Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako 20 v vanhaa liittoa parantaa?
14.10.2019 |
Olemme olleet yhdessä yli 20 v. Miehessä (tai minussa) ei ole mitään pahaa vikaa. Olemme kuitenkin "kasvaneet erilleen". Meillä on omat kiinnostuksen kohteemme, rytmimme ja puuhamme. Lapset lentävät kohta pesästä, joten pian olisi aikaa olla yhdessä, jos haluamme. Suurimmat ärsytyksenkohteet miehessäni liittyvät lapsiperhe-elämän pyörittämiseen (siis että minä hoidan kaiken ja mies on ihan erillään). Pianhan tuo ongelma poistuu.
Kaikissa parisuhdeoppaissa neuvotaan vain muuttamaan omaa käytöstään. Olemaan toiselle kiltti, koskettamaan, pyytämään mukaan jne. Onko joku kokeillut tuota? Kannattaako? Haluanko niellä ylpeyteni mahdollisen paremman parisuhteen vuoksi?
Ajatuksia?
Kommentit (51)
Jaa-a. En osaa sanoa erosin itse kun olimme exän kanssa olleet 12 vuotta. Mies löysi uuden nuoren vaimon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa vähän leluja.
Meillä on leluja, mutta ei intoa tai aikaa niiden käyttöön.
Ap
Aina kannattaa yrittää. Oletko kysynyt mieheltä, haluaako hän vielä olla kanssasi?
Ehdottomasti kannattaa!
Vaihtaen ei parane, vaan helposti pahenee. Ei välttämättä löydy uutta, etenkään sopivampaa.
Kaksin on kaunihimpi tutun ja turvallisen kanssa, vaikka joskus voi tylsältäkin tuntua.
Ajatelkaa mitä kaikkea kivaa voitte tehdä kun jäätte kahden. Teille koittaa "uusi nuoruus", jos vaan haluatte panostaa suhteeseenne.
Ehkä tulee myös lastenlapsia ja voitte iloita heistä yhdessä.
Myös vanhuuden koittaessa on parempi kaksin kuin yksin.
Rakkautta elämäänne!❤️
Eli kun parisuhdettanne hiertänyt lapsiperhe arki päättyy, sinä haluat erota. Onko tuo jotain naisenlogiikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta kannattaa!
Kypsä aikuisuus on sitä, että on jo omiakin kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, se on siis vain hyvä asia! Kypsään aikuisuuteen kuuluu myös se, että haluaa pitää liitostaan hyvää huolta, eli varaa myös parisuhdeaikaa muodossa tai toisessa. Voisitte ähteä miettimään, mitä muuta kivaa kuin seksi keksisitte yhdessä.
Hassua että kysyit, onko joku kokeillut olla toiselle kiltti :D Toivon mukaan ihan jokainen pariskunta "kokeilee" sitä, muuten ei suhde kauaa voi hyvin. Mitä voitat ylpeydellä? Et ainaakaan hyvää suhdetta.
Tsemppiä, rohkaisen meitä jokaista vähän nielemään sitä jokaiselle ihmiselle luontaista ylpeyttä <3
22 vuotta yhdessä
Riippuu varmaan siitäkin, oletteko tehneet pariskuntana ja/tai perheenä mitään vuosien aikana. Jos miehellä on ollut omat menonsa, ja sinä olet käytännössä hoitanut perheen, onko mies sinun kanssasi nyt yhtään sen innokkaammin kuin aiemminkaan?
Aiempaan naisten logiikka -kommenttiin: tässä vaiheessahan osa miehistäkin haluaa erota. On kiristelty hampaita suhteessa vuositolkulla tietoisesti siihen saakka, että lapset lähtevät kotoa. Sen jälkeen matot halki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitee ja isä olleet naimisissa 45-v. Isovanhemmat 70v.
Kunhan kysyn kirjoitti:
Eli kun parisuhdettanne hiertänyt lapsiperhe arki päättyy, sinä haluat erota. Onko tuo jotain naisenlogiikkaa?
Missä sanoin että haluan erota?
Aloituksessahan kysyin, onko joku parantanut parisuhdettaan oppaiden neuvoilla, eli olemalla ensiksi itse kivempi (eikä odottaa sitä toiselta, koska sitä aikaa ei välttä tule). Ehkä tämä olisi helpompaa jatkossa, kun lapset muuttavat pois, enkä olisi koko ajan niin vihainen isän osallistumattomuudesta perheen elämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen, olenko kirjoittanut tänne unissani? Ap:n kirjoitus olisi voinut tulla suoraan minulta. Perhe on jakautunut lapset ja minä yksikköön ja sitten on mies yksinään. Toki tehdään yhdessäkin asioita, mutta miehen kanssa ei koskaan kahdestaan enää. Ja jotenkin en edes tiedä miten tätä nyt tästä alkaisi purkamaan. En halua erota mutta en yhtään ihmettelisi jos tässä niin kävisi siinä vaiheessa kun lapset ovat lähteneet.
Miehenä otan kantaa vain siihen, että jos kotitöistä ja muista arkihommista on väännetty jo pitkään tai kyräilty seläntakana jo pitkään, niin ei välttämättä jatkossakaan hyvää seuraa. Oli kuka tahansa oikeassa niissä väittelyissä. Mitä enemmän omasta erostani kuluu aikaa sitä enemmän ajattelen, että arjen pitäisi jossain määrin sujua itsestään ilman suurempia kaunoja. Muuten on parempi olla yksin, kunnes löytyy sellainen, jonka kanssa ne perusasiat toimii helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi olla toiselle "kiltti" kokeeksi vaikka yhden kuukauden ajan, noin alkajaisiksi.
Puhua lempeästi (puhetyylikin tuppaa helposti menemään tylyksi). Voi vähän silittää toista ohimennen, pusunkin antaa. Kehaista jostain, se tuntuu hyvältä.
Nukkumaan kantsii pyrkiä saman peiton alle ilman kummempia "velvotteita". Läheisyyttä ja lämpöä me kaikki kaivataan.
Ehdottaa, lähdettäiskö ulos syömään.
Yhteistä lomaa kahden kesken voisi suunnitella - ja myös toteuttaa!
Noilla eväillä eteenpäin. Suosittelen.
Ei kannata jatkaa. Itse toisessa liitossa ja aion vanhana vielä kokea kolmannen liiton. Ihmisellä on vain yksi elämä ja on hyvä kokea monta rakkauden huumaa ja parisuhdetta. Olen nainen, jos luulette jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa vähän leluja.
Meillä on leluja, mutta ei intoa tai aikaa niiden käyttöön.
Ap
Ota sitä aikaa.
Me kävimme juuri risteilyllä ihan sen yhden asian takia.
Suhdetta 21,5 v ja aviota vuosi vähemmän. Yhteinen lapsi 18 v ja toistaiseksi kotona.
Kannattaako, riippuu siitä, kummasta sulle on enemmän iloa: ylpeydestä vai siitä, että on puoliso, jonka kanssa voit tehdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa. Itse toisessa liitossa ja aion vanhana vielä kokea kolmannen liiton. Ihmisellä on vain yksi elämä ja on hyvä kokea monta rakkauden huumaa ja parisuhdetta. Olen nainen, jos luulette jotain muuta.
Minulta meni tuo ihastumisherkkä kausi helposti ohi. En etsi tarkoituksella uutta huumaa. Yritän tukea vanhaa, vaikka kriisit siihen kuuluisivatkin.
Ainoastaan toisen täysi kusipäisyys hajottaisi liiton.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi olla toiselle "kiltti" kokeeksi vaikka yhden kuukauden ajan, noin alkajaisiksi.
Puhua lempeästi (puhetyylikin tuppaa helposti menemään tylyksi). Voi vähän silittää toista ohimennen, pusunkin antaa. Kehaista jostain, se tuntuu hyvältä.
Nukkumaan kantsii pyrkiä saman peiton alle ilman kummempia "velvotteita". Läheisyyttä ja lämpöä me kaikki kaivataan.
Ehdottaa, lähdettäiskö ulos syömään.
Yhteistä lomaa kahden kesken voisi suunnitella - ja myös toteuttaa!
Noilla eväillä eteenpäin. Suosittelen.
Tämä on se mitä ajattelen. Ja olen joskus aiemminkin kokeillut. Aiemmin olen luovuttanut helpolla, eli jos toinen ei heti ole innostunut (tai edes reagoinut mitenkään) ideastani mennä syömään, laivalle tms. niin olen antanut asian olla. Täytyy vaan yrittää enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun äitee ja isä olleet naimisissa 45-v. Isovanhemmat 70v.
Ehkä heillä ei ole ollut vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi olla toiselle "kiltti" kokeeksi vaikka yhden kuukauden ajan, noin alkajaisiksi.
Puhua lempeästi (puhetyylikin tuppaa helposti menemään tylyksi). Voi vähän silittää toista ohimennen, pusunkin antaa. Kehaista jostain, se tuntuu hyvältä.
Nukkumaan kantsii pyrkiä saman peiton alle ilman kummempia "velvotteita". Läheisyyttä ja lämpöä me kaikki kaivataan.
Ehdottaa, lähdettäiskö ulos syömään.
Yhteistä lomaa kahden kesken voisi suunnitella - ja myös toteuttaa!
Noilla eväillä eteenpäin. Suosittelen.
Erittäin hyviä vinkkejä. Näin kannattaisi aloittaa, selviäisi miehen halukkuus suhteen lämpiämiseen. Tosiaan ainakin 1 kk ilman mitään odotuksia ja paineita. Jos mies tuntuu pehmiävän suhteen parantamiselle, voisi ehdottaa myös parisuhdeleiriä, -viikonloppua, -terapiaa tms.
Meidän suhteemme pelasti 20 vuoden jälkeen ME-avioliittoviikonloppu, pettämisen tunnustaminen ja terapia, mutta työtä se vaati eikä olisi onnistunut, jos eivät molemmat olisi halunneet olla mukana prosessissa.
Alue: Aihe vapaa
Hommatkaa vähän leluja.