mutta erilaiset optiset illuusiot ja satunnaiset virhetulkinnat paljastavat, ettei prosessi ole aukoton. Onpa sitä itsekin ollut näkevinään kaikenlaista kummaa, jonka luonne paljastuu vasta tarkemmin katsoessa. Ihan mielenkiintoista ja jännää, kun tietää mistä on kyse.
Muisti on toinen ominaisuus, jossa aivot eivät ole niin täydelliset kuin useimmat olettavat. Tämähän näkyy esim. kun tutkitaan silmännäkijöiden kertomuksia vaikkapa onnettomuudesta tai rikoksesta - muistikuvat vaihtelevat henkiöiden välillä selvästi ja tämä korostuu entistä enemmän mitä enemmän aikaa tapahtumasta kuluu.
Itse luulin joskus nuorempana, että minulla olisi oikein hyvä muisti - "muistin" monasti jonkun faktan jopa niin, että "tiesin" mistä kirjata miltä sivulta se löytyy ja minkälainen kuva ko. sivulla on. Joidenkin nettijankkausten jälkeen tuli joskus etsittyä "faktaansa" (jotta voi mäjäyttää vastaanväittäjää viitteellä päähän) - ja hämmästys oli suuri, ettei sellaisia sivuja oletetuista lähteistä löytynytkään - eikä muualtakaan. Muisti oli ilmeisesti vain tehnyt jonkinlaisen kollaasin erilaisista toisiinsa löyhähkösti liittyvistä yksityiskohdista ja omista mielipiteistä. Tämän jälkeen on tullut tarkistettua faktat lähteistä eikä "valokuvamuistista"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että mitä tapahtuu pahoille ihmisille kun he kuolee.
Tätä olen miettinyt itsekin. Eräs sukulaiseni kuoli skitsofreenikkona. Pelkästään tauti sai hänet ilkeäksi muita kohtaan mutta se taustallaan erityisesti alkoholin ja mielialalääkkeiden cocktail sai hänet välillä todella aggressiiviseksi ja ilkeäksi ihmiseksi kaikkia kohtaan loppuaikoinaan. Ennen pahinta sairastumistaan hän oli kuitenkin erittäin kiltti ihminen ja mm. tarjosi paikan ruokapöydässä joillekin lähistön lapsille, joiden vanhemmat eivät huolehtineet lapsistaan. Ei kai tuollaisesta taudin aiheuttamasta persoonallisuuden muutoksesta joudu kärsimään tuonpuoleisessa. Jotenkin se tuntuisi kovin väärältä. Toisaalta kun elämä ei ole reilua täällä maan päällä niin onko se sitten rajan takana yhtään reilumpaa?
Tätä ei tietysti voi todistaa puoleen eikä toiseen, mutta mulle on jäänyt mieleen erään miehen kertomus siitä, kun hän sai näyn taivaasta. Enkelit kantoivat sinne sylissään ihmisiä, joiden elämässä oli ollut pelkkää väkivaltaa ja pahuutta. Hyvin lohdullinen ajatus.
Kyllä itse ajattelen, että jos Jumala on olemassa, niin hänen pitää olla paitsi oikeudenmukainen, myös anteeksiantava. Muuten menemme kaikki helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat aika hassu aparaatti, joka kykeneet tekemään kaikenmoista kummallista - mutta ei täysin virheettömästi.
Esim. se mitä silmät oikeasti "näkevät" on aika rankansti alipäästösuodatettu kuva, jossa korostuvat ääriviivat ja liike. Lisäksi tarkan näön alue on aika rajattu ja suurin osa näkökentästä on käytännössä aika moista suttua. Tästä huolimatta koemme näkevämme tarkan ja värikylläisen näkökentän, joka on tarkka reunoille saakka - kyse on kuitenkin aivojen luomasta illuusiosta - aivot "laskevat" silmien tekemien havaintojen, oletusten ja kokemusten perusteella sen mitä "pitäisi" näkyä.
Aika usein tämä toimii oikein hyvin, mutta erilaiset optiset illuusiot ja satunnaiset virhetulkinnat paljastavat, ettei prosessi ole aukoton. Onpa sitä itsekin ollut näkevinään kaikenlaista kummaa, jonka luonne paljastuu vasta tarkemmin katsoessa. Ihan mielenkiintoista ja jännää, kun tietää mistä on kyse.
Muisti on toinen ominaisuus, jossa aivot eivät ole niin täydelliset kuin useimmat olettavat. Tämähän näkyy esim. kun tutkitaan silmännäkijöiden kertomuksia vaikkapa onnettomuudesta tai rikoksesta - muistikuvat vaihtelevat henkiöiden välillä selvästi ja tämä korostuu entistä enemmän mitä enemmän aikaa tapahtumasta kuluu.
Itse luulin joskus nuorempana, että minulla olisi oikein hyvä muisti - "muistin" monasti jonkun faktan jopa niin, että "tiesin" mistä kirjata miltä sivulta se löytyy ja minkälainen kuva ko. sivulla on. Joidenkin nettijankkausten jälkeen tuli joskus etsittyä "faktaansa" (jotta voi mäjäyttää vastaanväittäjää viitteellä päähän) - ja hämmästys oli suuri, ettei sellaisia sivuja oletetuista lähteistä löytynytkään - eikä muualtakaan. Muisti oli ilmeisesti vain tehnyt jonkinlaisen kollaasin erilaisista toisiinsa löyhähkösti liittyvistä yksityiskohdista ja omista mielipiteistä. Tämän jälkeen on tullut tarkistettua faktat lähteistä eikä "valokuvamuistista"...
"Tämän jälkeen on tullut tarkistettua faktat lähteistä eikä "valokuvamuistista"
Voitko olla varma että lähteet pysyvät muuttumattomina varisinkin internetissä. Tai aivosi on tulkinnut alunperinkin väärin, sen lähteen sisältämän informaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitain perus déjà-vu -kokemuksia on ollut ja lapsen kanssa on ollut telepaattisia kokemuksia, eli tavallaan ajatellaan samaa asiaa yhtä aikaa, mutta yksi kokemus on oikeasti ihan tosi outo ja jäänyt mieleen.
Olimme nähneet yhtenä yönä samaa unta mieheni kanssa, eikä siihen liittynyt mitään että olisimme katsoneet illalla jotain leffaa tms. mistä olisi jäänyt samankaltaisia mielleyhtymiä. Tosi yksityiskohtaisesti olimme niissä unissamme samoissa maisemissa joissa siis oikeasti ei olla kumpikaan koskaan edes käyty. Molemmat näkivät unta omasta näkökulmastaan, mutta siis yhteiset tapahtumat ja juuri tietyt yksityiskohdat.
Tuo oli aivan hemmetin outoa.
Irtaudummeko ruumiistamme öisin? Meillä on henki, sielu ja ruumis. Hengetkö ne tuolla yöllä seikkailee vaikka missä?
Kun olet unessa tässä todellisuudessa, olet silloin hereillä toisessa ulottuvuudessa.
Sivusta: Sinne ulottuvuuteen en halua. Kamala paikka.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ja serkkuni isä ottivat meidät serkukset mukaansa kalareissulle hyvin pienelle järvelle, melkein voisi puhua lammesta. Sekä minä, että serkkuni näimme valtavan kalan selän nousevan vedestä, siis puhutaan kokoluokasta tappajahai, monen sekunnin ajan. Sen kokoisella järvellä tai Suomessa ylipäätään ei ole sen kokoisia kaloja. Kyseessä ei ollut puunrunko tms. kalan suomutkin, jotka olivat aikuisen kämmenen kokoisia näkyivät täysin selvästi, kuten myös selkäevä. Kun on pienestä asti ollut kalastamassa jatkuvasti, erottaa kyllä kalan jos sellaisen näkee.
Järvihirviö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ehkä juuri täysi-ikäinen.
Seurustelin.
Seurakunnan suuressa tapahtumassa oli nuoria ehkä parisen sataa eri puolilta, emme tunteneet kuin harvoja.
No sitten oli joku leikkimielinen aura-juttu, jossa vain kierrettiin salissa ympäri ja kohdattiin ihmisiä sattumoisin. Mitään ei saanut sanoa, koskea ei saanut, mutta idea oli laittaa kämmenet lähekkäin noin kymmeneksi sekunniksi.
Kyllähän siinä ehkä jotakin lämpöä aistii kun kämmenet laittaa melkein yhteen.
Toivoin kokevani tyttöystäväni kanssa jotakin erikoista. En kokenut. Kymmeniä kämmeniä kohtasin, poikia ja tyttöjä. Ei mitään.
Yhtäkkiä yhden ihan tuntemattoman tytön kanssa ihan hirveä lämpö ja energia ja yhteys ja oli kuin olisin tuntenut hänet aina ja kuullut hänen äänensä ja lempinyt hänen kanssaan.
Hänen silmistään näin, että tapaus oli molemminpuolinen.
Piti kuitenkin jatkaa eteenpäin sääntöjen mukaan ja hän katosi johonkin yritin löytää häntä uudestaan pelin jatkuessa ja sitten koko illan ja seuraavan päivän, mutta emme törmänneet missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat aika hassu aparaatti, joka kykeneet tekemään kaikenmoista kummallista - mutta ei täysin virheettömästi.
Esim. se mitä silmät oikeasti "näkevät" on aika rankansti alipäästösuodatettu kuva, jossa korostuvat ääriviivat ja liike. Lisäksi tarkan näön alue on aika rajattu ja suurin osa näkökentästä on käytännössä aika moista suttua. Tästä huolimatta koemme näkevämme tarkan ja värikylläisen näkökentän, joka on tarkka reunoille saakka - kyse on kuitenkin aivojen luomasta illuusiosta - aivot "laskevat" silmien tekemien havaintojen, oletusten ja kokemusten perusteella sen mitä "pitäisi" näkyä.
Aika usein tämä toimii oikein hyvin, mutta erilaiset optiset illuusiot ja satunnaiset virhetulkinnat paljastavat, ettei prosessi ole aukoton. Onpa sitä itsekin ollut näkevinään kaikenlaista kummaa, jonka luonne paljastuu vasta tarkemmin katsoessa. Ihan mielenkiintoista ja jännää, kun tietää mistä on kyse.
Muisti on toinen ominaisuus, jossa aivot eivät ole niin täydelliset kuin useimmat olettavat. Tämähän näkyy esim. kun tutkitaan silmännäkijöiden kertomuksia vaikkapa onnettomuudesta tai rikoksesta - muistikuvat vaihtelevat henkiöiden välillä selvästi ja tämä korostuu entistä enemmän mitä enemmän aikaa tapahtumasta kuluu.
Itse luulin joskus nuorempana, että minulla olisi oikein hyvä muisti - "muistin" monasti jonkun faktan jopa niin, että "tiesin" mistä kirjata miltä sivulta se löytyy ja minkälainen kuva ko. sivulla on. Joidenkin nettijankkausten jälkeen tuli joskus etsittyä "faktaansa" (jotta voi mäjäyttää vastaanväittäjää viitteellä päähän) - ja hämmästys oli suuri, ettei sellaisia sivuja oletetuista lähteistä löytynytkään - eikä muualtakaan. Muisti oli ilmeisesti vain tehnyt jonkinlaisen kollaasin erilaisista toisiinsa löyhähkösti liittyvistä yksityiskohdista ja omista mielipiteistä. Tämän jälkeen on tullut tarkistettua faktat lähteistä eikä "valokuvamuistista"...
"Tämän jälkeen on tullut tarkistettua faktat lähteistä eikä "valokuvamuistista"
Voitko olla varma että lähteet pysyvät muuttumattomina varisinkin internetissä. Tai aivosi on tulkinnut alunperinkin väärin, sen lähteen sisältämän informaation.
No, yleensä faktojen tarkistamiseksi tulee käytettyä Google Scholaria ja yksittäisten tutkimusten sijaan haen (critical) review/survey -artikkeleita - ja jos kyseinen ala on jonkinlaisessa käymistilassa, niin höysteeksi voi haeskella blogikirjoituksia esim. siitä ettei tuloksia ole voitu toistaa, tilastollinen analyysi on virheellinen, analyysi/simulontikoodissa on bugeja jne. Tällä tavalla pysynee aika hyvin luotettavan tiedon lähteillä (ja tulee joskus oppineeksi lisää / jotain uutta).
Luulen, että noissa virheellisissä "valokuvamuistin" muistikuvissa on kyse itsestään syntyneestä valemuistosta - voi olla, että se oikea faktakin on jossain vaiheessa tullut vastaan, mutta "muistikuva" on kuitenkin aivojen kokoon kursima kollaasi eri muistoista, joiden liimaamiseksi kasaan alitajunta lisää mukaan vähän omaa höystettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kokeillut, enkä ikinä kokeilisi vaikka en periaatteessa tuollaisiin uskokaan, mutta netistä löytyy erittäin karmivia tarinoita "hissipelistä" jossa väitetään pääsevän toiseen ulottuvuuteen tietynlaisella hissin nappien painelulla. Ja se ulottuvuus ei mikään mukava paikka näiden kertomusten mukaan. Sinne voi myös jäädä jumiin, ja karmivinta ovat ne jutut joiden mukaan ihminen on luullut onnistuneesti palanneensa tähän maailmaan, mutta huomaakin siinä olevan jotain pahasti vialla. Tai että jokin on seurannut sieltä toisesta maailmasta kotiin (siellä hississä voi kuulemma kohdata naisen jota ei saa katsoa ja jolle ei saa puhua).
En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, koska suht uskottavankin oloisia kertomuksia tämän pelin kokeilusta löytyy. Toki ihmiset voivat kirjoittaa keksittyjä juttuja, mutta en ole ihan varma ovatko kaikki niitä. Yllättävän paljon tästä löytyy juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Unenomainen tunne, josta olen lukenut, että se liittyisi ahdistukseen.
Koululaisena se tuli usein aamuisin, kun menin kouluun. Ensimmäinen tunti koulussa tuntui siellaiselta, että ajattelin, olenko oikeasti tässä vai jossain muualla, ja jos suljen ja avaan silmät, olenko kotona. Mitä enemmän sitä mietti, sitä ikävämmältä se tuntui.
Aikuisena sitä en ole kokenut yhtä usein. Muutaman kerran kuitenkin, etenkin aamuisin heti tultuani töihin.
Siihen ei kuitenkaan ole liittynyt deja vu -kokemusta.
Minullakin lapsena yhtäkkinen tunne, että kuulee ja näkee ympäristön "näyteltynä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitain perus déjà-vu -kokemuksia on ollut ja lapsen kanssa on ollut telepaattisia kokemuksia, eli tavallaan ajatellaan samaa asiaa yhtä aikaa, mutta yksi kokemus on oikeasti ihan tosi outo ja jäänyt mieleen.
Olimme nähneet yhtenä yönä samaa unta mieheni kanssa, eikä siihen liittynyt mitään että olisimme katsoneet illalla jotain leffaa tms. mistä olisi jäänyt samankaltaisia mielleyhtymiä. Tosi yksityiskohtaisesti olimme niissä unissamme samoissa maisemissa joissa siis oikeasti ei olla kumpikaan koskaan edes käyty. Molemmat näkivät unta omasta näkökulmastaan, mutta siis yhteiset tapahtumat ja juuri tietyt yksityiskohdat.
Tuo oli aivan hemmetin outoa.
Irtaudummeko ruumiistamme öisin? Meillä on henki, sielu ja ruumis. Hengetkö ne tuolla yöllä seikkailee vaikka missä?
Kun olet unessa tässä todellisuudessa, olet silloin hereillä toisessa ulottuvuudessa.
Sivusta: Sinne ulottuvuuteen en halua. Kamala paikka.
Joskus olen nähnyt sellaisia unia, joissa olen ollut jossakin paikassa jonka unessa tunnen, mutta jossa en oikeasti ole käynyt. Joskus nämä ovat olleet oikeastikin tuttuja paikkoja, mutta enemmän tai vähemmän erilaisia versioita niistä. Ja siinä missä unet ovat yleensä aika sekavia ja niissä on todella kummallisia asioita, nämä ovat olleet varsin loogisia ja "normaaleja". Myös ihan eri tavalla todentuntuisia kuin unet yleensä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokeillut, enkä ikinä kokeilisi vaikka en periaatteessa tuollaisiin uskokaan, mutta netistä löytyy erittäin karmivia tarinoita "hissipelistä" jossa väitetään pääsevän toiseen ulottuvuuteen tietynlaisella hissin nappien painelulla. Ja se ulottuvuus ei mikään mukava paikka näiden kertomusten mukaan. Sinne voi myös jäädä jumiin, ja karmivinta ovat ne jutut joiden mukaan ihminen on luullut onnistuneesti palanneensa tähän maailmaan, mutta huomaakin siinä olevan jotain pahasti vialla. Tai että jokin on seurannut sieltä toisesta maailmasta kotiin (siellä hississä voi kuulemma kohdata naisen jota ei saa katsoa ja jolle ei saa puhua).
En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, koska suht uskottavankin oloisia kertomuksia tämän pelin kokeilusta löytyy. Toki ihmiset voivat kirjoittaa keksittyjä juttuja, mutta en ole ihan varma ovatko kaikki niitä. Yllättävän paljon tästä löytyy juttuja.
Minä sain kerran hississä pakokauhun kun ovet liukui kiinni mutta hissi ei liikkunut, painoin sitten joka nappia ja teini nauroi että "Ai äiti rupes pelaa hissipeliä". Sain sitten koko hissin sekaisin ja veti hulluna eri kerrosten väliä kunnes pysähtyi.
Kysyin myöhemmin teiniltä mikä on hissipeli ja sanoi että creepypastaa vain.
Pomo ihmetteli, että "oletkos sä ollut täällä jo 15 vuotta, luulin, että vasta pari". Glitch indeed.
Sanoisin että pöllimetsää vaan ja vasurilla ottamaan oksia karsien niin eiköhän lopu sekoilut.
Alue: Aihe vapaa
Tämä sattui mulle eilen enkä ainakaan toistaiseksi ole keksinyt selitystä...
Muutamaa päivää aikaisemmin olin selaillut kahta ostamaani aikakauslehteä - toisen kansi oli väriltään sini- ja toisen punavoittoinen - ja jättänyt ne keittiön jakkaralle "lukupinoon" odottamaan, että ehdin paremmin syventyä lukemaan niitä. Eilen sitten muistin, että selaillessani olin huomannut kivan reseptin toisen lehden sivuilla, kummassa lehdessä se olikaan? Otin päällimmäisen lehden, se oli se punakantinen, ja sieltä resepti löytyikin. Laskin lehden takaisin. Muutaman tunnin kuluttua olin lähdössä kauppaan ja aloin kirjoittaa ostoslistaa, johon aioin kirjata ainekset myös sen uuden ohjeen kokeilemiseen. Otin punakantisen lehden, mutta mitä ihmettä - reseptiä ei ollut siinä! Selasin lehden läpi pariin kertaan, mutta ei. Varalta katsoin sitten vielä sinikantisenkin lehden... ja siinä resepti oli!! Olo oli aika epäuskoinen... Kyse kun ei ollut siitäkään, että sinikantinen lehti olisi esim. ollut punakantisen välissä tarkistaessani reseptin sijaintia. Eikä punakantisessa ollut mitään samantapaistakaan ohjetta, niin että en sekoittanut mielessäni kahta reseptiä. Mitähän tuossa siis oikeasti tapahtui, oi matrixvirheiden tulkitsijat? :D