Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Meillä on myös ollut selittämätön juttu kesämökillä: työkaluvajan riippulukko laitetaan oven avaamisen jälkeen aina samaan koukkuun roikkumaan, ovea vastapäätä. 

Erään kerran joku aika sitten olimme lähdössä mökiltä kotiin ja työkaluvaja oli tarkoitus lukita. Kuten arvaattekin, lukko ei roikkunut naulassaan. Lukkoa etsittiin kolmen ihmisen voimin kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista: lattialta, avainkaapista, taskuista, toisista varastoista jne. Lopulta vaja jäi lukitsematta, kun muukaan ei auttanut, ja lähdettiin taas kaupunkiin lusimaan arkiviikko. 

Kun seuraavana viikonloppuna mentiin taas mökille, työkaluvajan lukko roikkui naulassa ovea vastapäätä, samassa naulassa jossa se on aina roikkunut. 

Että mitähän hittoa?

Vierailija kirjoitti:

Olin aivan varma, että Jawsin tyttöystävällä oli hammasraudat. Ei ollut.

Oli sillä. Masterointi on bluray-versiosta jättänyt ne pois. Vanhalta vhs:ltä löytyi, oli pakko tarkastaa.

Se, että 3CPO:n toinen jalka on hopeaa, ja se että lause on "No, i am your father" eikä "luke, i am your father", räjäytti tajunnan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös ollut selittämätön juttu kesämökillä: työkaluvajan riippulukko laitetaan oven avaamisen jälkeen aina samaan koukkuun roikkumaan, ovea vastapäätä. 

Erään kerran joku aika sitten olimme lähdössä mökiltä kotiin ja työkaluvaja oli tarkoitus lukita. Kuten arvaattekin, lukko ei roikkunut naulassaan. Lukkoa etsittiin kolmen ihmisen voimin kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista: lattialta, avainkaapista, taskuista, toisista varastoista jne. Lopulta vaja jäi lukitsematta, kun muukaan ei auttanut, ja lähdettiin taas kaupunkiin lusimaan arkiviikko. 

Kun seuraavana viikonloppuna mentiin taas mökille, työkaluvajan lukko roikkui naulassa ovea vastapäätä, samassa naulassa jossa se on aina roikkunut. 

Että mitähän hittoa?

Eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin että joku on vienyt lukon ja sitten palauttanut sen paikalleen.

Minä olin töissä nuorempana parikymppisenä tekemässä sähköhommia ja katsoin kelloa että voi helevetti kun tämä.pitäisi saada valmiiksi ennen iltapäivän kahvitaukoa. Katsoin kelloa ja se oli juuri mennyt ohi puoli kahden ja muut kävivät tauolle. Minä jatkoin vielä töitäni jonkun mitä lie ollut puoli tuntia. Sain homman tehtyä ja menin sanomaan työnjohtajalle että tulihan se edes pois lähtöön valmiiksi. Hän sanoi että mitä horiset vastahan tuo on kohta kahvitunti. Katsoin samaa kelloa joka oli hieman vaille puoli kaksi ja kaverit kävivät tauolle ottaen termarit esiin kuten oli jo nähnyt. Vähän siinä suu loksahti. Työnjohtaja katsoi jännästi ja kysyi että mitä nyt. Sanoin että tuota noin, eeei tuota mitään, juonpa kahvit minäkin. Hän meni koppinsa ovelle ja vilkaisi takaisin, sanoisin oudosti sillä lailla että katse on jäänyt mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Jos universumi olisikin vain hologrammi, mitä se tarkoittaa käytännössä? Onko tuossa teoriassa jossakin se varsinainen universumi? Mistä voi lukea lisää?

Hologrammi-ja simulaatiojuttuja pakotetaan nykyään joka paikassa, koska nwo:n myötä halutaan luoda globaali yksi uskonto ja heijastetaan taivaalle puhuva pää ja kaikki uskoo sen olevan jumala ja suuri tietoisuuden ilmentymä, jonka tahdon alle pitää jokaisen alistua.

Miulla on myös toisinaan telepaattinen yhteys tyttäreni kanssa :D Toinen erityistaito on ollut aavistaa telkkarista lähiaikoina tulevat leffat. Ajattelen vaan jotain elokuvaa ja sitten katson netistä tai lehdestä ja kappas, se tulee viikon sisään. Kerran jo meinasin spoilata AI - tekoälyn juonen silloiselle avokille, mutta muutin mieleni ja sanoin että varroppa hetki niin se tulee telkkarista. Katsottiin ohjelmaa ja joo, seuraavana iltana :D

Yksi veikeä juttu oli myös kerran, kun näin random unen jostain lintubongarista ja sen kaverista, joiden kanssa kinattiin onko linnut kivempia kuin ötökät vai ei. Ihan pari päivää myöhemmin istuin bussissa ja nää tyypit seisoivat pysäkillä! (mutta eivät tulleet samaan bussiin) Enkä siis todella niitä mistään tiennyt tai tuntenut edes naamalta, muuten kuin unesta.

Ai niin ja sitten vielä déjà-vut! Kiitos yhdelle niistä joka muistutti olemassaolostaan juuri nyt :'D Juu vissiin oon ennenkin kirjoittanut tänne tosta lintubongarista, tai sitten en. Näitä on tosiaan melko usein, ja joskus niin vahvoina, ettei tunnu asian tapahtuneen "joskus ennenkin", vaan tyyliin 10 kertaa ennenkin.

Olin aikoinaan 90-luvulla  TET-harjoittelussa päiväkodissa. Olin eteisen vieressä olevassa vessassa yhden pikkuisen vessakummina kun kuulin oven aukeavan ja naisääni huusi "Oikeasti Juuso, äiti myöhästyy töistä!" Näin vilaukselta  naisen jolla hyvin pitkä, hyvin punainen tukka ja pikkupojan jolla sininen pipo. Sitten kopista kuuluikin että   "pyyhkimään!"-.  Kohta vanhempi työntekijä tuli kysymään miten sujuu ja johdatti minut eteiseen  järjestelemään lasten kenkiä "kun kaikki ovat  jo tulleet", samassa ovi aukesi ja punatukkainen nainen  talutti pikkupoikaa sisään valittaen myöhästyvänsä  töistä. Työntekijä totesi hymyillen että "Ai,  Juuso ei vielä ollutkaan täällä" ja hymy jotenkin hyytyi kun näki ilmeeni. Olin takuulla kuin aaveen nähnyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Itselläni on 5v poikani kanssa myös kuin telepatiaa, ainakin vireystasosta. Todella usein kun itse käyn lepäämään poika havahtuu, nykyään se on unissaan huudahtamista, itkeskelyä, kävelemään lähtemistä tai muuta levottomuutta unessa. Tosi monena iltana/yönä, vaikka menisin eri aikoihin nukkumaan. Ihan kuin aistisi että en ole varjelemassa häntä/elinvoimani on heikompaa.

Tyttäreni kanssa en ole kokenut samaa, poika on ollut aina muutenkin paljon enemmän minussa kiinni.

Tosi usein muuten käy näin mullekin. Se meni niin pahaksi pojan ollessa ehkä 3-4, että aloin viivytellö nukkumaan menemistä, vaikka olin hirmu väsynyt, sillä en jaksanut ajatusta, että juuri kun vaivun uneen, lapsi herää itkemään. Riippumatta kellonajasta, menin hyvin eri aikoina nukkuamaan,

Noin muuten suurin osa on tyhmiä juttuja. Haluatte vaan uskoa niihin tunteaksenne olonne spessuksi. On vaan samanlaisia ihmisiä ja samannäköisiö bussikuskeja samoissa vaatteissaan. Ja Helsingissä sama bussi ajaa sitä samaa linjaa takaisinkinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Itselläni on 5v poikani kanssa myös kuin telepatiaa, ainakin vireystasosta. Todella usein kun itse käyn lepäämään poika havahtuu, nykyään se on unissaan huudahtamista, itkeskelyä, kävelemään lähtemistä tai muuta levottomuutta unessa. Tosi monena iltana/yönä, vaikka menisin eri aikoihin nukkumaan. Ihan kuin aistisi että en ole varjelemassa häntä/elinvoimani on heikompaa.

Tyttäreni kanssa en ole kokenut samaa, poika on ollut aina muutenkin paljon enemmän minussa kiinni.

Tosi usein muuten käy näin mullekin. Se meni niin pahaksi pojan ollessa ehkä 3-4, että aloin viivytellö nukkumaan menemistä, vaikka olin hirmu väsynyt, sillä en jaksanut ajatusta, että juuri kun vaivun uneen, lapsi herää itkemään. Riippumatta kellonajasta, menin hyvin eri aikoina nukkuamaan,

Noin muuten suurin osa on tyhmiä juttuja. Haluatte vaan uskoa niihin tunteaksenne olonne spessuksi. On vaan samanlaisia ihmisiä ja samannäköisiö bussikuskeja samoissa vaatteissaan. Ja Helsingissä sama bussi ajaa sitä samaa linjaa takaisinkinpäin.

Busseista puheen ollen.

Tuli asiaa Helsinkiin. Katsoin etukäteen reittikartasta, mihin bussiin pitää nousta. Muuten ok, mutta huomasin hetken päästä nousseeni oikeaan bussiin, mutta väärään suuntaan menevään.

Soitin summeria ja nousin pois.

Bussin lähdettyä ylitin kadun ja kävikin loistava tuuri, kun päinvastaisesta suunnasta tuli heti toinen saman linjan bussi. Näytin pysähtymismerkkiä ja nousin kyytiin. Silloin totesin, että se oli sama bussi, josta olin juuri hetki sitten noussut pois!

Kyseinen linja teki siis U-käännöksen Marian sairaalan jälkeen, jonka kohdalla olin noussut pois.

Eli se näppärä bussin vaihto suunnasta toiseen itse asiassa hidasti minun ja muidenkin matkustajien matkaa kahden turhan pysähdyksen verran. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aivan varma, että Jawsin tyttöystävällä oli hammasraudat. Ei ollut.

nyt piti mennä tarkistamaan. Eli huijasit 😅jawsin tyttöystävällä bond-elokuvassa OLI raudat suussa.

Eihän ole, mitä höpäjät?

Armas Pasanen Tyrnävän peilipoika

http://www.kirjastovirma.fi/henkilogalleria/Pasanen_Armas

Vierailija kirjoitti:

Näin Estonian onnettomuusyönä karmeaa unta, jossa ihmisiä hukkui paljon. Katselin sitä kaikkea itsekin ikään kuin sieltä veden alta, mutta minulla ei ollut hätää. Pidin unta kammottavana mutta sitten kun menin keittiöön ja avasin radion, tunne oli hyytävä.

Myöhemmin olen saanut muutaman kerran maantiellä ennakkoaavistuksen tai -tiedon joissakin tilanteissa jarruttaa autolla ja olla varovainen, koska "hirvi tulee".

Näin on sitten ollut, minuutin parin päästä on olluthirvi joko tiellä, sitä ylittämässä tai laidassa. Kyllähän nämä pysäyttäviä hetkiä ovat olleet.

Sittemmin olen miettinyt sitä, että kuolema on aivan kuin jokin ihmeellinen voima tai vaikutuspiiri, koska hyvin usein kuolemaa tulee samaan sukuun tai samojen ihmisten lähipiiriin paljon lyhyen ajan sisään. Ja sitten on tosi pitkiä hyviä aikoja, ettei kukaan kuole.

Teen työtä omaisten kanssa ja olen tehnyt sitä pitkään. Tämä on monen kollegan kokemus. Eikä näissä kuoleman "ruuhkissa" ole kyse itsemurhista, kuoleman ikään kuin tarttumisesta psyykkisesti, eikä vain vanhuksista.

Ikään kuin kuolema olisi jonkin aikaa kylässä tai matkakumppanina aina joillekin. En oikein tiedä mitä näistä ajatella, hyvää tai pahaa, mutta hyväksyn nämä osaksi elämää jota ihmettelen.

Kuolemat tulee usein kolmen ryhmissä, tämä on monta kertaa huomattu. En omassa elämässäni, vaan työssäni asiakkaat monesti kertoo tästä. Tyyliin ensin on kuollut veli, sitten mummo, sitten serkku tai hyvä ystävä, ja kaikki esim. puolen vuoden tai vuoden sisällä. Sitten menee taas 20 vuotta ennen kuin kukaan tuttu kuolee.

Metrossa vastapäätä istui mummo joka hymyili jotenkin oudosti jäädessään pois kampissa. Sama mummo tuli uudestaan istumaan vastapäätä rautatientorin metroasemalla, ainoastaan leningin kukkakuvio oli vaihtunut sinisestä vihreäksi. Jäi jälleen pois hakaniemessä ja nousi taas kyytiin kalasatamassa, Jossa jäin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin syömässä ja katselin pientä, mustaa ilmassa täysin paikoillaan olevaa pistettä.

"Ihan kuin kärpänen," ajattelin, paitsi että se oli vain täysin paikallaan ilmassa. Semmoinen hedelmäkärpäsen kokoinen.

Syödessäni katselin sitä tovin, kunnes yht´äkkiä "piste" lähti lentoon ja se OLIKIN kärpänen! Minulle tämä todisti, että totisesti elämme Matrixissa! Ihmiset ovat kuvanneet videolle vastaavaa, kuinka lintu tai lentokone jumittaa taivaalla paikoillaan ja yht´äkkiä lähtevät taas liikkeelle!

Jenkeissä tapahtuu jokunen vuosi sitten kummia kun lentokenttää lähestyvä kone katosi kymmeneksi minuutiksi. Ei pelkästään tutkalta, vaan ihan fyysisillä silmillä katsottaessa. Se ilmaantui takaisin katoamispaikkaansa 10 min päästä ja laskeutui normaalisti. Koneessa olijat eivät huomanneet mitään poikkeavaa. Paitsi että heidän kellonsa olivat 10 minuuttia jäljessä.

Tilanteessa oli paljon silminnäkijöitä.

Jos tämä ei kerro että maailma on ihan jotain muuta kuin mitä ajattelemme, niin mikä sitten?

Välillä tuntuu että ihmiset vain sivuuttavat ja jättävät täysin huomiotta asiat, jotka eivät sovi heidän maailmankuvaansa. Ihan kuin niitä asioita ei olisi tapahtunut ollenkaan.

Samoin kun muutama vuosi sitten ympäri maailmaa kuului omituisia "taivaallisia" ääniä, kuin kovaa harpunsoittoa tms. Näitä on myös YouTubssa. Kuulin täällä Jyväskylässä niitä useiden muiden ihmisten kanssa. Jopa uutisissa oli näistä. Sitten kun ne loppuivat niin oltiin taas niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kukaan ei tarjonnut mitään selitystä asiaan.

Oma teoriani on, että näillä äänillä nostettiin jotenkin maapallon värähtelytaajuutta.

Samoihin aikoihin näin niin ihmeellisiä pilvimuodostelmia, että ihan kuin taivaalle olisi piirretty kuvia. Yhdestä linnasta sain valokuvan, mutta se on jossain vanhassa kännykässä. Ehkä se löytyy vielä joskus.

Lähde?

Lentokoneelle vai äänille?

Lentokoneelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme menossa miehen kanssa nukkumaan ja kissa loikoili sängyssä kanssamme. Keittiöstä, jossa kissan ruokakuppi oli, alkoi kuulua ropinaa ja rouskutusta, niinkuin joku olisi syömässä kissan muroja. Molemmat kuulimme äänen ihan selkeästi. Asumme kerrostalossa, eli kyseessä ei ollut esim rotta.

Muutamia kertoja käynyt myös niin, että joihinkin samoihin random ihmisiin törmää useassa paikassa pienen ajan sisällä ja ihan eri puolilla kaupunkia. Olemme heittäneetkin joskus vitsiä, että taas matrix kierrättää npc:itä (non-playable characters) . Ne randomit varmaan ajattelevat meistä samaa.

Aika moni yllättyisi, jos kuulisi, kuinka paljon rottia elää esimerkiksi Helsingin viemäriverkostossa ja että ne pääsevät asuntoihin WC-pönttöjen kaitta.

Näin olen kuullut, mutta aika itsetuhoinen jyrsijä olisi kyseessä, kun tulisi vapaaehtoisesti kissatalouteen seikkailemaan. Käsittääkseni kissojen haju jo karkottaa jyrsijöitä, jos jyrsijällä ei sitten ole toxoplasma gondii- tartunta.

Ehkei nyt sitten aleta vääntämään villiä teoriaa toksoplasmoottisesta rotasta, joka kenenkään havaitsematta ryömi pöntöstä, suuntasi siitä kissan muroja natustamaan ja sen jälkeen suoraan samaa kautta ulos asunnosta molskaustakaan päästämättä.

Meillä kaksi kissaa ja silti joka syksy ilmaantuu myös hiiriä sisälle.

Yhtenä iltapäivänä tässä vähän aikaa sitten olin menossa Tampereella ratikalla päätepysäkille ja vastapäiselle penkille istahti nuori, vaaleahiuksinen pitkänhuiskea nainen, jolla oli musta paitapusero ja vaalean ruskeat velourhousut. Nainen katseli puhelintaan ja kaivoi välillä urheilukassiaan, josta pilkotti muun muassa koripallo. Kun ratikka läheni toiseksi viimeistä pysäkkiä, nainen nousi penkiltä ja meni kasseineen ilmeisesti ratikan ovelle - en nähnyt tarkkaan istumapaikkani ja muiden, seisomaan nousseiden matkustajien vuoksi.

Kun matkustajat purkautuivat ulos ratikasta, naista ei näkynyt poislähtijöiden joukossa eikä myöskään pysäkillä tai sen läheisyydessä, joten ajattelin naisen vielä olevan ratikan kyydissä ja jäävän pois päätepysäkillä. Päätepysäkillä naista ei kuitenkaan näkynyt, ei vaikka yritin katsoa kaikki poistumissuunnat läpi.

En tiedä, mitä oikein tapahtui ja minne nainen katosi, mutta tapahtuma tuntui minusta pitkään omituiselta. Voihan olla, että nainen jäi pois kyydistä toiseksi viimeisellä pysäkillä ja kulki niin nopeasti esimerkiksi jonkin näköesteen taakse, että en voinut paikaltani häntä yksinertaisesti havaita, mutta jotenkin tapauksesta jäi sellainen tunne, että jotain selittämätöntä siinä tapahtui.

Tämä tapahtui talvella ennen koronahysteriaa. Matkasin bussilla toiseen kaupunginosaan hakeakseni minulle tulleen kirjatun postilähetyksen. Sain lähetyksen noudettua ja menin bussipysäkille odottamaan bussia, jolla pääsisin takaisin asunnolleni. Pysäkille tuli pian pitkänhuiskea nuorimies, joka ei tervehtinyt minua tai sanonut minulle mitään, meni vain ohi, kuten tuntemattomat tekevät. Nuorimies istahti bussikatoksen penkille näytti selailevan puhelintaan ja keskittyvänsä omiin asioihinsa.

Parin minuutin kuluttua pysäkkiä alkoi lähestyä bussi, joka kuitenkin pysähtyi edeltävän risteyksen liikennevaloihin. Nyt nuorimies nousi penkiltä, vilkaisi bussia ja tuli viereeni seisomaan. Yhtäkkiä hän kysyi minulta etunimeäni käyttäen, meneekö kyseinen bussi keskustaan asti, tyyliin: "sanos xxxxx, meneekö tää bussi keskustaan asti, vai jääkö se siihen sairaalalle".

Olin niin yllättynyt, että vastasin vain bussin jäävän sairaalan pysäkille, mihin nuorimies totesi "joo kiitos" ja meni takaisin istumaan penkille. Minä nousin hämmentyneenä pysäkille tulleeseen bussiin ja mietin, kuinka nuorimies oli tiennyt etunimeni. 

Sanottakoon, että olen jokseenkin täydellisen yksityinen henkilö. En omista sometilejä, enkä jaa kuviani tai puhelinnumeroani tuntemattomille. Se, kuinka ko. tuntematon nuorimies oli tiennyt tai arvannut nimeni, minulla ei ole harmainta aavistusta.

Joskus Vauvan keskustelupalstalta löytää mielenkiintoisen kommentin, ja vähän ajan kuluttua koko keskusteluketju on hävinnyt.

Kaverin luona hävisivät sakset oudosti. Kolmistaan istuttiin kaverin olohuoneessa ja kolmas tyyppi kysyi, oliko kaverillani saksia, jotta hän voisi leikata paidasta roikkuvat langanpätkät. Kaveri toi tyypille pienet arkastelusakset ja tyyppi alkoi juttelumme lomassa leikellä langanpätkiä paidastaan.  Vähän myöhemmin, kaverini kysyi, mihin ne sakset joutuivat, ja kolmas tyyppi sanoi laittaneensa ne viereensä sohvalle. Ryhdyttiin sitten etsimään saksia, mutta ne olivat hävinneet. Katsottiin joka istuintyyny sohvasta läpi, mutta saksia ei vain löytynyt mistään. Etsittiin sitten koko huoneesta, lattiasta kattoon, mutta sama oli lopputulos. Kaikki taskut jne. käytiin henkilökohtaisista vaatteista läpi, mutta sakset pysyivät poissa. "Ne vaan dematerialisoituivat", kaveri totesi lopuksi, kun kaikki mahdolliset paikat oli kolottu läpi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui talvella ennen koronahysteriaa. Matkasin bussilla toiseen kaupunginosaan hakeakseni minulle tulleen kirjatun postilähetyksen. Sain lähetyksen noudettua ja menin bussipysäkille odottamaan bussia, jolla pääsisin takaisin asunnolleni. Pysäkille tuli pian pitkänhuiskea nuorimies, joka ei tervehtinyt minua tai sanonut minulle mitään, meni vain ohi, kuten tuntemattomat tekevät. Nuorimies istahti bussikatoksen penkille näytti selailevan puhelintaan ja keskittyvänsä omiin asioihinsa.

Parin minuutin kuluttua pysäkkiä alkoi lähestyä bussi, joka kuitenkin pysähtyi edeltävän risteyksen liikennevaloihin. Nyt nuorimies nousi penkiltä, vilkaisi bussia ja tuli viereeni seisomaan. Yhtäkkiä hän kysyi minulta etunimeäni käyttäen, meneekö kyseinen bussi keskustaan asti, tyyliin: "sanos xxxxx, meneekö tää bussi keskustaan asti, vai jääkö se siihen sairaalalle".

Olin niin yllättynyt, että vastasin vain bussin jäävän sairaalan pysäkille, mihin nuorimies totesi "joo kiitos" ja meni takaisin istumaan penkille. Minä nousin hämmentyneenä pysäkille tulleeseen bussiin ja mietin, kuinka nuorimies oli tiennyt etunimeni. 

Sanottakoon, että olen jokseenkin täydellisen yksityinen henkilö. En omista sometilejä, enkä jaa kuviani tai puhelinnumeroani tuntemattomille. Se, kuinka ko. tuntematon nuorimies oli tiennyt tai arvannut nimeni, minulla ei ole harmainta aavistusta.

nyt olis kiva tietää se nimi.