Läheinen on muuttunut todella oudoksi. Näkee "asioiden symbolisia merkityksiä" ihan joka paikassa.

Mulla oli tuota kun olin henkisesti huonossa jamassa. Takana itsemurhayritys jne. Pelkäsin myös, että teen työssä valtavan mokan mistä aiheutuu asiakkaallemme miljoonien vahinko ja asia tulee myös tiedotusvälineisiin ja minusta tulee negatiivisella tavalla julkkis.

Suositus:

psychosis or spiritual awakening phil borges at ted

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi enemmän puhua vakavista mielenterveysongelmista. Moni pilaa elämänsä maniassa tai psykoosissa sekoiluillaan. Sitten vaan vaietaan asioista. Pitäisi olla joku matalemman kynnyksen keino saada apua. Maniassa ja psykoosissa ihminen on yleensä täysin sairaudentunnoton. Lähipiiri sairastuu siinä itse kun yrittää vuosia saada perheen sekoilijaa hoitoon. Kaikki muut ihmiset saattaa kadota ympäriltä, mutta kun ei sitä perheenjäsentä voi heitteillekään jättää. 

Totta, itseasiassa koko maailmassa jos tälle tielle lähdetään, eikös juuri jenkeissä joku osavaltio kieltänyt abortit uskontoon vedoten? Siinä teille todellakin muille vaarallista psykoottisuutta ja eikös räsänen aja tätä sanomaa myös suomessa.

Voisit tehdä huoli-ilmoituksen sossuun, että epäilet psykoosia eikä lähde lääkäriin.

Kalle Päätalon faijalla oli vastaavanlaista merkkien näkemistä ja läänillehän se vietiin. Kalle kuvaa sitä kirjoissaan.

Jokainen voi uskoa mihin haluaa. Minusta on tullut hyvin herkkä erilaisille merkeille. Usein ajattelen, että jos joku asia on vaikea, ja vastoinkäymisiä tulee useita kohdistuen siihen asiaan, silloin on parasta laittaa juttu jäähylle hetkeksi. Ehkä se ei ole oikea suunta. En vielä on niin pitkällä, että näkisin merkkinä esim. haikaran lennähtämisen katolle tai jonkin muun klassisen "merkin". 

Olen harrastanut valokuvausta, siinä jos missä ovat yhteensattumat tarpeen. Oikeastaan jotkut vain kävelevät hyvien asioiden eteen ja saavat siitä kiinnostavia kuvia. Silloin universumi hymyilee :)

Joskus tulee hyviä ihmisiä kuin tilauksesta eteen. Edellisviikolla minun piti mennä ensiapuun, vahingossa menin väärään sairaalaan. Kuin sattumalta tiskillä oli poliiseja, jotka kuulivat keskusteluni ja heillä oli juuri asiaa kyseiseen sairaalaan, joten pääsin poliisikyydillä perille.

Siis tälläisiä mukavia yhteensattumia. 

Onko nämä merkkejä vai ei, sitä en tiedä. Tuntuu kuitenkin mukavalta, ikäänkuin universumi tosiaan huolehtisi hyvällä tavalla. Silloin täytyy muistaa kiittää ja koittaa antaa takaisin se, mikä on annettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi uskoa mihin haluaa. Minusta on tullut hyvin herkkä erilaisille merkeille. Usein ajattelen, että jos joku asia on vaikea, ja vastoinkäymisiä tulee useita kohdistuen siihen asiaan, silloin on parasta laittaa juttu jäähylle hetkeksi. Ehkä se ei ole oikea suunta. En vielä on niin pitkällä, että näkisin merkkinä esim. haikaran lennähtämisen katolle tai jonkin muun klassisen "merkin". 

Olen harrastanut valokuvausta, siinä jos missä ovat yhteensattumat tarpeen. Oikeastaan jotkut vain kävelevät hyvien asioiden eteen ja saavat siitä kiinnostavia kuvia. Silloin universumi hymyilee :)

Joskus tulee hyviä ihmisiä kuin tilauksesta eteen. Edellisviikolla minun piti mennä ensiapuun, vahingossa menin väärään sairaalaan. Kuin sattumalta tiskillä oli poliiseja, jotka kuulivat keskusteluni ja heillä oli juuri asiaa kyseiseen sairaalaan, joten pääsin poliisikyydillä perille.

Siis tälläisiä mukavia yhteensattumia. 

Onko nämä merkkejä vai ei, sitä en tiedä. Tuntuu kuitenkin mukavalta, ikäänkuin universumi tosiaan huolehtisi hyvällä tavalla. Silloin täytyy muistaa kiittää ja koittaa antaa takaisin se, mikä on annettavissa.

“A human being is part of a whole, called by us the ‘Universe’ —a part limited in time and space. He experiences himself, his thoughts, and feelings, as something separated from the rest—a kind of optical delusion of his consciousness. This delusion is a kind of prison for us, restricting us to our personal desires and to affection for a few persons nearest us. Our task must be to free ourselves from this prison by widening our circles of compassion to embrace all living creatures and the whole of nature in its beauty.”

- Albert Einstein

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi uskoa mihin haluaa. Minusta on tullut hyvin herkkä erilaisille merkeille. Usein ajattelen, että jos joku asia on vaikea, ja vastoinkäymisiä tulee useita kohdistuen siihen asiaan, silloin on parasta laittaa juttu jäähylle hetkeksi. Ehkä se ei ole oikea suunta. En vielä on niin pitkällä, että näkisin merkkinä esim. haikaran lennähtämisen katolle tai jonkin muun klassisen "merkin". 

Olen harrastanut valokuvausta, siinä jos missä ovat yhteensattumat tarpeen. Oikeastaan jotkut vain kävelevät hyvien asioiden eteen ja saavat siitä kiinnostavia kuvia. Silloin universumi hymyilee :)

Joskus tulee hyviä ihmisiä kuin tilauksesta eteen. Edellisviikolla minun piti mennä ensiapuun, vahingossa menin väärään sairaalaan. Kuin sattumalta tiskillä oli poliiseja, jotka kuulivat keskusteluni ja heillä oli juuri asiaa kyseiseen sairaalaan, joten pääsin poliisikyydillä perille.

Siis tälläisiä mukavia yhteensattumia. 

Onko nämä merkkejä vai ei, sitä en tiedä. Tuntuu kuitenkin mukavalta, ikäänkuin universumi tosiaan huolehtisi hyvällä tavalla. Silloin täytyy muistaa kiittää ja koittaa antaa takaisin se, mikä on annettavissa.

Samaistun tähän täysin, varmasti saisin länsimaalaisilta kristityiltä passituksen hoitoon, mutta onneksi ihmiset alkaa valveutua, toivon niin vaikka ketjussa aika epätoivoisen kuvan voisikin saada.

Näen enneunia, harvoin mitään hyödyllistä mutta hyvin selkeitä ja myös noita aistimuksia, esimerkiksi sikiön piirtyminen pilvenä taivaalle juuri ennen kuin kuulin läheiseni ystävän kuolleen.

Usein saatan myös saada sellaisia noh tätä on hieman vaikea järkevästi selittää, mutta kiinnostun vaikka kuukaudeksi moottoripyöristä, en aikaisemmin ole ollut kiinnostunut katselen kuvia, ihailen, haluan oman, kunnes elämässäni tapahtuu jotain merkittävää, joka muuttaa elämäni ja siihen vahvasti liittyy pyörät, ei tosin minulla vaan tällä tapahtumalla sanotaan vaikka henkilö ja se päähänpinttymä pyöristä loppuu siihen.

Toinen voimakas oli kiintymykseni cartelleihin, luin kaiken mitä kirjallisuudesta sain käsiini, katsoin dokkarit ja elokuvat, kunnes taas tapahtuu jotakin mikä selitti tämän oudon päähänpinttymän ja se pakkomielle loppui siihen.

Jokin väri voi tehdä myös saman, yhtäkkiä näen sinisen voimakkaana, tunnen jopa vetoa, kunnes sattumusten kautta tämä sininen ja sen vaikutus/ yhteys selviää minulle ja päähänpinttymä häviää.

Näitä on ollut paljon tuossa vaan muutama, näitä on todella vaikea selittää ihmisille jotka niitä ei koe, joten en nykyään kerro, mutta on myös ihmisiä jotka kokevat ja tietenkin toivoisin että ei leimattaisi ihmisiä niin helposti. Ihminen on kehityksessä ja tietoisuudessa vielä aika keskeneräinen, emme todellakaan tiedä nyt sitä mitä tiedämme tulevaisuudessa ja jos kaikki jäisivät jumiin näihin vanhoihin käsityksiin emme myöskään kehittyisi.

...mutta ainahan näin on ollut, toisin ajattelevat saavat hullunleiman ennen kuin asia todeksi pystytään todistamaan, moni edesmennyt nero ja tieteilijä ovat näistä hyviä esimerkkejä.

Totta kai ihminen voi kokea merkityksiä eri asioissa ja jotkut näkevät elottomassa ympäristössä henkisyyttä jne. Silloin, kun se tuntuu positiiviselta, "universumin huolenpidolta", kuten joku tuossa yllä ilmaisi, eikä aiheuta mukavaa fiilistä kummempaa, niin mikäs siinä. 

Sen sijaan huolettavaa on se, jos merkitykset tai merkit ovat selvästi negatiivispainotteisia, aiheuttavat vainoharhaista oloa ja ilmaisua, pelkoja ja ahdistusta, elämänpiirin rajoittumista jne. Myös äkillinen alku ja hyvin voimakas muutos (esim. entisestä ateistista vihaista jumalaa ja piruja pelkääväksi) ovat hälyttäviä merkkejä. Tällöin tulisi kyllä pitää mielessä, että kyseessä voi olla psyykkinen sairaus, esim. psykoottinen masennus, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö. 

Jälkimmäisissä tapauksissa läheisten osa on aika vaikea - oireilevahan uskoo kokemuksiinsa täysin eikä ole useinkaan valmis myöntämään, että kyseessä voisi olla psyykkinen sairaus. Monesti apua saadaan vasta siinä vaiheessa, kun elämänhallinta on jo pahasti rempallaan. Voihan tuosta varovasti kysellä - mistä hän kokee merkkien tulevan, miksi sellaisia tulee nyt eikä aiemmin, onko hänellä huolia tai ahdistusta. Mutta tosi vaikea on saada sellaista ihmistä hoidon piiriin, joka ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Läheinen voi siinä lähinnä koittaa olla apuna ja tukea kovasti, jos ihminen itse päättää lähteä hakemaan hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

"Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Todellisuuden erottaminen oman pään sisäisistä mielikuvista on ajoittain hankalaa.

Kapeimmillaan psykoottisuus määritellään selvien harhaluulojen tai aistiharhojen esiintymiseksi ilman, että henkilö tiedostaa niiden mielenterveydenhäiriöistä luonnetta. Joskus psykoottisuus havaitaan myös karkeasti poikkeavan käyttäytymisen tai hajanaisen puheen perusteella."

Lähde: mielenterveystalo

Kertokaas nyt miten tämä poikkeaa uskovaisista, ihan kongreettisesti, koska olen ilmeisesti tyhmä kun en tajua ja näe eroa.

Jumalan olemassa oloa ei voi todistaa. Suurin osa uskovaisista ei näe enkeleitä tms kaikkialla, vaan he erottavat toden epätodesta. Jos kuvittelen Jumalan olevan kaikkialla, en kuvittele näkeväni häntä varsinaisesti konkreettisesti.

Jos psykoosissa oleva sanoo, että nurkassa seisoo pelottava pelle, joka on juuri tulossa puukottamaan sinua, niin voit itse todeta, ettei siellä mitään pelleä ole.

Katsoin mielenkiintoisen haastattelen nuoresta naisesta, jolla on skitsofrenia. Hän näkee juuri pelottavan pellen ja sellaisen mustahiuksisen naisen Ring-elokuvasta. Ihmiset haluavat yleensä tietää näkeekö hän harhoja juuri silloin ja missä ne ovat, mutta hän kieltäytyy kertomasta, koska hänen mielenterveydelleen on vaarallista, jos oikea maailma reagoi hänen harhoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi uskoa mihin haluaa. Minusta on tullut hyvin herkkä erilaisille merkeille. Usein ajattelen, että jos joku asia on vaikea, ja vastoinkäymisiä tulee useita kohdistuen siihen asiaan, silloin on parasta laittaa juttu jäähylle hetkeksi. Ehkä se ei ole oikea suunta. En vielä on niin pitkällä, että näkisin merkkinä esim. haikaran lennähtämisen katolle tai jonkin muun klassisen "merkin". 

Olen harrastanut valokuvausta, siinä jos missä ovat yhteensattumat tarpeen. Oikeastaan jotkut vain kävelevät hyvien asioiden eteen ja saavat siitä kiinnostavia kuvia. Silloin universumi hymyilee :)

Joskus tulee hyviä ihmisiä kuin tilauksesta eteen. Edellisviikolla minun piti mennä ensiapuun, vahingossa menin väärään sairaalaan. Kuin sattumalta tiskillä oli poliiseja, jotka kuulivat keskusteluni ja heillä oli juuri asiaa kyseiseen sairaalaan, joten pääsin poliisikyydillä perille.

Siis tälläisiä mukavia yhteensattumia. 

Onko nämä merkkejä vai ei, sitä en tiedä. Tuntuu kuitenkin mukavalta, ikäänkuin universumi tosiaan huolehtisi hyvällä tavalla. Silloin täytyy muistaa kiittää ja koittaa antaa takaisin se, mikä on annettavissa.

Samaistun tähän täysin, varmasti saisin länsimaalaisilta kristityiltä passituksen hoitoon, mutta onneksi ihmiset alkaa valveutua, toivon niin vaikka ketjussa aika epätoivoisen kuvan voisikin saada.

Näen enneunia, harvoin mitään hyödyllistä mutta hyvin selkeitä ja myös noita aistimuksia, esimerkiksi sikiön piirtyminen pilvenä taivaalle juuri ennen kuin kuulin läheiseni ystävän kuolleen.

Usein saatan myös saada sellaisia noh tätä on hieman vaikea järkevästi selittää, mutta kiinnostun vaikka kuukaudeksi moottoripyöristä, en aikaisemmin ole ollut kiinnostunut katselen kuvia, ihailen, haluan oman, kunnes elämässäni tapahtuu jotain merkittävää, joka muuttaa elämäni ja siihen vahvasti liittyy pyörät, ei tosin minulla vaan tällä tapahtumalla sanotaan vaikka henkilö ja se päähänpinttymä pyöristä loppuu siihen.

Toinen voimakas oli kiintymykseni cartelleihin, luin kaiken mitä kirjallisuudesta sain käsiini, katsoin dokkarit ja elokuvat, kunnes taas tapahtuu jotakin mikä selitti tämän oudon päähänpinttymän ja se pakkomielle loppui siihen.

Jokin väri voi tehdä myös saman, yhtäkkiä näen sinisen voimakkaana, tunnen jopa vetoa, kunnes sattumusten kautta tämä sininen ja sen vaikutus/ yhteys selviää minulle ja päähänpinttymä häviää.

Näitä on ollut paljon tuossa vaan muutama, näitä on todella vaikea selittää ihmisille jotka niitä ei koe, joten en nykyään kerro, mutta on myös ihmisiä jotka kokevat ja tietenkin toivoisin että ei leimattaisi ihmisiä niin helposti. Ihminen on kehityksessä ja tietoisuudessa vielä aika keskeneräinen, emme todellakaan tiedä nyt sitä mitä tiedämme tulevaisuudessa ja jos kaikki jäisivät jumiin näihin vanhoihin käsityksiin emme myöskään kehittyisi.

...mutta ainahan näin on ollut, toisin ajattelevat saavat hullunleiman ennen kuin asia todeksi pystytään todistamaan, moni edesmennyt nero ja tieteilijä ovat näistä hyviä esimerkkejä.

Tulipa ehkä sekavasti selitettyä, mutta esimerkiksi tuon sikiön piirtyminen taivaalle aamulla ja se ystävän läheisen kuoleman tieto heti sen jälkeen, pohjautu siihen että olimme juuri puhuneet jälleen syntymästä tämän yatäväni kanssa pari viikkoa aiemmin.

... ja noista päähänpinttymistä, ikäänkuin jonkun toisen ajatukset olisivat omiani, se ei suoranaisesti viittaa itseeni, vaan tapahtumaan joka tulee vaikuttamaan merkittävästi elämääni ja kun se tapahtuu tuo outo pinttymäkin häviää, enne, merkki tai intuitio miksi sitä kukakin haluaa kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Todellisuuden erottaminen oman pään sisäisistä mielikuvista on ajoittain hankalaa.

Kapeimmillaan psykoottisuus määritellään selvien harhaluulojen tai aistiharhojen esiintymiseksi ilman, että henkilö tiedostaa niiden mielenterveydenhäiriöistä luonnetta. Joskus psykoottisuus havaitaan myös karkeasti poikkeavan käyttäytymisen tai hajanaisen puheen perusteella."

Lähde: mielenterveystalo

Kertokaas nyt miten tämä poikkeaa uskovaisista, ihan kongreettisesti, koska olen ilmeisesti tyhmä kun en tajua ja näe eroa.

Jumalan olemassa oloa ei voi todistaa. Suurin osa uskovaisista ei näe enkeleitä tms kaikkialla, vaan he erottavat toden epätodesta. Jos kuvittelen Jumalan olevan kaikkialla, en kuvittele näkeväni häntä varsinaisesti konkreettisesti.

Jos psykoosissa oleva sanoo, että nurkassa seisoo pelottava pelle, joka on juuri tulossa puukottamaan sinua, niin voit itse todeta, ettei siellä mitään pelleä ole.

Katsoin mielenkiintoisen haastattelen nuoresta naisesta, jolla on skitsofrenia. Hän näkee juuri pelottavan pellen ja sellaisen mustahiuksisen naisen Ring-elokuvasta. Ihmiset haluavat yleensä tietää näkeekö hän harhoja juuri silloin ja missä ne ovat, mutta hän kieltäytyy kertomasta, koska hänen mielenterveydelleen on vaarallista, jos oikea maailma reagoi hänen harhoihinsa.

"Jumalan olemassa oloa ei voi todistaa. Suurin osa uskovaisista ei näe enkeleitä tms kaikkialla, vaan he erottavat toden epätodesta. "

Eikös tuo nyt kumonnut itsensä, ei voi todistaa mutta erottaa toden epätodesta? Miten erottaa, jos ei voi todistaa.

Ilmaa jota hengitämme emme näe, mutta sen olemassaolon voi hyvinkin yksityiskohtaisesti ja tieteellisesti todistaa, ihan nyt vain vertauskuvana.

Hänellä taisi sienestysreissulla mennä kantarellit ja silokit sekaisin.

Minkä ikäinen ihminen on kyseessä? Nainenko?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihminen voi kokea merkityksiä eri asioissa ja jotkut näkevät elottomassa ympäristössä henkisyyttä jne. Silloin, kun se tuntuu positiiviselta, "universumin huolenpidolta", kuten joku tuossa yllä ilmaisi, eikä aiheuta mukavaa fiilistä kummempaa, niin mikäs siinä. 

Sen sijaan huolettavaa on se, jos merkitykset tai merkit ovat selvästi negatiivispainotteisia, aiheuttavat vainoharhaista oloa ja ilmaisua, pelkoja ja ahdistusta, elämänpiirin rajoittumista jne. Myös äkillinen alku ja hyvin voimakas muutos (esim. entisestä ateistista vihaista jumalaa ja piruja pelkääväksi) ovat hälyttäviä merkkejä. Tällöin tulisi kyllä pitää mielessä, että kyseessä voi olla psyykkinen sairaus, esim. psykoottinen masennus, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö. 

Jälkimmäisissä tapauksissa läheisten osa on aika vaikea - oireilevahan uskoo kokemuksiinsa täysin eikä ole useinkaan valmis myöntämään, että kyseessä voisi olla psyykkinen sairaus. Monesti apua saadaan vasta siinä vaiheessa, kun elämänhallinta on jo pahasti rempallaan. Voihan tuosta varovasti kysellä - mistä hän kokee merkkien tulevan, miksi sellaisia tulee nyt eikä aiemmin, onko hänellä huolia tai ahdistusta. Mutta tosi vaikea on saada sellaista ihmistä hoidon piiriin, joka ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Läheinen voi siinä lähinnä koittaa olla apuna ja tukea kovasti, jos ihminen itse päättää lähteä hakemaan hoitoa. 

Positiiviset intuitiot hyviä, ahdistusta herättävät pahoja?

Käsitinkö oikein?

Ehkä niiden negatiivisten on tarkoitus toimia varoittavana, mutta eiväthän ne toimi jos sulkee silmänsä niiltä, eikö vain.

Uskovat uskovat profeetoihin, mutta muu onkin sitten hölynpölyä jos se ei omassa raamatussa tai koraanissa lue. Mielenkiintoinen ajatusmalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihminen voi kokea merkityksiä eri asioissa ja jotkut näkevät elottomassa ympäristössä henkisyyttä jne. Silloin, kun se tuntuu positiiviselta, "universumin huolenpidolta", kuten joku tuossa yllä ilmaisi, eikä aiheuta mukavaa fiilistä kummempaa, niin mikäs siinä. 

Sen sijaan huolettavaa on se, jos merkitykset tai merkit ovat selvästi negatiivispainotteisia, aiheuttavat vainoharhaista oloa ja ilmaisua, pelkoja ja ahdistusta, elämänpiirin rajoittumista jne. Myös äkillinen alku ja hyvin voimakas muutos (esim. entisestä ateistista vihaista jumalaa ja piruja pelkääväksi) ovat hälyttäviä merkkejä. Tällöin tulisi kyllä pitää mielessä, että kyseessä voi olla psyykkinen sairaus, esim. psykoottinen masennus, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö. 

Jälkimmäisissä tapauksissa läheisten osa on aika vaikea - oireilevahan uskoo kokemuksiinsa täysin eikä ole useinkaan valmis myöntämään, että kyseessä voisi olla psyykkinen sairaus. Monesti apua saadaan vasta siinä vaiheessa, kun elämänhallinta on jo pahasti rempallaan. Voihan tuosta varovasti kysellä - mistä hän kokee merkkien tulevan, miksi sellaisia tulee nyt eikä aiemmin, onko hänellä huolia tai ahdistusta. Mutta tosi vaikea on saada sellaista ihmistä hoidon piiriin, joka ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Läheinen voi siinä lähinnä koittaa olla apuna ja tukea kovasti, jos ihminen itse päättää lähteä hakemaan hoitoa. 

Positiiviset intuitiot hyviä, ahdistusta herättävät pahoja?

Käsitinkö oikein?

Ehkä niiden negatiivisten on tarkoitus toimia varoittavana, mutta eiväthän ne toimi jos sulkee silmänsä niiltä, eikö vain.

Uskovat uskovat profeetoihin, mutta muu onkin sitten hölynpölyä jos se ei omassa raamatussa tai koraanissa lue. Mielenkiintoinen ajatusmalli.

No psykoosisairauksia nyt vaan on olemassa, halusi joku New Age -hörhö sitten kieltää tämän faktan tai ei. Niiden yhteydessä on voitu todeta ihan elimellisiäkin muutoksia (mm. fMRI:ssä, dopamiinitasoissa jne.) ja osaan on todettu olevan geneettinen alttius. Psykoosisairauksille on tyypillistä, että äänet, kokemukset tai muut havainnot ovat epärealistisia painostavia, pahoja, pelottavia, ja aiheuttavat vainoharhaa, ahdistusta ja välttämiskäytöstä - pahimmillaan elinpiiri voi rajoittua neljän seinän sisään omaan asuntoon. Eikä niitä kokeva ihminen ymmärrä, että ne eivät ole todellisia. 

Vaikka positiivisia tuntemuksia aiheuttavat harha-aistimukset tai -käsitykset olisivatkin pois tästä maailmasta, niin turhahan mitään diagnoosileimoja on lyödä, jos niistä ei ole haittaa. Kyllä psykiatrian pointti on vähentää kärsimystä, mitä psykoosisairaus kyllä edetessään yleensä aiheuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihminen voi kokea merkityksiä eri asioissa ja jotkut näkevät elottomassa ympäristössä henkisyyttä jne. Silloin, kun se tuntuu positiiviselta, "universumin huolenpidolta", kuten joku tuossa yllä ilmaisi, eikä aiheuta mukavaa fiilistä kummempaa, niin mikäs siinä. 

Sen sijaan huolettavaa on se, jos merkitykset tai merkit ovat selvästi negatiivispainotteisia, aiheuttavat vainoharhaista oloa ja ilmaisua, pelkoja ja ahdistusta, elämänpiirin rajoittumista jne. Myös äkillinen alku ja hyvin voimakas muutos (esim. entisestä ateistista vihaista jumalaa ja piruja pelkääväksi) ovat hälyttäviä merkkejä. Tällöin tulisi kyllä pitää mielessä, että kyseessä voi olla psyykkinen sairaus, esim. psykoottinen masennus, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö. 

Jälkimmäisissä tapauksissa läheisten osa on aika vaikea - oireilevahan uskoo kokemuksiinsa täysin eikä ole useinkaan valmis myöntämään, että kyseessä voisi olla psyykkinen sairaus. Monesti apua saadaan vasta siinä vaiheessa, kun elämänhallinta on jo pahasti rempallaan. Voihan tuosta varovasti kysellä - mistä hän kokee merkkien tulevan, miksi sellaisia tulee nyt eikä aiemmin, onko hänellä huolia tai ahdistusta. Mutta tosi vaikea on saada sellaista ihmistä hoidon piiriin, joka ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Läheinen voi siinä lähinnä koittaa olla apuna ja tukea kovasti, jos ihminen itse päättää lähteä hakemaan hoitoa. 

Positiiviset intuitiot hyviä, ahdistusta herättävät pahoja?

Käsitinkö oikein?

Ehkä niiden negatiivisten on tarkoitus toimia varoittavana, mutta eiväthän ne toimi jos sulkee silmänsä niiltä, eikö vain.

Uskovat uskovat profeetoihin, mutta muu onkin sitten hölynpölyä jos se ei omassa raamatussa tai koraanissa lue. Mielenkiintoinen ajatusmalli.

No psykoosisairauksia nyt vaan on olemassa, halusi joku New Age -hörhö sitten kieltää tämän faktan tai ei. Niiden yhteydessä on voitu todeta ihan elimellisiäkin muutoksia (mm. fMRI:ssä, dopamiinitasoissa jne.) ja osaan on todettu olevan geneettinen alttius. Psykoosisairauksille on tyypillistä, että äänet, kokemukset tai muut havainnot ovat epärealistisia painostavia, pahoja, pelottavia, ja aiheuttavat vainoharhaa, ahdistusta ja välttämiskäytöstä - pahimmillaan elinpiiri voi rajoittua neljän seinän sisään omaan asuntoon. Eikä niitä kokeva ihminen ymmärrä, että ne eivät ole todellisia. 

Vaikka positiivisia tuntemuksia aiheuttavat harha-aistimukset tai -käsitykset olisivatkin pois tästä maailmasta, niin turhahan mitään diagnoosileimoja on lyödä, jos niistä ei ole haittaa. Kyllä psykiatrian pointti on vähentää kärsimystä, mitä psykoosisairaus kyllä edetessään yleensä aiheuttaa. 

Ei täällä väitetty että psykoosia ei olisi olemassa, vaan että kaikki toisinajattelevat eivät ole psykoosissa, kuten nyt suurinosa tuntui tuon ap.n tuttavan leimaavan.

Horoskooppeihin uskotaan, jumaliin uskotaan, sielunkumppanuuteen uskotaan, ihmiset käy ennustajilla, mutta koska tuo miten ap tuttavaa kuvaili oli vieraampaa, niin tuttu leimattiin täällä psykoottiseksi.

Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihminen voi kokea merkityksiä eri asioissa ja jotkut näkevät elottomassa ympäristössä henkisyyttä jne. Silloin, kun se tuntuu positiiviselta, "universumin huolenpidolta", kuten joku tuossa yllä ilmaisi, eikä aiheuta mukavaa fiilistä kummempaa, niin mikäs siinä. 

Sen sijaan huolettavaa on se, jos merkitykset tai merkit ovat selvästi negatiivispainotteisia, aiheuttavat vainoharhaista oloa ja ilmaisua, pelkoja ja ahdistusta, elämänpiirin rajoittumista jne. Myös äkillinen alku ja hyvin voimakas muutos (esim. entisestä ateistista vihaista jumalaa ja piruja pelkääväksi) ovat hälyttäviä merkkejä. Tällöin tulisi kyllä pitää mielessä, että kyseessä voi olla psyykkinen sairaus, esim. psykoottinen masennus, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö. 

Jälkimmäisissä tapauksissa läheisten osa on aika vaikea - oireilevahan uskoo kokemuksiinsa täysin eikä ole useinkaan valmis myöntämään, että kyseessä voisi olla psyykkinen sairaus. Monesti apua saadaan vasta siinä vaiheessa, kun elämänhallinta on jo pahasti rempallaan. Voihan tuosta varovasti kysellä - mistä hän kokee merkkien tulevan, miksi sellaisia tulee nyt eikä aiemmin, onko hänellä huolia tai ahdistusta. Mutta tosi vaikea on saada sellaista ihmistä hoidon piiriin, joka ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Läheinen voi siinä lähinnä koittaa olla apuna ja tukea kovasti, jos ihminen itse päättää lähteä hakemaan hoitoa. 

Positiiviset intuitiot hyviä, ahdistusta herättävät pahoja?

Käsitinkö oikein?

Ehkä niiden negatiivisten on tarkoitus toimia varoittavana, mutta eiväthän ne toimi jos sulkee silmänsä niiltä, eikö vain.

Uskovat uskovat profeetoihin, mutta muu onkin sitten hölynpölyä jos se ei omassa raamatussa tai koraanissa lue. Mielenkiintoinen ajatusmalli.

No psykoosisairauksia nyt vaan on olemassa, halusi joku New Age -hörhö sitten kieltää tämän faktan tai ei. Niiden yhteydessä on voitu todeta ihan elimellisiäkin muutoksia (mm. fMRI:ssä, dopamiinitasoissa jne.) ja osaan on todettu olevan geneettinen alttius. Psykoosisairauksille on tyypillistä, että äänet, kokemukset tai muut havainnot ovat epärealistisia painostavia, pahoja, pelottavia, ja aiheuttavat vainoharhaa, ahdistusta ja välttämiskäytöstä - pahimmillaan elinpiiri voi rajoittua neljän seinän sisään omaan asuntoon. Eikä niitä kokeva ihminen ymmärrä, että ne eivät ole todellisia. 

Vaikka positiivisia tuntemuksia aiheuttavat harha-aistimukset tai -käsitykset olisivatkin pois tästä maailmasta, niin turhahan mitään diagnoosileimoja on lyödä, jos niistä ei ole haittaa. Kyllä psykiatrian pointti on vähentää kärsimystä, mitä psykoosisairaus kyllä edetessään yleensä aiheuttaa. 

Ei täällä väitetty että psykoosia ei olisi olemassa, vaan että kaikki toisinajattelevat eivät ole psykoosissa, kuten nyt suurinosa tuntui tuon ap.n tuttavan leimaavan.

Horoskooppeihin uskotaan, jumaliin uskotaan, sielunkumppanuuteen uskotaan, ihmiset käy ennustajilla, mutta koska tuo miten ap tuttavaa kuvaili oli vieraampaa, niin tuttu leimattiin täällä psykoottiseksi.

Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Ap:n kuvauksen mukaan tuttavan tilanteessa on tapahtunut merkittävä, nopea muutos - aiemmin ei tällaista taipumusta, nyt nopeaan tahtiin alkanut nähdä merkityksiä ap:n mukaan "joka paikassa" ja kokee ihan tavalliset asiat voimakkaan merkityksellisinä. Muutos on ollut niin raju, että ap osaa määrittää ajankin, noin pari kk. Mitä ilmeisimmin henkilön kokemat merkitykset ovat negatiivisia, jos länsimainen lääketiedekin on "paholaisen juoni" ja läheinen kokee henkilön puheet pelottavina ja ahdistavina. Läheinen on myös näiden merkityksen kokemustensa vuoksi tehnyt ison, äkillisen elämänmuutoksen, eronnut puolisostaan. Kyllä tässä aika monta seikkaa tukee sitä, että kyseessä voisi olla sairauden puhkeaminen. Ei tietenkään automaattisesti, mutta huoleen on kyllä aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihminen voi kokea merkityksiä eri asioissa ja jotkut näkevät elottomassa ympäristössä henkisyyttä jne. Silloin, kun se tuntuu positiiviselta, "universumin huolenpidolta", kuten joku tuossa yllä ilmaisi, eikä aiheuta mukavaa fiilistä kummempaa, niin mikäs siinä. 

Sen sijaan huolettavaa on se, jos merkitykset tai merkit ovat selvästi negatiivispainotteisia, aiheuttavat vainoharhaista oloa ja ilmaisua, pelkoja ja ahdistusta, elämänpiirin rajoittumista jne. Myös äkillinen alku ja hyvin voimakas muutos (esim. entisestä ateistista vihaista jumalaa ja piruja pelkääväksi) ovat hälyttäviä merkkejä. Tällöin tulisi kyllä pitää mielessä, että kyseessä voi olla psyykkinen sairaus, esim. psykoottinen masennus, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö. 

Jälkimmäisissä tapauksissa läheisten osa on aika vaikea - oireilevahan uskoo kokemuksiinsa täysin eikä ole useinkaan valmis myöntämään, että kyseessä voisi olla psyykkinen sairaus. Monesti apua saadaan vasta siinä vaiheessa, kun elämänhallinta on jo pahasti rempallaan. Voihan tuosta varovasti kysellä - mistä hän kokee merkkien tulevan, miksi sellaisia tulee nyt eikä aiemmin, onko hänellä huolia tai ahdistusta. Mutta tosi vaikea on saada sellaista ihmistä hoidon piiriin, joka ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Läheinen voi siinä lähinnä koittaa olla apuna ja tukea kovasti, jos ihminen itse päättää lähteä hakemaan hoitoa. 

Positiiviset intuitiot hyviä, ahdistusta herättävät pahoja?

Käsitinkö oikein?

Ehkä niiden negatiivisten on tarkoitus toimia varoittavana, mutta eiväthän ne toimi jos sulkee silmänsä niiltä, eikö vain.

Uskovat uskovat profeetoihin, mutta muu onkin sitten hölynpölyä jos se ei omassa raamatussa tai koraanissa lue. Mielenkiintoinen ajatusmalli.

No psykoosisairauksia nyt vaan on olemassa, halusi joku New Age -hörhö sitten kieltää tämän faktan tai ei. Niiden yhteydessä on voitu todeta ihan elimellisiäkin muutoksia (mm. fMRI:ssä, dopamiinitasoissa jne.) ja osaan on todettu olevan geneettinen alttius. Psykoosisairauksille on tyypillistä, että äänet, kokemukset tai muut havainnot ovat epärealistisia painostavia, pahoja, pelottavia, ja aiheuttavat vainoharhaa, ahdistusta ja välttämiskäytöstä - pahimmillaan elinpiiri voi rajoittua neljän seinän sisään omaan asuntoon. Eikä niitä kokeva ihminen ymmärrä, että ne eivät ole todellisia. 

Vaikka positiivisia tuntemuksia aiheuttavat harha-aistimukset tai -käsitykset olisivatkin pois tästä maailmasta, niin turhahan mitään diagnoosileimoja on lyödä, jos niistä ei ole haittaa. Kyllä psykiatrian pointti on vähentää kärsimystä, mitä psykoosisairaus kyllä edetessään yleensä aiheuttaa. 

Ei täällä väitetty että psykoosia ei olisi olemassa, vaan että kaikki toisinajattelevat eivät ole psykoosissa, kuten nyt suurinosa tuntui tuon ap.n tuttavan leimaavan.

Horoskooppeihin uskotaan, jumaliin uskotaan, sielunkumppanuuteen uskotaan, ihmiset käy ennustajilla, mutta koska tuo miten ap tuttavaa kuvaili oli vieraampaa, niin tuttu leimattiin täällä psykoottiseksi.

Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Ap:n kuvauksen mukaan tuttavan tilanteessa on tapahtunut merkittävä, nopea muutos - aiemmin ei tällaista taipumusta, nyt nopeaan tahtiin alkanut nähdä merkityksiä ap:n mukaan "joka paikassa" ja kokee ihan tavalliset asiat voimakkaan merkityksellisinä. Muutos on ollut niin raju, että ap osaa määrittää ajankin, noin pari kk. Mitä ilmeisimmin henkilön kokemat merkitykset ovat negatiivisia, jos länsimainen lääketiedekin on "paholaisen juoni" ja läheinen kokee henkilön puheet pelottavina ja ahdistavina. Läheinen on myös näiden merkityksen kokemustensa vuoksi tehnyt ison, äkillisen elämänmuutoksen, eronnut puolisostaan. Kyllä tässä aika monta seikkaa tukee sitä, että kyseessä voisi olla sairauden puhkeaminen. Ei tietenkään automaattisesti, mutta huoleen on kyllä aihetta. 

Voi mutta voi myös olla että on vasta nyt alkanut puhua ystävälleen.

Ikävän nopeasti täällä leimataan ihmiset, mutta niinhän palstalla yleensä.

Olisi mielenkiintoista saada tuttavan näkemys tähän mukaan.

Oman ystäväni äkillisesti kuoltua, otin myös eron ja lopetin koulun hetkelliseksi, koska tiesin olevani väärällä alalla ja väärässä suhteessa. Aloitin puolen vuoden jälkeen opinnot muualla.

Järkytys voi vaikuttaa myös niin, että aiemmin harkinnassa olleet tunteet ja asiat vahvistuvat. Tuttavani pitivät minua varmasti seonneena aluksi ja sainkin siitä kuulla kuinka huonoja ratkaisuja tein sukulaisilta, mutta se oli päätös jonka tein koska elämän rajallisuus tuli kongreettisesti kasvoille ja kovaa, enkä ole katunut hetkeäkään noita päätöksiä ainoastaan sitä että en tehnyt niitä jo aiemmin.

Skitsofreenikon läheisenä aika tutulta kuulostaa. Tietoinen läsnäolo on myös aivan eri asia. Samoin myös se että huomaa merkityksiä joissain sattumissa samalla kun ei huomaa miljoonaa muuta sattumaa jotka eivät johda mihinkään mielenkiintoiseen päätelmään. Oikestaan tietoisuus on juuri sitä että ymmärtää että jos jokin sattuma tuntuu onnekkaalta niin se ei tarkoita että se on jonkin maagimaailman aikaan saama tapahtuma vaan että siihen vain sattui kiinnittämään enemmän huomiota sillä hetkellä.

Sairastuttuaan psykoosiin ystäväni kertoi, että hänen kellostaan oli viisari irronnut. Kovasti mietti, että mitä se merkitsi. En tuolloin vielä tajunnut tuota psykoosia, ja mietin vain itsekseni, että ei kai se muuta merkitse kuin että hänellä on huonolaatuinen kello.