Kuinka näet vastaantulevan ihmisen?
Olipa kuka tahansa. Mitä hän sinulle merkitsee? Mitä jos hän saa sairauskohtauksen, poistuisitko vähin äänin paikalta ellei kukaan näkisi vai auttaisitko? Mitä vastaantuleva ihminen sinulle merkitsee? Onko hän sinulle jonkun lapsi/sisar/veli/äiti/isä/lähimmäinen vai mitään merkitsemätön nobody? Uskallatteko olla rehellisiä? Käsi sydämmelle.
Kommentit (8)
En kiinnitä vastaantulijoihin mitään huomiota. Ihmiset ei kiinnosta minua. Jos joku saisi sairauskohtauksen niin toki soittaisin 112. Lain mukaan ihmisiä on autettava muuten voi syyllistyä heitteellejättöön.
Ei minua välttämättä kukaan ihan tuntematon pysähdyttäisi, mutta se pysähdyttää kun vahdun huomaamaan, että tämä ihminen on jollekin kuin minun poika/tytär, sisar/veli/äiti/isä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua välttämättä kukaan ihan tuntematon pysähdyttäisi, mutta se pysähdyttää kun vahdun huomaamaan, että tämä ihminen on jollekin kuin minun poika/tytär, sisar/veli/äiti/isä.
*havahdun huomaamaan
Mitä ajattelette ihmisestä, joka ajattelee näin kohdatessaan haavoittuneen läheisenne?
Kun joku kävelee vastaan, tulen tosi itsetietoiseksi ja ajattelen siinä enemmän itseäni kuin sitä toista. Paitsi jos siinä on jotain erikoista. Yleensä siis ajattelen vähän pelokkaasti, että vaikutanko sen silmissä nololta tms.
Tietysti auttaisin, jos sille tulisi näkyvästi jokin hätä.
Aika monesti olen ollut huolehtimassa sairauskohtauksen saaneista, juopoista ja jotain muuta ottaneista ja hätäkeskukseen soittelemassa. En mielelläni mene siihen tilanteeseen tietenkään, epäkiitollista ja kiusallista touhua, mutta pakko se on jos ei kukaan muukaan mene. Niin vaan pitää tehdä. Olen pakottanut veljeni jäämään auton kanssa hetkeksi tukkimaan vilkasliikenteistä keskustakatua kun jalkakäytävällä makaavaa miestä ei kukaan ohikulkija mennyt auttamaan anteeksi vaan kaikille.
Ei ne mulle mitään sen kummempaa merkitse, ihmisiä vaan, enkä ainakaan ajattele että olisi oltava jollekin jotain ollakseen arvokas. Näen vastaantulijat sen näköisinä miltä näyttävät. Paljon heissä korostuu se vastaavatko katsekontaktiin ja hymyyn. Varmaan arvotan muillakin tavoilla, kyllä musta on kivempi nähdä ihmisiä jotka on kauniita ja näyttää hyvinvoivilta ja siltä että meillä saattaisi olla jotain yhteistä.
Minua ei kauheasti vastaantulevat ihmiset kiinnosta. Jos hän saisi sairauskohtauksen niin tietenkin auttaisin.