Kun tapailet jotakuta ja ihastut, mutta toinen ei ihastu sinuun ja haluaa lopettaa tapailun, miten toivot hänen toimivan?

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ja huonoja kokemuksia parista viime suhteesta:

Viimeisin suhde päättyi niin että 24v nainen sanoi ensin että haluaa pitää hieman taukoa, kunnioitin hänen mielipidettä ja annoin omaa aikaa. Ehkä kuukauden päästä olin taas yhteydessä jo kysyin asiasta, kertoi rehellisesti ettei ole kiinnostunut minusta vakavassa mielessä. Oli pettymys mutta arvostin rehellisyyttä. Ja tuossa ajassa jo hieman tottunut olemaan yksin. Ollaan vielä ihan hyvissä väleissä ja kiva muistella yhteistä aikaa.

Sitä edeltävä päättyi niin että 23v nainen yhtäkkiä alkoi keksimään kaikenlaisia tekosyitä miksei voi tavata. Ennen sitä oli jopa oma-aloitteisesti ehdottanut jatkuvasti tapaamisia enkä aluksi tiennyt mitä ajatella. Meni kuukausia ja säännöllisesti kysyin haluaako taas tavata mutta joka kerta tuli yhä oudompia tekosyitä. Edelleen oli vaikea sanoa mikä on ongelma, ensin erittäin innokas tapaamaan ja yhtäkkiä vain tekosyitä. Kysyin jopa onko kaikki hyvin, kuulemma oli. Tilanne alkoi ärsyttämään yhä enemmän, henkilö jota olin pitänyt ensin ystävänä ja päätynyt tapailemaan, tuntui jatkuvasti valehtelevan päin naamaa näillä tekosyillään. Lopulta tuli pieni riita kun erään tapahtuman jälkeen pyysin juttelemaan. Nykyään välimme ovat, sanotaanko niin että tunnelma hieman kireä vaikka molemmat yritetään aikuisina olla kohteliaita toisillemme kun nähdään. Naista ehkä vähän kaduttaa hänen toimintansa koska hyvin aktiivisesti aina tervehtii ja pyytää tupakalle, yrittää ehkä pelastaa kaverisuhteen. Itselle jäi kuitenkin huono maku tästä naisesta ja tuskin koskaan pystytään kavereita olemaan, minulle hän on henkilö jonka joskus tunsi muttei enää.

Tässä pari esimerkkiä miten suhteen lopettamisen voi hoitaa, suosittelisin naisille tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Olet takertuja.

"Nykyään välimme ovat"? Teillä ei ole tai ainakaan pitäisi olla nykyään mitään välejä. Jätä nainen rauhaan! Et voi pakottaa häntä lopettamaan tapailua juuri sillä tavalla kuin sinä haluat. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jo noista tekosyiksi sanomistasi syistä.

Jos on kuitenkin tapailtu, pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Oli se sitten viesteillä, puhelimessa tai kasvotusten, mutta niin että on mahdollisuus myös kysyä ja saada vastauksia puolin ja toisin. Ja toivotella hyvät jatkot toiselle. Ettei jää vaivaamaan, onko kyse jostain väärin ymmärretystä sanomisesta tmv.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuitenkin tapailtu, pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Oli se sitten viesteillä, puhelimessa tai kasvotusten, mutta niin että on mahdollisuus myös kysyä ja saada vastauksia puolin ja toisin. Ja toivotella hyvät jatkot toiselle. Ettei jää vaivaamaan, onko kyse jostain väärin ymmärretystä sanomisesta tmv.

Epätoivoista, tai pikemminkin perusteettoman toivorikasta ajattelua, että kyseessä voisi olla vain jokin väärinymmärrys.

Jos toinen on oikeasti kiinnostunut, hän ei lopeta tapailua vaikka olisikin ymmärtänyt jonkin sanomisen väärin. Mutta se, joka ei ymmärrä, ettei hänestä olla eikä tulla olemaan kiinnostuneita, vaalii tuotakin mahdollisuutta mielessään. Että kyseessä olisi vain jokin harmiton lausahdus, joka kaipaa oikomista.

Naisia ei mikään estä joutumasta pelimiesten pauloihin, kun he haluavat joutua sellaisen pauloihin. Ei auta ystävien, sukulaisten, exien tai miehen kavereiden varoittelut. Ei auta väärin ymmärretyt sanomiset, ei miehen piippaava puhelin, ei miehet selittämättömät katoamiset. Kun on toisesta kiinnostunut, niin mitkään todisteet ei estä heittäytymistä.

Ja sama koskien miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ja huonoja kokemuksia parista viime suhteesta:

Viimeisin suhde päättyi niin että 24v nainen sanoi ensin että haluaa pitää hieman taukoa, kunnioitin hänen mielipidettä ja annoin omaa aikaa. Ehkä kuukauden päästä olin taas yhteydessä jo kysyin asiasta, kertoi rehellisesti ettei ole kiinnostunut minusta vakavassa mielessä. Oli pettymys mutta arvostin rehellisyyttä. Ja tuossa ajassa jo hieman tottunut olemaan yksin. Ollaan vielä ihan hyvissä väleissä ja kiva muistella yhteistä aikaa.

Sitä edeltävä päättyi niin että 23v nainen yhtäkkiä alkoi keksimään kaikenlaisia tekosyitä miksei voi tavata. Ennen sitä oli jopa oma-aloitteisesti ehdottanut jatkuvasti tapaamisia enkä aluksi tiennyt mitä ajatella. Meni kuukausia ja säännöllisesti kysyin haluaako taas tavata mutta joka kerta tuli yhä oudompia tekosyitä. Edelleen oli vaikea sanoa mikä on ongelma, ensin erittäin innokas tapaamaan ja yhtäkkiä vain tekosyitä. Kysyin jopa onko kaikki hyvin, kuulemma oli. Tilanne alkoi ärsyttämään yhä enemmän, henkilö jota olin pitänyt ensin ystävänä ja päätynyt tapailemaan, tuntui jatkuvasti valehtelevan päin naamaa näillä tekosyillään. Lopulta tuli pieni riita kun erään tapahtuman jälkeen pyysin juttelemaan. Nykyään välimme ovat, sanotaanko niin että tunnelma hieman kireä vaikka molemmat yritetään aikuisina olla kohteliaita toisillemme kun nähdään. Naista ehkä vähän kaduttaa hänen toimintansa koska hyvin aktiivisesti aina tervehtii ja pyytää tupakalle, yrittää ehkä pelastaa kaverisuhteen. Itselle jäi kuitenkin huono maku tästä naisesta ja tuskin koskaan pystytään kavereita olemaan, minulle hän on henkilö jonka joskus tunsi muttei enää.

Tässä pari esimerkkiä miten suhteen lopettamisen voi hoitaa, suosittelisin naisille tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Olet takertuja.

"Nykyään välimme ovat"? Teillä ei ole tai ainakaan pitäisi olla nykyään mitään välejä. Jätä nainen rauhaan! Et voi pakottaa häntä lopettamaan tapailua juuri sillä tavalla kuin sinä haluat. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jo noista tekosyiksi sanomistasi syistä.

Et tiedä kokonaiskuvaa joten et voi syytellä takertujaksi. Sitäpaitsi nainen itse aiheuttanut tämän tietämättömyyden miehelle ristiriitaisella toiminnallaan ja sillä, ettei voi rehellisesti kertoa mistä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuitenkin tapailtu, pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Oli se sitten viesteillä, puhelimessa tai kasvotusten, mutta niin että on mahdollisuus myös kysyä ja saada vastauksia puolin ja toisin. Ja toivotella hyvät jatkot toiselle. Ettei jää vaivaamaan, onko kyse jostain väärin ymmärretystä sanomisesta tmv.

Epätoivoista, tai pikemminkin perusteettoman toivorikasta ajattelua, että kyseessä voisi olla vain jokin väärinymmärrys.

Jos toinen on oikeasti kiinnostunut, hän ei lopeta tapailua vaikka olisikin ymmärtänyt jonkin sanomisen väärin.

TÄMÄ! Jos on oikeasti kiinnostunut, on valmis sietämään toisen käytökseltä enemmän kuin itsekään ehkä uskoisi. Saa tapahtua aika paljon että kiinnostus loppuisi, mikäli sitä todella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ja huonoja kokemuksia parista viime suhteesta:

Viimeisin suhde päättyi niin että 24v nainen sanoi ensin että haluaa pitää hieman taukoa, kunnioitin hänen mielipidettä ja annoin omaa aikaa. Ehkä kuukauden päästä olin taas yhteydessä jo kysyin asiasta, kertoi rehellisesti ettei ole kiinnostunut minusta vakavassa mielessä. Oli pettymys mutta arvostin rehellisyyttä. Ja tuossa ajassa jo hieman tottunut olemaan yksin. Ollaan vielä ihan hyvissä väleissä ja kiva muistella yhteistä aikaa.

Sitä edeltävä päättyi niin että 23v nainen yhtäkkiä alkoi keksimään kaikenlaisia tekosyitä miksei voi tavata. Ennen sitä oli jopa oma-aloitteisesti ehdottanut jatkuvasti tapaamisia enkä aluksi tiennyt mitä ajatella. Meni kuukausia ja säännöllisesti kysyin haluaako taas tavata mutta joka kerta tuli yhä oudompia tekosyitä. Edelleen oli vaikea sanoa mikä on ongelma, ensin erittäin innokas tapaamaan ja yhtäkkiä vain tekosyitä. Kysyin jopa onko kaikki hyvin, kuulemma oli. Tilanne alkoi ärsyttämään yhä enemmän, henkilö jota olin pitänyt ensin ystävänä ja päätynyt tapailemaan, tuntui jatkuvasti valehtelevan päin naamaa näillä tekosyillään. Lopulta tuli pieni riita kun erään tapahtuman jälkeen pyysin juttelemaan. Nykyään välimme ovat, sanotaanko niin että tunnelma hieman kireä vaikka molemmat yritetään aikuisina olla kohteliaita toisillemme kun nähdään. Naista ehkä vähän kaduttaa hänen toimintansa koska hyvin aktiivisesti aina tervehtii ja pyytää tupakalle, yrittää ehkä pelastaa kaverisuhteen. Itselle jäi kuitenkin huono maku tästä naisesta ja tuskin koskaan pystytään kavereita olemaan, minulle hän on henkilö jonka joskus tunsi muttei enää.

Tässä pari esimerkkiä miten suhteen lopettamisen voi hoitaa, suosittelisin naisille tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Olet takertuja.

"Nykyään välimme ovat"? Teillä ei ole tai ainakaan pitäisi olla nykyään mitään välejä. Jätä nainen rauhaan! Et voi pakottaa häntä lopettamaan tapailua juuri sillä tavalla kuin sinä haluat. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jo noista tekosyiksi sanomistasi syistä.

Et tiedä kokonaiskuvaa joten et voi syytellä takertujaksi. Sitäpaitsi nainen itse aiheuttanut tämän tietämättömyyden miehelle ristiriitaisella toiminnallaan ja sillä, ettei voi rehellisesti kertoa mistä kyse.

Tyyppi itse kertoo naisen syiden olleen tekosyitä, mutta vainoaa silti edelleen yhteydenotoilla?

Päätelmät voi tehdä ihan itsekin, ei ole syytä yrittää pakottaa halutonta osapuolta muotoilemaan verbaalisesti sitä, minkä tietää jo itsekin sisimmässään.

En näe naisen toiminnassa mitään ristiriitaista. Aivan johdonmukaista irrottautumistekniikkaa tyypistä, josta tietää olevan vaikeaa päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ja huonoja kokemuksia parista viime suhteesta:

Viimeisin suhde päättyi niin että 24v nainen sanoi ensin että haluaa pitää hieman taukoa, kunnioitin hänen mielipidettä ja annoin omaa aikaa. Ehkä kuukauden päästä olin taas yhteydessä jo kysyin asiasta, kertoi rehellisesti ettei ole kiinnostunut minusta vakavassa mielessä. Oli pettymys mutta arvostin rehellisyyttä. Ja tuossa ajassa jo hieman tottunut olemaan yksin. Ollaan vielä ihan hyvissä väleissä ja kiva muistella yhteistä aikaa.

Sitä edeltävä päättyi niin että 23v nainen yhtäkkiä alkoi keksimään kaikenlaisia tekosyitä miksei voi tavata. Ennen sitä oli jopa oma-aloitteisesti ehdottanut jatkuvasti tapaamisia enkä aluksi tiennyt mitä ajatella. Meni kuukausia ja säännöllisesti kysyin haluaako taas tavata mutta joka kerta tuli yhä oudompia tekosyitä. Edelleen oli vaikea sanoa mikä on ongelma, ensin erittäin innokas tapaamaan ja yhtäkkiä vain tekosyitä. Kysyin jopa onko kaikki hyvin, kuulemma oli. Tilanne alkoi ärsyttämään yhä enemmän, henkilö jota olin pitänyt ensin ystävänä ja päätynyt tapailemaan, tuntui jatkuvasti valehtelevan päin naamaa näillä tekosyillään. Lopulta tuli pieni riita kun erään tapahtuman jälkeen pyysin juttelemaan. Nykyään välimme ovat, sanotaanko niin että tunnelma hieman kireä vaikka molemmat yritetään aikuisina olla kohteliaita toisillemme kun nähdään. Naista ehkä vähän kaduttaa hänen toimintansa koska hyvin aktiivisesti aina tervehtii ja pyytää tupakalle, yrittää ehkä pelastaa kaverisuhteen. Itselle jäi kuitenkin huono maku tästä naisesta ja tuskin koskaan pystytään kavereita olemaan, minulle hän on henkilö jonka joskus tunsi muttei enää.

Tässä pari esimerkkiä miten suhteen lopettamisen voi hoitaa, suosittelisin naisille tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Minusta tuossa toisessa skenaariossa pitäisi kyllä vähän katsoa peiliinkin. Nainen on toki hoitanut tilanteen huonosti, sitä en kiistä. Mutta mitä ilmeisimmin tuossa on kuitenkin ajauduttu tilanteeseen, jossa käytännössä kumpikin tietää ettei naista enää kiinnosta. Hän ei ole jostain syystä saanut sanottua sitä suoraan vaan on ahdistunut ja mennyt lukkoon. Sinä et ole suostunut tajuamaan vihjettä vaan olet jäänyt roikkumaan, mistä nainen on todennäköisesti ahdistunut lisää ja mennyt entistä pahemmin lukkoon. Nainen olisi voinut hoitaa tilanteen kypsästi ja kertoa kiinnostuksen lopahtamisesta päin naamaa. Sinä olisit voinut hoitaa tilanteen kypsästi ja antaa olla. Kumpikaan ei ollut kypsä ja järkevä ja lopputulos on nyt kiusalliset välit. Toivottavasti opitte molemmat tuosta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuitenkin tapailtu, pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Oli se sitten viesteillä, puhelimessa tai kasvotusten, mutta niin että on mahdollisuus myös kysyä ja saada vastauksia puolin ja toisin. Ja toivotella hyvät jatkot toiselle. Ettei jää vaivaamaan, onko kyse jostain väärin ymmärretystä sanomisesta tmv.

Epätoivoista, tai pikemminkin perusteettoman toivorikasta ajattelua, että kyseessä voisi olla vain jokin väärinymmärrys.

Jos toinen on oikeasti kiinnostunut, hän ei lopeta tapailua vaikka olisikin ymmärtänyt jonkin sanomisen väärin. Mutta se, joka ei ymmärrä, ettei hänestä olla eikä tulla olemaan kiinnostuneita, vaalii tuotakin mahdollisuutta mielessään. Että kyseessä olisi vain jokin harmiton lausahdus, joka kaipaa oikomista.

Ei se, että haluaa käydä asiallisen keskustelun, tarkoita että olisi  epätoivoinen tai toivomassa jotain suhteelta. Jos on tapailtu, kuuluu asiaan pystyä kommunikoimaan muutenkin kuin yksisuuntaisella ilmoituksella. Aloituksessa kysytään tilanteesta, jossa itse on ihastunut, mutta ei se lopettamista haluava usein edes tiedä, onko toinen ihastunut. Jossei toinen ole selvästi sanonut olevansa. Toinenkin on ihan hyvin voinut miettiä, kannattaako enää tapailla ja tapailu voidaan lopettaa hyvällä mielellä yhteisymmärryksessä, sitä hyvää jatkoa toivotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuitenkin tapailtu, pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Oli se sitten viesteillä, puhelimessa tai kasvotusten, mutta niin että on mahdollisuus myös kysyä ja saada vastauksia puolin ja toisin. Ja toivotella hyvät jatkot toiselle. Ettei jää vaivaamaan, onko kyse jostain väärin ymmärretystä sanomisesta tmv.

Epätoivoista, tai pikemminkin perusteettoman toivorikasta ajattelua, että kyseessä voisi olla vain jokin väärinymmärrys.

Jos toinen on oikeasti kiinnostunut, hän ei lopeta tapailua vaikka olisikin ymmärtänyt jonkin sanomisen väärin. Mutta se, joka ei ymmärrä, ettei hänestä olla eikä tulla olemaan kiinnostuneita, vaalii tuotakin mahdollisuutta mielessään. Että kyseessä olisi vain jokin harmiton lausahdus, joka kaipaa oikomista.

Ei se, että haluaa käydä asiallisen keskustelun, tarkoita että olisi  epätoivoinen tai toivomassa jotain suhteelta. Jos on tapailtu, kuuluu asiaan pystyä kommunikoimaan muutenkin kuin yksisuuntaisella ilmoituksella. Aloituksessa kysytään tilanteesta, jossa itse on ihastunut, mutta ei se lopettamista haluava usein edes tiedä, onko toinen ihastunut. Jossei toinen ole selvästi sanonut olevansa. Toinenkin on ihan hyvin voinut miettiä, kannattaako enää tapailla ja tapailu voidaan lopettaa hyvällä mielellä yhteisymmärryksessä, sitä hyvää jatkoa toivotellen.

Toki voi monista motiiveista haluta käydä keskusteluja, mutta ketään ei voi pakottaa keskustelemaan edes määrittelemällä sen ylhäältäpäin muka pakolliseksi osaksi tapailun lopettamista. Ei ole sellaista sääntöä ("pitäisi pystyä").

Jos minä olisin ihastunut johonkuhun, mutta selvästi näkisin, ettei toinen ole minusta kiinnostunut, olisi pelkästään itselleni nöyryyttävää penätä loppukeskustelua ja saada sellainen väkisin käytyä. Mutta mikäli henkilö itse ottaisi yhteyttä ja haluaisi jutella, keskustelu voisi toimia paremmin. Vaikka jälkimmäisessäkin tapauksessa keskustelu olisi muistutus siitä, että minusta ei olla kiinnostuneita.

Jos toinen on vaikuttanut todella ihastuneelta ja kaikki on näyttänyt olevan oikein hyvin, niin siinä vaiheessa haluaisi kyllä kuulla jonkin selityksen, miksi tapailu yhtäkkiä loppuu.

Mulle kävi noin. Tapasin kivan miehen toiselta paikkakunnalta ja tapailtiin noin puoli vuotta; käytiin lomareissuilla kaksin, meidän lapset tapasi toisensa, minä tapasin hänen exänsä, kumpikin oli jo tavannut toisen vanhemmat jne. Kaikki oli hyvää. Arkena jos ei ehditty näkemään, niin viestiteltiin ja soiteltiin, viikonloppuisin nähtiin. 

Yhden tuollaisen viikonlopun aikana hän otti joulun ja sen vieton puheeksi, hän suunnitteli milleen se vietettäisiin ja missä olisi paras että mahdutaan kaikki sun muuta. Itse olin oman eroni jälkeen enemmän sellainen "katotaan nyt miten tää sujuu" -tyyppi, tarkoituksella olin rauhallisempi etten vaan manaa mitään.

Sit ma-aamuna lähti kotikaupunkiinsa töihin ja oli puhetta että hänellä oli palavereja illalle ja lopuksi vielä sählyä ja et meen sinne sit lauantaina päivällä. Tiistainakaan ei miehestä kuulunut mitään. Keskiviikkona laittoi viestiä että on kovassa kuumeessa. Torstaina illalla laittoi viestin että tää on nyt tässä.

Suostui vastaamaan puheluun mutta mitään järkevää syytä ei ollut mihinkään antaa. Ei ollut kuulemma toista, kyllä hän musta tykkää, kaikki oli hyvin, ei ole palaamassa exänsä kanssa yhteen.. ei mitään syytä. 

Että mulla meni kyllä pää sekaisin siitä hetkeksi, tuntui että kaikki koettu oli pelkkää isoa valetta ja et hän oli tehnyt sen tieten tahtoen.  Ei se niin varmastikaan ollut, mut kun kaikki vaan nykäistiin kerralla jalkojen alta pois niin se oli ihan älytöntä.

Et mielellään kun jättää niin jättää sit kasvotusten ja selityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuitenkin tapailtu, pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Oli se sitten viesteillä, puhelimessa tai kasvotusten, mutta niin että on mahdollisuus myös kysyä ja saada vastauksia puolin ja toisin. Ja toivotella hyvät jatkot toiselle. Ettei jää vaivaamaan, onko kyse jostain väärin ymmärretystä sanomisesta tmv.

Epätoivoista, tai pikemminkin perusteettoman toivorikasta ajattelua, että kyseessä voisi olla vain jokin väärinymmärrys.

Jos toinen on oikeasti kiinnostunut, hän ei lopeta tapailua vaikka olisikin ymmärtänyt jonkin sanomisen väärin. Mutta se, joka ei ymmärrä, ettei hänestä olla eikä tulla olemaan kiinnostuneita, vaalii tuotakin mahdollisuutta mielessään. Että kyseessä olisi vain jokin harmiton lausahdus, joka kaipaa oikomista.

Naisia ei mikään estä joutumasta pelimiesten pauloihin, kun he haluavat joutua sellaisen pauloihin. Ei auta ystävien, sukulaisten, exien tai miehen kavereiden varoittelut. Ei auta väärin ymmärretyt sanomiset, ei miehen piippaava puhelin, ei miehet selittämättömät katoamiset. Kun on toisesta kiinnostunut, niin mitkään todisteet ei estä heittäytymistä.

Ja sama koskien miehiä.

Itse asiassa tuo sanomisten väärin ymmärtäminen on varsin yleinen syy tapailun loppumiseen. Varsinkin tapailun alussa, kun ei vielä tunneta toista. Toisaalta se on yleinen syy myös tapailun jatkamiseen. Sitä tulkitsee väärin jotain, mitä toinen sanoo, ja se saa kiinnostumaan hänestä vielä enemmän...

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä esim puhelu tai toisen luona kylässä käyminen, jos on jo kyläilty, on kiva tapa. Kertoo vaan että mä olen miettinyt asioista ja vaikka oot tosi kiva ja hauska ihminen, en tunne sellasta niin vahvasti mitä pitäs ihmissuhteessa tuntea.. vaan enemmän kaverillisesti. Että haluisin lopettaa tapailun / olla vaan kavereita jos ihminen on oikeesti kiva kenen kans vois olla kaveri.

Syyksi en koskaan sanoisi mitään toiseen liittyvää, ellei syy olisi tyyliin ”koska kävi ilmi että olet persu” tms.

Jos miehelle sanoo rehellisesti, että haluaa olla vain ystävä, niin ei se tahdo mennä jakeluun. Mies vain jatkaa yrittämistä ja kuvittelee, että jutusta tulee vielä jotain, kun kerran haluan yhä tavata häntä.

Mut on ghostattu ja on sanottu suoraan. Haluaisin jatkossa että mut aina ghostattais. Koska mä ainakin ymmärrän, että toinen ei sit vaan oo kiinnostunut, en jää roikkumaan. Niillä kerroilla, kun on sanottu suoraan, se on ollu tökeröä ja jäänyt harmittamaan ja syy on aina ollut joku tosi pinnallinen. ”Hei kuule, pakko sanoa suoraan, että sun ulkonäkö ei vaan miellytä mua, sori”. Tai sitten todella lyhyen tuntemisen, tyyliin yhtien treffien jälkeen joku syväluotaava typerä analyysi, että koulutuksen/elämäntyylin mm. en kiinnosta vastapuolta. Nuo suoraan sanomiset esitetään sillä tavalla, että olen viallinen, siksi en kelpaa. Vaikka en vain ole juuri sille toiselle sopiva, en yleisesti viallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mut on ghostattu ja on sanottu suoraan. Haluaisin jatkossa että mut aina ghostattais. Koska mä ainakin ymmärrän, että toinen ei sit vaan oo kiinnostunut, en jää roikkumaan. Niillä kerroilla, kun on sanottu suoraan, se on ollu tökeröä ja jäänyt harmittamaan ja syy on aina ollut joku tosi pinnallinen. ”Hei kuule, pakko sanoa suoraan, että sun ulkonäkö ei vaan miellytä mua, sori”. Tai sitten todella lyhyen tuntemisen, tyyliin yhtien treffien jälkeen joku syväluotaava typerä analyysi, että koulutuksen/elämäntyylin mm. en kiinnosta vastapuolta. Nuo suoraan sanomiset esitetään sillä tavalla, että olen viallinen, siksi en kelpaa. Vaikka en vain ole juuri sille toiselle sopiva, en yleisesti viallinen.

Sen voi hoitaa hyvin tai sitten huonosti. Mulla mies antoi hyvin epämääräisiä selityksiä laidasta laitaan. Vihjaili esim. numeroista ja siten ilmeisesti koitti ilmoittaa, ettei taso riitä. Eikä ollut niin täydellistä kuin olisi heti pitänyt olla, eikä kemiaa eikä fiilistä tietystikään. Ja asioiden eteneminen oli liian hidasta. Mitähän vielä... Mieluummin olisin vaikka kuullut jonkun yksittäisen jutun tai en mitään kuin suunnilleen kaikki mahdolliset mitä olemassa on. Varsinkin tuosta numerovihjailusta tuli fiilis, että olen kokonaisuudessaan epäonnistunut ihmisenä.

Että joo, on se ghostaaminen joskus ihan kiva vaihtoehto.

No parempi olisi vain sanoa suoraan, että tunteita tai kiinnostusta ei vain ole. Mielummin vaikka viestillä, kuin ghostata.  On aika loukkaavaa sanoa ulkonäöstä/tasosta tai muusta. Kuitenkin joidenkin kanssa synkkaa hyvin, toisten ei. eikä se tarkoita, että hänessä on mitään vikaa.