Taas on koulukiusaaminen (=koulukiduttaminen) vienyt hengen

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja pitää saada tuntemaan sääliä. Hän ei tule koskaan tuntemaan sääliä kiusattua kohtaan vaan vain jotain vastenmielisyyttä ja vihaa. Jos häneen itseensä kohdistetaan rangaistus, se vain lisää uhmaa.

Mutta kiusaajakin välittää vanhemmistaan. Jos rangaistus kohdistetaan kiusaajan vanhempiin, sillä kosketetaan kiusaajan tunteita. Mielestäni kiusaajan vanhempien rankaiseminen olisi ainoa keino saada kiusaaja motivoitumaan lopettamaan kiusaaminen.

Kiusaaminen antaa niin paljon sosiaalista mielihyvää, valtaa että on vaikea saada kiusaaja luopumaan siitä. Tarvitaan tarpeeksi kiusaajaa motivoiva keino. Jos kiusaaminen jollain lailla aiheuttaa tuskaa kiusaajien vanhemmille, se koskettaisi kiusaajan tunteita. Ja vain se.

Väärinkäytösten vaara tietenkin on olemassa kuten kaikissa rangaistusmuodoissa. Mutta tahdotaanko oikeasti päästä kiusaamisesta? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Lyöt sitä kiusaajaa suuhun niin kovaa et leegot lentää. Siitä nää pikku sosiopaatit oppii.

Vierailija kirjoitti:

Kouluhan ei näihin kiusaamistapauksiin puutu riittävän tomerasti.

Neuvon ottamaan omat (kovat) keinot käyttöön. Muuten se EI LOPU.

Kiusaaja, ole hyvä ja alapeukuta.

Vähän kiero yritit olla.Joo, minä alapeukutin.Ehkä tiedät miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Jos näkee kiusaamista, puuttuu siihen. Hiljaisuudella hyväksyy sen.

Kyllä. Tämä koskee myös näitä somelynkkauksia.

Että kiusaaminen hyssytellään aina. Jep. Kantasi tuli selville. Ettei vaan kiusaajalle tule paha mieli tekosistaan, eikä heidän vanhemmilleenkaan. Jep. Sehän se o

n tärkeintä, uhhreista ja heidän läheisistään viis. 

Ei. Toivottavasti teille somelynkkaajille tulee sen verran paha mieli, että katsotte peiliin ja parannatte tapanne.

Ei hyssyttelyä somekiusaajille!

Suomessa täytyy tulla ruumiita ennen kuin havahdutaan hetkeksi.

Mikä sua oikeasti nyppii? En tarkoittanut tässä mitenkään nyt viime hetkeisiä tapahtumia ja niiden uutisointia, vaan kiusaamista yleensä. Se on sun oma tulkintasi ja voi vaan miettiä mistä mahtaa johtua!

Mistä nämä somelynkkaukset johtuu? Aikuiset olettaa jotain, vaatii nimiä ja kostoa ilman mitään tietoa tapahtumista. Meuhkausta. Lasten elämän pilalle menoa toivotaan ym. Aivan posketonta kiusaamista.

Ei voi olla muusta kyse kuin että kokee nautintoa, että saa kokea ylemmyyttä ja yhteenkuuluvuutta haukkuessaan joukolla.

Sama koskee kyllä mitä tahansa "oikeutettu" somekampanjaa, vaikka risumiestä tai jotain haukuttavaa julkkista.

Tämä on kousaamista jos jokin.

Eikä saa katsoa sivuun!

Ne johtuvat siitä, että ihmiset ovat todella kyllästyneitä siihen, että kiusaamiselle ei tehdä mitään.

Ihmiset ovat todella kyllästyneitä myös niille kiusaamisen seurauksilla, joita aina välillä uutisissa vilahtelee kun kiusatulla menee ihan kunnolla kuppi nurin ja tulee ruumiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paitsi sitten kun kiusatulla keittää yli ja yleensä näkyvästi räjähtäen niin hänelle annetaan tuntuvat rangaistukset ja porukalla nujerretaan. Opettajat asettuvat lähes aina kiusaajien puolelle. Tämä viittaisi siihen, että kiusaajalapset ovat erinomaisia manipuloimaan ja osaavat hoitaa kiusaamisen piilossa. Ovelia ja julmia. Muut lapset ja opettajat ovat kaikki siinä mukana. Opettajakoulutuksessa pitäisi olla näiden tilanteiden tunnistamista ja käsittelyä enemmän. Henkinen väkivalta ja porukasta poissulkeminen on yhtä paha ellei pahempi kuin fyysinen väkivalta.

Opettajana sanoisin että henkinen väkivalta on lähes mahdotonta kitkeä, ei sellaiseen ole eväitä. Joskus esimerkiksi koko luokka tai jopa koko koulu vihaa yhtä oppilasta. Voi toki rangaista vihan ilmauksista, mutta se ei muuta kyseisen oppilaan tilannetta; hänestä ei todellakaan aleta pitämään kun hänen takiaan muita rangaistaan. Jos vaikka esimerkiksi kukaan ei halua kyseistä oppilasta ryhmäänsä ja sitten opettaja pakottaa hänet johonkin. Seuraa huokauksia ja silmien pyörittelyä ja ryhmä ei toimi, tämän yhden kanssa ei keskustella eikä hänelle jaeta tehtäviä... Mikä on sitten sanktio ryhmän muille jäsenille? Luokasta ei löydy ainuttakaan ryhmää, joka ei toimisi samoin.

"Kiusaajat pois" voisi tässä tilanteessa tarkoittaa, että koko muu koulu rahdataan muualle ja se yksi jätetään. Ei niin käytännössä voi tehdä. 

Voit ihan hyvin esim. määrätä ryhmätyöt niin, että "kiusaajapoikien" ja "coolien, koko luokkaa pyörittävien queen bee -tyttöjen" ryhmät on hajoitettu. Jokainen kiusaajapoika eri ryhmiin ja jokainen ilkimystyttö eri ryhmiin. Eivät kiusaajat pysty tuollaisessa asetelmassa toimimaan lähellekään niin paljon. Mutta ethän sitä tee, koska suojelet kiusaajapoikia ja narsistityttöjä.

Puhumattakaan siitä, että veisit asiaa eteenpäin jotta näit kiusaajapersoonia erotettaisiin koulusta.

Vttumaisinta ikinä oli juuri tuo, kun opettaja arpoi ryhmät, ja joutui samaan ryhmään jonkun ksipään kanssa. Mitään se ei tehnyt työn eteen, mutta häiritsi kyllä muiden työskentelyä siitäkin edestä.

Vois vähän miettiä mitä sammakoita sitä somelynkkauskiimassaan suustaan päästelee. Monet muutkin ”hyvät” ratkaisuehdotukset tässä ketjussa enemmänkin hankaloittavat kuin helpottavat kiusatun elämää. Taidatte itse olla entisiä koulukiusaajia.

Terveisin se hiljainen ja aika ajoin myös kiusattu kympin oppilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja pitää saada tuntemaan sääliä. Hän ei tule koskaan tuntemaan sääliä kiusattua kohtaan vaan vain jotain vastenmielisyyttä ja vihaa. Jos häneen itseensä kohdistetaan rangaistus, se vain lisää uhmaa.

Mutta kiusaajakin välittää vanhemmistaan. Jos rangaistus kohdistetaan kiusaajan vanhempiin, sillä kosketetaan kiusaajan tunteita. Mielestäni kiusaajan vanhempien rankaiseminen olisi ainoa keino saada kiusaaja motivoitumaan lopettamaan kiusaaminen.

Kiusaaminen antaa niin paljon sosiaalista mielihyvää, valtaa että on vaikea saada kiusaaja luopumaan siitä. Tarvitaan tarpeeksi kiusaajaa motivoiva keino. Jos kiusaaminen jollain lailla aiheuttaa tuskaa kiusaajien vanhemmille, se koskettaisi kiusaajan tunteita. Ja vain se.

Väärinkäytösten vaara tietenkin on olemassa kuten kaikissa rangaistusmuodoissa. Mutta tahdotaanko oikeasti päästä kiusaamisesta? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Lyöt sitä kiusaajaa suuhun niin kovaa et leegot lentää. Siitä nää pikku sosiopaatit oppii.

Sinähän tässä olet sosiopaatti.

Onko sua ikinä hakattu lapsena? Mut on. Itsepuolustus on sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja pitää saada tuntemaan sääliä. Hän ei tule koskaan tuntemaan sääliä kiusattua kohtaan vaan vain jotain vastenmielisyyttä ja vihaa. Jos häneen itseensä kohdistetaan rangaistus, se vain lisää uhmaa.

Mutta kiusaajakin välittää vanhemmistaan. Jos rangaistus kohdistetaan kiusaajan vanhempiin, sillä kosketetaan kiusaajan tunteita. Mielestäni kiusaajan vanhempien rankaiseminen olisi ainoa keino saada kiusaaja motivoitumaan lopettamaan kiusaaminen.

Kiusaaminen antaa niin paljon sosiaalista mielihyvää, valtaa että on vaikea saada kiusaaja luopumaan siitä. Tarvitaan tarpeeksi kiusaajaa motivoiva keino. Jos kiusaaminen jollain lailla aiheuttaa tuskaa kiusaajien vanhemmille, se koskettaisi kiusaajan tunteita. Ja vain se.

Väärinkäytösten vaara tietenkin on olemassa kuten kaikissa rangaistusmuodoissa. Mutta tahdotaanko oikeasti päästä kiusaamisesta? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Aika typerä viesti. Sisältää oletuksen, että on paha kiusaaja ja hyvä kiysattu. Sillä pahalla ei ole mitään hyvää.

Toinen älytön ajatus on vanhempien rankaisu. Juupa juu.

Mikähän tämä omisi? Ja mihin raja laitetaan. Kun se kiusaaminen on hyvin harvoin yksiselitteistä niin että kiusaaja on punaisessa liivissä ja kiusattu valkoisessa. Saattaa olla, että ihan kaikki vanhemmat päätyy rangaistavaksi. Vaikkapa häpeäpaaluun?

Kas miten helppoa on huomata tilanteen ongelmallisuus, kun vaihdetaan nuorten tilalle aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja pitää saada tuntemaan sääliä. Hän ei tule koskaan tuntemaan sääliä kiusattua kohtaan vaan vain jotain vastenmielisyyttä ja vihaa. Jos häneen itseensä kohdistetaan rangaistus, se vain lisää uhmaa.

Mutta kiusaajakin välittää vanhemmistaan. Jos rangaistus kohdistetaan kiusaajan vanhempiin, sillä kosketetaan kiusaajan tunteita. Mielestäni kiusaajan vanhempien rankaiseminen olisi ainoa keino saada kiusaaja motivoitumaan lopettamaan kiusaaminen.

Kiusaaminen antaa niin paljon sosiaalista mielihyvää, valtaa että on vaikea saada kiusaaja luopumaan siitä. Tarvitaan tarpeeksi kiusaajaa motivoiva keino. Jos kiusaaminen jollain lailla aiheuttaa tuskaa kiusaajien vanhemmille, se koskettaisi kiusaajan tunteita. Ja vain se.

Väärinkäytösten vaara tietenkin on olemassa kuten kaikissa rangaistusmuodoissa. Mutta tahdotaanko oikeasti päästä kiusaamisesta? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Aika typerä viesti. Sisältää oletuksen, että on paha kiusaaja ja hyvä kiysattu. Sillä pahalla ei ole mitään hyvää.

Toinen älytön ajatus on vanhempien rankaisu. Juupa juu.

Mikähän tämä omisi? Ja mihin raja laitetaan. Kun se kiusaaminen on hyvin harvoin yksiselitteistä niin että kiusaaja on punaisessa liivissä ja kiusattu valkoisessa. Saattaa olla, että ihan kaikki vanhemmat päätyy rangaistavaksi. Vaikkapa häpeäpaaluun?

Voisitko siis jo kertoa oman ratkaisuehdotuksesi koulukiusaamisen kitkemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaaminen mihinkään lopu. Sitä on jokapaikassa maailmassa ja kaiken ikäisillä. Työpaikkakiusausta esiintyy aikuisillakin. Turha unelmoida sen loppumisesta, jos aikuisetkaan eivät paremmasta ymmärryskyvystään huolimatta pysty sitä lopettamaan.

Tämähän tulee suoraan yhteiskunnan arvoista.

Suomessa kiusaajat ja rikolliset ovat erityissuojelussa. Tärkeintä on aina, että he saavat hyvää ihmisarvoista kohtelua ja että heitä ymmärretään 😣

Ketään muuta ei tarvitse ymmärtää, heidän vaan kuuluu käyttäytyä aina ja kaikissa tilanteissa hyvin.

Monessa muussa länsimaassa kiusaamista ei esiinny yhtä paljon kuin Suomessa. Eikös olekin hassua. Sekin on aika jännä juttu että moni suomalainen voi henkisesti paremmin maamme rajojen ulkopuolella.

Suomi on koulukiusaamisessa kansainvälistä keskitasoa.

https://yle.fi/uutiset/3-6248304

Suomi on Euroopan kärkimaita työpaikkakiusaamisessa.

https://www.terve.fi/artikkelit/tyopaikkakiusattuja-suomessa-eniten-kok…

Somekiusaamisselvitystä odotellessa...

Taas kerran on kysyttävä, ovatko kiusaajat nyt tyytyväisiä? Toisen savustaminen onnistui, elämästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Katselin eilen Sannikkaa ja en muista toisen nimeä, jossa Ivan Puopolo puolusti että kyllä saa sanoa toisesta että tämä on mulkku, koska se ei ole laitonta.

Aikuisten oikeesti ymmärtääkö tuo mitä puhuu, aikuiset saavat hänen mukaansa puhua toisesta mitä vaan ilkeää kunhan pitää raja ettei ole laitonta.

Miten ihmeessä tällaisesta maailmasta saa karsittua koulukiusaamisen, jos tuollaiselle annetaan tv:ssä puheenvuoro.

Vaikka siten että tähdennetään se asia että teoilla ja sanoilla on seurauksensa. Jos X käyttäytyy kuin muikku, silloin on aihetta kutsua häntä mulkuksi. Muuten ei.

Tässä kyseisessä putaan koulussa koulukiusaaminen on todella yleistä ja kokemuksesta voin sanoa ettei opettajat puutu siihen..

Kertokaapa, vääntäkää rautalangasta, mikä on kiusatun sallittua itsepuolustusta!

Järjestetään laulukonsertti, jossa julkimoita. Vastustetaan näin kouluväkivaltaa.

Ihminen on peto vauvasta vaariin, ei sille mitään voi. Erilaisuus halutaan poistaa väkivallalla.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen jättää jälkensä kaikkiin, jotka siinä lähipiirissä ovat. Meillä tämä meni niin pitkälle, että nuorella oli tasan kaksi vaihtoehtoa: suljettu osasto tai koulusta pois jääminen. Muita vaihtoehtoja ei siihen ahdistukseen enää ollut jos koulussa olisi halunnut jatkaa, nuori olisi passitettu heti suljetulle pakkohoitoon. 

Teimme kohtuullisen raskaan päätöksen ja nuori lopetti koulun sillä paikkakunnalla. Ensin vaihtui koulu toiseen kuntaan ja lopulta muutimme koko perhe tuolle paikkakunnalle, kiusaaminen loppui.

Mitä tämä sitten maksoi perheelle? Minulta meni työpaikka, toinekin sisarus joutui vaihtamaan koulua ja aloittamaan sitten kokonaan uudestaan kavereitten ja muiden sopeutumisten kanssa. Ei tämä ole ollut helppoa, ja joskus tuntuu, että maksoimme yhden herrantertun tekemisistä liian kalliin hinnan. 

Miksi sitten tilanteeseen ei puututtu riittävän ajoissa ja riittävällä tehokkuudella? Tuolla paikkakunnalla on voimakas herätysliike ja tämä teki siihen puuttumisen melkein mahdottomaksi. Usko, kun astuu kuvaan, niin kukaan ei halua siihen puuttua. Lopulta tilanne koski jo koko luokkaa ja koko koulua, kun on niin pienestä paikkakunnasta kyse. 

Mitä meille nyt kuuluu? Kiitos, kohtuullista ja ajoittain tosi tiukkaa taloudellisesti, mutta henkisesta parempaa. Mitä tuolla kunnassa tapahtuu? Lastensuojelun menot kasvavat ja siihen tarvitaan koko ajan lisää rahaa. Herättää kyllä kysymyksen, miten tuo on mahdollista tuollaisen onnen ja autuuden pesässä.

Kiusaaminen pitäisi aina olla ulkopuolisten tahojen hoidossa jos sitä ei saada heti loppumaan tai joku tilanteen osapuolista tätä toivoo. Ainoa keino saada tasapuolista tutkintaa tai kohtelua noihin tilanteisiin.

Pakko lainata tätä viestiä, kun tuli oma elämäni niin mieleen. Kerron nyt tässä miten kiusaaminen vaikutti meidän perheeseemme. Itse olin siis se kiusattu nuori. Meidän tapauksessa perheemme oli juuri muuttanut uudelle paikkakunnalla ja ostimme sieltä aika nopeasti talon  johon vanhemmat joutuivat ottamaan aika paljon lainaa. Ajatus tietenkin oli, että asumme siinä pitkään ja sen vuoksi hyvä olla oma asunto, Muutimme sinne oikeastaan vaan toisen vanhemman työpaikan takia ja aika nopeasti. Tässä tapauksessa "muuttosuunta" oli maalta sellaiseen  kaupungin vieressä olevaan pikkupaikkaan. Aluksi kaikki meni ihan hyvin ja sain joitakin kavereita. Kuitenkin jotkut näistä vaihtoivat koulua muulle ja lopulta minulla ei ollutkaan sitten enää paljon kavereita. Myöhemmin tuolla uudella paikkakunnalla huomasin kuinka nopeasti alettiin niin paljon kiusata ja siihen ryhtyi oikeastaan koko luokka mukaan. Minua pilkattiin lähes mistä vaan ja tavaroita tuhottiin. Kyseessä myös niin pieni paikkakunta, että kun yritettiin asiaan jotenkin puuttua niin meistä tuli perheenä niitä "ikäviä" ja ne joilla enemmän "tukijoita" takanaan saivat muutkin uskomaan ettei mitään pahaa tapahtunut. Oikeastaan tilanne vaan paheni sen myötä ja itsekin oikeasti pelkäsin, kun helposti jonkun oppilaan isoveli yms saattoi alkaa uhkailemaan jos erehdyin liikaa sanomaan vastaan. En siis voinut enää elää tuolla normaalia elämää ja monesti nämä joukot seurasivat minua myös koulun jälkeen jos jonnekin kuljin yms ja koko tilanne pelotti.

Tämä kaikki tapahtui siis aika nopeasti ja lyhyessä ajassa paheni paljon. Tässä tilanteessa ei silti ollut uskonnollisuudella merkitystä vaan muuten sellainen paikkakunta, jossa paljon sukuja ja sellaiset joilla ei mitään sukuja sinne ole ovat heikommilla. Myös minulla kävi niin, että oikeastaan paikkakunnan ikäluokka osallistui tähän ja tavallaan ne "johtajat" suojasivat itsensä niin hyvin, etten koskaan olisi pystynyt todistamaan, että ovat mukana siinä. Lopulta olin itsekin niin ahdistunut ja peloissankin, että sanoin vanhemmille etten enää jaksa. Asiaa ei helpottanut se, että vanhemmat herkästi ajattelivat niin, että kyllä minun pitää kestää ja ei saa luovuttaa. Tämän vuoksi koin, että tavallaan olin liian heikko tässä tilanteessa. Sitten kuitenkin tehtiin päätös siitä, että pitää vaihtaa koulua ja itsekään ei olisi voinut kulkea sinne ilman muuttoa. Yritin aluksi, mjutta matka oli liian pitkä.

Jatkuu vielä

jatkoa

Sitten muutimme toisen vanhempani kanssa vuokralle muualle. Hän sattui tuolloin olemaan valmiiksi työtön ja sai jotain pätkätyötä sieltä paikkakunnalta, mutta tämä ei paljon auttanut, kun meillä niin paljon talosta velkaa ja muutenkin taloudellinen tilanne heikko. Niin oikeasti elämämme ei olisi kestänyt tuota muuttua ja kahdessa asunnossa ( vuokra sekä omistus) asumista. Tämä oikeastaan pisti elämämme ihan sekaisin ja vanhemmat eivät vieläkään ole selvinneet veloistaan. Samalla välillä tunnen itse syyllisyyttä siitä, että minun takiani tehtiin nämä ratkaisut ja toinen vanhempi on tavallaan aina ollut sitä mieltä, että oli liian suuri asia muuttaa "jonkun vuoksi" tai "jonkun takia". Sen vuoksi yritän nyt ollakin se, joka ei pyydä vanhemmiltaan enää paljon rahaa, koska minuun on "pistetty niin paljon rahaa". Tuo koulun vaihto lopetti kiusaamisen, mutta jäin sielläkin aika yksin, kun oli sellainen porukka mikä oli tuntenut toisensa pitkään ja en meinannut oikein päästä mukaan. Tietenkin muutto oli silti tarpeen. Talomme ei sitten mennytkään kaupaksi millään ja toinen vanhempi asui siellä sitten yksinään isossa talossa ja itse toisen vanhemman kanssa pienessä vuokra-asunnossa. Ei meidän taloutemme olisi oikein sitä kestänyt ja pienipalkkaiset vanhemmat. Olenkin joskus ajatellut, että kumpa tuo paikkakunta olisi jäänyt väliiin ja olisimme vaan jääneet sinne lapsuuden paikkakunnalle, joka puutteistaan huolimatta oli kuitenkin hyvä. Mitään iloa ei meille tuosta muutosta ollut ja kaikki meni nopeasti pilalle.

Neuvonkin kaikkea, että älkää ostako nopeasti asuntoa tai varsinkaan mitään taloa, jos että tiedä minkälainen paikkakunta kyseessä. Siitä en sitten vaikeaa lähteä varsinkin pienituloisen. Mieluummin asuu vuokralla niin kauan, että varmistuu tietyt asiat ja siitä on sitten helpompi lähteä jos pakko eikä ole lainoja yms. Pahoittelut pitkä viesti, mutta kyllä tästäkin huomaa, että iso elämään vaikuttanut asia tämä on. Itsellekin on jäänyt tiettyjä pelkoja ja jännitystä esim sosiaalisissa tilanteissa. Väleihin vanhempien kanssa tämä on myös vaikuttanut  paljon ja oikeastaan he eivät ole koskaan myöntäneet kuinka pahaa kiusaaminen oli ja toinen varsinkin vähätellyt. Tämäkin on surullinen asia ja tavallaan koen joskus syyllisyyttä siitä, että minun takiani muutettiin. Emme voi puhua näistä asioista juuri koskaan ilman, että keskustelu kääntyy nopeasti siihen, että minun olisi pitänyt kestää enemmän ja vanhemmat vain "valitukseni" takia suostuivat siihen, että pitää vaihtaa koulua ja muuttaa muualle. Näin siis kävi meille ja vaikeita elämään vaikuttavia asioita kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja pitää saada tuntemaan sääliä. Hän ei tule koskaan tuntemaan sääliä kiusattua kohtaan vaan vain jotain vastenmielisyyttä ja vihaa. Jos häneen itseensä kohdistetaan rangaistus, se vain lisää uhmaa.

Mutta kiusaajakin välittää vanhemmistaan. Jos rangaistus kohdistetaan kiusaajan vanhempiin, sillä kosketetaan kiusaajan tunteita. Mielestäni kiusaajan vanhempien rankaiseminen olisi ainoa keino saada kiusaaja motivoitumaan lopettamaan kiusaaminen.

Kiusaaminen antaa niin paljon sosiaalista mielihyvää, valtaa että on vaikea saada kiusaaja luopumaan siitä. Tarvitaan tarpeeksi kiusaajaa motivoiva keino. Jos kiusaaminen jollain lailla aiheuttaa tuskaa kiusaajien vanhemmille, se koskettaisi kiusaajan tunteita. Ja vain se.

Väärinkäytösten vaara tietenkin on olemassa kuten kaikissa rangaistusmuodoissa. Mutta tahdotaanko oikeasti päästä kiusaamisesta? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Aika typerä viesti. Sisältää oletuksen, että on paha kiusaaja ja hyvä kiysattu. Sillä pahalla ei ole mitään hyvää.

Toinen älytön ajatus on vanhempien rankaisu. Juupa juu.

Mikähän tämä omisi? Ja mihin raja laitetaan. Kun se kiusaaminen on hyvin harvoin yksiselitteistä niin että kiusaaja on punaisessa liivissä ja kiusattu valkoisessa. Saattaa olla, että ihan kaikki vanhemmat päätyy rangaistavaksi. Vaikkapa häpeäpaaluun?

Onko sinulle yhtä suuri ongelma myös se, että kiusatun vanhemmat kärsivät? He saattavat menettää terveytensä ja työpaikkaansa. Onko se sinulle ok?

Miksi kiusaajien vanhempien pitäisi päästä ilman rangaistusta vaikka ovat kasvattaneet lapsestaan kiusaajan eivätkä puutu lapsensa huonoon käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulukiusaamisessa kansainvälistä keskitasoa.

https://yle.fi/uutiset/3-6248304

Suomi on Euroopan kärkimaita työpaikkakiusaamisessa.

https://www.terve.fi/artikkelit/tyopaikkakiusattuja-suomessa-eniten-kok…

Somekiusaamisselvitystä odotellessa...

Otavamedia kannattaa asioista päättävien tahojen osalta heidän nettialustallaan tapahtuvaa nettikiusaamista. Sivuston jäsenenä olevat nettitrollit saavat tuoda ikäviin viestiketjuihin yksityisten henkilöiden nimiä anonyymien nimimerkkien turvin. Anonyymeillä nimimerkeillä on oikeus tulla unohdetuksi palstalla ja nimimerkki voidaan vaihtaa toiseksi. Nettitrollien  julki tuomilla yksityishenkilöillä sen sijaan ei ole oikeutta poistattaa omaa nimeään. Mielestäni se on suoraa nettikiusaamista, koska heidän omat sääntönsä jo sanovat ettei anonyymien nimimerkkien takana olevia oikeita henkilöitä ja heidän nimiään saa missään nimessä paljastaa. Miten nettitrolleilla voi olla enemmän oikeuksia kuin yksityisellä henkilöllä, joka ei ole osallistunut keskusteluun, eikä halua olla osa keskustelua, mutta on pakotettu siihen, koska joku on hänen nimensä julkaissut kyseisessä viestiketjussa ja Otavamedian johto eikä vastaava päätoimittaja nimeä suostu lukuisista pyynnöistä huolimatta poistamaan. 

Edellä mainitut ovat kiusaajia. Muusta siinä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Jos hakkaa luokkakaverinsa, se on koulukiusaamista. Jos hakkaa tuntemattoman bussipysäkillä, se on pahoinpitely ja siitä saa rangaituksen.

Miksi koulun alueella tapahtuva pahoinpitely ei ole rikos, miksi se on kiusaamista?

Saahan sitä kaukalossakin nuijia vastustajan sairaalaan eikä seuraa kuin jäähy tai pelikieltoa. Ja kansa vain hurraa katsomossa. Järjetöntä hommaa siis.