Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen kulttuuri
15.10.2019 |
Mitä se on ja kuinka leviää? Oletko mennyt mukaan?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Höpö höpö.
Kylläpä vaan. 50-60-luvulla syntyneet ovat pahinta itsekkyyden ilmentymää mitä maa päällään kantaa.
Kuulun tähän ikäluokkaan ja tosi on, ettei mun lapsuudessani kiusaamiseen puututtu yhtään mitenkään. Fyysiseen väkivaltaan jonkin verran, mutta henkiseen ei. Jos kansakoulussa poika töni tai veti letistä tyttöä ja siitä kertoi opettajalle, opettajan kommentti oli vain "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Lapsi, joka meni kertomaan aikuiselle, leimattiin itkupilliksi ja kantelupukiksi eikä kukaan halunnut olla itkupillin kantelupukin kaveri. Näin jälkeenpäin ajateltuna meillä lapsillakin oli paljon erilaisia loruja, joilla saatettiin halventaa toisia nimestä, ulkonäöstä yms asioista. Omat vanhempani ovat viettäneet lapsuutensa 1930-luvulla ja heidän kertoman mukaan lasten keskinäiset nujakoinnit olivat hyvin tavallisia. Jopa sisarusten kesken. Aikuiset eivät juurikaan puuttuneet lasten väliseen kärhämöintiin ellei nyt ihan verta tullut nenästä. Ainoa tapa selvitä oli kovettaa itsensä ja opetella pitämään puoliaan.
Mun ikäluokkani kuuluu myös niihin, joiden työuran alussa työpaikoilla oli selkeä hierarkia. Arvoasteikossa ylempiä sekä itseään vanhempia piti kunnioittaa, vaikka nämä olisivat simputtaneet miten. Armeijassakin simputtaminen oli vielä ihan yleistä ja laillista. Uskoisin, että oman sukupolveni itsekkyys on ainakin osittain perua itsensä kovettamisesta ja kyynistämisestä. Oli parempi pitää huoli vain omista asioistaan.
Sama täällä. Vanhempani ovat 30-luvulla syntyneitä. Omaan napaan ja omaan omaisuuteensa keskittyviä, jollakin tapaa hyvinkin tunnekylmiä ihmisiä. Jos omat huolehditaan, niin muista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Ja silloin lapselle kerrotaan että erilaisuus on täysin normaalia, se pitää hyväksyä. Mitä ihmettä?
Erilaisuus on helppo hyväksyä, jos toinen osaa olla muiden kanssa. Se ei sinällään ole ongelma. Vaikka fyysinen vamma. Se on ongelma, että on outo. Ei pärjää muiden kanssa. Ja nämä näkyy jo pienenä.
Outous on siis lupa kiusata ja hyljeksiä suomalaisen aikuisen mielestä. Tämä on hyvä sanoma viedä ammattilaisten korviin- ihan puuttumisena vanhemmuuteen.
Ketju linkattu MLL ja Autismiliitto. Vain näin saadaan tuloksia - puuttumalla ongelman ytimeen. Jos aikuisen mielestä outous on lupa kiusata, mitähän kaikkea lapsen mielestä.
Tarkoitatko, että tämä on Sinulle uusi asia? Tässähän ei missään ole annettu lupaa kiusata. Todettu ikiaikainen totuus. Toiset ihmiset pärjäävät paremmin ihmisryhmissä kuon toiset. Jotkut joutuvat oudon käytöksen vuoksi epäsuosituiksi. Ja valitettavasti tämä näkyy joskus koko perheestä. Ylisukupolvinen reppanuus.
Ei tämä voi olla uusi asia. Eikä se olekaan. Tätä varten on panostettu vanhemmuuden taitoihin. Siihen miten lapsen itsetunto kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Ja silloin lapselle kerrotaan että erilaisuus on täysin normaalia, se pitää hyväksyä. Mitä ihmettä?
Erilaisuus on helppo hyväksyä, jos toinen osaa olla muiden kanssa. Se ei sinällään ole ongelma. Vaikka fyysinen vamma. Se on ongelma, että on outo. Ei pärjää muiden kanssa. Ja nämä näkyy jo pienenä.
Outous on siis lupa kiusata ja hyljeksiä suomalaisen aikuisen mielestä. Tämä on hyvä sanoma viedä ammattilaisten korviin- ihan puuttumisena vanhemmuuteen.
Ketju linkattu MLL ja Autismiliitto. Vain näin saadaan tuloksia - puuttumalla ongelman ytimeen. Jos aikuisen mielestä outous on lupa kiusata, mitähän kaikkea lapsen mielestä.
Tarkoitatko, että tämä on Sinulle uusi asia? Tässähän ei missään ole annettu lupaa kiusata. Todettu ikiaikainen totuus. Toiset ihmiset pärjäävät paremmin ihmisryhmissä kuon toiset. Jotkut joutuvat oudon käytöksen vuoksi epäsuosituiksi. Ja valitettavasti tämä näkyy joskus koko perheestä. Ylisukupolvinen reppanuus.
Ei tämä voi olla uusi asia. Eikä se olekaan. Tätä varten on panostettu vanhemmuuden taitoihin. Siihen miten lapsen itsetunto kehittyy.
”Outo käytös” on hyvin usein neurologista poikkeavuutta - ei ”outoutta” tai ”reppanuutta”. Ei helvetissä minulle uusi asia - minulla on Asperger, ja usko pois, tiedän mitä kiusaaminen on, kuten vanhempanikin mitä lapsen kiusaaminen. Ja ei, he eivät olleet reppanoita, millään tasolla.
Yhä vain, MLL ja Autismiliitto kuulolle. Vanhemmuus kadoksissa ”normaaleilla”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Ja silloin lapselle kerrotaan että erilaisuus on täysin normaalia, se pitää hyväksyä. Mitä ihmettä?
Erilaisuus on helppo hyväksyä, jos toinen osaa olla muiden kanssa. Se ei sinällään ole ongelma. Vaikka fyysinen vamma. Se on ongelma, että on outo. Ei pärjää muiden kanssa. Ja nämä näkyy jo pienenä.
Outous on siis lupa kiusata ja hyljeksiä suomalaisen aikuisen mielestä. Tämä on hyvä sanoma viedä ammattilaisten korviin- ihan puuttumisena vanhemmuuteen.
Ketju linkattu MLL ja Autismiliitto. Vain näin saadaan tuloksia - puuttumalla ongelman ytimeen. Jos aikuisen mielestä outous on lupa kiusata, mitähän kaikkea lapsen mielestä.
Tarkoitatko, että tämä on Sinulle uusi asia? Tässähän ei missään ole annettu lupaa kiusata. Todettu ikiaikainen totuus. Toiset ihmiset pärjäävät paremmin ihmisryhmissä kuon toiset. Jotkut joutuvat oudon käytöksen vuoksi epäsuosituiksi. Ja valitettavasti tämä näkyy joskus koko perheestä. Ylisukupolvinen reppanuus.
Ei tämä voi olla uusi asia. Eikä se olekaan. Tätä varten on panostettu vanhemmuuden taitoihin. Siihen miten lapsen itsetunto kehittyy.
”Outo käytös” on hyvin usein neurologista poikkeavuutta - ei ”outoutta” tai ”reppanuutta”. Ei helvetissä minulle uusi asia - minulla on Asperger, ja usko pois, tiedän mitä kiusaaminen on, kuten vanhempanikin mitä lapsen kiusaaminen. Ja ei, he eivät olleet reppanoita, millään tasolla.
Yhä vain, MLL ja Autismiliitto kuulolle. Vanhemmuus kadoksissa ”normaaleilla”.
Voi sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Ja silloin lapselle kerrotaan että erilaisuus on täysin normaalia, se pitää hyväksyä. Mitä ihmettä?
Erilaisuus on helppo hyväksyä, jos toinen osaa olla muiden kanssa. Se ei sinällään ole ongelma. Vaikka fyysinen vamma. Se on ongelma, että on outo. Ei pärjää muiden kanssa. Ja nämä näkyy jo pienenä.
Outous on siis lupa kiusata ja hyljeksiä suomalaisen aikuisen mielestä. Tämä on hyvä sanoma viedä ammattilaisten korviin- ihan puuttumisena vanhemmuuteen.
Ketju linkattu MLL ja Autismiliitto. Vain näin saadaan tuloksia - puuttumalla ongelman ytimeen. Jos aikuisen mielestä outous on lupa kiusata, mitähän kaikkea lapsen mielestä.
Tarkoitatko, että tämä on Sinulle uusi asia? Tässähän ei missään ole annettu lupaa kiusata. Todettu ikiaikainen totuus. Toiset ihmiset pärjäävät paremmin ihmisryhmissä kuon toiset. Jotkut joutuvat oudon käytöksen vuoksi epäsuosituiksi. Ja valitettavasti tämä näkyy joskus koko perheestä. Ylisukupolvinen reppanuus.
Ei tämä voi olla uusi asia. Eikä se olekaan. Tätä varten on panostettu vanhemmuuden taitoihin. Siihen miten lapsen itsetunto kehittyy.
”Outo käytös” on hyvin usein neurologista poikkeavuutta - ei ”outoutta” tai ”reppanuutta”. Ei helvetissä minulle uusi asia - minulla on Asperger, ja usko pois, tiedän mitä kiusaaminen on, kuten vanhempanikin mitä lapsen kiusaaminen. Ja ei, he eivät olleet reppanoita, millään tasolla.
Yhä vain, MLL ja Autismiliitto kuulolle. Vanhemmuus kadoksissa ”normaaleilla”.
Voi sinua.
Ilmoitettu kiusaaminen. Teen myös rikosiloituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Höpö höpö.
Kylläpä vaan. 50-60-luvulla syntyneet ovat pahinta itsekkyyden ilmentymää mitä maa päällään kantaa.
Eivät edes käsitä kuinka etuoikeutettuja olivat.
Sehän se ”höpö höpö” - eli narsismilla oikealta ohi.
Että oikein narsismilla. Juu. Ihan kaikki muut paitsi sinä ovat narsisteja elleivät tee ja ajattele kuten sinä haluat.
Ja taas. 50-60-lukulaisten kiusaamiskulttuuri. Minäminäminä. Munmunmun. Ja siihen ei saa puuttua.
Totta tuo 50-60 luvulla syntyneiden kiusaamiskulttuuri on omankin kokemuksen mukaan. Tämä sukupolvi on kuitenkin se, joka on saanut Suomesta parhaat palat. Esimerkiksi 80-luvulla, kun olivat nuoria, oli käytännössä täystyöllisyys. Myös opiskelemaan pääsi paljon helpommin. Ja hyvän työpaikan (elinikäisen ja ylennyksen) saattoi saada jo lukiopohjalta, joskus ihan peruskoulupohjalta. Nyt ei saa yliopistopohjalkaan usein. Ja nyt nämä 50-60-lukulaiset marmattaa, kun nykynuoret on laiskoja, ei pääse opiskelemaan jne. Omassa suvussani on paljon tämän ikäluokan edustajia. Kaikesta valitetaan matkalla toiselle puolelle maapalloa, mökille, sijoitusasuntoon jne. Kun sitä peruskoulupohjalta päädyttiin pankinjohtajaksi ja siinä toimittiin sitten vuosikymmenet ja kaikki tukiaiset päälle, mitä rikkailla vuosikymmenillä Suomella oli antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Ja silloin lapselle kerrotaan että erilaisuus on täysin normaalia, se pitää hyväksyä. Mitä ihmettä?
Erilaisuus on helppo hyväksyä, jos toinen osaa olla muiden kanssa. Se ei sinällään ole ongelma. Vaikka fyysinen vamma. Se on ongelma, että on outo. Ei pärjää muiden kanssa. Ja nämä näkyy jo pienenä.
Outous on siis lupa kiusata ja hyljeksiä suomalaisen aikuisen mielestä. Tämä on hyvä sanoma viedä ammattilaisten korviin- ihan puuttumisena vanhemmuuteen.
Ketju linkattu MLL ja Autismiliitto. Vain näin saadaan tuloksia - puuttumalla ongelman ytimeen. Jos aikuisen mielestä outous on lupa kiusata, mitähän kaikkea lapsen mielestä.
Tarkoitatko, että tämä on Sinulle uusi asia? Tässähän ei missään ole annettu lupaa kiusata. Todettu ikiaikainen totuus. Toiset ihmiset pärjäävät paremmin ihmisryhmissä kuon toiset. Jotkut joutuvat oudon käytöksen vuoksi epäsuosituiksi. Ja valitettavasti tämä näkyy joskus koko perheestä. Ylisukupolvinen reppanuus.
Ei tämä voi olla uusi asia. Eikä se olekaan. Tätä varten on panostettu vanhemmuuden taitoihin. Siihen miten lapsen itsetunto kehittyy.
”Outo käytös” on hyvin usein neurologista poikkeavuutta - ei ”outoutta” tai ”reppanuutta”. Ei helvetissä minulle uusi asia - minulla on Asperger, ja usko pois, tiedän mitä kiusaaminen on, kuten vanhempanikin mitä lapsen kiusaaminen. Ja ei, he eivät olleet reppanoita, millään tasolla.
Yhä vain, MLL ja Autismiliitto kuulolle. Vanhemmuus kadoksissa ”normaaleilla”.
Voi sinua.
Häpeä. Tulit kiusaamiskulttuuriketjuun kiusaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jatkuu paisuvat ongelmat jos tätä asiaa ei saada aisoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Höpö höpö.
Kylläpä vaan. 50-60-luvulla syntyneet ovat pahinta itsekkyyden ilmentymää mitä maa päällään kantaa.
Kuulun tähän ikäluokkaan ja tosi on, ettei mun lapsuudessani kiusaamiseen puututtu yhtään mitenkään. Fyysiseen väkivaltaan jonkin verran, mutta henkiseen ei. Jos kansakoulussa poika töni tai veti letistä tyttöä ja siitä kertoi opettajalle, opettajan kommentti oli vain "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Lapsi, joka meni kertomaan aikuiselle, leimattiin itkupilliksi ja kantelupukiksi eikä kukaan halunnut olla itkupillin kantelupukin kaveri. Näin jälkeenpäin ajateltuna meillä lapsillakin oli paljon erilaisia loruja, joilla saatettiin halventaa toisia nimestä, ulkonäöstä yms asioista. Omat vanhempani ovat viettäneet lapsuutensa 1930-luvulla ja heidän kertoman mukaan lasten keskinäiset nujakoinnit olivat hyvin tavallisia. Jopa sisarusten kesken. Aikuiset eivät juurikaan puuttuneet lasten väliseen kärhämöintiin ellei nyt ihan verta tullut nenästä. Ainoa tapa selvitä oli kovettaa itsensä ja opetella pitämään puoliaan.
Mun ikäluokkani kuuluu myös niihin, joiden työuran alussa työpaikoilla oli selkeä hierarkia. Arvoasteikossa ylempiä sekä itseään vanhempia piti kunnioittaa, vaikka nämä olisivat simputtaneet miten. Armeijassakin simputtaminen oli vielä ihan yleistä ja laillista. Uskoisin, että oman sukupolveni itsekkyys on ainakin osittain perua itsensä kovettamisesta ja kyynistämisestä. Oli parempi pitää huoli vain omista asioistaan.
Sama täällä. Vanhempani ovat 30-luvulla syntyneitä. Omaan napaan ja omaan omaisuuteensa keskittyviä, jollakin tapaa hyvinkin tunnekylmiä ihmisiä. Jos omat huolehditaan, niin muista viis.
Vanhempani ovat sotien jälkeen syntyneitä, ja heidän tärkeimpiä oppejaan oli, että lasten pitää itse selvittää kiistansa että oppivat.
Kyllähän lapset siinä oppivat, että röyhkeimmät, äänekkäimmät ja ilkeimmät saavat pompittaa muita mennen tullen miten halusivat.
Koulukiusaamiseen suhtauduttiin siten, että kiusattu on varmasti tehnyt jotain mikä oikeuttaa kiusaamiseen. Ajatus oli siinäkin, että kiusattu oppii olemaan kunnolla kun häntä kiusataan.
Heikoin nähtiin aina suurimpana syyllisenä.
En kaipaa niitä aikoja.
Oikeasti oksettaa aina kun kuulee romantisoituja toteamuksia siitä kuinka ennen oli kaikki paremmin. Varsinkin lapset olivat hyvin kasvatettuja ja hyväkäytöksisiä.
Lapset olivat ennen heitteillä ja elivät kuin jotain oman elämän kärpästen herraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Höpö höpö.
Kylläpä vaan. 50-60-luvulla syntyneet ovat pahinta itsekkyyden ilmentymää mitä maa päällään kantaa.
Kuulun tähän ikäluokkaan ja tosi on, ettei mun lapsuudessani kiusaamiseen puututtu yhtään mitenkään. Fyysiseen väkivaltaan jonkin verran, mutta henkiseen ei. Jos kansakoulussa poika töni tai veti letistä tyttöä ja siitä kertoi opettajalle, opettajan kommentti oli vain "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Lapsi, joka meni kertomaan aikuiselle, leimattiin itkupilliksi ja kantelupukiksi eikä kukaan halunnut olla itkupillin kantelupukin kaveri. Näin jälkeenpäin ajateltuna meillä lapsillakin oli paljon erilaisia loruja, joilla saatettiin halventaa toisia nimestä, ulkonäöstä yms asioista. Omat vanhempani ovat viettäneet lapsuutensa 1930-luvulla ja heidän kertoman mukaan lasten keskinäiset nujakoinnit olivat hyvin tavallisia. Jopa sisarusten kesken. Aikuiset eivät juurikaan puuttuneet lasten väliseen kärhämöintiin ellei nyt ihan verta tullut nenästä. Ainoa tapa selvitä oli kovettaa itsensä ja opetella pitämään puoliaan.
Mun ikäluokkani kuuluu myös niihin, joiden työuran alussa työpaikoilla oli selkeä hierarkia. Arvoasteikossa ylempiä sekä itseään vanhempia piti kunnioittaa, vaikka nämä olisivat simputtaneet miten. Armeijassakin simputtaminen oli vielä ihan yleistä ja laillista. Uskoisin, että oman sukupolveni itsekkyys on ainakin osittain perua itsensä kovettamisesta ja kyynistämisestä. Oli parempi pitää huoli vain omista asioistaan.
Sama täällä. Vanhempani ovat 30-luvulla syntyneitä. Omaan napaan ja omaan omaisuuteensa keskittyviä, jollakin tapaa hyvinkin tunnekylmiä ihmisiä. Jos omat huolehditaan, niin muista viis.
Vanhempani ovat sotien jälkeen syntyneitä, ja heidän tärkeimpiä oppejaan oli, että lasten pitää itse selvittää kiistansa että oppivat.
Kyllähän lapset siinä oppivat, että röyhkeimmät, äänekkäimmät ja ilkeimmät saavat pompittaa muita mennen tullen miten halusivat.Koulukiusaamiseen suhtauduttiin siten, että kiusattu on varmasti tehnyt jotain mikä oikeuttaa kiusaamiseen. Ajatus oli siinäkin, että kiusattu oppii olemaan kunnolla kun häntä kiusataan.
Heikoin nähtiin aina suurimpana syyllisenä.
En kaipaa niitä aikoja.
Oikeasti oksettaa aina kun kuulee romantisoituja toteamuksia siitä kuinka ennen oli kaikki paremmin. Varsinkin lapset olivat hyvin kasvatettuja ja hyväkäytöksisiä.Lapset olivat ennen heitteillä ja elivät kuin jotain oman elämän kärpästen herraa.
Kiitos! Minusta on rohkeaa, ja etenkin tärkeää tuoda tämä sukupolvia vellonut traumamme esiin. Täältä meidän ongelmamme ja kiusaamisemme, narsismimme, itsekkyytemme ja erilaisuuden sietämättömyytemme sikiää. ”Normaali” - sitä kun ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkerien ainoa huvi on muiden kyttääminen ja alentaminen.
Vierailija kirjoitti:
Katkerien ainoa huvi on muiden kyttääminen ja alentaminen.
Niin ajatteli että koulukiusaaminen ja kiusaaminen ylipäätään on aina kateutta? Vai mistä katkeruus kumpuaa mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Höpö höpö.
Kylläpä vaan. 50-60-luvulla syntyneet ovat pahinta itsekkyyden ilmentymää mitä maa päällään kantaa.
Kuulun tähän ikäluokkaan ja tosi on, ettei mun lapsuudessani kiusaamiseen puututtu yhtään mitenkään. Fyysiseen väkivaltaan jonkin verran, mutta henkiseen ei. Jos kansakoulussa poika töni tai veti letistä tyttöä ja siitä kertoi opettajalle, opettajan kommentti oli vain "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Lapsi, joka meni kertomaan aikuiselle, leimattiin itkupilliksi ja kantelupukiksi eikä kukaan halunnut olla itkupillin kantelupukin kaveri. Näin jälkeenpäin ajateltuna meillä lapsillakin oli paljon erilaisia loruja, joilla saatettiin halventaa toisia nimestä, ulkonäöstä yms asioista. Omat vanhempani ovat viettäneet lapsuutensa 1930-luvulla ja heidän kertoman mukaan lasten keskinäiset nujakoinnit olivat hyvin tavallisia. Jopa sisarusten kesken. Aikuiset eivät juurikaan puuttuneet lasten väliseen kärhämöintiin ellei nyt ihan verta tullut nenästä. Ainoa tapa selvitä oli kovettaa itsensä ja opetella pitämään puoliaan.
Mun ikäluokkani kuuluu myös niihin, joiden työuran alussa työpaikoilla oli selkeä hierarkia. Arvoasteikossa ylempiä sekä itseään vanhempia piti kunnioittaa, vaikka nämä olisivat simputtaneet miten. Armeijassakin simputtaminen oli vielä ihan yleistä ja laillista. Uskoisin, että oman sukupolveni itsekkyys on ainakin osittain perua itsensä kovettamisesta ja kyynistämisestä. Oli parempi pitää huoli vain omista asioistaan.
Sama täällä. Vanhempani ovat 30-luvulla syntyneitä. Omaan napaan ja omaan omaisuuteensa keskittyviä, jollakin tapaa hyvinkin tunnekylmiä ihmisiä. Jos omat huolehditaan, niin muista viis.
Vanhempani ovat sotien jälkeen syntyneitä, ja heidän tärkeimpiä oppejaan oli, että lasten pitää itse selvittää kiistansa että oppivat.
Kyllähän lapset siinä oppivat, että röyhkeimmät, äänekkäimmät ja ilkeimmät saavat pompittaa muita mennen tullen miten halusivat.Koulukiusaamiseen suhtauduttiin siten, että kiusattu on varmasti tehnyt jotain mikä oikeuttaa kiusaamiseen. Ajatus oli siinäkin, että kiusattu oppii olemaan kunnolla kun häntä kiusataan.
Heikoin nähtiin aina suurimpana syyllisenä.
En kaipaa niitä aikoja.
Oikeasti oksettaa aina kun kuulee romantisoituja toteamuksia siitä kuinka ennen oli kaikki paremmin. Varsinkin lapset olivat hyvin kasvatettuja ja hyväkäytöksisiä.Lapset olivat ennen heitteillä ja elivät kuin jotain oman elämän kärpästen herraa.
Tämä on hyvin sanottu. Ei mun lapsuudessani aikuisilla ollut oikeastaan aavistustakaan, mitä lasten välisessä elämässä tapahtui. Aikuisille ei haluttu kertoa, koska ei haluttu kantelupukin leimaa otsaan. Piti vain koittaa kehittää oma selviytymisstrategia. Talvella sai lumipesut ihan varmasti, jos koulusta kotiin lähtiessä kiusaajaporukka osui samalle matkalle. Monet kerrat tuli kierrettyä pidempää reittiä ihan vain siksi, että tiesi kiusaajien kulkevan lyhintä reittiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Osittain noinkin, mutta onko se heidän vika (siis suurten ikäluokkien), esim. nuo traumat? Eihän se heidän vikansa ole ollut, että on sodittu! Lisäksi he (kuin myös sodan kokeneet) ovat kuitenkin ollut rakentamassa alunperin tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, että pulaa ei ihan joka asiasta enää ole (kaikilla ainakaan) ym.
Nyt on kyllä varaa tietysti vähentää luonnonvarojen tuhlausta ja suojella ilmastoa/maapalloa, ja voisihan se henkinenkin ilmapiiri tästä vielä kohentua :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Osittain noinkin, mutta onko se heidän vika (siis suurten ikäluokkien), esim. nuo traumat? Eihän se heidän vikansa ole ollut, että on sodittu! Lisäksi he (kuin myös sodan kokeneet) ovat kuitenkin ollut rakentamassa alunperin tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, että pulaa ei ihan joka asiasta enää ole (kaikilla ainakaan) ym.
Nyt on kyllä varaa tietysti vähentää luonnonvarojen tuhlausta ja suojella ilmastoa/maapalloa, ja voisihan se henkinenkin ilmapiiri tästä vielä kohentua :).
Kyllä on. Noilla ikäluokilla jos joillakin olisi ollut mahdollisuus jakaa, parantaa, kohentaa - mutta ei. Mulle, mulle, mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Osittain noinkin, mutta onko se heidän vika (siis suurten ikäluokkien), esim. nuo traumat? Eihän se heidän vikansa ole ollut, että on sodittu! Lisäksi he (kuin myös sodan kokeneet) ovat kuitenkin ollut rakentamassa alunperin tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, että pulaa ei ihan joka asiasta enää ole (kaikilla ainakaan) ym.
Nyt on kyllä varaa tietysti vähentää luonnonvarojen tuhlausta ja suojella ilmastoa/maapalloa, ja voisihan se henkinenkin ilmapiiri tästä vielä kohentua :).
Kyllä on. Noilla ikäluokilla jos joillakin olisi ollut mahdollisuus jakaa, parantaa, kohentaa - mutta ei. Mulle, mulle, mulle.
Mitähän nuoret sanovat 1980- ja 1990-luvulla syntyneistä 30 vuoden päästä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Osittain noinkin, mutta onko se heidän vika (siis suurten ikäluokkien), esim. nuo traumat? Eihän se heidän vikansa ole ollut, että on sodittu! Lisäksi he (kuin myös sodan kokeneet) ovat kuitenkin ollut rakentamassa alunperin tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, että pulaa ei ihan joka asiasta enää ole (kaikilla ainakaan) ym.
Nyt on kyllä varaa tietysti vähentää luonnonvarojen tuhlausta ja suojella ilmastoa/maapalloa, ja voisihan se henkinenkin ilmapiiri tästä vielä kohentua :).
Kyllä on. Noilla ikäluokilla jos joillakin olisi ollut mahdollisuus jakaa, parantaa, kohentaa - mutta ei. Mulle, mulle, mulle.
Mitähän nuoret sanovat 1980- ja 1990-luvulla syntyneistä 30 vuoden päästä? :D
Kiva kun sinua hymyilyttää. Kiusaamisen ja paykopatian jatkumon uhreja ei. Ei ehkä ihan oikea ketju tulla ilkkumaan. Kertoo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Osittain noinkin, mutta onko se heidän vika (siis suurten ikäluokkien), esim. nuo traumat? Eihän se heidän vikansa ole ollut, että on sodittu! Lisäksi he (kuin myös sodan kokeneet) ovat kuitenkin ollut rakentamassa alunperin tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, että pulaa ei ihan joka asiasta enää ole (kaikilla ainakaan) ym.
Nyt on kyllä varaa tietysti vähentää luonnonvarojen tuhlausta ja suojella ilmastoa/maapalloa, ja voisihan se henkinenkin ilmapiiri tästä vielä kohentua :).
Kyllä on. Noilla ikäluokilla jos joillakin olisi ollut mahdollisuus jakaa, parantaa, kohentaa - mutta ei. Mulle, mulle, mulle.
Mitähän nuoret sanovat 1980- ja 1990-luvulla syntyneistä 30 vuoden päästä? :D
Kiva kun sinua hymyilyttää. Kiusaamisen ja paykopatian jatkumon uhreja ei. Ei ehkä ihan oikea ketju tulla ilkkumaan. Kertoo paljon.
Tottahan tuo on. Aivan yhtä suurella syyllä sitten aikanaat moittivat teitä pullasukupolven edustajia. Kun ette tehneet mitään. Veitte vaan kaiken. Mulle lisää!
Kuulun tähän ikäluokkaan ja tosi on, ettei mun lapsuudessani kiusaamiseen puututtu yhtään mitenkään. Fyysiseen väkivaltaan jonkin verran, mutta henkiseen ei. Jos kansakoulussa poika töni tai veti letistä tyttöä ja siitä kertoi opettajalle, opettajan kommentti oli vain "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Lapsi, joka meni kertomaan aikuiselle, leimattiin itkupilliksi ja kantelupukiksi eikä kukaan halunnut olla itkupillin kantelupukin kaveri. Näin jälkeenpäin ajateltuna meillä lapsillakin oli paljon erilaisia loruja, joilla saatettiin halventaa toisia nimestä, ulkonäöstä yms asioista. Omat vanhempani ovat viettäneet lapsuutensa 1930-luvulla ja heidän kertoman mukaan lasten keskinäiset nujakoinnit olivat hyvin tavallisia. Jopa sisarusten kesken. Aikuiset eivät juurikaan puuttuneet lasten väliseen kärhämöintiin ellei nyt ihan verta tullut nenästä. Ainoa tapa selvitä oli kovettaa itsensä ja opetella pitämään puoliaan.
Mun ikäluokkani kuuluu myös niihin, joiden työuran alussa työpaikoilla oli selkeä hierarkia. Arvoasteikossa ylempiä sekä itseään vanhempia piti kunnioittaa, vaikka nämä olisivat simputtaneet miten. Armeijassakin simputtaminen oli vielä ihan yleistä ja laillista. Uskoisin, että oman sukupolveni itsekkyys on ainakin osittain perua itsensä kovettamisesta ja kyynistämisestä. Oli parempi pitää huoli vain omista asioistaan.