Miksi joillekin aikuisille naisille muutokset on niin vaikeita??

Minä olen sitä mieltä, että muutos on sitä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulee. Ikä ei suinkaan helpota muutokseen sopeutumista, vaan päinvastoin.

Ei yhtään ympäripyöreä aloitus.

No ehkä sinun ongemasi on vielä suurempi, kun ei aivotoimintaa ole tuon enempää.

Kun työelämässä on takana vaikka 25 isoa muutosta, niin se 26. muutos ei enää ole muutos, se on arkea. Silloin siihen suhtautuu juuri niin kuin suhtaudutaan mihin tahansa toistuvaan asiaan eli mennään vanhalla kaavalla kuten ennenkin.

En oikein usko sen aina olevan ikäsidonnainen. Kaikki uusi on vähän "pelottavaa" ja vaatii aina uuden opettelua, yhä uudestaan ja uudestaan ja se vie aikaa ja energiaa muista asioista.

Sanoisin, että koetut muutokset valmistaa tuleviin muutoksiin. Jos elämä on ollut aina kovin stabiilia ja vakiintunutta, jossa ei ole ollut kovinkaan paljon yllättäviä muutoksia niin silloin pienetkin muutokset järkyttävät helposti ihmisen turvallisuuden tunnetta. 

Esim henkilöllä A voi olla takana värikäs elämä, jossa on aina sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. On ollut useita työpaikan vaihdoksia, parisuhteita ja erilaisia ystäväverkostoja, jolloin on ns. altistunut muutokselle ja hän jo kokemuksen kautta tietää, että elämä muuttuu jatkuvasti.

Sitten on esim. henkilö B on ollut samassa työpaikassa, avioliitossa ja asunut samoilla kulmakunnilla koko ikänsä, jolloin hän on tottunut melko tasaiseen elämänlaatuun.  Toki muutoksia ja yllätyksiä on  varmasti kaikkien elämässä, mutta sanoisin, että henkilö A kestää ja sopeutuu, jopa alistuu muutokseen paremmin kuin henkilö B, jonka elämässä on vähän ollut muuttuvia tekijöitä.

Joten vastaan sinulle,  että henkilö B  on lähimpänä tätä henkilöä johon nyt viittaat. Muutosvastaiseen  stabiiliin elämään tottuneeseen aikuiseen naiseen.

Veikkaisin, että nykyajan elintasotauti on se, että oletetaan jonkun aina pitävän huolta. Rahat tulee jostain pim pam ja jonkun vastuulla nyt kuitenkin on nämä minun tuntemukset. Tällä tavalla vältellään henkilökohtaista vastuuta ja sen myötä oppimista vastoinkäymisistä. Vastoinkäymisistä voi joko oppia jotain tai sitten voi vain ahdistua niistä. Moni valitsee jälkimmäisen. Rasittavaa kanssaihmisille.

Mä olen 46 ja ihan väsynyt muutoksiin. Olen aina ollut rutiineissa viihtyvä luonne, mutta nuorempana pystyi helpommin silti vaan sopeutumaan kun muutoksia tuli vastaan. Nykyään ne ahdistaa ihan hullun lailla. Esim jos töissä tulee muutoksia, pakko juoda iltaisin kaljaa ahdistuslääkkeeksi. Matkoille minua ei saisi kirveelläkään, ahdistava koko ajatus vieraista paikoista, kielistä jne.

Usein muutokset ja uudistukset tehdäään uudistusten vuoksi, jotta tekijä saa oman "jälkensä", vaikka sillä ei saavuteta mitään etua ja hyötyä, ainakin silloin, kun on ihan toimiva systeemi vaihdetaan uuteen ja usein markkinoille lasketaan keskeneräisenä.

Tästä hyvä esimerkki on uusi taksi-uudistus ja lainsäädäntö, joka käytännössä osottautui sudeksi.

Tai Verohallinnon verkossa asioiti. Sekin osoittautui puutteeliseksi, ennen kuin edes saatiin kunnolla markkinoille ja vääriä tietoja välitettiin veronmaksajille, joka aiheutti harmaita hiuksia ja ylimääräistä työtä.

Uudistukset ja muutokset ei todella aina ole hyväksi ja hyödyksi, vaan pitäisi suhtautua kriittisesti, eikä uskoa ja hyväksyä mitä meille syötetään, niin kuin meinasi käydä Sote-uudistuksen kanssa.

Ja uusi ei välttämättä ole sen parempi, vaan päinvastoin, kuin entinen ja vanha.