Sydän särkyy, kun lapset eivät tahdo tavata isäänsä
Minulla on 2 yhteistä lasta ex-miehen kanssa. Oikeasti meillä meni perheenä aina hyvin, kun lapset oli pieniä. Meidän keskinäinen parisuhde ei vain toiminut millään saralla. Minä olin se, joka halusi erota. Koska lapset olivat vielä pieniä ja miehellä vaativa työ, päädyttiin yhdessä siihen, että minusta tulee yksinhuoltaja. Sain yksinhuoltajakorotuksetkin kaikkeen. Monta vuotta lapset menivät joka toiseksi viikonlopuksi isälleen ja jaettiin joulut ja kesälomat. Pari kertaa matkustettiin yhdessä entisenä perheenä ulkomaillekin, eikä ikinä mitään riitaa. Nyt kun lapset ovat 13- ja 15–v., heitä ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä isänsä luo maalle. Kaverit ja harrastukset ja muut on tärkeimmät. Eilen sain heidät tavoiteltua, että lähtevät yhdeksi yöksi, kun isällään oli vasta merkkipäiväkin. Minuun oikeasti sattui kauheasti, kun näin sen lannistuneen olemuksen ovella. Itkun kanssa istuin illalla sohvalla ja mietin, olenko minä kasvattanut noista lapsista niin piittaamattomia, etteivät isänsä tunteita osaa huomioida. En voi pakottaa enää lähtemään isän luo 2 viikonlopuksi kuussa, mutta pelkään, etteivät lapset ymmärrä, miten hienosta isästä vieroittavat itsensä. Onko muilla samanlaista teini-ikäisten kanssa?
Kommentit (16)
Ehkä kannattaisi panostaa enemmän muutaman tunnin juttuihin, mennä lasten tykkäämiin aktiviteetteihin. Yökyläily jossain maalla voi olla tuonikäisistä tylsää vaikka isä olisi ok.
😊 Olet hyvä äiti ap.
Älä huoli liikaa, lapsesi ovat teini-ikäisiä. Tuon ikäiset eivät ole vanhemmistaan yleensä kiinnostuneita asuivat vanhemmat sitten kotona tai eivät. Menee ohi ajan kanssa.
Kerro lapsille että heillä todella on hieno isä. Omien lasteni isä taas ei halua ottaa heitä luokseen ollenkaan, kaikki mahdollinen muu menee lasten edelle, on aina mennyt. Työ ja baarit ja omat menot aina tärkeimmät ja oma rauha. Ei haluaisi tehdä mitään heidän kanssaan eikä maksaa mistään, elareistakin vikisee. Lapset eivät kyllä häntä kaipaa mutta jos heillä olisi tuollainen uoea isä niin olisivat varmasti onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi panostaa enemmän muutaman tunnin juttuihin, mennä lasten tykkäämiin aktiviteetteihin. Yökyläily jossain maalla voi olla tuonikäisistä tylsää vaikka isä olisi ok.
Musta taas ei. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa leffassa tai Lintsillä ravaamista.
Kenenkään isän tai äidin ei pidä suostua olemaan pelkkä kävelevä rahakukkaro ja hupimestari. Arkeen kuuluu myös arkisia tekemisiä; tiskikoneen tyhjennystä, haravointia, saunailtoja, ulkoilua yhdessä tai erikseen.
Kun mun lapset menee mummolaan, ne hemmotellaan siellä pilalle. Valitse näistä kaikista Ben&Jerrys jäätelöistä, mikä kelpaa. Mummo kantaa ruuat nenän eteen ja tyhjät astiat pois. Hyvä ettei pyyhi nenää puolesta. Viimeisin tempaus oli ottaa Netflix. Kysyin, katsooko hän sitä itse. Ei katso, lapsenlapsia varten maksaa siitä. Mummo luulee kai, että vain täydellä palvelulla saa nuo lapsenlapset tulemaan sinne. Ei sen niin pidä mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi panostaa enemmän muutaman tunnin juttuihin, mennä lasten tykkäämiin aktiviteetteihin. Yökyläily jossain maalla voi olla tuonikäisistä tylsää vaikka isä olisi ok.
Musta taas ei. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa leffassa tai Lintsillä ravaamista.
Kenenkään isän tai äidin ei pidä suostua olemaan pelkkä kävelevä rahakukkaro ja hupimestari. Arkeen kuuluu myös arkisia tekemisiä; tiskikoneen tyhjennystä, haravointia, saunailtoja, ulkoilua yhdessä tai erikseen.
Kun mun lapset menee mummolaan, ne hemmotellaan siellä pilalle. Valitse näistä kaikista Ben&Jerrys jäätelöistä, mikä kelpaa. Mummo kantaa ruuat nenän eteen ja tyhjät astiat pois. Hyvä ettei pyyhi nenää puolesta. Viimeisin tempaus oli ottaa Netflix. Kysyin, katsooko hän sitä itse. Ei katso, lapsenlapsia varten maksaa siitä. Mummo luulee kai, että vain täydellä palvelulla saa nuo lapsenlapset tulemaan sinne. Ei sen niin pidä mennä.
Sinänsä olen samaa mieltä, mutta kun nyt on kyse sen ikäisistä teineistä, että heidän ihan kehitysvaiheensa saa heidät irtautumaan vanhemmista henkisesti, niin itse kyllä tässä tapauksessa vaalisin sitä edes jonkinlaista yhteyttä isään niinkin, että tavataan edes silloin tällöin, vaikka jonkun tosi kivan merkeissä. Eihän noita enää mikään mahti pakota isän luo viikonlopuksi, he itse päättävät tapaavatko isää ollenkaan vai eivät. Ja on iso riski että koko suhde katkeaa jos sitä yritetään teini-iässä ylläpitää kovin ankarasti ja väkipakolla.
Saisikohan sinne isälle joskus ottaa vaikka kaverin mukaan..? Sekin on kuitenkin teinien koti, ja kyllähän kotona käy kavereita.
Ei minunkaan teinini halua nähdä isäänsä. Lapset olivat eron jälkeen viikko-viikko useita vuosia, kunnes halusivat lopettaa sen. Asumme lähekkäin, lapsilla isän luona myös oma huone, mutta lapset eivät halua olla isällään edes yhtä yötä, just ja just tunnin tai pari - kunhan edellisestä kerrasta on pari kuukautta. Minun sydämeni tässä särkyy sen takia, etten saa lapsistani lomaa...ei auta vakuuttelut eikä suostuttelut.
Tämä on sellainen asia, mitä eroavat eivät ajattele. Meillä mies vaihtoi minut toiseen lennosta, ja ajatteli kaiken jatkuvan ennallaan, paitsi että lapsella on kaksi rakastavaa kotia. Tämä on suurin salaliitto ikinä avioerojen puolesta. En olisi ikinä arvannut etukäteen, mitä kaikkea skeid aa se tuo mukanaan. Kuten tämä välien meneminen isäänsä. Olen siis aika lailla avioeroja vastaan, jos on lapsia, ja jollei oikeasti ole syytä erota.
Summa summarum: niin makaa kuin petaa.
(Ja ennenkuin kukaan tulee huutelemaan, että syy on minussa että olen mustamaalannut isää, niin ei muuten ole).
Ei se isä mihinkään katoa vaikka teinit ei tapaa. Meilläkin tapaamiset muutti vain muotoaan. Tavattiin "kaupingilla" ja kun lapset sai ajokortin he alkoivat käymään syömässä, jne. eli kyseessä on ihan normaali kasvu ja itsenäistymisen vaihe, jossa lapset ottaa sitä irrallisuutta vanhemmissa. Tuskin he sinunkaan kanssa istuu esim. koko viikonlopua kotona vaan harrastaa, tapaa kavereita, jne.
Eli älä elä mitään surua lastesi puolesta.
T. isä
ps. kyllä meillä lapset osallisuu ruuanlaittoon, tiskeihin, yms kun käyvät :D
Meillä on toisinpäin... kaks teini-ikäistä joista toinen ei välitä tavata äitiään.
Syy on kylläkin siinä ettei äiti eli ottanut lapsen toiveita huomioon.
Toisaalta äidillä ei ole ikinä ollutkaan hyvää suhdetta tähän toiseen.
Lisäksi oma elämä tuntuu olevan tärkeämpi kuin tyttäret.
Voisko se isä muuttaa kaupunkiin? Jos olisi oikeasti kiinnostunut suhteesta lapsiinsa, ymmärtäisi, että maalle ei tee teini-ikäisten mieli. Miksi mies ei ota lapsiaan huomioon? Siinä on miehen ihan turha uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Voisko se isä muuttaa kaupunkiin? Jos olisi oikeasti kiinnostunut suhteesta lapsiinsa, ymmärtäisi, että maalle ei tee teini-ikäisten mieli. Miksi mies ei ota lapsiaan huomioon? Siinä on miehen ihan turha uhriutua.
Kumpi tässä nyt uhriuttuu isä vain äiti? :D
Sydän särkyy, kun isä ei halua tavata lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisko se isä muuttaa kaupunkiin? Jos olisi oikeasti kiinnostunut suhteesta lapsiinsa, ymmärtäisi, että maalle ei tee teini-ikäisten mieli. Miksi mies ei ota lapsiaan huomioon? Siinä on miehen ihan turha uhriutua.
Kyllä tässä nyt äiti myötätunto uhriutuu. Luetaan nostattaa omaa egoaan.
Vierailija kirjoitti:
Saisikohan sinne isälle joskus ottaa vaikka kaverin mukaan..? Sekin on kuitenkin teinien koti, ja kyllähän kotona käy kavereita.
Taitaa riippua teinistä, ollaanko enää kaveriyökylävaiheessa. Meidän pojalla (14 v) ravasi alakoulussa kavereita monta kertaa viikossa. Nyt näkyy harvoin. Kyllä ne vieläkin ovat kontaktissa, mutta tapaavat kaupungilla tai pelaavat yhdessä, siis omissa kodeissaan.
Tuo on hankala ikä. En saa samanikäisiä isovanhempien luokse käymään edes muutamaksi tunniksi ilman pitkällistä taivuttelua. Kuitenkin mm. toinen isoisä niin sairas ettei tiedä onko enää paljon aikaa jäljellä.