Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan isovanhemmat on laiskoja ja itsekkäitä! (katkera purkaus)
14.10.2019 |
Eivät ehkä kaikki, mutta meille on sattunut molemmin puolin niin mukavuudenhaluisia ihmisiä isovanhemman rooliin, että oikein suututtaa.
Ensin halusivat isovanhemmiksi, monta vuotta oikein vinguttiin että saisi omia lapsenlapsia kun sillä ja silläkin on. Odotusaikana haaveilin siitä, että lapsi pääsisi isovanhempien kanssa kaikkiin kivoihin puuhiin, jopa matkoille, ja yökyläilyt mummolassa olisivat jännittäviä ja ihania molemmille osapuolille. Että juuri isovanhemmilla olisi mahdollisuus hyväkuntoisina eläkeläisinä antaa lapsille sitä laatuaikaa, jota eivät ehtineet meille lapsille aikoinaan antaa.
Ja paskat. Nyt muka ikävöivät lapsia ja kiukuttelevat kun ei nähdä/lapsia ei saa hoitoon, mutta ei noille voi lapsia uskoa. Katsovat telkkaria 24/7, lapsia ei muisteta viedä ulos ("kun ei ne halua pukea"), mukuloilla on naamat ja tukka sotkussa jo päivän vierailun jälkeen kun eivät osaa niitä vielä itse hoitaa ja isovanhemmat ei moista hoksaa. Ihmettelevät, kun lapset riehuvat ja tappelevat herkkupäissään ("mummo vähän hemmottelee") neljän seinän sisällä isovanhempien katsellessa mitä lie BB:n uusintaa jo kuudetta kertaa. Sama meno mummolassa ja meillä kyläillessä.
Ei me odoteta ilmaista lapsenvahtia, mutta ihan tosissaan kuviteltiin, että näistä lapsista olisi iloa heillekin ja haluaisivat viettää heidän kanssaan aikaa. Vaan heti kun mummoille ja ukeille selvisi, että lastenlapset vaativatkin vaivaa ja huomiota ja aiheuttavat meteliä ja sotkua lasten tavoin, kiinnostus yhteiseen aikaan lopahti saman tien. Ravintolaan, laivalle ja matkoille haluaisivat mennä meidän kanssamme - ilman lapsia!
Kauhea ikävä on silti koko ajan, vaikka yhdessä ollessa heitä kiinnostaa vain telkkari ja Iltalehden selailu.
Onko muilla sellainen olo, että isovanhempia kiinnostaa nykyään lähinnä oma napa vaikka lapsenlapset ovat kiva esittelyn aihe esim. somessa?
Kommentit (53)
Me ei oltu koskaan niinkään hoitoapua vailla, vaan itsekin oltiin mukana kun mummolassa kyläiltiin. Isovanhemmat sitten olleet lapsen seurana vähän ikätason myötä. Vauvana on sylitelty, taaperolle luettu satuja ja ihasteltu kun lapsi opettelee kävelemään, heitelty palloa ees ja taas ja mitä tuollaisen pienen kanssa voi sitten tehdä. Vähän isomman on annettu maalata sormiväreillä ja niitä tuotoksia sitten ihasteltu. Vielä isompana on otettu lapsi mukaan leipomiseen ja ukin kanssa on opeteltu onkimaan ja käyty verkoilla.
Pari kertaa on lapsi ollut yökylässä mummolassa ilman vanhempia, silloin kun on ollut jo koululainen, eli ei niinkään autettava pikkulapsi vaan enempi sellainen josta on jo seuraa ja jonka kanssa voi jutella. Ja minusta hyvä näin. Ei olla hoitoapua kaivattu, mutta on arvostettu todella paljon että isovanhemmat ovat osoittaneet kiinnostusta tutustua lapseen ja viettää aikaa hänen kanssaan omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa se on meilläkin, eskarilaiseni suree ääneen kun "ei mummo koskaan tee mun kanssa mitään". Joskus lapsi on koko viikonlopun kylässä putkeen, ja lopputulos on silti tuo! >:( Ymmärrän jossei mummoa kiinnosta riehua tai kontata lattialla, mutta kun mun lapseni tykkää mm. auttaa kotitöissä usein, ja olen vinkannutkin että antaisi tämän jotain sellaista tehdä...mutta kun ei niin ei.
Minulla on juuri eläköityneet appivanhemmat, jotka jaksavat ja kykenevät pitämään lapsista huolta ja tekevät sen kaiken lisäksi mielellään, toisin kuin minun vanhempani, jotka ovat 15-vuotta appivanhempia nuorempia.
Ymmärrän, että toiset isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja tämä syö jaksamista, mutta tämän vuoden saldo vanhempieni lastenlasten hoitamisessa/näkemisessä rajoittuu yhteen päivään + ohimennen 5-10 minuuttia noin 5 kertaa ja sitten on aina kiire jo muualle.
Ei kiinnostanut vanhempiani aikanaan omatkaan lapset, miten se kiinnostus lapsiin muuttuisi lastenlasten myötä?
Olisi mielenkiintoista toki kuulla toinenkin puoli tässä tarinassa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummolavierailut on kuin jostain sketsistä. Lapsiin ei kiinnitetä mitään huomiota ja istutaan nenä kiinni läppärissä. Samaan aikaan facebook täyttyy päivityksistä että ihanaa kun mummunmussukat tuli taas käymään ja kuinka taas on koko päivä puuhasteltu niiden kanssa.
Oletko huomannut, että tuota ihan samaa tekevät myös ne pienten lasten vanhemmat? Miksi syyttää vain isovanhempia, vaikka vanhemmatkin samanlaisia?
Miniä ei anna lapsia meille hoitoon, koska täällä ei oleilla, täällä tehdään lasten kanssa töitä. Yhteinen työ on patasta yhdessäoloa, oli se sitten puunkaatoa ja risujen keräämistä tai pihankunnostusta tai aidanmaalausta. Ei ne isovanhemmat ennenkään lopettaneet elämäänsä siksi ajaksi kun lapsenlapset oli käymässä, samalla tavalla sitä porkkanapenkkiä kitkettiin ja kuistia siivottiin sen sijaan, että olisi keskitytty koko ajan lapseen. Nyt vanhemmat olettavat, että isovanhemmat ovat kuin päiväkodin henkilökunta, jatkuvasti pedagogisesti pohdiskeltu toiminta mielessään varhaiskasvattamassa lasta. Kiitos ei meille, en aio lopettaa elämistä siksi, että lapseni on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, on näitä jotka eivät koskaan ota hoitoon ja sitten näitä, jotka ottavat mutta lapsilla ei ole kivaa/turvallista. Sitä ei valitettavasti voi aavistaa etukäteen, tai no alkoholisteista ym. toki tietää että apua ei tule, mutta näennäisesti normaaleista ei. Ikävä juttu eikä siinä auta kuin hankkia hoitoapu muualta. Tuota syyttelyä en kuuntelisi lainkaan, etääntyisin huomattavasti heistä.
Ihmettelen että eikö muka voi aavistaa etukäteen. Aika usein kuitenkin nuo jatkavat samalla tavalla lastenlasten kanssa kuin omienkin lasten aikana. Jos eivät osanneet ymmärtää omia lapsia tai tehneet varsinaisesti mitään heidän kanssaan, niin eivät osaa olla aktiivisia lastenlasten kanssakaan. Itsekkäästä tai välinpitämättömästä ei tule toisenlaista ilman erillistä kasvutarinaa.
Lisäksi ymmärrettävää on että iän myötä jaksaminen vähenee ja työelämä imee enenevässä märin mehut. Eläkkeellä usein elämä joko hidastuu, tai sitten ne harrastukset vievät ajan. Lisäksi pikkuvaivat ja kolotukset yms. lisääntyvät. Mutta luulisi että aikuiset lapset tietävät vanhempiensa elämäntilanteen.
Ihmettelen suuresti miten noiden isovanhempien suhtautuminen voi tulla yllätyksenä. Niinkö huonosti tunnetaan ne omat vanhemmat ja oletetaan että puheet ovat sama asia kuin teot. Aikuisena luulisi oppineen elämästä ja ihmisistä, varsinkin niistä omista vanhemmista jo enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummolavierailut on kuin jostain sketsistä. Lapsiin ei kiinnitetä mitään huomiota ja istutaan nenä kiinni läppärissä. Samaan aikaan facebook täyttyy päivityksistä että ihanaa kun mummunmussukat tuli taas käymään ja kuinka taas on koko päivä puuhasteltu niiden kanssa.
Oletko huomannut, että tuota ihan samaa tekevät myös ne pienten lasten vanhemmat? Miksi syyttää vain isovanhempia, vaikka vanhemmatkin samanlaisia?
Koska ne isovanhemmat on somessa vaatimassa, että nykyvanhemmat antaisivat huomiota lapsilleen eivätkä olisi nenä kiinni laitteissa. "Silloin, kun minulla oli pieniä lapsia.."
Usein he kyllä unohtavat, etteivät todellakaan olleet itsekään läsnä omille lapsilleen, vaikka ei somea ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummolavierailut on kuin jostain sketsistä. Lapsiin ei kiinnitetä mitään huomiota ja istutaan nenä kiinni läppärissä. Samaan aikaan facebook täyttyy päivityksistä että ihanaa kun mummunmussukat tuli taas käymään ja kuinka taas on koko päivä puuhasteltu niiden kanssa.
Oletko huomannut, että tuota ihan samaa tekevät myös ne pienten lasten vanhemmat? Miksi syyttää vain isovanhempia, vaikka vanhemmatkin samanlaisia?
Koska ne isovanhemmat on somessa vaatimassa, että nykyvanhemmat antaisivat huomiota lapsilleen eivätkä olisi nenä kiinni laitteissa. "Silloin, kun minulla oli pieniä lapsia.."
Usein he kyllä unohtavat, etteivät todellakaan olleet itsekään läsnä omille lapsilleen, vaikka ei somea ollutkaan.
Ei joskus 30 vuotta sitten tarvinnut elää sille lapselle! Vasta nykyinen vanhempisukupolvi luulee, että lapsen tulee olla kaikki. Ennen lapsi oli osa perhettä, nykyisin perheen keskipiste ja kaikkeus. Koko elämä eletään lapsen ehdoilla, lasta varten. Se elämä tulee lisäksi jakaa somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummolavierailut on kuin jostain sketsistä. Lapsiin ei kiinnitetä mitään huomiota ja istutaan nenä kiinni läppärissä. Samaan aikaan facebook täyttyy päivityksistä että ihanaa kun mummunmussukat tuli taas käymään ja kuinka taas on koko päivä puuhasteltu niiden kanssa.
Oletko huomannut, että tuota ihan samaa tekevät myös ne pienten lasten vanhemmat? Miksi syyttää vain isovanhempia, vaikka vanhemmatkin samanlaisia?
Koska ne isovanhemmat on somessa vaatimassa, että nykyvanhemmat antaisivat huomiota lapsilleen eivätkä olisi nenä kiinni laitteissa. "Silloin, kun minulla oli pieniä lapsia.."
Usein he kyllä unohtavat, etteivät todellakaan olleet itsekään läsnä omille lapsilleen, vaikka ei somea ollutkaan.
Ei joskus 30 vuotta sitten tarvinnut elää sille lapselle! Vasta nykyinen vanhempisukupolvi luulee, että lapsen tulee olla kaikki. Ennen lapsi oli osa perhettä, nykyisin perheen keskipiste ja kaikkeus. Koko elämä eletään lapsen ehdoilla, lasta varten. Se elämä tulee lisäksi jakaa somessa.
30 vuotta sitten lapset otettiin mukaan arkipuuhiin mummolassakin. Nykymummot vain makaavat somettamassa tai katsomassa telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä ei anna lapsia meille hoitoon, koska täällä ei oleilla, täällä tehdään lasten kanssa töitä. Yhteinen työ on patasta yhdessäoloa, oli se sitten puunkaatoa ja risujen keräämistä tai pihankunnostusta tai aidanmaalausta. Ei ne isovanhemmat ennenkään lopettaneet elämäänsä siksi ajaksi kun lapsenlapset oli käymässä, samalla tavalla sitä porkkanapenkkiä kitkettiin ja kuistia siivottiin sen sijaan, että olisi keskitytty koko ajan lapseen. Nyt vanhemmat olettavat, että isovanhemmat ovat kuin päiväkodin henkilökunta, jatkuvasti pedagogisesti pohdiskeltu toiminta mielessään varhaiskasvattamassa lasta. Kiitos ei meille, en aio lopettaa elämistä siksi, että lapseni on lisääntynyt.
Isovanhempien ei tarvitse lopettaa elämistä, mutta on se aika järkyttävää, ettei omat lapsenlapset kiinnosta sen vertaa, että voisi hetkeksi pysähtyä kotiaskareiden keskellä tai kääntää katseensa telkkarista. Jos nähdään muutamia kertoja vuodessa, voidaan varmaan pari päivää pyhittää yhdessäololle, eikö niin? Minusta ainakin olisi ihanaa, jos lapset pääsisivät mummolassa isovanhempien avuksi mm. pihatöissä. Meillä toinen mummoista on liian laiska siivoamaan edes kotiaan, toinen asuu liian kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummolavierailut on kuin jostain sketsistä. Lapsiin ei kiinnitetä mitään huomiota ja istutaan nenä kiinni läppärissä. Samaan aikaan facebook täyttyy päivityksistä että ihanaa kun mummunmussukat tuli taas käymään ja kuinka taas on koko päivä puuhasteltu niiden kanssa.
Oletko huomannut, että tuota ihan samaa tekevät myös ne pienten lasten vanhemmat? Miksi syyttää vain isovanhempia, vaikka vanhemmatkin samanlaisia?
Koska ne isovanhemmat on somessa vaatimassa, että nykyvanhemmat antaisivat huomiota lapsilleen eivätkä olisi nenä kiinni laitteissa. "Silloin, kun minulla oli pieniä lapsia.."
Usein he kyllä unohtavat, etteivät todellakaan olleet itsekään läsnä omille lapsilleen, vaikka ei somea ollutkaan.
Ei joskus 30 vuotta sitten tarvinnut elää sille lapselle! Vasta nykyinen vanhempisukupolvi luulee, että lapsen tulee olla kaikki. Ennen lapsi oli osa perhettä, nykyisin perheen keskipiste ja kaikkeus. Koko elämä eletään lapsen ehdoilla, lasta varten. Se elämä tulee lisäksi jakaa somessa.
30 vuotta sitten lapset otettiin mukaan arkipuuhiin mummolassakin. Nykymummot vain makaavat somettamassa tai katsomassa telkkaria.
Nykymummoilta on kielletty arkipuuhat, kun lapsenlapset on paikalla. Miniät väsäävät monikymmensivuisia ohje- ja vaatimuskirjoja, joissa minuutin tarkkuudella kerrotaan, mitä saa ja pitää tehdä. Ei siinä jää aikaa edes tiskikoneen täyttämiselle, kun pitää tarkistaa, saako sunnuntaina laittaa ulkoillessa jalkaan siniset kengät vai oliko sittenkin sunnuntaina punaisten kuomien vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä ei anna lapsia meille hoitoon, koska täällä ei oleilla, täällä tehdään lasten kanssa töitä. Yhteinen työ on patasta yhdessäoloa, oli se sitten puunkaatoa ja risujen keräämistä tai pihankunnostusta tai aidanmaalausta. Ei ne isovanhemmat ennenkään lopettaneet elämäänsä siksi ajaksi kun lapsenlapset oli käymässä, samalla tavalla sitä porkkanapenkkiä kitkettiin ja kuistia siivottiin sen sijaan, että olisi keskitytty koko ajan lapseen. Nyt vanhemmat olettavat, että isovanhemmat ovat kuin päiväkodin henkilökunta, jatkuvasti pedagogisesti pohdiskeltu toiminta mielessään varhaiskasvattamassa lasta. Kiitos ei meille, en aio lopettaa elämistä siksi, että lapseni on lisääntynyt.
Voin uskoa. Itsekään en anna lapsia anopille hoitoon (eikä anopin poikakaan anna), koska halutaan pitää lapset turvassa.
Lasten kanssa saa kyllä puuhailla ja lapsetkin tykkää, mutta jommankumman vanhemmista on pakko olla vahtimassa tilannetta kun mummo saattaa esim vain jättää 1 ja 3 vuotiaan pihaan yksin vaikka vieressä on lampi tai saunaa sytyttäessä jättää lapset avoimen tulen ääreen ihmettelemään ja itse lähtee sisälle tai puunhakuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppoja se sukupolvi on. Ja tyhmiä. Ja itsekkäitä. Meidän vanhemmat, jotka nyt on reilu 60. Eivät tajua moniakaan asioita, esim. lapsen asemaan asettuminen ja myönteisyys ja läsnäolo kasvatuksessa ovat heille vaikeita. Kauheita komenrelijoita ja telkkari kiinnostaa enemmän ku lapsen jutut.
Älähän kuitenkaan yleistä. Moni isovanhempi on tämänkin viikon hoitamassa lastenlapsiaan syysloman ajan.
Esim itselläni ei ole yhtään päivää ilman lapsia, molemmille viikonlopuille riittää myös hoidettavia. terv mummi
Ihanaa, että on mummeja jotka välittävät. Jatka samaan malliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotan kuin kuuta nousevaa, että minusta tulee mummo. Mutta pakko mun on myöntää sen suhteen myös pelkoni, etten osaakaan/jaksakaan olla sellainen mummo kuin olen halunnut. Mitä enemmän ikää mulle tulee, olen väsyneempi ihan jo tavalliseen arkeenkin. Omieni kanssa olen jaksanut puuhata, olla ja pelata, mutta jos en jaksakaan sitten joskus? Siksi tavallaan toivon, etteivät lapseni tee lapsia, ettei heidän tarvitse valittaa ja ihmetellä, jos mummo ei olekaan sellainen kuin he luulivat että olisi.
Itse olen mummo mutta en kyllä someta muuta kuin joskus tänne.
Jos ei ole ollut jaksamista olla omien lasten kanssa, niin tuskin se muuttuu lastenlastenkaan kohdalla. Meidän molempien vanhemmat olivat todella lapsirakkaita jo omassa lapsuudessa, ja kummankin äidit olisivat tehneet enemmänkin lapsia jos terveys olisi antanut periksi. Nykyään ovat osallistuvia ja innokkaita isovanhempia.
Nojaa meillä ukki hoitaa lasta lähes joka viikonloppu . Käyvät Heurekassa uimassa ja kaikkea muuta kivaa. Ainoo mikä mua siinä vituttaa on et ukki saattaa jotain oolitiikkoa tai ohjelmaa haukkua ni lapsi saattaa oppia huonoin tapoi oon Tästä sanonutkin. T mies33
Eihän nää kaikki kirjoitukset ja haukkumiset voi olla sen äitihullun tekeleitä. Onko niitä siis useampia?