Toivotko kiusaajallesi kärsimystä?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Sain jo hyvitykseni, kun kiusaajani haki firmastamme töitä ja minä olin yksi haastattelijoista.
Mulla sama. Kiusaajia ja piinaajia oli useampia, joten heille muille toivon pahaa muutoin. Jotkut ovat jääneet ilman työpaikkaa. Olen useammassakin työpaikassa ollut päättämässä rekrytoitavista. Myös kiusaajien vanhemmat ovat jääneet nuolemaan näppejään työpaikkkojen saamisen suhteen.
En. Jeesus sanoi, että pitää antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain jo hyvitykseni, kun kiusaajani haki firmastamme töitä ja minä olin yksi haastattelijoista.
Mulla sama. Kiusaajia ja piinaajia oli useampia, joten heille muille toivon pahaa muutoin. Jotkut ovat jääneet ilman työpaikkaa. Olen useammassakin työpaikassa ollut päättämässä rekrytoitavista. Myös kiusaajien vanhemmat ovat jääneet nuolemaan näppejään työpaikkkojen saamisen suhteen.
Mikäpä sen hauskempaa. ”Kiitos kiinnostuksesta yritystämme kohtaan. Sano isällesi terveisiä. Muistan hänet hyvin.”
En tietenkään toivo. Jos toivoisin, koen, että oisin "yhtä paha" kuin kiusaajani. En ole antanut anteeksi, enkä unohda, mutta mitään pahaa en toivo koskaan kenellekään. Maailmassa on jo niin paljon kärsimystä, ettei sitä pitäisi lisää enää toivoa.
Aikoinaan olin tosi tyytyväinen, kun kuulin että yksi kouluaikainen kiusaaja oli kuollut tulipalossa eikä tuo sureta vieläkään. Taisi harmi kyllä tukehtua palokaasuihin nukkuessaan. Toivoin että olisi ollut hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon sekä myös lapseni kiusaajalle. Jos pilaa toisen elämän, miksi heillä itselläänkään pitäisi olla hauska elämä? Karmahan se viimeistään, mutta en pistäisi pahakseni, vaikka jo tässä elämässä.
Turha se on alapeukutella, jos on toisten kiusaamisella hankkinut karman koston itselleen. Olisi voinut ajatella aikaisemmin eikä nyt, kun on vetelät housuissa.
En, vaikka oli kärsimystä kiusattuna olo ja elämäni muutenkin on ollut kärsimystä, jota en pahimmille vihamiehillekkään toivoisi.
Ei pidä kostaa pahaa pahalla, sen olen ymmärtänyt elämässä.
Mutta uskon myös karmaan, että ehkä jollain tapaa he ymmärtävät asiat.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään toivo. Jos toivoisin, koen, että oisin "yhtä paha" kuin kiusaajani. En ole antanut anteeksi, enkä unohda, mutta mitään pahaa en toivo koskaan kenellekään. Maailmassa on jo niin paljon kärsimystä, ettei sitä pitäisi lisää enää toivoa.
Tämä on totta joka sana!
Hänen ruma kiusaajanturpansa on syöpynyt verkkokalvolleni. Niin kauan kuin minussa on elämää, on hän kirottu. Ja jälkeeni vasta onkin.
En. Olen antanut anteeksi. Toivon että he pyytävät syntejään Jumalalta anteeksi, jos eivät sitä vielä ole tehneet. En tiedä heidän elämästään mitään tänä päivänä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kyllä toivoin, mutta sitten se per.kele otti ja rälläs hiekkatiellä, syöksyi tieltä ulos ja meni kuolemaan nopean ja kivuttoman kuoleman.
Täällä sama, se mistä välillä saan voimaa on että ajattelen keinoja jolla tuon kuoleman toteuttaisin, kamalaa tiedän. Tällä hetkellä ainoa asia josta saan edes hetkeksi voimaa asian suhteen, joten salittakoon tämä rikos edes päässäni, koska muutoin en asiaa pysty miettimään, kaikkien painajaisten ja paniikkikohtauksien jälkeen käännän sen tuoksi ajatukseksi kun ovat jo päässäni ja rauhoitun.