3-v tippui vauvana sängystä - syyllisyys painaa edelleen
Ei käyty tuolloin lääkärissä, koska aivotärähdyksen oireita eikä muutakaan tullut, toki tarkkailin useamman päivän.
Edelleen tapahtuneesta painaa syyllisyys ja mietin, että voiko ilmetä jotain myöhemmällä iällä mikä johtuu tippumisesta.. :/ aina kun lapsi kolauttaa päätään johonkin, palaa mieleen sängystä tippuminen ja kaikki muut pään kolauttamiset, enkä vaan pääse yli tästä syyllisyydestä. Tuntuu että en saa lasta pidettyä hengissä aikuisikään saakka.
Joten voiko tippumisesta tai muista pään kolautuksista aiheutua myöhemmin jotain?
Kommentit (31)
Tippui meidänkin poika, mutta pidin sitä ennemmin oletusarvoisena kuin jonain traagisena asiana.
Kyllä lähes jokainen lapsi tippuu/kolauttaa viimeistään silloin kun aloittaa kiipeilyn ja kävelyn opettelemisen.
Ja pienempänäkin sattuu. Muistan vieläkin kun kantaessani esikoista kumarruin nostamaan jotain ja noustessa kopautin vauvan pään pöytään. Soitin terveysasemalle, mutta eivät olleet lainkaan huolissaan. Sanoivat että vaatii paljon suuremman voiman, että vauvan kallolle jotain tapahtuu.
Ei noita kannata kovin muistella. Hulluksi tulee jokainen äiti, jos alkaa pelätä kaiken mahdollisen aiheuttaneen jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, mun kaksivuotias lapsi on jo useamman kerran pudonnut sängystä, enkä ole siitä syyllisyyttä kokenut... Ekan kerran jälkeen toki olin vähän enemmän paniikissa, mutta kyllä tuo tuntuu aika usein jotenkin kupsahtelevan ja on ihan normaali.
Tota, ei voi kun yhden kerran kupsahtaa, ....tai pitääkö olla aina tuo kuolla kupsahtaa? Onko tuo kupsahtaa murresana, sillä en ole ikinä kuullut sitä käytettävän merkityksessä kopsahtaa, muksahdella.
Piti ihan googlata, mutta on se ehkä sana. En tiedä miten virallinen lähde: https://www.suomisanakirja.fi/kupsahtaa
"Kuolla kupsahtaa" toki on termi, mutta en sitä tässä tarkoittanut.
Imetin kuolemanväsyneenä esikoista kesämökin kapealla pedillä ja nukahdin vahingossa. Heräsin siihen, että vauva putosi lattialle. Kova oli syyllisyys silloin. Hän oppi silti lukemaan nelivuotiaana ja on nyt fiksu eskarilainen.
Let it go, ap.
Siitä tuli varmaan aivovammainen, ja se on sinun syysi.
Onko tämä joku vitsiketju vai ihan tosissaanko Ap on? Liikkumaan opettelevat vauvathan putoilevat jatkuvasti jostain, siinähän niitä oman kehon ja omien kykyjen rajoja oppii. Mun lapset ovat molemmat oppineet kahdesta kerrasta, 2x sohva ja 2x sänky, sen jälkeen eivät enää pudonneet yhtään mistään. Kodin täytyy tietysti olla sellainen ettei vaarallisen korkealle pääse. Syöttötuoli, hyllyt, lipastot, pöydät jne, tulee olla sellaisia ettei lapsi pääse kiipeämään niiden päälle. Sohvalle ja sängylle pääsevät kaikki, enkä ikinä ole ajatellut että niiden päältä putoaminen voisi olla millään lailla vaarallista.
Mun 3-v putosi sohvatuolin selkänojalta lattiaan. Alkoi änkyttää oudosti ja sitten nukahti. (Ei nukkunut enää päiväunia yleensä)
Soitin jonnekin ja hoitaja käski herättää. Herätin. Lapsi oli normaalin oloinen. Sitten puhuin lastenlääkärin kanssa. Sanoi, ettei tarvi tulla tarkistuttamaan, jos itse tarkistan muutaman seikan. Mm. et valo paistaa pupilleista samasta kohtaa jne. Kaikki testit, jotka se käski tehdä oli ok.
Tää lapsi on nyt jo lukiolainen.
Mutta isoisäni setä kylläkin vammautui lyötyään päänsä lapsena. Sille jäi jokin puhevika. Tapahtui 1800-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku vitsiketju vai ihan tosissaanko Ap on? Liikkumaan opettelevat vauvathan putoilevat jatkuvasti jostain, siinähän niitä oman kehon ja omien kykyjen rajoja oppii. Mun lapset ovat molemmat oppineet kahdesta kerrasta, 2x sohva ja 2x sänky, sen jälkeen eivät enää pudonneet yhtään mistään. Kodin täytyy tietysti olla sellainen ettei vaarallisen korkealle pääse. Syöttötuoli, hyllyt, lipastot, pöydät jne, tulee olla sellaisia ettei lapsi pääse kiipeämään niiden päälle. Sohvalle ja sängylle pääsevät kaikki, enkä ikinä ole ajatellut että niiden päältä putoaminen voisi olla millään lailla vaarallista.
Kyllä meitä on, joihin syyllisyys tarttuu kuin täi tervaan, oli sitten syytä tai ei. Oma poikani luiskahti vauvana sylistäni lattialle, kun istuin vuoteella. Vieläkin häilähtää ikävä tunne mielessä, jos pojalla on vaikka vain päänsärky. Huvittavinta ja kamalinta on se, että poika on jo 25-vuotias dippainssi.
Jos olisit vienyt vauvan lääkäriin putoamisen jälkeen, niin siellä olisi käsketty vain seuraamaan vointia ja tulemaan uudelleen, jos lapsi menee tajuttomaksi. Ei siellä sen kummempia tutkimuksia tehdä, jos lapsen vointi vaikuttaa hyvältä.
Hyväksy ne ajatukset, pikkuhiljaa ne lievenee 😊 Voit myös välillä sanoa omille ajatuksille, että nyt hiljaa jo 😊 Järjellä tiedät, että ei ole mitään hätää ❤️