Ostiko äitinne teille omat rintsikat, kun aloitte tarvita?

Osti 😳

Sain rintsikat mutta koko oli jotain suurinpiirtein. En suostunut lähtemään liivikaupoille kun se tuntui minusta teininä nololta.

Perin isoäidiltä kun kuoli.

Isi osti ja ne olivat oikein nätit.

Ei ostanut. Ei meillä keskusteltu mistään kasvamiseeni liittyvistä asioista, aihepiiristä vain vaiettiin, kuten kaikesta muustakin äitini mielestä häpeällisestä. Sain varakkaammalta kaveriltani hänen vanhat liivinsä.

Olin 12-vuotias ja menimme äidin kanssa yhdessä naisten alusvaateliikkeeseen. Muistan vieläkin, että ne liivit olivat tummansiniset ja niissä oli somisteena valkoista pitsiä.

Ei ostanut. Sain jotkut vanhat. En muista oliko edes sopivan kokoiset. Rahaa ei ollut, mutta rahaa riitti aina alkoholiin ja tupakkaan.

Osti 13- vuotiaana. Tämän jälkeen ei ostanut, vaan käytin äidin vanhoja. 18-vuotiaana tajusin mennä itse kauppaan ostamaan omat.

Muistaakseni joo ja vaihtoparit vielä. Loput ostin viikkorahoilla itse. Niin ostin minäkin tyttärelle ja käytiin vielä läpi, että miten se oikea koko mitataan. 

Ei ostanut, en myöskään saanut kenenkään vanhoja. Jos ei nyt lasketa puuvillatoppia, joka ei tukenut koon 75D-rintojani ollenkaan. Koulun liikuntatunnilla juostessa minun piti tukea rintojani käsilläni.

Lopulta osti, joo. Mutta sitä ennen piti turvautua mielikuvituksellisiin säätämisiin. Olin rintava. Ekat liivit 75C.

Osti se ekat, olinkohan 12v. Seuraavat koot sitten ostin itse, mutta äiti maksoi. Ja olihan mulla vaihtoparejakin alusta asti.

Tyttärelle on ostettu jo 3 eri koossa liivejä, urheiluliivejä ja eri malleja jotta voi valita mikä tuntuu mukavaimmalle. On vaan niin hankalan kokoinen että maailmalta pitää tilata.

Ei, vaan hän vei minut liiviliikkeeseen.

Muista, kuinka en halunnut. Äidilläni oli sellaisia rumia, oli siis 80-luvun alku. Sain kuitenkin luvan ostaa sellaiset kuin halusin, ja löysin pitsiset. Äidilläni ei koskaan pitsiä ollut.

Vei kauppaan kun havaitsi että alan tarvita. Meillä huolehdittiin teinien tarpeet liiveistä suojiin.

Ei tajunnut eikä välittänyt ostaa, vaikka olisin alkanut jo niitä tarvita. Kaikille muille mun tutuille samanikäisille tytöille äidit olivat ostaneet ja olin niille tytöille kateellinen. Rinnat piti peittää tai tukea aluspaidalla ja se oli kesällä turhalla kuuma. Kuukautisten kanssa pärjääminenkin oli yksinäistä. Se ettei omalta äidiltä saanut tukea noissa luonnollisissa kasvuun ja kehittymiseen liittyvissä asioissa, vahingoitti naiseksi kasvuani ja itseni arvostamista naisena. Helpottavaa huomata että on tavallaan muita saman kokeneita.

Ei ostanut. Asiasta vaiettiin ja jätettiin lapsi pärjäilemään yksin. Ei myöskään kuukautissuojia ostettu ikinä.

Vietiin liivikauppaan ja sain urheiluliivit. Ne olikin sitten ainoat. Kavereille alkoi tulla kivan värisiä, pitsiä ym. vaikka mitä, mulla oli ne samat kulahtaneet vaikeasti puettavat ja puristavat urheiluliivit. Edes kasvamisen myötä äidille ei tullut mieleen, että voisi ostaa uudet. No oli se eka reissukin huokailujen täyttämä, eihän ne urheiluliivit erikoisliikkeessä halvat ole. Sama kuukautisten kanssa, näytettiin vain että tuolla hyllyllä on siteitä, käytä ne ja osta sitten uusia, siinä oli ohjeistus. Tässä oli eri vuosikymmeniltä näytepakkauksia, osassa ei edes liimapintaa kiinnitykseen, ysärillä oltiin....

Ehkä ei osannut olla äiti kun oma äitinsä oli aika etäinen. Yritän katkaista sukupolvien kierteen edes tässä asiassa. Toppeja ja liivejä saa niin kuin vaikka sukkiakin, vaatteita ne on. Kuukautissuojista on puhuttu ja niitä katselti ennen varsinaista tarvetta, koska sitten kun se tarve on niin kiva on osata viritellä paikalleen.

Osti, ihanat ja kauniit, kaksin kappalein. Halusi opettaa, että niitä on pestävä usein, joten piti olla kahdet.

Kun menin kouluun ensimmäisen kerran liivit yllä, sanoi luokkatoveripoika kovaan ääneen, xx: llä on rinnat!

Mä ostin itse itselleni ekat rintsikat 8. luokalla, koko oli 85C. (70 - luvulla kun C tosiaan oli keskikokoinen kuppi) Äidin antmilla rahoilla toki.

Äidin kanssa mentiin liiviliikkeeseen, jossa myyjä auttoi oikean koon valitsemisessa. Sain kahdet mieluisat liivit, joista muistan vain ne mustat silkkiset.