Burn-out 9-5 työssä
Tilanne on päässyt siihen että alan pikkuhiljaa saamaan burn-outin. Olen käynyt lääkärillä epämääräisten oireiden takia, on esimerkiksi lihaskipuja, sydämentykytystä,rytmihäiriöitä, päänsärkyä ja huimauksia. En pysty enää kunnolla rentoutumaan ja sunnuntai iltana ahdistaa jo valmiiksi tuleva työviikko. Mikä on hassua kun olen nuori ja elämässä ei pitäisi olla mitään vikaa!
Työpaikalla on ollut paljon henkilömuutoksia, jonka johdosta oma työnkuvani on hämärtynyt. Minulla on enemmän työtehtäviä ja en tiedä milloin ne saan. Joku päivä saattaa olla useampi tunti ylitöitä ja joku päivä ei mitään. Joitain työntekijöitä on laitettu jo pihalle ja siksi tuntuu että jokaista liikettä seurataan.
En pysty rentoutumaan kun tulen kotiin. Meillä on aina ihan järjetön kaaos ja se muistuttaa tekemättömistä kotitöistä. Joka päivä noukin tavaroita joko miehen tai lasten jäljiltä. Töitten jälkeen kotitöihin menee varmaan tunti ja silti on kaaos. Meillä ei ole tarpeeksi säilytystilaa ja tavarat kasaantuvat epämääräisiin pinoihin. En tunne oloani yhtään levolliseksi omassa kodissani! Pahinta ovat yllätysvieraat, häpeän aina silmät päästäni kun meille joku sattuu tulemaan.
Kolmas juttu on mies. Hän opiskelee etänä, joten hän viettää paria päivää kuussa lukuunottamatta kaikki päivät kotona. Tämä edesauttaa kaaosta ja en ymmärrä miten yksi henkilö saa niin paljon sotkua aikaan. Usein kun tulen kotiin kuuden maissa, mies havahtuu että olisi pitänyt käydä kaupassa että voisi tehdä jotain ruokaa... minulla ei ole lainkaan omaa aikaa kotona. Viikonloppuillat (ja usein arki-illat) on varattu miehen online peleille. Joko netissä tai kaverit tulevat meille. Miehen lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu.
Yritän liikkua vähintään kaksi kertaa viikossa ja syödä riittävästi mutta energia on vain ihan lopussa. Olen käynyt sairaalassa tutkimuksissa erään sairauden takia, joka saattaa olla väsymyksen takana. Odottelen aikaa uusiin tutkimuksiin. En saa mitään iloa vapaa-ajasta, sitä ei juuri arki-iltaisin ole ja viikonloput menee nukkuessa. Tuntuu epäreilulta kun olen kuitenkin nuori ja lapseton ja mahdollisuuksia olisi vaikka mitä! En varmasti ole ainoa samassa tilanteessa oleva. Mitä voin tehdä, jotta jaksaisi eteenpäin? Joululoma on tulossa mutta miten jaksaisi siihen asti? Haluaisin varata hotellihuoneen itselleni ja olla yksin hiljaisuudessa tekemättä mitään.
Kommentit (15)
Minulla oli vastaava tilanne. Pyysin miestä vuosia siivoamaan jälkensä, mutta ei siivonnut. Koti oli aina sekaisin. Lopulta jätin hänet. Oli oikea ratkaisu. Nykyään asun yksin ja koti on aina rentouttava paikka johon on ihana tulla töistä.
Työelämä on ihan paskaa. Keskiajan maaorjallakin oli helpompaa, viljaa korjattiin esim. aamusta keskipäivään ja loput oli vapaa-aikaa. Erilaisia vapaita ja pyhiä jne. oli jopa puolet vuodesta.
Nykyajan rääkki tuhoaa ihmisen muutamassa vuodessa elämänliekin menettäneeksi zombiksi.
Vierailija kirjoitti:
No miehesi kuulostaa ainakin ikävältä ja itsekeskeiseltä.
Hän tuntuu elävän jotain myöhästynyttä opiskelijaelämää... kaikki pelaaminen ym alkoi vasta kun hän aloitti opiskelemaan.
Teillä on vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Hän ei voi elää mitään opiskelijaelämää, vaikka opiskeleekin aikuisena. Tee miehelle selväksi, että noin ei voi jatkua.
Mies on ilmoittanut, että ei suostu tekemään kotitöitä? Aikaa olisi, jos pelaa tai opiskelee etänä?
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on ihan paskaa. Keskiajan maaorjallakin oli helpompaa, viljaa korjattiin esim. aamusta keskipäivään ja loput oli vapaa-aikaa. Erilaisia vapaita ja pyhiä jne. oli jopa puolet vuodesta.
Nykyajan rääkki tuhoaa ihmisen muutamassa vuodessa elämänliekin menettäneeksi zombiksi.
Totta joka sana. Oon ite alle 30v nyt ja 2,5 vuotta ollut työttömänä. Ei mitään haluja työelämään, pärjään työmarkkinatuella, saan siitä ihan hyvin säästöön joka kk. Ei vaan kiinnosta oravanpyörässä oleminen. Elämä on muutakin kuin työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Hän ei voi elää mitään opiskelijaelämää, vaikka opiskeleekin aikuisena. Tee miehelle selväksi, että noin ei voi jatkua.
Puhuin tänään miehen kanssa ja kerroin missä mättää. Hän oli imuroinut kun tulin kotiin. Mietin vain millaista elämä on sitten jos joku päivä on niitä yhteisiä lapsia kun nyt jo on rankkaa...
Rankka tilanne sinulla. Oletko miettinyt miten kauan jaksat ko työpaikassa???
Mä muuttaisin varmaan omaan asuntoon, ei jaksaisi enää tuollaista sikaporsasta.
Vierailija kirjoitti:
Rankka tilanne sinulla. Oletko miettinyt miten kauan jaksat ko työpaikassa???
Mä muuttaisin varmaan omaan asuntoon, ei jaksaisi enää tuollaista sikaporsasta.
En halua jatkaa nykyisessä työpaikassa enää. Keväällä mies valmistuu ja voin toivottavasti lopettaa.
Pointti tässäkin ketjussa oli vain ja ainoastaan miehen syyllistäminen. Moderni suomalainen nainen projisoi omat virheensä, pahan olonsa, riittämättömyyden tunteensa, epävarmuutensa ja muun oman mielenterveydellisen epätasapainonsa miehen syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Hän ei voi elää mitään opiskelijaelämää, vaikka opiskeleekin aikuisena. Tee miehelle selväksi, että noin ei voi jatkua.
Puhuin tänään miehen kanssa ja kerroin missä mättää. Hän oli imuroinut kun tulin kotiin. Mietin vain millaista elämä on sitten jos joku päivä on niitä yhteisiä lapsia kun nyt jo on rankkaa...
Jos olet oikeasti henkisesti noin heikko ja epävakaa, niin älkää helvetissä hankkiko lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Hän ei voi elää mitään opiskelijaelämää, vaikka opiskeleekin aikuisena. Tee miehelle selväksi, että noin ei voi jatkua.
Puhuin tänään miehen kanssa ja kerroin missä mättää. Hän oli imuroinut kun tulin kotiin. Mietin vain millaista elämä on sitten jos joku päivä on niitä yhteisiä lapsia kun nyt jo on rankkaa...
Jos olet oikeasti henkisesti noin heikko ja epävakaa, niin älkää helvetissä hankkiko lapsia.
Muista tämä kommentti kun itselläsi on joskus vaikeaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Hän ei voi elää mitään opiskelijaelämää, vaikka opiskeleekin aikuisena. Tee miehelle selväksi, että noin ei voi jatkua.
Puhuin tänään miehen kanssa ja kerroin missä mättää. Hän oli imuroinut kun tulin kotiin. Mietin vain millaista elämä on sitten jos joku päivä on niitä yhteisiä lapsia kun nyt jo on rankkaa...
Jos olet oikeasti henkisesti noin heikko ja epävakaa, niin älkää helvetissä hankkiko lapsia.
Muista tämä kommentti kun itselläsi on joskus vaikeaa!
On jo. Siksi en enää hankikaan lapsia.
No miehesi kuulostaa ainakin ikävältä ja itsekeskeiseltä.