Niille, jotka ovat lapsettomia siksi, että eivät jaksa pikkulapsiarkihelvettiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa olla lapseton niin miksi ihmeessä hän vaivautuisi elämänsä pilaamaan tekemällä edes sitä yhden lapsen?

No niin ei tietenkään sitten hankita lapsia jos niitä ei oikeasti halua! Mutta kuten kirjoitin, tämä oli niille jotka ovat saaneet jotenkin karmean kuvan lapsiperhearjesta eivätkä siksi ehkä rohkene tehdä lapsia. Jos lapsia ei halua, niin se on sitten asia erikseen. AP

Monta lasta = karmea lapsiperhearki?

Ehkä tuo on vain sinun henkilökohtainen mielipiteesi.

No minun ainakin! Uskoisin myös että muidenkin, mutta todellakin, olen itse sitä mieltä, että monilapsisissa perheissä on kauhea säätö ja meteli jatkuvasti :) 

AP

Mistä tämän ”tiedät”? Olet nähnyt yhden monilapsisen perheen ja päättelet että kaikilla samaa? No ei ole..

T. Viiden äiti, akateeminen sivistynyt kulttuurikoti

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta 4 vuoden ikäerolla ja sekin oli aika hyvä ratkaisu. Molemmat ovat saaneet olla vauvoja aikansa, vain yksi kerrallaan oli vaipoissa, päiväkodissa jne. Ja nyt esikoinen on 18 ja juniori 14 ja elellään aika mukavaa vaihetta.

Sama täällä paitsi ikäeroa on 5 vuotta. Todella hauskaa ja helppoa on ollut ja lapset kuitenkin ovat läheisiä keskenään.

Muistakaa te yhden lapsen äidit, että te ette tiedä koko totuutta. Teillä ei ole päivääkään kokemusta kahden tai useamman lapsen vanhemmuudesta, toisin kuin joka ikisellä monilapsisella.

Minusta tuo on itsekäs näkökulma. Olen itse ainoa lapsi ja kadehdin lapsena kaikki oikeita perheitä. Asuin tosin kaksin äitini kanssa, se ehkä vaikutti asiaan. Aikuisena minua ei harmita olla ainokainen, enhän tiedä, mistä olen jäänyt paitsi, varmasti on huonojakin asioita, mutta lähtökohtaisesti kamalan itsekästä ajatella noin, aivan kuin sillä, että lapselle saattaa olla etua kasvaa sisarusten kanssa ei olisi mitään merkitystä.

Toki jos ei jaksa useampaa lasta, niin on ihan ok tehdä vain yksi, mutta en ainakaan kehuisi syillä lapselle.

Tutkimusten mukaan ainoalle lapselle on isoa etua ainoudestaan sekä älykkyyden että tulojen kannalta. On toki eri asia, jos lapsilla on iso ikäero, eli ovat saaneet paljon huomiota vanhemmilta, mutta erityisesti pienillä ikäeroilla syntyneet sisarukset kärsivät enemmän tai vähemmän avoimesti siitä, etteivät saa vanhemmiltaan tarpeeksi huomiota. Mieluummin onnellinen yhden lapsen äiti kuin väsynyt ja stressaantunut useamman lapsen äiti

Minäkään en halua kuin yhden. Mukavaa kun on rauhallista, rahaa tehdä mitä lystää, helppo matkustaa ja helppo viedä hoitoon.

Olen vähän allerginen näille ”tein neljä lasta ja uuvuin ja olen köyhä” jutuille.

Te kaikki, jotka julistatte perhe-elämän helppoutta ja ihanuutta oli lapsia sitten kuinka monta pientä tahansa, niin odottakaa, että saatte kasvatettua ne aikuisiksi. Vasta sen jälkeen olette valideja julistamaan lapsen/lasten helppoutta.

Tosin taisin itsekin pienten lasten äitinä kuvitella, että olen pätevä ja tiedän paljon, vaikka ihan aidot haasteet olivat vasta edessä.

Oman lapsen kaverit ovat usein rasittavia. Eivät vaan osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki, jotka julistatte perhe-elämän helppoutta ja ihanuutta oli lapsia sitten kuinka monta pientä tahansa, niin odottakaa, että saatte kasvatettua ne aikuisiksi. Vasta sen jälkeen olette valideja julistamaan lapsen/lasten helppoutta.

Tosin taisin itsekin pienten lasten äitinä kuvitella, että olen pätevä ja tiedän paljon, vaikka ihan aidot haasteet olivat vasta edessä.

Se on varmaankin jokin itsesuojelumekanismi. Harva hankkisi yhtäkään lasta, jos tosissaan pystyisi ajattelemaan kaikkia asiaan liittyviä riskejä tai omistaisi toimivan kristallipallon. Vähän sama juttu kuin jokaisen defaultasetus on terveys, ei kukaan kuvittele sairastuvansa kroonisesti. Silti joillekin käy niinkin.

Aikuisen äiti

Näin kuuden pienen lapsen äitinä haluan sanoa ettei tuohon ole mitään lisättävää.

Olisi hienoa jos kotona ei tarvisi jakaa puheenvuoroja ja joskus edes pystyisi keskittyä omiin ajatuksiin.

Jatkuvan hälinän keskellä elimistö on kokoajan stressitilassa.

Yksilapsisessa perheessä kasvaneet lapset ovat usein pilalle hemmoteltuja ja heillä on puutteelliset empatiataidot eikä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, koska ovat käytännössä saaneet kaiken haluamansa ja normaaliin elämään kuuluvat pettymykset on harjattu pois edestä curling-tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ainoalle lapselle on isoa etua ainoudestaan sekä älykkyyden että tulojen kannalta. On toki eri asia, jos lapsilla on iso ikäero, eli ovat saaneet paljon huomiota vanhemmilta, mutta erityisesti pienillä ikäeroilla syntyneet sisarukset kärsivät enemmän tai vähemmän avoimesti siitä, etteivät saa vanhemmiltaan tarpeeksi huomiota. Mieluummin onnellinen yhden lapsen äiti kuin väsynyt ja stressaantunut useamman lapsen äiti

Linkkaapa tutkimus, jossa perhekoolla on ISO vaikutus lapsen aikuisiän älykkyyteen. Olen jonkin verran aiheesta lukenut ja minun mielestä joissain tutkimuksissa ainokaisilla on HIEMAN parempi itsetunto ja koulumenestys, joissain tutkimuksissa taas eroa ei ole, mutta missään en ole nähnyt *isoa* eroa ainokaisten ja sisaruksellisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa olla lapseton niin miksi ihmeessä hän vaivautuisi elämänsä pilaamaan tekemällä edes sitä yhden lapsen?

Näin. Mun mielestä lapset on sama kuin koirat: kaksi ja kolmekin menee siinä, missä yksi, eli isoin vaiva on siitä ensimmäisestä. Siksi en aio tehdä yhtäkään.

Mulla on kaksi koiraa ja koen pääseväni paljon helpommalla nyt kuin silloin, kun oli vain yksi. Ainut, mikä kasvaa, on kulut. Vaivaa on paljon vähemmän, koska niistä on myös seuraa toisilleen. Sama lasten kanssa, jos on vain yksi, sitä saa olla jatkuvasti viihdyttämässä, mutta kaksi touhuaa keskenäänkin jossain määrin.

Ja vaikka lapsia olisi vain yksi, se roikkuu vaivoina vähintään 20 vuotta. Se, että tekee toisen parin vuoden ikäerolla ei lisää taakkaa kuin kaksi vuotta. Eli ihan turha yrittää väittää, että yksi lapsi olisi ihan ok tehdä, jollei halua ollenkaan lapsia. Ettekö te ihmiset todella tajua, mitä tarkoittaa, kun ei halua lapsia? Se tarkoittaa, ettei halua elämäänsä mitään, mitä lapsi tuo mukanaan.

Velat ovat kylmiä ja sydämettömiä ihmisiä, en haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Sellainen ihminen on jotenkin tunne-elämältään vajaa ja ehkä jopa omaa psykopaattisia piirteitä. Kammoksun kovin sellaisia ihmisiä. T. 44-v valkoinen heteromies

En alkaisi suhteeseen velan kanssa, enkä olisi myös kaveri sellaisen ihmisen kanssa

Ei toisten elämä oikeasti kiinnosta ulkopuolisia. Yksi lapsi on toisaalta onni jos sitä on paljon halunnut, toisaalta tragedia sille lapselle, ainokaiset ovat outoja ja superitsekkäitä aikuisina, eivät ite tajuu sitä vaan kuvittelevat itsekin olevansa ainutlaatuisia ja lahjakkaita kun mamma ja pappa ovat sitä ainokaiselleen hokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päättäköön itse mikä kenellekin on sopiva määrä vai haluaako olla lapseton. Jotkut ovat pakosti lapsettomia, jotkut omasta halustaan. Joillakin luonto sanelee lapsimäärän, sairaudet voi tulla esteeksi tai elämäntilanteet. Jokainen perhe on arvokas ja tärkeä ihan sellaisena kuin se on ihmisten määrästä riippumatta. Yritetään ymmärtää toisiamme ja suvaita erilaisia valintoja sekä auttaa niitä, joilla on rankkaa.

Niin. Lukiko kukaan mun otsikkoa? Mulle on ihan sama miten jengi elää, omakotitalossa kolmen lapsen kanssa vai kerrostalossa ilman lapsia, koiria tai kilpikonnia, jos se on oma valinta, mutta jos joku ei halua lapsia vain sen takia että jotenkin lapsiperhe-elämä mielletään siksi että lapsia on aina vähintään kaksi, halusin sanoa että se ei ole totta, ja että yhden lapsen kanssa elämä on kovin erilaista kuin useamman. AP

Sulla on silti väärä kohderyhmä. Vela ei halua lainkaan lapsia. Miksi yrität maanitella heitä lapsiperhearkeen? Ei vela kammoksu kenenkään lapsiperhearkea sen perusteella, kuinka monta lasta heillä on. Ei vela näe yhden lapsen perhettä useamman lapsen perhettä "parempana". Vela yksinkertaisesti ei halua lainkaan lapsia. Turha velalle on siis kaupitella lapsiperhearkea yhtään missään paketissa. Tajusitko?

OK; älä vedä sitä hernettä enää sen syvemmälle, ei tämä ollut hyökkäys sua kohtaan! Mulla on tuttuja joiden käsitys lapsiperheestä on se, että lapset on räkäisiä, tappelee keskenään, seksi loppuu kun aina ollaan väsyneitä ja/tai nuhassa, ja koti kaameessa kunnossa. Moni on hämmästellyt sitä, miten helppoa mun elämä on vaikka mulla on lapsi. 

Sä oot onnellinen ilman lapsia, stay that way! 

AP

Sun tuttujen käsityshän on hyvin realistinen. Tuotahan se juuri on. Vaikka olisi vain yksi lapsi, se on räkäinen, kuolainen, vaipoissa ja äitinsä rinnoissa kiinni pahimmillaan monta vuotta, ensimmäiset kolme vuotta se vain huutaa, koska ei osaa muutenkaan kommunikoida, sitten se huutaa koska uhmaikä, uusi uhmaikä ja murrosikä. Rahaa menee sitä enemmän mitä vanhemmaksi muksu kasvaa ja huoli lisääntyy niinikään. Miksi ihmeessä yrität ketään huijata lapsia hankkimaan väittämällä, että lapsiarki olisi jotain ruusuhattaraa?

t. eri

Detta om detta kirjoitti:

Ei toisten elämä oikeasti kiinnosta ulkopuolisia. Yksi lapsi on toisaalta onni jos sitä on paljon halunnut, toisaalta tragedia sille lapselle, ainokaiset ovat outoja ja superitsekkäitä aikuisina, eivät ite tajuu sitä vaan kuvittelevat itsekin olevansa ainutlaatuisia ja lahjakkaita kun mamma ja pappa ovat sitä ainokaiselleen hokeneet.

Itsekin toivoisin, että olisin ollut ainoa lapsi ja kuvittelisin olevani nyt maailman napa ja itsetuntoni olisi pilvissä. Se on ehdottomasti plussaa lapselle itselleen kasvaa yhden lapsen perheessä ja saada rautainen itsetunto, jolla hän alistaa kaikki muut. Oma pieni lapseni puhuu jo nyt, että hän on kuningas ja muiden pitää tehdä juuri niin kuin hän haluaa. Hän pomottaa jo kaikkia kavereitaa ja puhuu, että jos joku ei häntä tottele, niin ei ole hänen kaveri. Tämä on ihan tosi juttu ja itseäkin vähän hirvittää, että millainen kuningas hän vanhempana mahtaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Velat ovat kylmiä ja sydämettömiä ihmisiä, en haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Sellainen ihminen on jotenkin tunne-elämältään vajaa ja ehkä jopa omaa psykopaattisia piirteitä. Kammoksun kovin sellaisia ihmisiä. T. 44-v valkoinen heteromies

En alkaisi suhteeseen velan kanssa, enkä olisi myös kaveri sellaisen ihmisen kanssa

Minä taas kammoksun syvästi sinunlaisiasi ihmisiä, jotka ovat niin tuomitsevia ja kapeakatseisia, etteivät kykene hyväksymään asioista kuin oman näkemyksensä.

Olen vela, mutten yritä kieltää muita ihmisiä hankkimasta lapsia, jos he niitä haluavat. En pidä heitä huonompina tai outoina siksi, että heidän arvonsa ja tavoitteensa ovat erilaisia kuin omani. Pystyn hyväksymään muut ihmiset haluineen ja valintoineen sellaisina kuin he ovat, mutta sinä et näköjään siihen kykene. Että kenellä niitä psykopaattisia piirteitä olikaan?

t. Vela, jonka näkökyky riittää myös harmaan sävyihin

On se varmaan helppoa vanhemmille, mutta lapsi saattaa kipeästi kaivata sisarusta vaikkei uskalla sitä sanoa ääneen.

Pienellä ikäerolla lapset = lapsiperhehelvetti potenssiin sata jotain pari vuotta, mutta sitten helpottaa. Jos lapset samaa sukupuolta niin leikit menee yksiin jne.

Sisarussuhde on usein monelle aikuisellekin elämän tärkeimpiä ihmissuhteita.