Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen kulttuuri
15.10.2019 |
Mitä se on ja kuinka leviää? Oletko mennyt mukaan?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan joskus ollut paremmin? Keskiajalla? Vähän epäilen.
Ja tuolla puolustat kiusaamista? Olet ihmisenä upea. Sussa on tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku tuolla mainitsi katkeruuden, niin olisikohan tuo 50-60-lukulaisuus jo niin reliikkiä, että kiusaavat kateudesta nuorempiaan kohtaan ja kylvävät myrkkyään?
Vierailija kirjoitti:
Kun joku tuolla mainitsi katkeruuden, niin olisikohan tuo 50-60-lukulaisuus jo niin reliikkiä, että kiusaavat kateudesta nuorempiaan kohtaan ja kylvävät myrkkyään?
Mitä nyt taas? Tämä jankkaaminen alkaa olla jo sairasta. Kiusaaja tositoimissa.
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut surullista huomata, että kouluampujat ovat lähes aina olleet pahasti koulukiusaamisen uhreja. Se on ihan kamalaa kuinka ison arven kiusaaminen jättää ja millaista alemmuudentunnetta kiusattu kokee, varsinkin jos asiasta ei voi puhua kellekään. En tiedä ovatko he sitten niin vihaisia koko maailmalle ja kaikille ihmisille epäreilusta kohtelusta, että päätyvät niin radikaaleihin ratkaisuihin kuin kouluampumisiin. :( Luin juuri siitä Jokelan kouluampujasta ja hän oli pahasti kiusattu, eikä löytänyt oikeen mistään omaa paikkaansa tai kavereita.
Olin itse yläasteella kiusattu n. vuoden ajan. Niinkin lyhyt aika sitä kidutusta jätti pahat arvet.
En ole koskaan ihmetellyt miksi osa kiusatuista hajoaa niin täysin, että päätyvät järjettomiin tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Ihan helvetin ahdistava tuo sun ajattelutapa
Omakohtainen kokemus: hyvin yleistä nykysuomessa. Ja sitten tulevat nämä vanhemmat, joiden mielestä tällainen erilaisuus on lupa syrjiä, koska ihmisyys. ”Lapsikin aistii erilaisen”. Voi jeesus.
Mukava se on, jos kaikki ihmiset on yhtä suosittuja ja pärjäävät sosiaalisesti yhtä hyvin.
Tai että kaikki ihmiset hyväksyisivät erilaisuuden ja ottaisivat heikommankin mukaan. Mutta sehän ei käy! Se on multa pois! Minäminäminä!
Mikä ihme sinua vaivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-60-lukulaiset on kyllä kiusaajia omankin kokemuksen mukaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja ihmettelen sitä että miksi muut ihmiset ei puutu kiusaamiseen?
Kiusaaja kyllä lopettaa kiusaamisen kun vain muut ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät puuttua siihen kiusaamiseen.
Minä ainakin kun huomaan kiusaamista niin puutun aina siihen siten että kiusaaminen loppuisi.
Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi.Kiusaamiseen puuttuminen on tämän päivän Suomessa tärkein asia. Sota-ajan vanhempien suuret ikäluokat tuovat yhä keskuuteemme traumat ja itsekkyyden sekä narsismin. Tätä perintöä me nyt jaamme - ja kärsimme sitten nahoissamme jatkuvana tuhona.
Höpö höpö.
Kylläpä vaan. 50-60-luvulla syntyneet ovat pahinta itsekkyyden ilmentymää mitä maa päällään kantaa.
Eivät edes käsitä kuinka etuoikeutettuja olivat.
Sehän se ”höpö höpö” - eli narsismilla oikealta ohi.
Että oikein narsismilla. Juu. Ihan kaikki muut paitsi sinä ovat narsisteja elleivät tee ja ajattele kuten sinä haluat.
Ja taas. 50-60-lukulaisten kiusaamiskulttuuri. Minäminäminä. Munmunmun. Ja siihen ei saa puuttua.
Totta tuo 50-60 luvulla syntyneiden kiusaamiskulttuuri on omankin kokemuksen mukaan. Tämä sukupolvi on kuitenkin se, joka on saanut Suomesta parhaat palat. Esimerkiksi 80-luvulla, kun olivat nuoria, oli käytännössä täystyöllisyys. Myös opiskelemaan pääsi paljon helpommin. Ja hyvän työpaikan (elinikäisen ja ylennyksen) saattoi saada jo lukiopohjalta, joskus ihan peruskoulupohjalta. Nyt ei saa yliopistopohjalkaan usein. Ja nyt nämä 50-60-lukulaiset marmattaa, kun nykynuoret on laiskoja, ei pääse opiskelemaan jne. Omassa suvussani on paljon tämän ikäluokan edustajia. Kaikesta valitetaan matkalla toiselle puolelle maapalloa, mökille, sijoitusasuntoon jne. Kun sitä peruskoulupohjalta päädyttiin pankinjohtajaksi ja siinä toimittiin sitten vuosikymmenet ja kaikki tukiaiset päälle, mitä rikkailla vuosikymmenillä Suomella oli antaa.
Kiitos. Tässä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut surullista huomata, että kouluampujat ovat lähes aina olleet pahasti koulukiusaamisen uhreja. Se on ihan kamalaa kuinka ison arven kiusaaminen jättää ja millaista alemmuudentunnetta kiusattu kokee, varsinkin jos asiasta ei voi puhua kellekään. En tiedä ovatko he sitten niin vihaisia koko maailmalle ja kaikille ihmisille epäreilusta kohtelusta, että päätyvät niin radikaaleihin ratkaisuihin kuin kouluampumisiin. :( Luin juuri siitä Jokelan kouluampujasta ja hän oli pahasti kiusattu, eikä löytänyt oikeen mistään omaa paikkaansa tai kavereita.
Olin itse yläasteella kiusattu n. vuoden ajan. Niinkin lyhyt aika sitä kidutusta jätti pahat arvet.
En ole koskaan ihmetellyt miksi osa kiusatuista hajoaa niin täysin, että päätyvät järjettomiin tekoihin.
Mua potkittiin 60-luvulla käytävillä, uitettiin päätä vessnpytyssä jne. Koskaan en selvinnut ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut surullista huomata, että kouluampujat ovat lähes aina olleet pahasti koulukiusaamisen uhreja. Se on ihan kamalaa kuinka ison arven kiusaaminen jättää ja millaista alemmuudentunnetta kiusattu kokee, varsinkin jos asiasta ei voi puhua kellekään. En tiedä ovatko he sitten niin vihaisia koko maailmalle ja kaikille ihmisille epäreilusta kohtelusta, että päätyvät niin radikaaleihin ratkaisuihin kuin kouluampumisiin. :( Luin juuri siitä Jokelan kouluampujasta ja hän oli pahasti kiusattu, eikä löytänyt oikeen mistään omaa paikkaansa tai kavereita.
Olin itse yläasteella kiusattu n. vuoden ajan. Niinkin lyhyt aika sitä kidutusta jätti pahat arvet.
En ole koskaan ihmetellyt miksi osa kiusatuista hajoaa niin täysin, että päätyvät järjettomiin tekoihin.
Minäkin tajuan vaikka en väkivaltaa hyväksy. Raja kun tulee vastaan niin se tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku tuolla mainitsi katkeruuden, niin olisikohan tuo 50-60-lukulaisuus jo niin reliikkiä, että kiusaavat kateudesta nuorempiaan kohtaan ja kylvävät myrkkyään?
Ei täällä muilla näy katkeruutta kuin sinulla. Se aiheuttaa, että koet aiemmilla sukupolvilla olleen paremmin ja koet tulleesi huonosti kohdelluksi. Se saa täällä meuhkaamaan. Sitä tarkoittaa katkeruus.
Kateus on eri asia. Sitäkään en kutsuisi ninkään ihmisrymän tunteeksi. Saati jotain noin älytöntä. Kokonainen kahden vuosikymmenen synynyt ihmisjoukko on viesteissäsi kateell7nen nuoremmilleen? Mitä ihmettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku tuolla mainitsi katkeruuden, niin olisikohan tuo 50-60-lukulaisuus jo niin reliikkiä, että kiusaavat kateudesta nuorempiaan kohtaan ja kylvävät myrkkyään?
Ei täällä muilla näy katkeruutta kuin sinulla. Se aiheuttaa, että koet aiemmilla sukupolvilla olleen paremmin ja koet tulleesi huonosti kohdelluksi. Se saa täällä meuhkaamaan. Sitä tarkoittaa katkeruus.
Kateus on eri asia. Sitäkään en kutsuisi ninkään ihmisrymän tunteeksi. Saati jotain noin älytöntä. Kokonainen kahden vuosikymmenen synynyt ihmisjoukko on viesteissäsi kateell7nen nuoremmilleen? Mitä ihmettä!
En tiedä kenelle puhut, olen eräs keskustelijoista. Noin henkilökohtaisella tasolla en missään tapauksessa koe noin - yleisellä tasolla tiedän asian noin olevan. Minulla on kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Ei, vaan ihmisellä, kuten muillakin eläimillä on tarve hakeutua omanlaistensa pariin. Oudot, poikkeavasti käyttäytyvät aiheuttavat hyljeksintää, ja vähitellen aktiivistakin poisjättämistä, siitä sitten siirrytään verbaaliin kiusaamiseen.
Monet koirat tykkäävät leikkiä oman rotuistensa kanssa. Ne ovat oppineet tietynlaisen ulkonäön sekä eleiden käytön emältään. Esim. jotku braky-rotuiset pelottavat korisevine hengityksineen ja alapurentoineen muita rotuja.
Monet nisäkkäät hyljeksivät huonosti liikkuvaa, hitaampaa, pienempää, haisevampaa, likaista, sairasta. Tällainen yksilö jätetään ilman ruokaa, hänet häädetään yhteisestä nukkumapaikasta. Esim. gerbiileillä näkyy tämä. Jotain yksilöä voidaan jahdata henkihieveriin ja jopa kuolemaan saakka. Akvaariokaloilla sama juttu.
Lapset toteuttavat vain vaistoaan. Empaattinen humaani käytös pitää lapsille opettaa ja heidän pitää saada sitä harjoitella. Mutta lapsia on turha syyttää pahoiksi tai tuhmiksi, jos kiusaavat. Monet oppivat vain teeskentelemään hyväksymistä, mutta tilanteen tullen jatkavat kiusaamista kyllä koulussa, työelämässä, parisuhteessa, harrastuksissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Ja silloin lapselle kerrotaan että erilaisuus on täysin normaalia, se pitää hyväksyä. Mitä ihmettä?
Erilaisuus on helppo hyväksyä, jos toinen osaa olla muiden kanssa. Se ei sinällään ole ongelma. Vaikka fyysinen vamma. Se on ongelma, että on outo. Ei pärjää muiden kanssa. Ja nämä näkyy jo pienenä.
Aina se kiusattu ei myöskään ole itse passiivinen reppana. Hän voi myös olla vaikkapa aistipulmista kärsivä lapsi, joka tulee liian lähelle, puhuu liian kovaa, on koko ajan vauhdissa, satuttaa tahtomattaan muita. Tällaisen lapsen outo käytös voi karkoittaa muita, ja silloin puhutaan jo kiusaamisesta. Lapsilta vaaditaan tosi paljon, että pystyvät toimivaan keskenään eri kehitysvaiheissa. Myöskään sitä haastavasti käyttäytyvää lasta ei saisi jättää yksin, koska sekin on kiusaamista. Ja jos ollaan vaan käskystä yhdessä, mutta kaikki eleet ja sanaton viestintä kertoo, että toinen on epämieluisa, ei tilanne ole välttämättä yhtään parempi. Harvan aikuisen oikeasti tarvitsee sietää kummallisesti käyttäytyvää, jopa väkivaltaista työkaveria. Lapset harjoittelevat ja kiusaaminen on ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Kyllä lapsikin reagoi toisen poikkeavaan käytökseen.
Niin. Ja siihen on vanhempien velvoite reagoida. Hyvänen aika. Pellossako ne kakarat kasvaa?
Ei se ainakaan tuolla asenteella toimi. Ei empatiaa opita kuin empatialla.
Varmaan olet nähnyt, että jotkun ihmiset eivät vaan ole yhtä suosittuja kuin toiset. Joitain ihmisiä kartetaan. Syynä tämä oudoksuttava käytös.
Ei. Päiväkodissa lähtökohtaisesti kaikki ovat (erikoisuuksineen) hyväksyttäviä. Tuollainen ”oudoksuttava käytös”-asenne aikuiselta on juurikin _kiusaamista_. Ja nyt en tarkoita lyömistä tai väkivaltaa - käytöshäiriöt erikseen.
Mihin vedät eron käytöshäiriön ja ei-käytöshäiriön välille? Diagnooseja ei kovin usein alle kouluikäisille anneta ja käytöshäiriökään ei oikeuta jättämään lasta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Ei, vaan ihmisellä, kuten muillakin eläimillä on tarve hakeutua omanlaistensa pariin. Oudot, poikkeavasti käyttäytyvät aiheuttavat hyljeksintää, ja vähitellen aktiivistakin poisjättämistä, siitä sitten siirrytään verbaaliin kiusaamiseen.
Monet koirat tykkäävät leikkiä oman rotuistensa kanssa. Ne ovat oppineet tietynlaisen ulkonäön sekä eleiden käytön emältään. Esim. jotku braky-rotuiset pelottavat korisevine hengityksineen ja alapurentoineen muita rotuja.
Monet nisäkkäät hyljeksivät huonosti liikkuvaa, hitaampaa, pienempää, haisevampaa, likaista, sairasta. Tällainen yksilö jätetään ilman ruokaa, hänet häädetään yhteisestä nukkumapaikasta. Esim. gerbiileillä näkyy tämä. Jotain yksilöä voidaan jahdata henkihieveriin ja jopa kuolemaan saakka. Akvaariokaloilla sama juttu.
Lapset toteuttavat vain vaistoaan. Empaattinen humaani käytös pitää lapsille opettaa ja heidän pitää saada sitä harjoitella. Mutta lapsia on turha syyttää pahoiksi tai tuhmiksi, jos kiusaavat. Monet oppivat vain teeskentelemään hyväksymistä, mutta tilanteen tullen jatkavat kiusaamista kyllä koulussa, työelämässä, parisuhteessa, harrastuksissa jne.
Eli on normaalia vain oppia teeskentelemään hyväksymistä? Väärin! Se on persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Ei, vaan ihmisellä, kuten muillakin eläimillä on tarve hakeutua omanlaistensa pariin. Oudot, poikkeavasti käyttäytyvät aiheuttavat hyljeksintää, ja vähitellen aktiivistakin poisjättämistä, siitä sitten siirrytään verbaaliin kiusaamiseen.
Monet koirat tykkäävät leikkiä oman rotuistensa kanssa. Ne ovat oppineet tietynlaisen ulkonäön sekä eleiden käytön emältään. Esim. jotku braky-rotuiset pelottavat korisevine hengityksineen ja alapurentoineen muita rotuja.
Monet nisäkkäät hyljeksivät huonosti liikkuvaa, hitaampaa, pienempää, haisevampaa, likaista, sairasta. Tällainen yksilö jätetään ilman ruokaa, hänet häädetään yhteisestä nukkumapaikasta. Esim. gerbiileillä näkyy tämä. Jotain yksilöä voidaan jahdata henkihieveriin ja jopa kuolemaan saakka. Akvaariokaloilla sama juttu.
Lapset toteuttavat vain vaistoaan. Empaattinen humaani käytös pitää lapsille opettaa ja heidän pitää saada sitä harjoitella. Mutta lapsia on turha syyttää pahoiksi tai tuhmiksi, jos kiusaavat. Monet oppivat vain teeskentelemään hyväksymistä, mutta tilanteen tullen jatkavat kiusaamista kyllä koulussa, työelämässä, parisuhteessa, harrastuksissa jne.
Asia ei ole ihan noin yksiselitteinen, samoin koirilla kuin ihmisillä myös kokemuksemme vaikuttavat käytökseen.
Jos koiranpentu esimerkiksi joutuu käytöshäiriöisen koiran puremaksi, vaikuttaa tämä tapahtuma siihen, miten koira tulee myöhemmin muiden koirien kanssa toimeen.
Sama ihmislapsilla, jos tulet kiusatuksi lapsena, aiheuttaa se monille esimerkilsi välttelevää käytöstä, sekä huomaamattomaksi tekeytymistä (tai kuten koirille jopa agressiota), joka ulkopuolisin silmin aiheuttaa "outouden" kokemuksen.
Pienillä lapsilla ei myöskään ole aina samanlaisia ennakkoluuloja kuin aikuisilla. Niiden muodostumiseen vaikuttaa aikuisen esimerkki. Esimerkiksi pieni lapsi saattaa ääneen ihmetellä ja udella erinäköisten ihmisten ihon väristä, vaatetuksesta, puhe tavoista yms. Silloin se miten aikuinen reagoi on avainasemassa. Monet niistäkin, jotka eivät tietoisesti ole ahdasmielisiä saattavat reagoida lapsen uteluun häpeäntunteella, joka ilmenee lapsen vaikenemiseen tähtäävällä kehoituksella tai pikaisella poistumisella tilanteesta.
Ei niitä kiusaamisen syitä tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Jos laitetaan saman katon alle muutama menestyvä ja kaunis julkkis, joku näistä joutuu suurella todennäköisyydellä kiusatuksi. Ulkoiset asiat aivan varmasti helpottavat kohteeksi joutumista, mutta ei ole mitään sellaista keskivertoa, joka suojaisi kiusaamisen kohteeksi joutumiselta kaikissa yhteisöissä ja tilanteissa
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut surullista huomata, että kouluampujat ovat lähes aina olleet pahasti koulukiusaamisen uhreja. Se on ihan kamalaa kuinka ison arven kiusaaminen jättää ja millaista alemmuudentunnetta kiusattu kokee, varsinkin jos asiasta ei voi puhua kellekään. En tiedä ovatko he sitten niin vihaisia koko maailmalle ja kaikille ihmisille epäreilusta kohtelusta, että päätyvät niin radikaaleihin ratkaisuihin kuin kouluampumisiin. :( Luin juuri siitä Jokelan kouluampujasta ja hän oli pahasti kiusattu, eikä löytänyt oikeen mistään omaa paikkaansa tai kavereita.
Kiusaaja, - kiusaajat ovat aina heikkoja ja reppanoita. Kukaan fiksu, vahva ja hyvä itsetuntoinen ei lähde mukaan kiusaamiseen.
Se joka lähtee puolustamaan ja auttamaan vaikeassa tilanteessa kiusattua on vahva ja fiksu henkilö. Ikävä kyllä, että näitä järkeviä henkilöitä on niin harvassa.
Piilokiusaminen on asia jota ei helposti huomata. Sitä voidaan vähätellä ja selitellä erinäisillä perusteluilla. Siksi sitä voi olla vaikea selvittää.
Itselleni ihmisyyden ja inhimillisyyden ydinkysymyksiä on se, etten lähde puhaltamaan ympärilläni loistavia kynttilöitä omaa valoani korostaakseni.
"Kiusaaja kiusaa niin kauan kun sen toimintaa ei kukaan kritisoi."
Niin totta. Olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan jo 2-3 oppilaan puuttuminen kiusaamiseen luokkayhteisössä saa tavallisesti kiusaajan lopettamaan sairaan huvinsa. Kiusaaja saa siis happensa välinpitämättömistä ja hiljaisista hyväksyjistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaupassa perheen, joka käyttäytyi erikoisesti ja näytti erikoiselta. Siitä näki heti, että vanhemmat on olleet kiysattuja ja lapsiata tulee kiusattuja. Niin se vaan on.
Näytti erikoiselta?
Poikkeuksellisen erikoiselta ulkoisesti ja toiminnaltaan. Pukeutuminen, äänet, kulkeminen ja säätäminen. Reppanuus.
Miten aiot auttaa asiaa? Aiotko?
En aio. En tunne heitä. Eikä tässä edes voi auttaa. Näitä sukupolvelta toiseen siirtyviä outouksua on joka puolella. Se kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jonkinlaisena outoon käytökseen reagoinnilla. Valitettavasti näissä ei kukaan voi auttaa.
Ei varmaan mitään yleistä, mutta tunnistettavaa. Vaikkapa omalta kouluajalta.
Myötätuntoni on heidän puolellaan.
Ei kukaan voi auttaa? Aivan ehdottomasti voi. Jos päiväkodissa on valveutunutta henkilökuntaa, kiusaamiseen puututaan. Ja jokuhan siellä kotona on sanonut, että ovat erilaisia, kiusattavia. Ei lapsi muuten kiusata ala.
Ei, vaan ihmisellä, kuten muillakin eläimillä on tarve hakeutua omanlaistensa pariin. Oudot, poikkeavasti käyttäytyvät aiheuttavat hyljeksintää, ja vähitellen aktiivistakin poisjättämistä, siitä sitten siirrytään verbaaliin kiusaamiseen.
Monet koirat tykkäävät leikkiä oman rotuistensa kanssa. Ne ovat oppineet tietynlaisen ulkonäön sekä eleiden käytön emältään. Esim. jotku braky-rotuiset pelottavat korisevine hengityksineen ja alapurentoineen muita rotuja.
Monet nisäkkäät hyljeksivät huonosti liikkuvaa, hitaampaa, pienempää, haisevampaa, likaista, sairasta. Tällainen yksilö jätetään ilman ruokaa, hänet häädetään yhteisestä nukkumapaikasta. Esim. gerbiileillä näkyy tämä. Jotain yksilöä voidaan jahdata henkihieveriin ja jopa kuolemaan saakka. Akvaariokaloilla sama juttu.
Lapset toteuttavat vain vaistoaan. Empaattinen humaani käytös pitää lapsille opettaa ja heidän pitää saada sitä harjoitella. Mutta lapsia on turha syyttää pahoiksi tai tuhmiksi, jos kiusaavat. Monet oppivat vain teeskentelemään hyväksymistä, mutta tilanteen tullen jatkavat kiusaamista kyllä koulussa, työelämässä, parisuhteessa, harrastuksissa jne.
Monet eläimet myös pitävät huolen sairaista ja heikoista yksilöistä. Useilla eri lajeilla on dokumentoitu tällaista käytöstä.
Jopa apinat kykenevät siihen, mutta sinä et. Kertoo sinusta aika paljon.
Onkohan joskus ollut paremmin? Keskiajalla? Vähän epäilen.