Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut: ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä naisille pitäisi jutella”

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

User kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

Ai että Mikko ehti rakastua tähän naiseen jos ei tiedä yhtään mitään?

Vaikka Mikko kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä, opiskelee ja on mitä ilmeisimmin vaateliikkeessä (?) töissä, vaikuttaa hän myös jokseenkin joko katkeroituneelta tai todella itsetunto-ongelmaiselta.

"Nyt hieman vanhempana olen yrittänyt deittailla. On profiileja ollut Badoossa, Tinderissä, Happypancakessa ja muilla deittipalstoilla, mutta ei ole onnistunut mikään. Jos satun edes saamaan matchin, juttelu loppuu lyhyeen, kun en vaan osaa olla kiinnostava."

Jutusta ei selviä seuraako hän yhtään millään tapaa ympäröivää maailmaa, vai onko syrjäytyminen mennyt niin pitkälle, että on vain hän ja pelit? Luulisi että tuohon ikään löytyisi juteltavaa niin töistä, koulusta kuin omista mielipiteistä.

" Vaikka onnistuisinkin pääsemään treffeille saakka, olen täysin introvertti, ujo ja sisäänpäinkääntynyt, etten keksisi yhtään mitään sanottavaa. Minulla ei ole hajuakaan mistä naisille pitäisi jutella. En katso telkkaria enkä kuuntele musaa, en lue uutisia enkä lööppejä."

Ihan faktahan on se, että jos ei ole mitään käsitystä mistään muusta kuin omista jutuista, niin vaikea se on lähteä vieraan ihmisen kanssa virittämään keskustelua. Tässä myös näkee jo heti, että Mikko on kuvitellut jo treffitilanteenkin päässään ilman että on kertaakaan sellaisilla käynyt, jonka lisäksi pitää naisia jonain ihme yhden ryhmän otuksina, joille pitää puhua jollain tietyllä tavalla.

Tsemppiä vaan, vaikka heikolta näyttää. Ehkä sieltä omasta kuplasta voisi irrottautua etsiytymällä johonkin harrastukseen (esim. pelaamaan porukassa, jos se nyt on se ainoa juttu). Kun on porukkaa ympärillä, voi alkaa kiinnostumaan yhteisistä puheenaiheista kuten uutisista/musiikista/politiikasta/mitä nyt ikinä.

Ja on muuten meitä piirrettyjä tapittavia nörttimuijiakin joiden kanssa mätkiä toisiaan tekkenissä.

Vierailija kirjoitti:

User kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

Ai että Mikko ehti rakastua tähän naiseen jos ei tiedä yhtään mitään?

Tarinahan ei kerro lähestyikö Mikko naista edes siinä mielessä. Riitti, että lähestyi. Liian vähän infoo, et voisi sanoa juuta eikä jaata. Lehtijutut ei aina mene yks yhteen alkuperäisen tarinan kanssa. "mene v*ttuun rum*lus" antaa viitteen siitä, että kyseessä ei ollut nainen, vaan angstinen teini-ikäinen tyttö, joka saattaisi viitata siihen, että tyttö sattoi opiskella samassa laitoksessa.

Olin itse ajautumassa tuollaiselle uralle. Sitten skarppasin olemusta sekä opettelin kuuntelemaan naisia sen sijaan, että lähestyisin toista vain omine tarpeineni. Nykyään naimisissa fiksun kauniin ja hyväpalkkaisen naisen kanssa.

Siitä nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri, että niin kauan kun eletään yhteiskunnassa, jossa jokainen on vapaa valitsemaan puolisonsa niin tämän jutun henkilön pitää muuttua saadakseen naista. Suosittelisin aloittamaan jo tänään.

Mietin, onko toi Mikko vaan toimittajan keksimä vitsi vai voiko tuo olla edes totta. "En tykkää whatsapeista, snapchateistä enkä mistään muustakaan hölynpölystä. Ja ei, en ole se kaveri, joka ottaa bussissa joka kymmenes sekunti itsestään uuden selfien." --> siis mun 76-vuotias äitinikin käyttää whatsappia, koska se on ihan mainio tapa lähettää (ääni)viestejä, valokuvia, videoita, puhua (video)puheluita. Aika outoa pitää whatsappia "hölynpölynä" vaikka snappia ei käyttäisikään. Passiivisaggressiivista myös olettaa, että tyypillinen nuori aikuinen mies ottaa bussissa kymmenen sekunnin välein selfieitä. Ei ainakaan niissä HSL:n busseissa, missä minä liikun näin näytä tapahtuvan. 

Samoin tämä: "Välillä tekisi mieli kysyä jokaiselta vastaantulevalta naiselta että ”anna yks pieni hali”, mutta rohkeus ja itsetunto kun on maassa ei se hirveämmin auta asiaa." --> voiko olla totta? Kai normaali aikuinen ihminen tajuaa, että tuollaisen kysyminen vieraalta naiselta olisi aika lailla seksuaalista häirintää! 

Ja tämä sitaatti. "Vaikka onnistuisinkin pääsemään treffeille saakka, olen täysin introvertti, ujo ja sisäänpäinkääntynyt, etten keksisi yhtään mitään sanottavaa. Minulla ei ole hajuakaan mistä naisille pitäisi jutella. En katso telkkaria enkä kuuntele musaa, en lue uutisia enkä lööppejä." --> Eikö tuolla miehellä ole mitään omia ajatuksia, kiinnostuksenkohteita yms.? Vaikea tosiaan keskustella yhtään mistään jos mikään ei kiinnosta. Olettaa myös, että treffeillä se toinen osapuoli tekisi kaiken työn keksimällä jutunjuurta ties mistä, Mikon vieressä kohautellessa olkapäitään. 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse ajautumassa tuollaiselle uralle. Sitten skarppasin olemusta sekä opettelin kuuntelemaan naisia sen sijaan, että lähestyisin toista vain omine tarpeineni. Nykyään naimisissa fiksun kauniin ja hyväpalkkaisen naisen kanssa.

Siitä nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri, että niin kauan kun eletään yhteiskunnassa, jossa jokainen on vapaa valitsemaan puolisonsa niin tämän jutun henkilön pitää muuttua saadakseen naista. Suosittelisin aloittamaan jo tänään.

Haha.. ai niinkö teit? Kuulostaa naisen kirjoittamalta. 

Ei sinänsä, sehän on ihan yleinen neuvo, että treffeillä kannattaa antaa toisen puhua mahdollisimman paljon ja kuunnella. Mutta se ei nyt ole ihan sama kuin tuo sinun maalaamasi mystinen "opettelin kuuntelemaan naisia".

Minä olen kuunnellut naisia koko ikäni, siitä ei ole ollut mitään erityistä pelietua. Friendzonelle sillä kyllä pääsee, mutta se ei liene kuitenkaan tavoite. Se mikä pitää osata on oikeanlainen reaktio naisen jutuille, ja se pitäisi lähteä luonnostaan ja se vaatii pari asiaa. Pitää pystyä kiusoittelemaan.  Itsellä meinaa aina mennä myötäilyksi ja ymmärtämiseksi ja se on suora tie friendzonelle.

Vierailija kirjoitti:

User kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

Ai että Mikko ehti rakastua tähän naiseen jos ei tiedä yhtään mitään?

Ei varmasti ole mistään rakastumisesta kyse noissa tilanteissa. Minuakin on vastaavissa tilanteissa lähestytty ja joka kerta on herännyt ajatus, että tyypillä on tapana lähestyä samalla paikalla kaikkia, jotka näyttävät hänen silmäänsä sopivalta. Joskus en ole edes ehtinyt nähdä henkilöä ja luoda katsekontaktia, kun tyyppi on jostain yllättäin ilmestynyt tekemään tuttavuutta. Siis umpituntematon tyyppi.

Noihin on joka kerta yhtä vaikea suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

User kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

Ai että Mikko ehti rakastua tähän naiseen jos ei tiedä yhtään mitään?

Ei varmasti ole mistään rakastumisesta kyse noissa tilanteissa. Minuakin on vastaavissa tilanteissa lähestytty ja joka kerta on herännyt ajatus, että tyypillä on tapana lähestyä samalla paikalla kaikkia, jotka näyttävät hänen silmäänsä sopivalta. Joskus en ole edes ehtinyt nähdä henkilöä ja luoda katsekontaktia, kun tyyppi on jostain yllättäin ilmestynyt tekemään tuttavuutta. Siis umpituntematon tyyppi.

Noihin on joka kerta yhtä vaikea suhtautua.

Minulle on kerran tullut täysin tuntematon ihminen kertomaan että juuri rakastui minuun. Tietysti tämä oli niin humalassa että tuskin aamulla muisti koko tapausta. Ällöttävä ihminen joka ei osannut ollenkaan kuunnella mitä minä sanon, kuten mene pois. Järkkärit hoiti kasanovan muualle.

Höpö höpö frienfzoneja, tuskin ne naiset oikeasti ovat tuon ystäviä. Koska jos omaa oikeasti paljon ystäviä, aika väkisin niistä joskus kehittyy enemmän.

On vaan oltu kohteliaita, eikä sanottu mitä oikeasti ajatellaan.

Mitä Mikko naisella tekisi? Ei löydä mitään puhuttavaa, ei tunne mitään kun kuka tahansa kelpaa.

Ellei osaa edes kaverina puhua, niin miten se seurustelu menisi? 15 s seksiä ilman turhia puheita, moi ja ensi viikkoon?

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

Tuosta syystä olisikin erityisen tärkeää, että ihmiset jaksaisivat olla perussosiaalisia ja kohteliaita niissä paikoissa, joihin se kuuluu eli esim.yöelämässä, koska se on monelle ainut paikka päästä juttelemaan.

Varmaan vaan menee niin, että aika moni yksinäinen mies on tullut käännytetyksi ovella, koska on vesiselvänä "liian humalassa", mutta naislaumat kyllä menevät sisään, vaikka eivät olisi hirveän mukavia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin Mikon ja samanlaisten tarinoiden taustalla tuntuu juurikin piilevän se, ettei edes yritetä sitä kumppania etsiä ja nähdä vähän vaivaa sen etsinnän eteen. Ovatko nämä miehet jotain äidin lellikkejä, jotka meinaavat, että nainen nyt vain automaattisesti pitäisi tulla vastaan kun vähän pukahtaa ja kättään ojentaa?

Jotenkin vinoutunut maailmankuva. En nyt naisena itsekään kuvittele, että automaattisesti kaikki miehet minusta kiinnostuvat jos vain vähän edes käyn juttusille. Tai että löytäisin itselleni miehen panostamatta itseeni ja elämääni kuten ulkonäköön, harrastuksiin, yleistietoon lukemalla laajalti.

Jos oma elämänpiiri on se koti ja pelaaminen, niin mitä sitä oikein kuvittelee antavansa sille mahdolliselle kumppanille? Mitä jos nainen haluaa vaikka vaeltaa tai harrastaa jalkapalloa? Miksi Mikko olisi silloin hänelle edes kumppaniehdokas, jos tarjolla ei ole mitään muuta kuin keskustelua peleistä, joita on vuosikaudet pelannut?

Itse olen testannut lähes kaikki nettideitit, tinderin, baareissakin on tullut kierreltyä. En ole edes mikään ikisinkku kuten Mikko, mutta kyllä tämä nykyään tuntuu olevan melko haastava pelikenttä itselle ainakin. Olen varmaan liian tavallinen, mikään ei kai herätä kiinnostusta.

M37

Jotkut löytävät Tinderin ja nettitreffien avulla, toiset kohtaavat töissä tai harrastuksissa. Parhaimmat kohtaamiset tulevat kyllä töiden ja harrastusten kautta. Suosittelen myös vaikka jotain vapaaehtoistoimintaa esim urheilun parissa? Tutustua pikkuhiljaa, mutta ei kiirehtiä liikaa.

Tinderissä se on myös se, että millaisia ihmisiä itse klikkaa ja valitsee. Joskus tuntuu siltä, että ihmisillä on niitä aivan mahdottomia vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

User kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

Ai että Mikko ehti rakastua tähän naiseen jos ei tiedä yhtään mitään?

Ei varmasti ole mistään rakastumisesta kyse noissa tilanteissa. Minuakin on vastaavissa tilanteissa lähestytty ja joka kerta on herännyt ajatus, että tyypillä on tapana lähestyä samalla paikalla kaikkia, jotka näyttävät hänen silmäänsä sopivalta. Joskus en ole edes ehtinyt nähdä henkilöä ja luoda katsekontaktia, kun tyyppi on jostain yllättäin ilmestynyt tekemään tuttavuutta. Siis umpituntematon tyyppi.

Noihin on joka kerta yhtä vaikea suhtautua.

Minulle on kerran tullut täysin tuntematon ihminen kertomaan että juuri rakastui minuun. Tietysti tämä oli niin humalassa että tuskin aamulla muisti koko tapausta. Ällöttävä ihminen joka ei osannut ollenkaan kuunnella mitä minä sanon, kuten mene pois. Järkkärit hoiti kasanovan muualle.

Voin kuvitella miten epämiellyttävä tilanne, hyvä että veivät pois!

Minulle ei onneksi kukaan random ole tullut rakkautta tunnustamaan, mutta tunteista on kyllä avauduttu hyvin suorasti muulla tavoin - ihan selvin päin. Esimerkiksi yksi mies sanoi päättäneensä, ilmeisen tosissaan vieläpä, että olen hänen naisensa. Öööö, anteeksi mitä? Mites minun mielipiteeni? Varmaan pitäisi olla imarreltu noissa tilanteissa, mutten voi sille mitään että koen lähinnä vain ahdistusta. Ja hyvin suurta sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, onko toi Mikko vaan toimittajan keksimä vitsi vai voiko tuo olla edes totta. "En tykkää whatsapeista, snapchateistä enkä mistään muustakaan hölynpölystä. Ja ei, en ole se kaveri, joka ottaa bussissa joka kymmenes sekunti itsestään uuden selfien." --> siis mun 76-vuotias äitinikin käyttää whatsappia, koska se on ihan mainio tapa lähettää (ääni)viestejä, valokuvia, videoita, puhua (video)puheluita. Aika outoa pitää whatsappia "hölynpölynä" vaikka snappia ei käyttäisikään. Passiivisaggressiivista myös olettaa, että tyypillinen nuori aikuinen mies ottaa bussissa kymmenen sekunnin välein selfieitä. Ei ainakaan niissä HSL:n busseissa, missä minä liikun näin näytä tapahtuvan. 

Samoin tämä: "Välillä tekisi mieli kysyä jokaiselta vastaantulevalta naiselta että ”anna yks pieni hali”, mutta rohkeus ja itsetunto kun on maassa ei se hirveämmin auta asiaa." --> voiko olla totta? Kai normaali aikuinen ihminen tajuaa, että tuollaisen kysyminen vieraalta naiselta olisi aika lailla seksuaalista häirintää! 

Ja tämä sitaatti. "Vaikka onnistuisinkin pääsemään treffeille saakka, olen täysin introvertti, ujo ja sisäänpäinkääntynyt, etten keksisi yhtään mitään sanottavaa. Minulla ei ole hajuakaan mistä naisille pitäisi jutella. En katso telkkaria enkä kuuntele musaa, en lue uutisia enkä lööppejä." --> Eikö tuolla miehellä ole mitään omia ajatuksia, kiinnostuksenkohteita yms.? Vaikea tosiaan keskustella yhtään mistään jos mikään ei kiinnosta. Olettaa myös, että treffeillä se toinen osapuoli tekisi kaiken työn keksimällä jutunjuurta ties mistä, Mikon vieressä kohautellessa olkapäitään. 

Ehkä muuten onkin toimittajan keksimä stereotyyppi. Kas kun ei itelle tullut mieleen tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

User kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä ihmetyttää se, miksi monet fiksut kommentit ovat saaneet niin paljon alapeukkuja. Lähinnä ne, joissa laitettaisiin vähän vastuuta tälle Mikolle myös. Minulle tuli mieleen pari asiaa. 

1) Mikko ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut MISTÄÄN muusa kuin jostain tietyistä peleistä. En minä ainakaan jaksaisi ystäväpiirissäni (niin naisia kuin miehiä) sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse edes harrastaa mitään ihmeempää, edes pieni normaali uteliaan kiinnostunut suhtautumien riittää. Esim. jos kysyn "mennäänkö elokuviin" ja "Mikko" vastaan "ääh tai no kai sit ihan se ja sama" vrt. "Mennäänkö elokuviin" "Joo! Voisin katsoa, mitä kiinnostavia elokuvia on nyt menossa, vai olisiko sulla joku jo mielessä". 

2) On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa. Se nainen, joka on vastannut Mikolle tosi törkeästi, voi olla joko mielenterveysongelmainen, tai sitten hänellä on voinut olla vaikka todella rankka elämäntilanne. Esim. tullut vaikka edellisellä  viikolla raiskatuksi ja ahdistuu kun joku yllättäen lähestyy bussipysäkillä. Ei kannata olettaa, että kaikilla bussipysäkeiden yms. ihmisillä on asiat tasapainossa. Minua vuosia sitten tuli joku rändom tyyppi iskemään kauppajonossa. Olin juuri saanut tietää, että äitini on hengenvaarallisessa tilassa teho-osastolla ja olin ostamassa evästä junamatkalle äidin luokse Helsinkiin sairaalaan. Pelkäsin, että äiti kuolee ennen kuin ehdin perille. Voi arvata, etten siinä tilassa pystynyt vastaamaan mitään kovin kohteliasta tuohon iskuyritykseen. Yleensä olen kyllä varsin kohtelias, mutta pointtini on siis, että jos sattumanvaraista ihmistä lähestyy, ei voi tietää mikä mielentila tai elämäntilanne hänellä on sillä hetkellä. esim. sosiaalisten tilanteiden fobia tms. 

"On jotenkin autistista olettaa, että ihmisiä voi lähestyä esim. bussipysäkillä suhdetarkoituksessa." 

Autistista tai naiivin romanttista. Rakastumisessa on se ongelma, että se sekoittaa arvostelukyvyn. Eihän meillä missään opeteta, miten tulis suhtautua omiin rakkauden tunteisiin. Ei missään valmisteta ihmistä kohtaamaan tilannetta, jossa omat tunteet eivät olekaan "kohtalon johdatusta", vaan pelkkää petollista toiveajattelua. Oikein puistattaa omat nuoruuden ihastumiset. Olen niin iloinen, että vihdoinkin omat ihastukset alkaa olla sellaista normaalia ja kohtuu hallinnassa. Ikä tekee tehtävänsä.

Ai että Mikko ehti rakastua tähän naiseen jos ei tiedä yhtään mitään?

Ei varmasti ole mistään rakastumisesta kyse noissa tilanteissa. Minuakin on vastaavissa tilanteissa lähestytty ja joka kerta on herännyt ajatus, että tyypillä on tapana lähestyä samalla paikalla kaikkia, jotka näyttävät hänen silmäänsä sopivalta. Joskus en ole edes ehtinyt nähdä henkilöä ja luoda katsekontaktia, kun tyyppi on jostain yllättäin ilmestynyt tekemään tuttavuutta. Siis umpituntematon tyyppi.

Noihin on joka kerta yhtä vaikea suhtautua.

Minulle on kerran tullut täysin tuntematon ihminen kertomaan että juuri rakastui minuun. Tietysti tämä oli niin humalassa että tuskin aamulla muisti koko tapausta. Ällöttävä ihminen joka ei osannut ollenkaan kuunnella mitä minä sanon, kuten mene pois. Järkkärit hoiti kasanovan muualle.

Voin kuvitella miten epämiellyttävä tilanne, hyvä että veivät pois!

Minulle ei onneksi kukaan random ole tullut rakkautta tunnustamaan, mutta tunteista on kyllä avauduttu hyvin suorasti muulla tavoin - ihan selvin päin. Esimerkiksi yksi mies sanoi päättäneensä, ilmeisen tosissaan vieläpä, että olen hänen naisensa. Öööö, anteeksi mitä? Mites minun mielipiteeni? Varmaan pitäisi olla imarreltu noissa tilanteissa, mutten voi sille mitään että koen lähinnä vain ahdistusta. Ja hyvin suurta sellaista.

Ei siitä mitään imarreltu pidä olla jos toinen ei kunnioita edes sen vertaa että olisi kiinnostunut mielipiteistäsi tai mitä sanot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä näissä keisseissä vastuuttaisin niitä vanhempia. Vanhempien tehtävä on toimia niin, että lapselle kasvaa terve itsetunto ja sosiaalistuu riittävästi. Kasvatetaanhan koiranpennutkin niin, että pärjäävät toisten koirien ja ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Kokemusta on itselläkin yhden pelihimoisen nörtin kasvattamisesta yhteiskunta- ja parisuhdekelpoiseksi. Ikävuosina 3-12 vuotta on toimittava niin, että lapsella on harrastuksia ja kavereita. Näin on sitten siitä yläasteella selviämiseen parhaat mahdolliset saumat. Peliaikaa on raaasti rajoitettava, vaikka siitä joutuu jatkuvasti taistelemaan. On raahattava sukulaisiin ja matkoille. Annettava vastuuta asioista ja sitten sopivassa vaiheessa potkittava jatko-opintoihin ja omaan kämppään. Vaivaa tästä toki on itselle, mutta nyt 25 v minun pikku mussuksllani on hyväpalkkainen ammatti, nätti koti ja avovaimo sekä esikoinen tuloillaan. Itsellä on voittajafiilikset kun toinen pääsi normaaliin elämään kiinni vaikka jossain vaiheessa pelkäsin, että tulee Mikon kaltainen vässykkä.

Koiranpentujakin kasvatetaan, mutta et sä saa bernhardilaisesta kasvatettua ajokoiraa. Kaverittomien lasten vanhempia yhdistää usein se, että näkevät enemmän vaivaa lapsen kavereiden eteen kuin muut vanhemmat. Tietyn perustason jälkeen vanhempien toiminnalla ei juurikaan ole vaikutusta eli otat vähän liikaa itsellesi kunniaa tuosta. Paljon suurempi vaikutus on geeneillä ja sattumalla

Höpö höpö geenit ja sattuma ei määrää sitä, että lapselle kehittyy hyvä itsetunto ja hyvät sosiaaliset taidot. Se vaatii harjoittelua, toistoja ja palautetta ihan niinkuin mikä muu asian harjoittelu tahansa. Ihmisen pitää oppia asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan ne. Sitä ei saavuteta , mikäli poikien annetaan hakata Jotain Fortnidea tai CSssää kaikki vapaa-aika. Vanhempien tehtävä on kasvattaa ja ohjata ja huolehtia siitä ettei pojasta kasva Mikon kaltaista nyhveröä, jolla ei ole mitään mielenkiinnon kohteita elämässään ja joka ei pysty ihmiselle puhumaan. Kaikkia sitä leipä elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko Mikon puhua noin rivosti? En ihmettele, jos ei ole ollut mitään naisten kanssa, jos ensimmäisenä mielessä seksi. Yhdessäolon luulisi olevan tärkeämpää. Vai noinko kaikki miehet ajattelevat? Kauniimminkin voisi asian ilmaista.

Seksiinhän suhteiden muodostuminen lopulta johtaa. Kaikki muu on vaan esileikkiä. Tämä totuus kannattaa naistenkin tunnustaa, vaikka yleensä on kovin vaikea olla rehellinen etenkin itselleen.

Tarkoitan, että tarvitseeko sanoa "

saatika pannut naista elämäni aikana", kun voisi puhua rakastelusta? Tuosta tulee kuva, että nainen on vain esine.

Näille mikoille ja muille ulisijoille nainen ei ole ihminen vaan esine . Esine jolla ei ole muuta merkitystä kuin se reikä. Tästä voitkin päätellä, miksi kumppania ei löydy kun asenne on tuo.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia Mikkoja kehittyy niistä luokan kilteimmistä pojista, joiden kanssa tytöt eivät koskaan edes juttele koko koulun aikana. :(

Ja tässä ketjussa näkyy selkeästi se, miksi kaikki vähänkin järkevät nämä vässykät kiertää kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko Mikon puhua noin rivosti? En ihmettele, jos ei ole ollut mitään naisten kanssa, jos ensimmäisenä mielessä seksi. Yhdessäolon luulisi olevan tärkeämpää. Vai noinko kaikki miehet ajattelevat? Kauniimminkin voisi asian ilmaista.

Seksiinhän suhteiden muodostuminen lopulta johtaa. Kaikki muu on vaan esileikkiä. Tämä totuus kannattaa naistenkin tunnustaa, vaikka yleensä on kovin vaikea olla rehellinen etenkin itselleen.

Tarkoitan, että tarvitseeko sanoa "

saatika pannut naista elämäni aikana", kun voisi puhua rakastelusta? Tuosta tulee kuva, että nainen on vain esine.

Näille mikoille ja muille ulisijoille nainen ei ole ihminen vaan esine . Esine jolla ei ole muuta merkitystä kuin se reikä. Tästä voitkin päätellä, miksi kumppania ei löydy kun asenne on tuo.

Sä voit inttää tota, mutta se ei ikinä ole totta