Lue keskustelun säännöt.
Kun oman lapsen käytös hävettää
Huolestunut
13.10.2019 |
Mitä tehdä 4 vuotiaan lapsen kanssa, joka ei kestä omia pettymyksiä, mutta nauraa muiden epäonnistumiselle? Olen tiukka äiti ja mitä tulee toisen kiusaamiseen olen ehdoton. Kuitenkin tuntuu, ettei tohon pässinpäähän saa järkeä millään. Ei puhumalla, ei millään. Olen sanonut, miten yksin jää tuolla käytöksellä eikä äitikään käytöksestä tykkää. Tämän jälkeen vähän ehkä ajattelee, mutta isäkäynnin jälkeen meininki on taas sama. Käyttäytyy juuri, kuin isänsä, josta muille ilkeämielinen naureskelu on ok. Olemme siis eronneet. Niin toivon kitkeväni tuon pois, mutta mitä keinoja voin ottaa käyttöön? Rakkautta saa, kuria saa ja empatiaakin löytyy esim. Eläimiin, mutta tuo käytös..pelkään kasvattavani koulukiusaajaa ja sitä en kestä :( . Kaikki neuvot otan vastaan. Isille puhuminen ei näemmä auta. Lapsi on herkkä, kotioloissa kiltti, osaa kiittää ja olla kohtelias, mutta harrasteryhmässä nämä piirteet pääsee esiin, mistä en pidä alkuunkaan. On pph:lla ainoa lapsi, tarhapaikkaa odotellaan.
Kommentit (16)
Et taida olla tavallista kiusaaja kummempi itsekään, kun lapsestasi pässinpäänä puhut...
Päiväkotiin toivottavasti pääsee pian, siitä on varmasti lapsellesi hyötyä saada verataisseuraa ja ammattilaisilta varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ok kertoa omista negatiivisista tunteista lapselle, jos osaa sanoa että "olen pettynyt ja surullinen kun naurat muille" eikä "mikä sua pässinpäätä vaivaa kun et tajua olla nauramatta muille".
Lapsi tekee kaikkensa miellyttääkseen aikuisia elämässään, ja sinä et voi muuta tehdä kuin opettaa lapselle sen mikä on ok ja mikä ei ole _sinun_ kodissasi.
Isän luona elämiseen ei voi eikä kannatakaan puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla tavallista kiusaaja kummempi itsekään, kun lapsestasi pässinpäänä puhut...
Päiväkotiin toivottavasti pääsee pian, siitä on varmasti lapsellesi hyötyä saada verataisseuraa ja ammattilaisilta varhaiskasvatusta.
Se 4-vuotias tuskin lukee vauvapalstaa. Negistunteita on ok purkaa anonyymipalstalla aikuisten kesken, niin kuin sinäkin tuossa kontribuutiossasi teet.
En ole lasta hänen kuullen haukkunut, hienoa jos sinä toinen vastaaja olet enkeli, etkä ikinä edes ajattele lapsesta "rumasti". Ekalle vastaajalle iso kiitos. Ehkä huojennun ja odotan lapsen pääsyä tarhaan ja muiden lasten ryhmäpaineeseen.
-ap
Kasvata osoittamalla esimerkkiä, opastamalla ja korjaamalla käytöstä. Pitää uskaltaa puuttua.
Ei pelkkä mumiseminen itsekseen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ilkeys on yritys miellyttää ilkeää isää? Jaksa vaan puhua reiluudesta, ehkä se joskus tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla tavallista kiusaaja kummempi itsekään, kun lapsestasi pässinpäänä puhut...
Päiväkotiin toivottavasti pääsee pian, siitä on varmasti lapsellesi hyötyä saada verataisseuraa ja ammattilaisilta varhaiskasvatusta.
Se 4-vuotias tuskin lukee vauvapalstaa. Negistunteita on ok purkaa anonyymipalstalla aikuisten kesken, niin kuin sinäkin tuossa kontribuutiossasi teet.
En ainakaan tunnusta, että kirjoituksessani olisi mulla mitään negoja fiiliksiä. Eikä tulisi mieleenkään ketään kieltää täällä käyttämästä haluamiaan sanoja. Kunhan totesin. Että jos äiti ei voi olla nimittelemättä, miten 4v osaisi, jaksaisi, viitsisi toimia aina oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että 4-vuotias ei vielä kestä kovin hyvin pettymyksiä ja epäonnistumisia, on aika normaalia. Niissä kannattaa kuunnella lasta, sanoittaa hänen tunteitaan, pohtia yhdessä mitä silloin voisi tehdä kun tulee harmitus; mitkä keinot on sallittuja ja mitkä ei.
Toisille nauraminen on ikävää eikä ehkä niin tavallista, ehkä tosiaan saanut tähän mallin isältään, johon lapsi on toki syytön. Lapsi luulee että se on normaalia, jos isäkin sitä harrastaa. Siitä kannattaa jutella lapsen kanssa miksi se ei ole ok ja selventää, että äidin kodissa tai esim. hoitopaikassa se ei ole sallittua. Ymmärrän tilanteen turhauttavuuden, koska meilläkin eroperhe ja isä hoitaa tilanteita esim. huutamalla lapsille ja se malli tarttuu lapsiin, jolloin minä joudun täällä päässä yhä uudestaan puuttumaan lasten huutamiseen, ja selventämään miksi se ei ole sallittua, vaikka isi niin tekisi, sekä opettamaan ne rakentavammat tavat kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla tavallista kiusaaja kummempi itsekään, kun lapsestasi pässinpäänä puhut...
Päiväkotiin toivottavasti pääsee pian, siitä on varmasti lapsellesi hyötyä saada verataisseuraa ja ammattilaisilta varhaiskasvatusta.
Se 4-vuotias tuskin lukee vauvapalstaa. Negistunteita on ok purkaa anonyymipalstalla aikuisten kesken, niin kuin sinäkin tuossa kontribuutiossasi teet.
En ainakaan tunnusta, että kirjoituksessani olisi mulla mitään negoja fiiliksiä. Eikä tulisi mieleenkään ketään kieltää täällä käyttämästä haluamiaan sanoja. Kunhan totesin. Että jos äiti ei voi olla nimittelemättä, miten 4v osaisi, jaksaisi, viitsisi toimia aina oikein.
Vyörytät kiusaajahäpeän aloittajan niskoille ja sitten olet kuin et ymmärtäis mitään tehneesikään?
Vau. Peiliin katsenyt, tolla itsepetoksella saatat tehdä rumaa jälkeä kasvattajana 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvata osoittamalla esimerkkiä, opastamalla ja korjaamalla käytöstä. Pitää uskaltaa puuttua.
Ei pelkkä mumiseminen itsekseen auta.
Noista 4-vuotiaalle toimii esimerkin voima, muut eivät juurikaan.
Pitää siis mallintaa empatiaa toisia ja myös itseä kohtaan, ei pelkästään paheksuntaa lapsen eitoivotusta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla tavallista kiusaaja kummempi itsekään, kun lapsestasi pässinpäänä puhut...
Päiväkotiin toivottavasti pääsee pian, siitä on varmasti lapsellesi hyötyä saada verataisseuraa ja ammattilaisilta varhaiskasvatusta.
Se 4-vuotias tuskin lukee vauvapalstaa. Negistunteita on ok purkaa anonyymipalstalla aikuisten kesken, niin kuin sinäkin tuossa kontribuutiossasi teet.
En ainakaan tunnusta, että kirjoituksessani olisi mulla mitään negoja fiiliksiä. Eikä tulisi mieleenkään ketään kieltää täällä käyttämästä haluamiaan sanoja. Kunhan totesin. Että jos äiti ei voi olla nimittelemättä, miten 4v osaisi, jaksaisi, viitsisi toimia aina oikein.
Vyörytät kiusaajahäpeän aloittajan niskoille ja sitten olet kuin et ymmärtäis mitään tehneesikään?
Vau. Peiliin katsenyt, tolla itsepetoksella saatat tehdä rumaa jälkeä kasvattajana 😘
Ristitään kädet tms nyt kaikki ja kiitetään etten ole kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se ilkeys on yritys miellyttää ilkeää isää? Jaksa vaan puhua reiluudesta, ehkä se joskus tajuaa.
Tätä itsekkin mietin. Kiitos vastauksesta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla tavallista kiusaaja kummempi itsekään, kun lapsestasi pässinpäänä puhut...
Päiväkotiin toivottavasti pääsee pian, siitä on varmasti lapsellesi hyötyä saada verataisseuraa ja ammattilaisilta varhaiskasvatusta.
Se 4-vuotias tuskin lukee vauvapalstaa. Negistunteita on ok purkaa anonyymipalstalla aikuisten kesken, niin kuin sinäkin tuossa kontribuutiossasi teet.
En ainakaan tunnusta, että kirjoituksessani olisi mulla mitään negoja fiiliksiä. Eikä tulisi mieleenkään ketään kieltää täällä käyttämästä haluamiaan sanoja. Kunhan totesin. Että jos äiti ei voi olla nimittelemättä, miten 4v osaisi, jaksaisi, viitsisi toimia aina oikein.
No kun se 4v ei edelleenkään ole täällä palstalla lukemassa äitinsä anonyyminä kirjoittamia juttuja.
Ap:lle sanoisin, että jatkaa vain samaan malliin ohjausta parempaan käytökseen, hyvä siitä tulee. Mutta kannattaa ehkä varoa, ettei ylireagoi ei-toivottuun käytökseen vaikka se muistuttaisi isän käytöstä. Helposti tulee ärsyynnyttyä enemmän sellaisesta, mikä muistuttaa sen huonokäytöksisen exän käytöstä, vaikka kyseessä on normaali käytös lapselle, joka ei vielä ikänsäkään puolesta omaa täyttä empatiakykyä. Koita laskea sataan ja muistuttaa itsellesi, että lapsi on syytön isänsä käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok kertoa omista negatiivisista tunteista lapselle, jos osaa sanoa että "olen pettynyt ja surullinen kun naurat muille" eikä "mikä sua pässinpäätä vaivaa kun et tajua olla nauramatta muille".
Lapsi tekee kaikkensa miellyttääkseen aikuisia elämässään, ja sinä et voi muuta tehdä kuin opettaa lapselle sen mikä on ok ja mikä ei ole _sinun_ kodissasi.
Isän luona elämiseen ei voi eikä kannatakaan puuttua.
Ei pidä tuomita toista ihmisenä, mutta pitää tuomita toisen huono käytös sekä kertoa kuinka oikeasti pitää toimia.
Vierailija kirjoitti:
Se että 4-vuotias ei vielä kestä kovin hyvin pettymyksiä ja epäonnistumisia, on aika normaalia. Niissä kannattaa kuunnella lasta, sanoittaa hänen tunteitaan, pohtia yhdessä mitä silloin voisi tehdä kun tulee harmitus; mitkä keinot on sallittuja ja mitkä ei.
Toisille nauraminen on ikävää eikä ehkä niin tavallista, ehkä tosiaan saanut tähän mallin isältään, johon lapsi on toki syytön. Lapsi luulee että se on normaalia, jos isäkin sitä harrastaa. Siitä kannattaa jutella lapsen kanssa miksi se ei ole ok ja selventää, että äidin kodissa tai esim. hoitopaikassa se ei ole sallittua. Ymmärrän tilanteen turhauttavuuden, koska meilläkin eroperhe ja isä hoitaa tilanteita esim. huutamalla lapsille ja se malli tarttuu lapsiin, jolloin minä joudun täällä päässä yhä uudestaan puuttumaan lasten huutamiseen, ja selventämään miksi se ei ole sallittua, vaikka isi niin tekisi, sekä opettamaan ne rakentavammat tavat kommunikoida.
Kiitos! Puit sanoiksi juuri sen, mitä itse ajattelin. Nimenomaan turhauttavaa. Isin ilkeily oli pahimmillaan sitä, että syö itse jäätelöä eikä anna lapselle ja lällättelee päälle tai antaa lusikallisen. Yhdessä ollessamme sain pidettyä isin ojennuksessa ja puutuin tilanteisiin. Nyt erottua en voi kontrolloida mitenkään tätä. Melko kädetön olo.
Päiväkodissa ryhmäpaine voi auttaa häntä ymmärtämään asioita, jos sinä autat häntä samalla tavalla kuin jo nyt autat häntä ymmärtämään muiden tunteita.
Ja hän on vasta 4-vuotias. Ei hän koko ikäänsä ole samanlainen, kyllä hän muuttuu vielä paljon.