Lue keskustelun säännöt.
Niille, jotka ovat lapsettomia siksi, että eivät jaksa pikkulapsiarkihelvettiä
12.10.2019 |
Mulla on vaan yksi lapsi sen takia, että en kestä lasten kinastelua ja meteliä ja sitä jatkuvaa showta ja sotkua joka täyttää kodin, kun lapsia on useampi.
Kun on vain yksi, voi keskittyä siihen yhteen, ei tarvi kokea syyllisyyden tai riittämättömyyden tunteita. Saa enemmän aikaa itselleenkin. Saa lapselle helpommin hoitajan, kun niitä on vaan yksi. Kotona ei ole jatkuva sotku eikä meteli.
Meillä on mukavan rauhallista. Toki hälinää on silloin kun lapsen kaverit on meillä (joka on usein), mutta se on vaan positiivinen ongelma. Yhden lapsen kanssa on mukava olla, reissata, tehdä.
Tulee halvemmaksikin, ja pikkulapsiaika on nopeammin ohi ;)
Koen olevani lähempänä lapsettomia kuin niitä, joilla on useampi lapsi, ja ymmärrän lapsettomia enemmän kuin niitä, joilla on vaikka kolme lasta.
Rakastan lastani yli kaiken, ja oikeasti myös tykkään hänestä! Hyvä tyyppi, eikä pinna ole koko ajan piukalla kun ei ole useampi lapsi kimittämässä ja kinastelemassa.
Ihan totta, yhden lapsen kanssa elämä on kivaa! Miksi niitä pitäis olla useampi?
Kommentit (59)
Hyvä jos olet tyytyväinen. Minäkin olen, kahden lapsen äitinä (pojat 3v ja 5v). Olen aina tiennyt, että haluan kaksi lasta. Toki kinoja on joskus, mutta ei läheskään päivittäin. Pojat omaavat hyvät sosiaaliset taidot, on paikalla sitten 90-vuotias tai oman ikäinen. Niinpä tulevat myös keskenään erinomaisesti toimeen. Leikkivät paljon yhdessä ja ovat toisilleen selkeästi tosi tärkeitä.
Sydän sulaa kun näkee, kuinka joka ikinen aamu hoitoon lähtiessään suukottavat ja rutistavat toisiaan ja jälleennäkemisen hetkellä juoksevat iloisena halaamaan. Tai kuinka isoveli istuu pikkuveljen kanssa sohvalla ja lukee hänelle kirjaa tai opettaa aakkosia. Joka päivä sanovat toisilleen , kuinka rakas toinen on. Joka aamu makaavat sohvalla piirrettyjä katsellen, saman peiton alla. Isoveli huomioi pikkuveljeä paljon, antaa aina omastaan (esim. pullasta tai muusta herkusta) pikkuveljelle pyytämättä. Pikkuveli taas pitää isoveljeä supersankarina.
Minulla on pikkusisko, jonka kanssa olin koko lapsuuden todella läheinen ja toivoin aina, että omat lapset saisivat kokea sen saman syvän ystävyyden ja sisarrakkauden kuin minäkin. Hyvältä vaikuttaa ainakin tähän mennessä :) Yhden lapsen vanhemmuuden olen tietysti myös kokenut, mutta se ei sopinut minulle. En olisi koskaan päässyt kokemaan tätä nykytilannetta, joka on kyllä aivan mahtava <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa olla lapseton niin miksi ihmeessä hän vaivautuisi elämänsä pilaamaan tekemällä edes sitä yhden lapsen?
No niin ei tietenkään sitten hankita lapsia jos niitä ei oikeasti halua! Mutta kuten kirjoitin, tämä oli niille jotka ovat saaneet jotenkin karmean kuvan lapsiperhearjesta eivätkä siksi ehkä rohkene tehdä lapsia. Jos lapsia ei halua, niin se on sitten asia erikseen. AP
Monta lasta = karmea lapsiperhearki?
Ehkä tuo on vain sinun henkilökohtainen mielipiteesi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi ja tadaa, ne leikkivät keskenään. Yhtä piti enemmän viihdyttää.
Joo, riippuu toki lapsista. Mä en ajattele lapseni kanssa olemista hänen 'viihdyttämisenään', ja on se aika hyvä keksimään itselleen tekemistä. Mitä tässä nyt kuitenkin näitä lasten kavereiden ja heidän sisarusten hommaa olen katsellut, niin riippuu iästä ja sukupuolista aika paljon. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa olla lapseton niin miksi ihmeessä hän vaivautuisi elämänsä pilaamaan tekemällä edes sitä yhden lapsen?
No niin ei tietenkään sitten hankita lapsia jos niitä ei oikeasti halua! Mutta kuten kirjoitin, tämä oli niille jotka ovat saaneet jotenkin karmean kuvan lapsiperhearjesta eivätkä siksi ehkä rohkene tehdä lapsia. Jos lapsia ei halua, niin se on sitten asia erikseen. AP
Monta lasta = karmea lapsiperhearki?
Ehkä tuo on vain sinun henkilökohtainen mielipiteesi.
No minun ainakin! Uskoisin myös että muidenkin, mutta todellakin, olen itse sitä mieltä, että monilapsisissa perheissä on kauhea säätö ja meteli jatkuvasti :)
AP
Mä en ikinä jaksais yhden lapsen kanssa, kun on useampi ne viihtyy ihan itsestään kun aina on seuraa. Joo tappelee ne välillä mutta sellasta se sisarusrakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos olet tyytyväinen. Minäkin olen, kahden lapsen äitinä (pojat 3v ja 5v). Olen aina tiennyt, että haluan kaksi lasta. Toki kinoja on joskus, mutta ei läheskään päivittäin. Pojat omaavat hyvät sosiaaliset taidot, on paikalla sitten 90-vuotias tai oman ikäinen. Niinpä tulevat myös keskenään erinomaisesti toimeen. Leikkivät paljon yhdessä ja ovat toisilleen selkeästi tosi tärkeitä.
Sydän sulaa kun näkee, kuinka joka ikinen aamu hoitoon lähtiessään suukottavat ja rutistavat toisiaan ja jälleennäkemisen hetkellä juoksevat iloisena halaamaan. Tai kuinka isoveli istuu pikkuveljen kanssa sohvalla ja lukee hänelle kirjaa tai opettaa aakkosia. Joka päivä sanovat toisilleen , kuinka rakas toinen on. Joka aamu makaavat sohvalla piirrettyjä katsellen, saman peiton alla. Isoveli huomioi pikkuveljeä paljon, antaa aina omastaan (esim. pullasta tai muusta herkusta) pikkuveljelle pyytämättä. Pikkuveli taas pitää isoveljeä supersankarina.
Minulla on pikkusisko, jonka kanssa olin koko lapsuuden todella läheinen ja toivoin aina, että omat lapset saisivat kokea sen saman syvän ystävyyden ja sisarrakkauden kuin minäkin. Hyvältä vaikuttaa ainakin tähän mennessä :) Yhden lapsen vanhemmuuden olen tietysti myös kokenut, mutta se ei sopinut minulle. En olisi koskaan päässyt kokemaan tätä nykytilannetta, joka on kyllä aivan mahtava <3
Niin, söpö tarina mutta luitko otsikon? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättäköön itse mikä kenellekin on sopiva määrä vai haluaako olla lapseton. Jotkut ovat pakosti lapsettomia, jotkut omasta halustaan. Joillakin luonto sanelee lapsimäärän, sairaudet voi tulla esteeksi tai elämäntilanteet. Jokainen perhe on arvokas ja tärkeä ihan sellaisena kuin se on ihmisten määrästä riippumatta. Yritetään ymmärtää toisiamme ja suvaita erilaisia valintoja sekä auttaa niitä, joilla on rankkaa.
Niin. Lukiko kukaan mun otsikkoa? Mulle on ihan sama miten jengi elää, omakotitalossa kolmen lapsen kanssa vai kerrostalossa ilman lapsia, koiria tai kilpikonnia, jos se on oma valinta, mutta jos joku ei halua lapsia vain sen takia että jotenkin lapsiperhe-elämä mielletään siksi että lapsia on aina vähintään kaksi, halusin sanoa että se ei ole totta, ja että yhden lapsen kanssa elämä on kovin erilaista kuin useamman. AP
Sulla on silti väärä kohderyhmä. Vela ei halua lainkaan lapsia. Miksi yrität maanitella heitä lapsiperhearkeen? Ei vela kammoksu kenenkään lapsiperhearkea sen perusteella, kuinka monta lasta heillä on. Ei vela näe yhden lapsen perhettä useamman lapsen perhettä "parempana". Vela yksinkertaisesti ei halua lainkaan lapsia. Turha velalle on siis kaupitella lapsiperhearkea yhtään missään paketissa. Tajusitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä jaksais yhden lapsen kanssa, kun on useampi ne viihtyy ihan itsestään kun aina on seuraa. Joo tappelee ne välillä mutta sellasta se sisarusrakkaus on.
Niin, luitko säkään otsikkoa? Ei ollut ihan sinulle tarkoitettu. AP
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi ja tadaa, ne leikkivät keskenään. Yhtä piti enemmän viihdyttää.
Tämä on minunkin kokemus. Nyt tuon kaiken valveillaoloaikansa puhuvan papupatamaisen esikoisen puhetulvasta iso osa kohdistuu pikkusisarukseen, eikä tarvitse itse tuntea huonoa omatuntoa siitä, ettei jaksa mitään legoleikkejä leikkiä, kun leikkivät luontevasti keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättäköön itse mikä kenellekin on sopiva määrä vai haluaako olla lapseton. Jotkut ovat pakosti lapsettomia, jotkut omasta halustaan. Joillakin luonto sanelee lapsimäärän, sairaudet voi tulla esteeksi tai elämäntilanteet. Jokainen perhe on arvokas ja tärkeä ihan sellaisena kuin se on ihmisten määrästä riippumatta. Yritetään ymmärtää toisiamme ja suvaita erilaisia valintoja sekä auttaa niitä, joilla on rankkaa.
Niin. Lukiko kukaan mun otsikkoa? Mulle on ihan sama miten jengi elää, omakotitalossa kolmen lapsen kanssa vai kerrostalossa ilman lapsia, koiria tai kilpikonnia, jos se on oma valinta, mutta jos joku ei halua lapsia vain sen takia että jotenkin lapsiperhe-elämä mielletään siksi että lapsia on aina vähintään kaksi, halusin sanoa että se ei ole totta, ja että yhden lapsen kanssa elämä on kovin erilaista kuin useamman. AP
Sulla on silti väärä kohderyhmä. Vela ei halua lainkaan lapsia. Miksi yrität maanitella heitä lapsiperhearkeen? Ei vela kammoksu kenenkään lapsiperhearkea sen perusteella, kuinka monta lasta heillä on. Ei vela näe yhden lapsen perhettä useamman lapsen perhettä "parempana". Vela yksinkertaisesti ei halua lainkaan lapsia. Turha velalle on siis kaupitella lapsiperhearkea yhtään missään paketissa. Tajusitko?
OK; älä vedä sitä hernettä enää sen syvemmälle, ei tämä ollut hyökkäys sua kohtaan! Mulla on tuttuja joiden käsitys lapsiperheestä on se, että lapset on räkäisiä, tappelee keskenään, seksi loppuu kun aina ollaan väsyneitä ja/tai nuhassa, ja koti kaameessa kunnossa. Moni on hämmästellyt sitä, miten helppoa mun elämä on vaikka mulla on lapsi.
Sä oot onnellinen ilman lapsia, stay that way!
AP
Lapsien tekemisessä arveluttaa se, että menettää määrittelemättömäksi ajaksi, joka tapauksessa useiksi vuosiksi, mahdollisuuden ajatella lähinnä vain itseään. Tähän ei vaikuta mitenkään se, onko lapsia yksi vai kymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättäköön itse mikä kenellekin on sopiva määrä vai haluaako olla lapseton. Jotkut ovat pakosti lapsettomia, jotkut omasta halustaan. Joillakin luonto sanelee lapsimäärän, sairaudet voi tulla esteeksi tai elämäntilanteet. Jokainen perhe on arvokas ja tärkeä ihan sellaisena kuin se on ihmisten määrästä riippumatta. Yritetään ymmärtää toisiamme ja suvaita erilaisia valintoja sekä auttaa niitä, joilla on rankkaa.
Niin. Lukiko kukaan mun otsikkoa? Mulle on ihan sama miten jengi elää, omakotitalossa kolmen lapsen kanssa vai kerrostalossa ilman lapsia, koiria tai kilpikonnia, jos se on oma valinta, mutta jos joku ei halua lapsia vain sen takia että jotenkin lapsiperhe-elämä mielletään siksi että lapsia on aina vähintään kaksi, halusin sanoa että se ei ole totta, ja että yhden lapsen kanssa elämä on kovin erilaista kuin useamman. AP
Mutta mistä sinä tiedät millaista on elää useamman lapsen kanssa, kun sinulla on vain yksi?
Mulla on kaksi, eikä meidän elämä ole kaaosta. Lapset pitää toisilleen seuraa tosi paljon ja sisarsuhde kasvattaa ja opettaa superpaljon, mikä auttaa arjessa huomattavasti. Itse en jaksaisi olla mikään yhden lapsen ohjelmatoimisto, enkä toisaalta jaksaisi lasten kavereita nurkissa ihan kaikenaikaa.
Koet olevasi lähempänä lapsettomia kuin lapsellisia, vaikka sinulla on siis lapsi?
Et taida olla se penaalin terävin kynä?
Se nyt kun vaan on fakta, että sinulla on lapsi ja lapsetonta arkesi ei ole. Ihan samalla tavalla joudut sitoutumaan lapseesi kuin kuka tahansa muu äiti. Samat itkut ja kiukut lohduttamaan. Samat avut antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa ei saa esittää aloittajan näkemyksestä eroavia näkemyksiä tai on joko herne nenässä tai väärässä ketjussa. Harmi vaan ap:n kannalta että tää on ns. keskustelupalsta.
Minun arkena taas on pyypyyarkihelvettiä! Lapsi vaan pyypyilee, kelleillee ja kaakailee, eikä millään lopeta!
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus ap. Sinä selvästi tykkäät elämästäsi lapsen kanssa, mutta miksi ihmeessä teet tällaisen myyntipuheen veloille? Lapsiperhearkea se on sen yhdenkin lapsen kanssa. Miksi joku, joka ei sitä lapsiperhearkea itselleen halua, hommaisi siis yhtäKÄÄN lasta?
En ole ap, mutta mikä minulle tulee mieleen on haluttomuus luopua parisuhteesta vaikka molemmat haluavat eri asioita lapsen hankinnan suhteen. Parisuhteen pitääkseen suostuu sitten sen lapsen hankkimiseen vaikka itse niitä ei niin haluaisikaan.
Eiköhän jokainen täysijärkinen ihminen ymmärrä, ettei niitä lapsia tarvitse hankkia kokonaista laumaa, jos ei tahdo.
Yhdenkin lapsen kanssa voi olla rankkaa, jos ei yhtään lasta halua. Tai se lapsi saattaa olla ADHD tai mitä tahansa. Ja edelleen se lapsi pitää syöttää, vaipat vaihtaa, nukuttaa, se yksikin lapsi kokee uhmaiän, teini-iän ja kaikki muut vaiheet. Jos ei näitä asioita halua elämäänsä niin ei kannata hankkia ainuttakaan lasta.
Mulla itselläni on kolme lasta, mutta en yritäkään väittää, että minun valintani olisi just se paras.
Ymmärrän ap:ta täysin, olen myös yhden lapsen äiti. Tämä on ollut meille täydellinen ratkaisu: on kauan haaveilemani lapsi, ja voin antaa hänelle täyden äidin huomion JA meillä on aikaa hoitaa ja ennen kaikkea energiaa hoitaa myös parisuhdetta. Lapselta ei puutu mitään, vaan voi harrastaa kaikkea haluamaansa, koska minulla on vain yksi lapsi kuskattavana harrastuksiin, samoin pitää maksaa vain yhden lapsen harrastukset. Lapsi on hyvin luova ja mielikuvitusrikas, koska on oppinut viihdyttämään itseään ja hyvin sosiaalinen, kun on oppinut pienestä pitäen solmimaan suhteita perheen ulkopuolisten kanssa. Tämä piirre ärsyttää todella usein monilapsisissa perheissä: eivät useinkaan osaa olla sosiaalisia uusien ihmisten kanssa, kun puuhailevat lähinnä keskenään. Matkustaminen on myös helppoa. Ja koska lapsi on saanut meiltä vanhemmilta täyden huomion, häiriökäyttäytymistä ei ole, kun sitä ei itkien ja kiukutellen pidä hakea. Opettajat ovatkin kehuneet, että on hyvin kypsä ikäisekseen. Meille todella ihanteellinen ratkaisu, usein olen säälien katsonut monilapsisten perheiden väsyneitä ja stressaantuneita äitejä. Varmaan sisaruksissa on hyvätkin puolensa, mutta ne eivät kyllä näytä vetävän yksilapsisuuden eduille. Ps. lapsi ei todellakaan ole koskaan halunnut pikkusisarta, lemmikin kyllä.
Joo, huonosti sanottu. Tykkään useimmista lapseni kavereista, joistain enemmän kuin toisista, mutta oma lapsi on kuitenkin se ainoa jonka kanssa haluan viettää aikaa kahden kesken. AP